Blogikirjoitus myös kuunneltavissa
Vanhojen huonekalujen tuunaus on aika terapeuttista ja hauskaa puuhaa. Lapsuudenkodissani isälläni on iso ulkohalli ja puuvaja, jossa usein leikimme lapsena. Halli on täynnä tavaraa. Vaikka tuntuu, että osa tavaroista on vaan roinaa, ei ole asiaa, jota isäni ei osaisi korjata. Yleensä siis jokaiseen asiaan löytyy hallista ratkaisu. Lapsena myös nikkaroimme paljon hallissa, ja usein siellä olikin isoja kasoja laudanpätkiä täynnä nauloja.
Kun olimme viime kesänä kotikonnuilla käymässä Pohjanmaalla, oli hauska huomata, miten jännänä paikkana Sohvi koki paapan puuvajan. Siellä myös leikimme useana päivänä.
Lapsuudenkotimme piha-alueella oli aiemmin myös iso aittamainen rakennus. Siellä oli mukava leikkiä, sillä se oli täynnä paappani äidin ja isän huonekaluja. Jos jaksoi kasata pölyä pois tavaroiden päältä, saattoi löytää mieleisen huonekalun. Jostain syystä isämme antoi meidän aika vapaasti ”entisöidä” ja tuunailla noita huonekalua, vaikka onnistumisprosentti ei paukkunut sadassa. Laatu saattoi vaihdella huonekalun kohdalla, mutta kiinnostus vanhoja huonekaluja kohtaan syntyi. ”Mukava, kun huonekalulla on jokin tarina” saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta myönnettäköön, että minun kohdallani se pitää paikkansa. Tarina se on paskempikin tarina!
Millainen projekti?
Meidän nykyisessä kodissamme on vieläkin jäljellä tuolta aitasta pelastettuja huonekaluja. Osaa on tuunattu enemmän ja osaa vähemmän. Voi taivas puolisoni ilmettä, kun olen välillä raahannut pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle kasan vanhaa tavaraa. Hänen silmien pyörittely -ilmeensä alkaa olla jo vakio.
Välillä huonekaluille riittää ihan kevytkin pintakäsittely. Huonekalun kunto määrittää sen, paljonko aikaa projektiin menee. Kuinka paljon vaivaa olet valmis itse näkemään ja onko käytössäsi vaadittavat välineet? Entä liikeneekö jostain ulkovarastoa, jossa on tilaa tuunailla vai onko homma vain pieni fiksaus, jonka voi hoitaa omassa olohuoneessa?
Jos ei ole käryäkään, mitä tehdä, ei kannata lähteä kylmiltään mopolla moottoritielle. Suosittelen silloin joko jättämään entisöinnin ammattilaisen käsiin tai sitten pyytämään alan asiantuntijoilta vinkkejä. Pahimmassa tapauksessahan koko huonekalu menee pilalle. Monien maaliliikkeiden verkkosivuilta myös löytyy kattava tietopaketti erilaisista maaleista ja maalaustavoista.
Vein aikoinaan Pohjanmaalta peräisin olevan vanhan tuolin ja ostamani beigevalkoisen tuolin kankaan Stadin ammatti- ja aikuisopistoon. Opiskelutyönä kustannus ei ollut suuri. Verhoiltu tuoli on nykyään Sohvin huoneessa ja edelleen kovin rakas. Muistan, kuinka olen siinä itse istunut ja heilutellut jalkojani, kun ne eivät osuneet vielä maahan – nykyään myös Sohvi tekee samoin.
Varaa aikaa pohjatyöhön
Niin kuin monessa muussakin asiassa, huolellinen suunnittelu on puoli työtä. On kyseessä isompi tai pienempi projekti, esivalmisteluihin kannattaa varata aikaa. Tutki huonekalua, ja ota selville, millainen pintakäsittely siinä on nykyään. Entä onko huonekalu tulossa jatkuvaan käyttöön vai koriste-esineeksi? Tämä määrittää tulevaa pintakäsittelyä.
Ihan alkuun huonekalu täytyy puhdistaa liasta ja rasvasta. Jos liat ovat jämähtäneitä, maali- ja lakkapinnalla voi käyttää maalinpesuainetta. Maalattaville pinnoille pinttyneen lian poistoon voi käyttää myös kidesoodaa. Tällä muuten lähtee moni muukin lika, kuten pohjaan palanut ruoka kattilasta.
Olen usein aloittanut hiomaan vanhasta kerroksesta puun syiden mukaisesti, mutta jos huonekalun pinnassa on monta kerrosta maalia, ne kannattaa poistaa maalinpoistoaineella. Vanhan lakkapinnan voi poistaa raaputtamalla metallisella siklillä ennen loppuhiontaa. Pintaa voi siis hieman rikkoa hiomapaperilla tai sitten hangata alkuperäinen pinta kokonaan pois. Pyyhi lopuksi hiomapöly pois. Jos huonekalussa on halkeamia tai isoja kolhuja, kittaa pinnat. Hio kittauskohdat vielä tasaisiksi.
Miten uudistaa huonekalua?
Tässä muutamia vinkkejä eri tuunaustapoihin, mutta kuten aiemmin jo sanoin ammattilaisilla on näihin vielä tarkempiakin niksejä.
Joskus pelkkä huonekalun pyyhkiminen huonekalujen puhdistusaineella tai kiilotusöljyllä riittää. Pyyhkimiseen kannattaa käyttää puuvillatrasselia, teräsvillaa tai nukkaamatonta riepua. Kulutusta kestävän pinnan saa aikaan kiinanpuuöljyllä eli tung-öljyllä. Se on kiinalaisen tung-puun pähkinämäisistä hedelmistä tehty luonnon öljy. Sitä voi käyttää myös keittiön työpintojen sekä puutarhakalusteiden käsittelyyn. Jos aiempi pinta on öljykäsitelty, samaa kannattaa jatkaa.
Toinen vaihtoehto on vahaaminen. Vahoja löytyy kirkkaita ja värillisiä. Sen levityksessä parhaiten toimii vaahtomuovi. Kaupassa myytäviä vaahtomuovisienipäitä pystyy yhdistämään pensselin varteen.
Jos pinnasta haluaa kestävän ja kovan, vaihtoehtona on lakkaus. Ainoa miinus on, että se saattaa kellertyä ajan myötä. Monet käsittelevät esimerkiksi vanhan koivuhuonekalun ensin läpikuultavalla valkoisella vahalla ja lopuksi värittömällä vahalla tai öljyllä – näin pinta ei kellastu.
Huonekalu voidaan myös petsata, jolloin se tarvitsee suojaksi usein lakan tai öljyn. Tällöin pinnasta tulee pähkinän tai mahonkisen sävyinen. Sanotaan, että petsaus korostaa puun luonnollisia syitä ja kuvioita.
Jos huonekalu on maalattu, voi hiomisen jälkeen pohjaa maalata tartuntapohjamaalilla. Tämä etenkin silloin, jos et tiedä onko aiempi maali vesiohenteista vai liotinohenteista.
Jos maalipinta on huonekalussa hyvässä kunnossa ja maalaat uutta peittävää pintaa, vanhat maalit voi hyvin jättää uusien maalikerrosten alle. Suosittelen maalaukseen valitsemaan vesiohenteisen maalin, sillä se ei kellastu, vaan säilyttää värisävynsä liuotinohenteista maalia paremmin.
Tapoja uudistaa huonekaluja on useita – niin kuin on tekijöitäkin. 🙂
