Inkiväärishotti tuo syksyn

Monella vuosi alkaa vuoden vaihteesta – minulle uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin aina syksyllä. Nuorempana tähän tunteeseen vaikutti suuresti se, että kilpaurheilukausi alkoi virallisesti syksyllä. Syksy saattoi tuoda mukanaan myös uuden luokan, koulun tai muuton. 

Hiukan vanhempana minulla oli melko usein tapana ns. vetää itseni piippuun kesän aikana. Reissasin pitkin Suomea ja ulkomaita koko kesälomani, ja viimeisillä viikoilla suorastaan rukoilin, että arki koittaisi taas pian. Tuolloin henkinen kesänpäätökseni oli elokuun puolessa välissä, kun Flow festivaalit järjestettiin. Tuon jälkeen hautasin kesävarusteeni ja aloin etsiä syysvaatteita – sekä pistin itseni lataukseen. 

Rauhoittuminen ja tekemättömyys kuuluivat syksyyn ilman huonoa omatuntoa – ainakin sen muutaman päivän, jonka tarvitsin voimien keruuseen. Nykyään tuota nollasta sataan -ilmiötä ei enää onneksi ole noin vahvana. Täysi tekemättömyys ei myöskään kuulu lapsiarkeen. Toisaalta hyvä niin. Kun kesällä ei vedä itseään piippuun, jaksaa hyvin muutkin vuodenajat tasaisesti häärätä. 

Syksyn puuhia

Syksyisin ruukkikylissä on ihan omanlainen tunnelma ja ajan patina korostuu entisestään. Niissä myös usein järjestetään sadonkorjuuteemaisia markkinoita, joista voi löytää ihania vuoden aikaan sopivia tuotteita, kuten lähituotettua hunajaa, viinimarjamehua tai kynttilöitä.

Minulta kysyttiin myös äskettäin, että joko on sienet kerätty ja marjat pakkasessa? Kun tajusin tämän jääneen puolitiehen, päätin jälleen kerran, että tyydyn taas kaupan pakastealtaan tarjontaan.

Valitettavasti muistan edelleen kuin eilisen, kun muutama vuosi sitten hain laatikoittain mustikoita ja mansikoita Hakaniemen torilta. Pakastin ne ja annoin itselleni ison olalle taputuksen ahkeroinnista. Iltasella, kun katsoin televisiota, aloin ihmetellä ”sateen ropinaa”. Pakkanen oli omiin nimiin sulattanut koko marjasadon, eikä uudelleen pakastaminenkaan tullut kysymykseen, sillä marjat olisivat löysiä kuin spagetti. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan aloin purkki kerrallaan syödä marjoja pois. Ei siis mennyt tämä talvea varten varastointi kuin Strömsössä ja aiheutin siinä samalla itselleni hetkeksi pienen ällötyksen myös marjoihin.

Mitä syksyyni kuuluu?

Syksyllä meidän kohdallamme ei ulkoilu varsinaisesti lisäänny – se vain muuttaa muotoa. Leikin lapsena paljon ulkona, ja huomaan lapseni olevan samanlainen. Käymme sisällä syömässä, ja usein lähdemme ennen pimeän tuloa vielä ulos metsäretkeilemään, pyöräilemään tai potkulautailemaan – tai muuten vain haahuilemaan. Asumme ison puiston vieressä, joten matka sinnekään ei ole ongelma.

Moni sanoo, että odottaa, että puiden lehdet muuttuvat värikkäiksi ja ulkona on syksyinen tunnelma. Itse pidän myös Suomen neljästä vuoden ajasta. Itselläni ehkä eniten syksyinen fiilis tulee kylmän ilman tuoksusta sekä ensimmäisistä kuurankukista aamuisin. 

Kerrospukeutuminen on asia, jonka liitän automaattisesti syksyyn. Minusta on ihana etsiä jälleen lämpimät varusteet kaapista. On mahtavaa, kun ei palele – niin hassulta, kun se kuulostaakaan. Yllättäen nautin nyt tästä vielä enemmän, kun minulla on ollut pian myyntiin tulevista Kalla Activen merinovillavaatteista mallikappaleet käytössä. Lisäksi suurta iloa on nyt tuottanut uudet The North Facen veden kestävät syksykenkäni. Siskoni suositteli kyseisiä kenkiä ja pistin ne jo heti keväällä tilaukseen. Suoraan sanottuna on ollut masentavaa välillä kulkea märissä sukissa ja olenkin välillä soimannut itseäni, kuinka vielä tämänkään ikäisenä en osaa pukea. Nyt kuitenkin asia on reilassa. 

Helppo ohje inkiväärijuomaan

Olen kirpeän ystävä. Kun olin raskaana, suurin intohimoni oli limevesi. Syksyn tullen jääkaappimme täyttyy inkiväärijuomasta. Vanhan kansan mukaan shotti päivässä pitää flunssan loitolla. En tiedä uskonko tähän, mutta hyvää se mielestäni on, ja juonkin sitä enemmän kuin shotin päivässä ihan vain sen maun vuoksi.

Syksyllä myös huomaa, että alan nauttia ihan erilailla taas kimppukukista. Eräs päivä puolisoni toi yllätyksenä kukkia. Sanoi, että olen kuulemma tsempannut hyvin. Miten pieni ele voikaan tuntua niin suurelta?

Mitä teidän syksystä tekee syksyn?

Inkiväärishotti

Ainekset:

Kokonainen inkivääri
Lime
Hunajaa

1. Raasta kokonainen inkivääri kuorineen
2. Kaada kiehuvaa vettä päälle ja sekoita liraus hunajaa kuumaan veteen
3. Anna jäähtyä
4. Siivilöi kuoret pois vedestä ja puserra limemehu seokseen
5. Nauti kylmänä

Gluteeniton ja maidoton raparperipiirakka

Raparperipiirakka kuuluu kesäisten leipomisten klassikoiden listalle. Monellahan kasvaa puutarhassa melko vahingossa suuriakin määriä raparperia. 

