Unohdan usein yhden äitini valmistaman klassikkoruuan – nimittäin palapaistin. Sitä tulee usein syötyä heillä kylässä, ja samalla vannotan itselleni valmistavani sitä, kun pääsen kotiin. Jostain syystä se kuitenkin unohtuu. Siivoilin alkuviikosta keittiön takakaappeja, ja uunipata hyppäsi silmille – ei muuta kuin tuumasta toimeen. Alla resepti, jota käytin. Se on muunnos omastani ja äitini reseptistä.
Vaikka lihan pitääkin hautua useamman tunnin uunissa, parasta tässä on, ettei tarvitse vahtia palaako pohjaan vai ei. Käytän reseptissä gluteenitonta jauhoa mieheni pojan sairauden vuoksi. Lisäksi perheessämme käytetään taaperomme Sohvin maitoallergian vuoksi aina maidottomia tuotteita ruuissa. Hyviä kauratuotteita onneksi on nykyään olemassa!
Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole mikään kokkikolmonen keittiössä. Sanotaanko näin, että olen kova innostumaan asioista ja kokeilemaan reseptejä. Innostun elämässä muutenkin monenlaisista asioista ja höyryjunan lailla hyppään rattiin (siskoni jopa nauraa tälle). Keittiön puolella toteutus ei kuitenkaan aina ole se toivottu – ei varsinkaan leivonnassa. Suoraan sanottuna masennun aina hiukan, kun näen oman tuotokseni. Maku on kelpo, mutta kuva reseptistä ei vastaa omaani. Leivonnan suhteen pidänkin välillä hiljaiseloa ja keräilen itseäni. Kultakalana kuitenkin rumat leivokset ajan mittaan unohtuu, ja käyn seuraavan kakun kimppuun.
Hifistelyä vai kotiruokaa?
Ruuanlaitto ei onneksi niin usein mene metsään. Työnjako ruuanlaitossa jakaantuu aika lailla tasan puolisoni kesken. Olemme varmaan molemmat niitä perus arkiruokien valmistajia. Meillä kuumaa kamaa ovat klassikkoruuat kuten makaronilaatikko, jauhelihakastike ja spagetti sekä lohi ja perunamuusi – nakeista puhumattakaan. Kaikki ne, jotka uppoavat pikku lapsille.
Välillä on toki kiva hiukan hifistellä ja nähdä enemmän vaivaa ruuan eteen. Nämä kerrat kuitenkin ovat usein niillä viikoilla, kun olemme kolmistaan puolisoni ja Sohvin kanssa. Tämä hifistelykategoriakaan ei tosin ole mikään huippu eksoottinen vaan tähän kuuluu esimerkiksi kreikkalainen ruoka, tapakset tai ihan vaan chili-kana-avocadopasta. Näistä toki pitää Sohville joskus oma versionsa tehdä, jos kyseessä on jokin todella mausteinen tai tulinen setti. Se ei onneksi vaadi isoja toimenpiteitä.
Pidän puhelimessa listaa, johon yritän muistaa kirjoittaa, jos kokeilemme jotain uutta ja toimivaa reseptiä. Yleensä nimittäin juuri niillä hetkillä ei tule mitään mieleen, kun yrittää miettiä seuraavan viikon ruokia. Lunttilistat ovat siis tarpeen – useinkin! Kai joku muukin on yhtä hajamielinen tämän suhteen?
