Miten korona on vaikuttanut minun arkeeni?

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Miten minun arkeni on muuttunut koronan myötä? Jäin miettimään tätä aamulla, kun sain tunnin sisällä kolme puhelua koskien minun työstatustani. Päätin sen jälkeen, että päivitän työkuulumiset myös sosiaaliseen mediaan eikä pahitteeksi ollut myöskään pohtia tätä aihetta syvemmin täällä blogissa. Kyllähän korona on varmasti muihinkin asioihin vaikuttanut kuin työhön. 

Asia ei sinällään ole täysin yksiselitteinen, eikä kaikkeen löydy varsinaista syy- ja seuraussuhdetta. Osahan asioista olisi tapahtunut ilman koronaakin, sillä tavallaan niiden muutospyörä oli lähtenyt liikkeelle jo paljon ennen pandemiaa.

Esimerkiksi lapsen syntymä on aina iso asia, ja tämä totta kai muutti meidän kaikkien elämää. Sohvi syntyi kesällä 2019, ja samana vuonna tapahtui myös muitakin muutoksia. Myin silloin Kallion asuntoni ja muutimme Paloheinään. Ennen koronaa Sohvin vauvavuotena päätin myös jättää silloisen työpaikkani ja myin omistamani osakkeet. Näin jälkeen ajateltuna se oli mahtava juttu. Usein uusia juttuja ei tule vastaan, ellei vanhoja ovia uskalla sulkea.

Aikataulut ja epätietoisuus

Ehkä eniten korona on tuonut vuoden aikana tietynlaista epätietoisuutta ja aikataulujen venymistä. Mikään ei ole varmaa, mutta en ole antanut sen häiritä. Tämä on taas sarjassamme asia, johon ei voi itse vaikuttaa. 

Alkujaan suunnitelmissa oli mennä äitiysloman jälkeen palkkatyöläiseksi syksyllä. Tässä kohtaa ehkä korona omalla kohdalla ilmoitti olemassaolostaan, ja tuo aikataulu venyi rahoituksen kaatumisen vuoksi. Tilalle tuli pienempiä caseja ja pyyntöjä eri suunnista, ja tuo meno on jatkunut tähän päivään saakka. Puolen vuoden aikana on tullut tehtyä markkinointiviestintä- ja somesuunnitelmia sekä sisällöntuotantoa – välillä hiotaan strategiaa, välillä taas suunnittelun lisäksi sorvataan, kirkastetaan, kiteytetään ja tarinallistetaan. 

Totta puhuen, jos ensimmäinen suunnitelma olisi ollut kiveen hakattu, en olisi ikinä välttämättä myöskään aloittanut kirjoittamaan Ninniohia-blogia. Marraskuusta lähtien (kun pistin blogin tulille) sen ääreen on kerääntynyt oma lukijakuntansa ja siitä kiitokset. Sen lisäksi sain blogi-sivustolle vihdoin paikan myös runoilleni. 

Olen huomannut, että ei ainoastaan minulle, mutta monelle muullekin, blogi on ollut kanava ”puhua”. Koronan vuoksi ihmisiä ei näe samalla tavalla, ja huomaankin usein kaipaavani asioiden pohdiskelua ja vanhaa kunnon jauhamista. Blogin kautta olen päässyt purkamaan tuota aivojen raksutusosaa ja olen huomannut, että monella sen lukijalla on samanlaisia ajatuksia ja tarpeita.

Arjen palikat löytäneet paikkansa

Kun muutimme talvella 2019 Paloheinään, minusta tuli myös virallisesti bonus vanhempi puolisoni lapsille. Jollain tapaa koronavuosi teki hyvää tälle muutokselle, sillä yhdessä vietetty aika hitsaannutti myös suhteita perheen sisällä. Uskon, että koronan vuoksi vietimme enemmän aikaa perheen kesken. 

Olen usein jutellut muiden vanhempien kanssa siitä, että korona on etäännyttänyt ihmisiä toisistaan. Suuri harmihan se on, että emme ole esimerkiksi päässeet normaaliin tahtiin Pohjanmaalle vanhempieni luokse, mutta minusta kuitenkin tuntuu, että nykyään olemme paljon enemmän tekemisissä – myös extempore-kuulumisia tulee vaihdettua. 

Tästä hyvä esimerkki on se, että Sohvi yksi aamu sanoi “mummu“. Siinä silmänräpäyksessä otin puhelimen käteen ja soitimme pikaisen whatsup-videopuhelun ja toivotimme mummulle ja paapalle molemmille mukavaa päivää. Miten kiva aamun aloitus! 

Yksi ystäväni myös kertoi, että ei ole kymmeneen vuoteen ollut vaihtoystäviensä kanssa tekemisissä. Koronan myötä yksi heistä kuitenkin järjesti ryhmän kasaan videopuheluun, ja nykyään he ovat paljon useammin tekemisissä. 

Onhan se totta, että ystäviä ei niin usein ole nyt nähnyt. Osaa lapsiperheistä olemme toki nähneet puistoissa. Sinällään olen ajatellut ystävien suhteen, että ”Kyllä hätä keinot keksii”. Jos nyt jää livenä näkeminen, ainakin voimme olla monella muulla tapaa yhteydessä – ja niin on kyllä tapahtunutkin. 

Olen välillä naurettavan optimisti, ja ehkä sen vuoksi luulen, että muutaman vuoden päästä tulen näkemään monessakin asiassa: ”Näin kuuluikin tapahtua.”  Toisaalta pidän ennemmin kiinni tästä ajatustavasta, kun muutun kyyniseksi.

ps. Hyvä ystäväni on neulomisen mestari. Jos haluatte ihastella hänen tuotoksiaan, ottakaa Instagramissa tili @raikkuneuloo seurantaan tai seuratkaa hashtagia #raikkuneuloo. Saimme paketissa eilen Sohvin kanssa tiimi villasukat! <3