Sain naapuriltamme läjän raparperia, joten otimme taaperomme kanssa heti aamulla suunnaksi kaupan. Toki heti ensimmäisellä kerralla ei mennyt ostosreissu maaliin, vaan ostin kaikkea muuta kuin jauhot. Onneksi huomasin kuitenkin asian, emmekä olleet edes kaukana, kun teimme U-käännöksen ja kävelimme takaisin. 

Hajamielisyydestä puheenollen – kuulin myös tänään, että minun lähettämien kadonneiden valokuvien mysteeri ratkesi. Olin kaksi viikkoa sitten lähettänyt äidilleni kirjekuoressa valokuvia Pohjanmaalle. Niitä ei kuitenkaan kuulunut ja ehkä saatoin jopa parjata äidilleni hennosti: ”Kuinka epäluotettavaa on nykyään lähettää postia.” 

Syy oli kuitenkin vain ja ainoastaan minun ylikuumentuneiden ja ylikierroksilla käyvien hömelöaivojen. Olin kirjoittanut kuoreen kaiken muun oikein, paitsi postipaikkana oli äidin kotipaikan sijaan Helsinki. Ihme, ettei kuvia kuulunut eikä näkynyt. Pari viikkoa Suomea kierrelleenä kuvat kuitenkin jostain syystä löysivät tiensä Pohjanmaalle. Pahoittelut Postin työntekijöille, jotka joutuneet osaksi tätä kuvaseikkailua. 

Pikku kotiapulainen valmiina palvelukseen

Kuten ennalta saattoi arvata, pikku kotiapulainen oli enemmän kuin valmiina, kun kerroin raparperipiirakasta ja leipomisaikeista. ”Määä”, sanoi taaperomme ja haki vispilän laatikosta. 

Koska Sohvi oli vastuussa desimitasta, jauhoja saattoi tulla hieman enemmän kuin reseptissä oli. Ainakin piirakan massa tuntui aika tiiviiltä, eikä odottamaani ilmavuutta kyllä näkynyt mailla halmeilla. Maku oli kuitenkin hyvä, joten en jäänyt murehtimaan puuttuvaa keveyttä.

Sokeria muutin reseptiin vielä tuotakin vähemmän. Lisäksi usein päälle laitetaan vielä ruokosokeria, jotta raparperit eivät olisi niin kirpeitä. Minun mielestäni parasta raparperissa on sen kirpeys, ja näköjään meidän muutkin syöjät olivat samaa mieltä. Toki makuasioista ei voi kiistellä. 

Raparperipiirakka on helppo myös pakastaa, jos tuntuu, että iso pellinen ei uppoa kansalle. Tarjottavaksi kylkeen käy enemmän kuin hyvin joko vaniljajäätelö tai -kastike. Avot.

Raparperipiirakka

3 dl sokeria
7 dl gluteeniton jauhoseos
1 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
3 tl vanilliinisokeria
4 dl nestettä
2 dl öljyä

Päälle:
6 dl raparperinpaloja
Lisää halutessa sokeria

  1. Kuori raparperit ja pilko
  2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää neste sekä öljy.
  3. Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille ja lisää raparperin palat.
  4. Paista 200 asteessa n. 25-30 min.

 

Rakkaudesta tapaksiin

Olemme usein syöneet Espanjan lomilla tapaksia tai baskilaisittain pintxoja. Mikä sopisikaan paremmin viinin tai oluen kyytipojaksi, kuin pieni tai suuri tapas-lautanen? Ir de tapas eli mennä tapaksille on heille käsite. Usein tarjolla on lukuisia eri vaihtoehtoja, joten jokainen varmasti löytää haluamansa. Parasta on tilata vain paljon ja maistella kaikkea.

Kotitapakset

Huomaan, että jos kotona teemme tapaksia, menuun on karsiutunut jo tietyt vakiosetit. Tarjoiltavaksi eksyy melkein aina valkosipulichiliöljyssä paistetut jättikatkaravut (Gambas Pil-Pil), uunilohkoperunat (patatas bravas) aiolilla ja liuta erilaisia juustoja. Näistä tunnetuin on ehkä manchego-juusto, jonka kaveriksi voi laittaa esille pöytään vuoristokinkkua (jámon serrano) ja cantalopemeloonilohkoja, joiden ympärille voi kiepauttaa ilmakuivattuakinkkua.

Alla menu-ehdotelma ja muutama simppeli ohje. Huomaan usein, että aikaa menee tolkuttoman kauan menu-kokonaisuuden suunnitteluun. Jostain kumman syystä pää lyö aina tyhjää silloin! Nyt kun alla on simppeli lista ja muutama ohje, ehkä kauppalistakin muotoutuu nopeammin. 

TAPAS MENU-EHDOTELMA

uunilohkoperunat aiolilla
pikku uunilihapullat
jättikatkaravut
uuniparsaa 
paistettua halloum-juustoa
munakoisot uunissa
juusto- ja kinkkulautanen
päärynän viipaleita

OHJEET

Teimme pienet simppelit uunilihapullat, joihin lisäsimme tacomaustetta. Täältä löytyy myös hyvä ohje espanjalaisiin lihapulliin.

Uunilohkoperunat aiolilla

1 kg perunoita
Suolaa
Pippuria
Chilimaustetta
Oliiviöljyä

Työvaiheet

  1. Leikkaa perunat kuorineen lohkoiksi
  2. Mausta chilimausteella, suolalla ja pippurilla
  3. Ripottele päälle oliiviöljy
  4. Paista uunissa 225 asteessa noin 15-20 min
  5. Tarjoa Aioli-majoneesin kanssa

Valkosipulikatkaravut (Gambas Pil-Pil)

400 g isoja katkarapuja
3 valkosipulin kynttä
1 pieni chili
1 sitruunan mehu
Oliiviöljyä
Koristeeksi persiljaa

Työvaiheet

  1. Silppua chili ja valkosipulit ja paista ne oliiviöljyssä.
  2. Lisää katkaravut ja paista vielä muutama minuutti. 
  3. Lisää sitruunan mehu ja koristele persiljalla. 
  4. Tarjoa kuumana patongin kanssa.

Uuniparsa

  1. Kuori parsat ja asettele ne pellille
  2. Lisää mausteet ja oliiviöljyä
  3. Paista uunissa 200 asteessa 7 minuuttia.

Munakoisot uunissa 4:lle

2 munakoiso
pestoa
2 Halloum juustopaketti
Tomaattiseos väliin:
6 tomaattia (hedelmäliha pois
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 tuoretta chiliä
basilikaa
suolaa
pippuria

Työvaiheet

1. Leikkaa munakoiso pitkittäin sentin viipaleiksi.
2. Pirskota vähän öljyä päälle ja pehmennä uunissa 225 noin 15 min, jotta pystyt taittamaan ne ”taskuiksi”.
3. Lisää taskuihin väliin pestoa, tomaattitäytettä ja viipale halloumia.
4. Paista vielä uunissa noin 10 min, että juusto on lämmennyt ja munakoison pinta ruskistunut.

 

Kuohkeat simppelit Pätkis-muffinssit

Rakastan helppoja ja simppeleitä leivontaohjeita. Ehkä pohjimmiltani ajattelen, että jos kakku meneekin pieleen, en ole siihen kovinkaan suurta tuntimäärää uhrannut. Vielä parempi, jos erillisiä kohotusvaiheita ei ole – näin siihenkään ei tuhraannu enempää aikaa. Olen tuunaillut alla olevaa reseptiä ja todennut sen toimivan ilman sen kummempia kohotuksia tai vatkauksia. 

Muistan aina tarinan, kuinka ystäväni oli pienenä leiponut äitinsä kanssa täytekakkua. Ihan viime metreillä, ennen uuniin laittoa, kakku oli tippunut maahan väärinpäin. Ystäväni äiti oli vain todennut: ”Ei haittaa – leivotaan uusi.” Ihailen edelleen tuota asennetta, ja jollain tapaa olen henkisesti aina valmiina myös aloittamaan täysin alusta koko leipomisprosessin, jos Sohvi sattuu laittamaan kulhoon jotain ylimääräistä tai käy kuten ystävälleni eli kakku tippuu maahan. 

Ehkä ohjeetkin elävät ja muokkautuvat elämänvarrella. Voihan olla, että viiden vuoden päästä julistan kovaan ääneen kaikille, miten rakastan haastavia ja aikaa vieviä reseptejä (Okei, ei kyllä kuulosta yhtään minulta). 

Pätkis-muffinssit ovat olleet omalla suosikkilistallani jo kauan, sillä ne ovat helpot leipoa, ja ne maistuvat kaikille. Gluteenittomat jauhot voi vaihtaa helposti vehnäjauhoihin sekä maidottomat tuotteet maidollisiin versioihin. 

Pätkis-suklaassa on maitoa, joten tein meidän taaperollemme muutaman version ilman suklaata. Hassua on, että hän ei oikein kyllä ole edes makean perään ja ottaa yleensä yhden haukun ja antaa keksin/pullan takaisin. Näiden kohdalla ajattelin lähinnä, että hänkin saa tilaisuuden maistaa – olisihan se outoa, jos muut vain hänen ympärillään söisivät ja hän istuisi tyhjin käsin pöydässä. Hänelle suurinta herkkua ovat edelleen kurkku ja appelsiini. Makunsa kullakin! 

Ei meilläkään tosin usein herkkuja ole, joten kivaa vaihtelua kaikille – ja ennen kaikkea ihanaa istua yhdessä alas, vaikka olemmekin nyt kolmestaan seuraavan viikon. Puolisoni lapset lähtevät aina äitiviikolle perjantaisin.

Pätkis-muffinssit 12 kpl

1 pussi minipätkiksiä
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
100 g maidotonta margariinia
2 dl maustamatonta kaurajugurttia (Yosa Greek style)
2,5 dl gluteeniton jauho
1 dl kaakaojauhe
2 tl leivinjauhe
1 tl vaniljasokeri

  1. Sulata margariini
  2. Lisää jäähtyneeseen margariiniin jugurtti sekä munat
  3. Sekoita jauhot ja rouhittu Pätkis-suklaa keskenään ja lisää seokseen.
  4. Lusikoi taikina kololliseen muffinssivuokaan. Esimerkiksi Fredmanin Amerikan muffinssivuoka toimii tässä mainiosti.
  5. Paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia.

 

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut, minulla on tapana pakastaa aina kaikkea. Vanhan tutun kaavan mukaan laitan näistäkin osan pakkaseen ilahduttamaan muitakin päiviä.

Vuohenjuustopiirakka – helppo tarjottava

Olen elämäni aikana tehnyt piirakan aina samalla reseptillä. Resepti on helppo, ja piirakka vielä helpompi tarjottava. Olen muutamaan kertaan sen tehnyt myös joissain juhlissa, kun ykskaks olemme huomanneet, että tarjottavat alkavat loppua. 

Vaikka välillä keittiössä on kiva näprätä, suurimmaksi osaksi omalla kohdalla kuitenkin toimivat vakio reseptit. Olen yleisesti ottaen nopea liikkeissäni, ja tätä kaipaan myös keittiön puolella. Vakio resepteissä työvaiheet ovat lyhyet ja selkeät sekä lopputulos taattu! Pikku apulainenkin “auttoi” leipomisessa sekoittamalla vispilällä tyhjää kippoa.

Reseptejä voi ja kannattaa soveltaa

Reseptin jauhot ovat vaihtuneet viimeisten vuosien aikana gluteenittomiksi puolisoni sekä hänen poikansa vuoksi. Täytteen voi myös vaihtaa ihan miksi vain. Välillä päällä on ollut kinkkuinen versio, välillä taas kylmäsavulohta – nyt vaan mieli teki vuohenjuustoa.

Vaikka nykyään yleensä Sohvin vuoksi teen kokonaan maidottomia leipomuksia, tämä piirakka ei ole kokonaan maidoton, sillä taaperomme sai muuta välipalaa. Vuohenmaidossa on samoja proteiineja kuin lehmänmaidossa, jolloin monet lehmänmaitoallergiset eivät voi käyttää niitä – toki olen kuullut, että joitain poikkeustapauksia myös on ollut. Koska vuohenjuustoa meni piirakkaan, lisäsin tämän vuoksi myös normaalia mozzarellajuustoakin. Maidoton versio on toki helppo tehdä vaihtamalla täytteen ja käyttämällä maidotonta juustoa. 

Vaikka en itse ole maitoallerginen, Sohvin allergian myötä olen huomannut, että maidon vähentäminen omallakin kohdallakin on tehnyt hyvää. Kirjoittelinkin tästä ja Sohvin maitoallergiasta aikoinaan blogiini artikkelin nimeltään: ”Lapsella maitoallergia – helppo nakki?” 

En siis ole totaalisesti omalta kohdaltani lopettanut maitotuotteiden syöntiä, enkä tutki pakkausselosteita, mutta kauraversiot (kauramaito, -jugurtti, -kerma sekä -jäätelö) ovat ainakin omalla kohdalla korvanneet useammat maitoa ja kermaa sisältävät tuotteet. Juustoja tosin on vaikea jättää, ja oikeastaan omalla kohdalla ei tarvitsekaan. 

Vuohenjuustopiirakka

Piirakkapohja

3 dl gluteeniton jauho
125 g maidoton margariini
½ tl suolaa
2 rkl vettä

Täyte

paprika tai kirsikkatomaatteja
sipuli
200 g vuohenjuusto
150 g juustoraaste
2 dl kauramaito
2 kpl munaa
suola
pippuri

  1. Yhdistä sulatettuun margariiniin jauhot, suola ja vesi. Sekoita keskenään.
  2. Voitele vuoka margariinilla ja painele taikina vuokaan.
  3. Käytä pannulla sipuli ja paprika. Leikkaa vuohenjuusto paloiksi.
  4. Sekoita kauramaidon joukkoon munat, mausteet ja suurin osa juustoraasteesta. Kaada vuokaan ja ripottele loppuosa juustoraasteesta päälle.
  5. Paista 225 asteesta noin 25 minuuttia.

Piirakan voi koristella tuoreella timjamilla tai rukolalla. Helppoa kuin mikä!

 

 

Helpot kaurakeksit makeanhimoon

Kaurakeksit

Kuinka usein sinulla on makeanhimo? Olen itse enemmän suolaisen perään, ja en voisi kuvitella parempaa kuin juustolautanen. Välillä tosin makeakin uppoaa. Kaurakeksit ovat simppeleitä makeanhimon sammuttajia, jos kaapista ei löydy muuta – tai ainakin meillä ne tekevät kauppansa. Toki makuasioista ei voi kiistellä.

Hyvä ystäväni on kerran myöhästynyt Vaasa-Helsinki -junasta Kismetin vuoksi. Kun hän palasi suklaaostoksilta, hän näki junan liikkuvan. Eikä tässä vielä kaikki. Junassa odotti yhteinen ystävämme laukkujen kanssa, ja kun hän näki, että juna alkoi hiljalleen liikkua ja suklaaristiretkeilijä ei ehtinyt junaan, hän tiputtautui laukkujen kanssa junasta. (Ei varmaan olisi enää mahdollista, mutta aikoinaan vanhasta taajamajunasta tämä onnistui)

Myönnän olevani levoton, ja usein pakenenkin tätä kaikenlaiseen puuhasteluun. Puuhastelun ei kuitenkaan tarvitse olla suurta – päinvastoin. Tämä ohje tuskin auttaa juna-asemalla makeanhimoon, mutta jos haluaa täyttää keittiössä päivästään 10 minuuttia, suosittelen ottamaan kohteeksi helpot kaurakeksit. Nimen pitäisi oikeastaan olla maailman helpoimmat kaurakeksit, sillä niiden tekemisessä ei kauaa nokka tuhise. Muutamalla käden heilautuksella pellillinen on valmis, sillä lusikalla tehnyt kasat leviävät uunissa. Kypsymistäkään ei tarvitse tylsistymiseen saakka odottaa, vaan noin 5 minuutin kuluttua vatsa kiittää. Gluteeniton ja maidoton resepti löytyy blogin alta. 

Kaurakeksiresepti

Levottomuus supervoimana

Olen huomannut, että olen elämäni aikana kääntänyt oman levottomuuteni voimavaraksi – sen avulla olen itseasiassa aikaansaavin. Ehkä tuon vuoksi aikoinaan sovinkin hyvin yrittäjäksi – aina riitti tekemistä. Joskus jos luuli saaneensa hommat pakettiin, jostain puskista löytyi kokonainen projekti aloitettavaksi.

Tein nuorempana töitä tarjoilijana. Kun asuin parikymppisenä pari talvea Kanarialla, silloinen kämppikseni nauroi aina, miten paljon hääräsin työvuoroissani. Aina löytyi astioita kannettavaksi tai muuta siivottavaa. Jos nämä hommat olivat paketissa, viihdytin ravintolan asiakkaita. Olin usein opetellut kaikista kielistä vähintään muutamia lauseita (Nämä tuskin olivat niitä tärkeimpiä). Jos esimerkiksi puolalaisia turisteja tuli syömään, nauratin heitä kertomalla kaiken, mitä osaan puolaksi. Tämä usein olikin hyvä jäänmurtaja, ja pöytään jäikin hyvä määrä tippiä. 

”Äiti tekee äkkiä vaan tämän yhden jutun”

Lapsen saannin myötä olen oppinut menemään levottomuuden suhteen tietynlaiseen on/off -tilaan. Aina kun olen Sohvin kanssa, en pyrikään tekemään mitään minulle tyypillisiä extrahommia ja normaaleissa kotiaskareissa otan Sohvin mukaan hääräämään. Hän onkin nykyään oiva pikku apulainen niin keittiössä, pyykinpesuhommissa kuin ulkotöissäkin. Toki esimerkiksi tiskikoneen tyhjääminen kestää kauemmin, kun pikku apulainen on apuna, mutta saapahan oma kärsivällisyyskin treeniä. (En muuten ole ollut ikinä kovinkaan kärsivällinen, ja puolisoni nauraakin aina, kun leffoja katsellessa kärkyn leffaan liittyviä vastauksia ja juonenkäänteitä. Usein hän sanookin vain: ”Eiköhän se vielä selviä.”) Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta Sohvin myötä olen oppinut hidastamaan tahtia. Tästä konkreettisin esimerkki on jo pelkkä kävelytahti.

Jokainen äiti toki tekee ja kasvattaa niin kuin parhaimmaksi näkee eikä tässäkään asiassa ole yhtä ja oikeaa tapaa. Tiesin vain, että Sohvi jää ainoaksi lapsekseni, joten en halunnut olla äiti, joka ei ole läsnä ja joka toitottaa vain aamusta iltaan lapselleen läppärin tai puhelimen ääressä: ”Äiti tekee äkkiä vaan tämän yhden jutun.” Tämä oli myös yksi syy, miksi myin osakkuuteni markkinointiviestintätoimistosta ennen koronaa. Tiesin, että tuossa firmassa oleminen ja 24/7-työnkuva olisi vienyt myös aikaa liikaa Sohvilta, ja olisin katunut sinne jäämistä myöhemmin. Olin varma, että arkeen löytyy parempikin resepti. 

Tuosta lapsen kanssa yhteisestä hääräilystä puheenollen, minua tuli vastaan 80-vuotinen Harvard Grant Study -tutkimus, jossa tuotiin esiin kotitöiden tekemisen merkitys lapsen kehittymiseen ja menestykseen. Kotitöiden avulla lapselle voi opettaa selviämään askareista, tiimityötä ja sitä, että jokaisen on tehtävä osansa. Oikeastaan vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen, jos kävelevät lastensa perässä ja tekevät kaikki asiat heidän puolestaan. Faktahan on, että pieni lapsi vasta opettelee asioita ja luonnollisesti lähdetään alkutekijöistä liikkeelle, mutta välillä tulee vastaan tapauksia, joille ei ole annettu edes mahdollisuutta oppia. 

Taapero tarmonpesä

Sohvi on nyt 1,5-vuotias. Tuo tarmonpesä on painanut oikeastaan koko elämänsä huoneesta toiseen, ja varsinaisia hengähdystaukoja ei ole ollut. Kun olemme puolisoni ja Sohvin kanssa kolmestaan, viikot menevät usein melkein samalla kaavalla. Huomaan lapsiviikoilla, kun puolisoni lapset tulevat, olevani aina hetken kateissa. Vaikka pyrimme pitämään kiinni arjen rutiineista silloinkin, aina löytyy muuttuvia tekijöitä. 

Sohvi on nyt viimeisen puolen vuoden aikana myös alkanut puuhastelemaan enemmän siskopuolten kanssa, ja usein itselle tuleekin sellainen fiilis, että haluan antaa tuon yhteisen ajan ja tirskumiset heille. Tuo välitilaolo on minulle haastavin, sillä yritän vaivihkaa siirtyä hiukan takavasemmalle, mutta olla kuitenkin lähellä. Tosiasiassahan Sohvi vielä tarvitsee moneen asiaan esimerkiksi kerrossängyn tikkaita pitkin kiipeämiseen aikuisen back upia, vaikka itsevarmasti lähteekin kipuamaan. Lapset kasvavat ja kehittyvät, joten ykskaks huomaan pian, että tuokin välitilavaihe on historiaa.

Helpot kaurakeksit

100 g            maidoton margariini
4 dl               kaurahiutaleita
1,5 dl            sokeria
2 rkl             gluteenitonjauho
2 tl                leivinjauhetta
2 kpl             kananmuna

 

  1. Yhdistä kuivat aineet. Lisää sulatettu margariini ja kananmuna. Sekoita keskenään.
  2. Tee taikinasta lusikalla kasoja pellille. Kasat leviävät uunissa.
  3. Paista 200 asteessa noin 5 minuuttia.
Helpot kaurakeksit

Gluteenittomat ja maidottomat mokkapalat

Mokkapalat ovat kestohitti! Leivoin viikonloppuna gluteenittomia ja maidottomia versioita. Mokkapalojen suosio on kai niiden yksinkertaisuudessa – ja niitä on tarpeeksi nopea ja simppeli leipoa. Usko tai älä, vaikka mokkapalat kuuluvat omaan lapsuuteen, ne maistuvat meidän perheessämme edelleen niin lapsille kuin aikuisille. Olen aikoinaan kirjoittanut ohjeen ylös yläasteen köksän kirjasta, ja vuosien mittaan olen sitä tuunaillut.

Tämä toki riippuu täysin siitä, missä on syntynyt, mutta omalla kohdalla tämä korona-aika on ollut aikalailla samanlaista kuin lapsuuden elämä, ja oikeastaan olen nauttinut tästä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lapsena käytiin koulua, liikuttiin ulkona paljon ja oltiin kotona. Lankapuhelimella sai soittaa kavereille, jotka eivät asuneet samalla kylällä, ja jos halusi puhua rauhassa, meni yläkerran lankaluurista puhumaan – tuolloinkin joku siskoistani tosin yritti salakuunnella alakerran puhelimella. Leikimme paljon ulkona kavereiden kanssa. Tuolloin tosin harvoin mitään sovittiin etukäteen – pyöräiltiin vain se perinteinen kevyt viisi kilometriä, ja käytiin toteamassa: ”Ai, se ei ole kotona.”

Överit vai vajarit?

Muistan lapsuudestani, että teeleipä oli ensimmäinen asia, jonka leivoin itse yksin kotona. Tuon jälkeen heti perään iskivät mokkapalat. Kuinka moni on nyt viimeisten vuosien aikana leiponut mokkapaloja? 

Kuten monessa muussakin leipomisprojektissa, ohjeeseen ei kannata ihan sokeana luottaa. Esimerkiksi peltien koot saattavat vaihdella ja kaikilla meillä on oma maku, jonka mukaan reseptejä voi tuunata. Tuplaa esimerkiksi määrät huoletta, jos paksu kuorrute on makuusi. Koristeluun on myös vapaat kädet. Jos tykkää enemmän ”Mielummin överit kuin vajarit” -tyylistä, tuunaa mokkapalat rocky road -tyyliin vaahtokarkein, keksein ja pähkinöin.

Voiko mokkapalojen suhteen jokin mennä vikaan? Äitini mukaan voi. Yllättävän moni lirauttaa taikinaan liian kuumaa kahvia. Kananmunasokeri-yhdistelmä vaatii myös huolellisen vaahdotuksen, eikä niitä voi kuulemma vatkata yli. 

Olen muuttanut ohjeeseen gluteenittoman jauhon, kauramaidon ja maidottoman margariinin, jotta kaikki perheen jäsenet saavat herkutella. Jos haluaa tehdä täysin gluteenittomia mokkapaloja, tarkista, että myös käyttämäsi koristeet ovat gluteenittomia. Olen lisännyt ohjeeseen myös maustamattoman kaurajugurtin, sillä mielestäni se tuo kuohkeutta taikinaan. Sen voi myös korvata muulla nesteellä. Toki jauhot voi aina myös vaihtaa vehnäjauhoihin. Meidän pellin koko on 46 x 39.

Pikkuapulainen ilmoittautuu palvelukseen!

Usein jos menemme lapsuuden kotiini käymään, äitini on leiponut valmiiksi pakkaseen mokkapaloja. Yleensä koko vanhan liiton arkkupakkanen on täynnä herkkuleivoksia ja kakkuja.

Pienenä olisin halunnut olla äidin innokas apuri keittiössä. Jos äitini teki ruokaa, yritin sohia haarukalla joka suuntaan ja sekoittaa. Usein kuitenkin ruuat olivat enemmän lattialla kuin pannulla.

Äitini tapasikin usein sanoa minulle: ”Jemppu rakas, paras apu on, kun vaan pysyt kaukana.” Ehkä se oli totta, sillä tuolla menolla tuota ruokaa tehtäisiin vieläkin.

Nykyään huomaan itse keksiväni kaiken maailman ”harhautusohjelmaa” Sohville, kun hän haluaa tulla ”auttamaan” ruuanlaitossa. Nostan hänelle yleensä tyhjän kattilan lattialle, kauhan ja muuta sälää. Näin Sohvi saa tehdä oman ruuan.

Hän on myös innokas tiskaamaan – tosin myöhemmin saattaa ihmetellä, miksi hän saa aina tiskata samaa kattilaa. (Oikeat tiskit on usein jo tiskattu ja astiat pesukoneessa.) Laitan siis häntä varten puurokattilaan vettä ja tiskiainetta, jota hän voi läträtä.

Muistan itsekin, että pidin lapsena tiskaamisesta (= käsien lilluttelusta kuumassa vedessä) – jopa niin paljon, että jouluna mantelin saanut sai tiskata. Sopupelin avulla yllättäen sain mantelin, sillä tuskin siskojani tuo tiskaaminen kovinkaan paljon kiinnosti.

Mokkapalat

5 munaa
4 dl sokeri
200 g maidoton margariini
1 dl kauramaito
5 dl gluteeniton jauho
4 rkl kaakaojauhe
3 tl leivinjauhe
2 tl vaniljasokeri
1 dl maustamaton kaurajugurtti

Kuorrute
75 g maidoton margariini
5 dl tomusokeria
5 rkl vahvaa kahvia
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniliinisokeria

  1. Vaahdota muna ja sokeri.
  2. Sulata voi kattilassa tai mikrossa. Lisää sulatetun margariinin joukkoon kylmä kauramaito ja kaurajugurtti.
  3. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita kaikki aineet keskenään varoen tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
  4. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Paistoaika saattaa vaihdella uunin mukaan, joten seuraile silmä tarkkana uunia.
  5. Valmista kuorrute. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorruttamista. Lisää nonparellit tai muut koristeet ennen kuin kuorrutus kovettuu.

 

Kotileipurin kaurapuurosämpylät

Kaurapuurosämpylät

Sämpylöiden reseptejä löytyy verkosta pilvin pimein, mutta laitan tämän oman kotileipurireseptini silti niiden kaveriksi. Leipähän on ollut perinteisesti keskeinen osa suomalaista ruokakulttuuria, ja pitkin päivää sitä löytyy lautaselta tai eväsrasiasta. Jostainhan sekin kertoo, että osa pakkaa mukaansa ruisleipäpaketin lähtiessään ulkomaanmatkalle. 

Leipää meilläkin menee, ja tällä hetkellä Sohvin suosikki leipä näyttää olevan simppeli näkkileipä. Sämpylät ovat kuitenkin aina asia erikseen, ja niitä taaperokin osaa arvostaa. Usein Sohvilta kuuluukin vain kommentti: ”Nammmm”. Sehän se parasta palautetta on. 

Ronskilla kädellä

Jos rehellisiä ollaan, menen aina kaurapuurosämpylöissä enemmän ns. mututuntumalla kuin reseptin mukaan. Joskus kaurapuuro on hiukan tiiviimpää, ja joskus taas lisäilen jauhoja reippaammalla kädellä. Jos jokin asia on pysyvä, se on kaurapuuro. Se taitaa olla sanomattakin selvää, etten saanut näiden sämpylöiden leipomiseen inspiraatiota television kokkiohjelmasta. Minulle kaurapuurosämpylöiden leipominen ei koskaan ole ennalta suunniteltua, vaan yleensä hihat alkavat heilua, jos ylimääräistä kaurapuuroa jää – ja sen mukaan yleensä reseptiä sovellan. Ja myönnettäköön usein motivaationa on ihan vain se, että on nälkä. 

Kannattaa tarkistaa, että taikina on sopivan kosteaa ja ilmavaa – näin ei tarvitse heitellä kivenmurikoita lautaselle. Muutaman kerran olen sortunut laittamaan liian kuumaa tai kylmää nestettä taikinaan tai sitten taikina on ollut vaan liian kiinteää koostumukseltaan. Usein unohtuu, että kuivahiivan toiminnan käynnistyminen vaatii korkeamman lämpötilan kuin tuorehiiva. Jos tuorehiiva alkaa kohota 37-asteessa, kuivahiiva vaatii 41-42 -asteisen lämpötilan. 

Kiva on kuitenkin huomata, että vaikka uunista saattaa joskus tulla ulos maanantaikappaleita, ne katoavat silti meidän perheemme nälkäisiin suihin alta aika yksikön. Olenkin alkanut välillä pakastamaan saman tien sämpylöitä niiden jäähdyttyä, jotta voin seuraavana päivänä herkutella rauhassa. 

Hyvä paha puuro

Tuntuu, että ihmisillä on kaurapuuroon viharakkaus-suhde, ja täytyy myöntää, että noin parikymppisenä otin siihen itsekin pesäeron – olin urheiluleireillä syönyt kaurapuuroa niin paljon, että se rehellisesti sanottuna tuli ulos korvista. Noin viiden vuoden eron jälkeen löysimme toisemme uudelleen. Nykyään kaurapuuro porisee meillä tiheään tahtiin. Sohvi syö aamu- ja iltapalaksi, ja itse syön sitä lähestulkoon joka aamu. Sen helppoutta ei voi kiistää. Usein vielä menen sieltä, mistä aita on rikki, ja keitän illalla isomman satsin, jotta aamulla ei tarvitsisi keittää. Toki vastakeitetty aina eilisen voittaa, mutta helposti illan puurosta saa kaurajuomalla taas vetreää. Vetristän vanhasta tottumuksesta tässäkin reseptissä puuroa kaurajuomalla – toki vesi toimii yhtä lailla. 

Kaurapuurosämpylät

  • noin 5 dl kaurapuuroa
  • 3 dl kaurajuoma tai vettä
  • 9-10 dl gluteeniton jauhoseos
  • 2 tl psylliumia
  • 10 g (1 pussi) kuivahiivaa
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl öljyä
  1. Lämmitä neste noin 41-42 -asteiseksi ja lisää psyllium. Anna sen turvota muutaman minuutin. Vetreytä puuro nesteellä. 
  2. Sekoita kuivahiiva, jauhot ja suola keskenään, ja yhdistä puuroseoksen kanssa sekoittaen. Hyvä vatkaaminen ja vaivaaminen tuovat ilmavuutta.  Lisää öljy viimeiseksi taikinaan.
  3. Jos haluat kuohkeita sämpylöitä, anna taikinan kohota jo tässä vaiheessa 30 minuuttia. 
  4. Leivo sämpylät ja anna kohota pellillä 30 minuuttia. 
  5. Paista noin 200 asteessa 15 minuuttia. 

Karjalanpiirakkatalkoot

Muistan kun lapsena leivoimme Elsa-mumman kanssa karjalanpiirakoita. Hän oli kotoisin Karjalan Hiitolasta, ja en malttanut odottaa, että pääsemme itse asiaan eli syömään vastaleivottuja piirakoita. 

Mumman Karjalan juuria kunnioittaen pidämme vuosittain siskoni ja ystäväni kanssa karjalanpiirakkatalkoot. Linjasto pelaa, ja usein piirakoita valmistuukin monta pellillistä. Lempi ateriani on brunssi, joten usein olemme istuneet moneksi tunniksi korjaamaan satoa ja nauttimaan brunssin muistakin antimista. 

Kaikki se näpertäminen ja tuotoksille repeily on semi terapeuttista! Monien vuosien kokemuksella on ollut hauska huomata, miten jokaisella on todellakin oma tyylinsä – siksi rypyttämiseen ei pystykään antamaan mitään selkeää ohjetta. Jotkut aloittavat rypyttämisen keskeltä, toiset alhaalta. Keskeltä voi kuulemma myös pakittaa alas. Oli tyyli mikä tahansa, rypyttäessä painellaan etusormilla kevyesti puuroon ja sormilla tehdään pieni liike itseen päin, jolloin rypyt menevät näin hieman kaarelle. Ehkä persoonallisimmat piirakat tulivat viitisen vuotta sitten, kun minulla leikattiin joululoman aikana hermopinteet molemmista käsistä. Molemmat kädet paketissa liikuttelin hiljalleen sormia ja sain kun sainkin piirakoita kasattua. 

Riisi- vai perunapiirakka?

Välillä olemme vaihteen vuoksi tehneet myös perunapiirakoita. Oli täyte mikä tahansa, täytteen valmistaminen on usein se aikaavievin osuus. Helpointa on, jos riisipuuron tai muusin keittää valmiiksi jo esimerkiksi edellisenä päivänä. Jos teette perunamuusia piirakoita varten, muusin joukkoon kannattaa laittaa myös yksi kananmuna, sillä se sitoo muusia.

Aikaisemmin olemme käyttäneet Marttojen ohjetta, mutta alla on meidän perheen allergioiden vuoksi resepti, joka on gluteeniton ja maidoton. Käytän reseptissä gluteenitonta jauhoa mieheni pojan sairauden vuoksi. Lisäksi perheessämme käytetään taaperomme Sohvin maitoallergian vuoksi aina maidottomia tuotteita ruuissa. Kaurajuomasta valmistettu puuro on väriltään hieman rusehtavaa.

Gluteenittomassa versiossa ruis- ja vehnäjauhot on korvattu tattarijauholla. Tattarista tehty taikina on helposti käsiteltävää, ja jos taikinaan lisää hiukan psylliumia, saadaan taikinaan kuituisemmaksi. Psyllium on ratamokasvin jauhettua siemenkuorta. Siinä on 85 % kuitua, joten psyllium imee itseensä hyvin nestettä ja helpottaa näin myös taikinan käsittelyä. Jos kyseessä on pro-leipuri, reseptistä varmasti tulee noin 15 piirakkaa. Rehellisesti sanottuna, emme ole varmaan ikinä onnistuneet saamaan pohjista niin priima ohuita, että taikina olisi riittänyt niin moneen. Olemme siis tehneet suosiolla aina hiukan enemmän taikinaa. 

Karjalanpiirakat / noin 15 annosta

Taikina

  • 2 tl psylliumia
  • noin 3-4 dl tattarijauhoja
  • 2 dl kylmää vettä
  • 2 rkl öljyä
  • ½ tl suolaa

Täyte

  • 2 dl vettä
  • 2 dl puuroriisiä
  • 1 l kaurajuomaa
  • ½ tl suolaa
  • 1 kananmuna

Voiteluun: ruokaöljyä tai maidotonta margariinia

Työvaiheet

Täyte

  1. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä noin 5 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt riisiin
  2. Lisää kaurajuoma ja suola. Kiehauta hiljalleen noin 40 minuuttia. 
  3. Nosta liedeltä ja anna puuron vetäytyä kannen alla 5-10 min.
  4. Laita lopuksi puuroon kananmuna. 

Taikina

  1. Lisää kylmään veteen öljy, suola ja psyllium. Turvota seosta 5 minuuttia ja lisää tattarijauhot. Vaivaa taikina. 
  2. Tee taikinasta tanko ja jaa samankokoisiin osiin. Kaulitse osat piirakkapulikalla noin 0,5cm paksuisiksi pyöreiksi tai soikeiksi kuoriksi. 
  3. Täytä piirakka reilulla ruokalusikallisella täytettä ja jätä noin 1cm tyhjää tilaa reunoille
  4. Rypytä omalla tyylilläsi
  5. Paista 275-300°C noin 15 minuuttia. 
  6. Voitele piirakat

Kylmä ilma – lämmin palapaisti!

Unohdan usein yhden äitini valmistaman klassikkoruuan – nimittäin palapaistin. Sitä tulee usein syötyä heillä kylässä, ja samalla vannotan itselleni valmistavani sitä, kun pääsen kotiin. Jostain syystä se kuitenkin unohtuu. Siivoilin alkuviikosta keittiön takakaappeja, ja uunipata hyppäsi silmille – ei muuta kuin tuumasta toimeen. Alla resepti, jota käytin. Se on muunnos omastani ja äitini reseptistä. 

Vaikka lihan pitääkin hautua useamman tunnin uunissa, parasta tässä on, ettei tarvitse vahtia palaako pohjaan vai ei. Käytän reseptissä gluteenitonta jauhoa mieheni pojan sairauden vuoksi. Lisäksi perheessämme käytetään taaperomme Sohvin maitoallergian vuoksi aina maidottomia tuotteita ruuissa. Hyviä kauratuotteita onneksi on nykyään olemassa! 

Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole mikään kokkikolmonen keittiössä. Sanotaanko näin, että olen kova innostumaan asioista ja kokeilemaan reseptejä. Innostun elämässä muutenkin monenlaisista asioista ja höyryjunan lailla hyppään rattiin (siskoni jopa nauraa tälle). Keittiön puolella toteutus ei kuitenkaan aina ole se toivottu – ei varsinkaan leivonnassa. Suoraan sanottuna masennun aina hiukan, kun näen oman tuotokseni. Maku on kelpo, mutta kuva reseptistä ei vastaa omaani. Leivonnan suhteen pidänkin välillä hiljaiseloa ja keräilen itseäni. Kultakalana kuitenkin rumat leivokset ajan mittaan unohtuu, ja käyn seuraavan kakun kimppuun.

Hifistelyä vai kotiruokaa?

Ruuanlaitto ei onneksi niin usein mene metsään. Työnjako ruuanlaitossa jakaantuu aika lailla tasan puolisoni kesken. Olemme varmaan molemmat niitä perus arkiruokien valmistajia. Meillä kuumaa kamaa ovat klassikkoruuat kuten makaronilaatikko, jauhelihakastike ja spagetti sekä lohi ja perunamuusi – nakeista puhumattakaan. Kaikki ne, jotka uppoavat pikku lapsille. 

Välillä on toki kiva hiukan hifistellä ja nähdä enemmän vaivaa ruuan eteen. Nämä kerrat kuitenkin ovat usein niillä viikoilla, kun olemme kolmistaan puolisoni ja Sohvin kanssa. Tämä hifistelykategoriakaan ei tosin ole mikään huippu eksoottinen vaan tähän kuuluu esimerkiksi kreikkalainen ruoka, tapakset tai ihan vaan chili-kana-avocadopasta. Näistä toki pitää Sohville joskus oma versionsa tehdä, jos kyseessä on jokin todella mausteinen tai tulinen setti. Se ei onneksi vaadi isoja toimenpiteitä. 

Pidän puhelimessa listaa, johon yritän muistaa kirjoittaa, jos kokeilemme jotain uutta ja toimivaa reseptiä. Yleensä nimittäin juuri niillä hetkillä ei tule mitään mieleen, kun yrittää miettiä seuraavan viikon ruokia. Lunttilistat ovat siis tarpeen – useinkin! Kai joku muukin on yhtä hajamielinen tämän suhteen?

Palapaisti

  • 800g naudan sisä- ulko-, tai paahtopaistia
  • voita paistamiseen
  •  2 sipulia
  •  2 porkkanaa
  • ½ dl gluteeniton jauhoseos
  •  5–6 dl vettä
  •  1 tl suolaa
  •  ½ tl mustapippuria
  •  2 laakerinlehteä
  • 1 lihaliemikuutio
  • 2 dl kaurakermaa

Työvaiheet

  1. Ota lihat huoneenlämpöön vähintään 30 minuuttia ennen paistamista. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat.
  2. Palapaistin ehdoton ydin on hyvin ruskistettu ja haudutettu liha. Ruskista lihat muutamassa erässä, ja laita ne pataan. Huuhdo pannua paistokertojen välillä vedellä ja kaada liemi pataan. Kuullota lopuksi sipulit ja porkkanat ja lisää nekin pataan.
  3. Mausta pata suolalla, mustapippurilla, laakerinlehdillä ja lihaliemikuutiolla. Kaada mukaan porkkanat ja sipulit.
  4. Hauduta liha 200 asteisessa uunissa ensin noin 30 minuuttia. Kun neste alkaa kiehua pudota asteet 175 asteeseen. Hauduta sen jälkeen noin 1,5h-2h.
  5. Lisää lopuksi mukaan kaurakerma ja jauhot sekoitettuna aavistukseen vettä. Kuumenna hiukan.
  6. Enjoy!