Blogikirjoitus myös kuunneltavissa
Korona muutti jälleen meidän aikaisempia pääsiäisperinteitä. Vaikka vanhempana ovat jo ensimmäiset rokotteet saaneet, emme kuitenkaan lähteneet kohti Pohjanmaata. Parempi on odottaa vielä rokotteen toista kierrosta. Kun tiedostin, että jäämme Helsinkiin, aloin jälleen kerran miettiä perinteitä – mitä siihen pääsiäiseen oikeastaan edes kuuluu? Ja entä mitä meidän pääsiäiseen voisi kuulua?
Pääsiäisen perinteet
Sohvin nukkumaan mentyä aloin selata aikaisempien vuosien valokuvia, ja rehellisesti sanottuna kuvat näyttivät vuodesta toiseen aika samoilta! Siskojen lasten ulkonäöstä vain huomasi, että olimme menneet jälleen vuoden eteenpäin, mutta samat teemat toistuivat kuvissa.
Lapsuudenkodissani perheelleni pääsiäinen on aina ollut kuin toinen joulu, ja olemme kokoontuneet siskojen ja heidän perheidensä kanssa Pohjanmaalle. Vahvoina teemoina ovat aina olleet trullittaminen, syöminen ja ulkoilu.
Pohjanmaallahan virvotaan eli trullitetaan vasta pääsiäislauantaina. Olemme usein käyneet keräämässä pajunkissoja, ja auttaneet lapsia koristeluissa.
Pääsiäinen on myös yhtä herkuttelua. Samoin kuin jouluna, äitini on leiponut kaapit ja pakkaset täyteen kakkuja ja muuta hyväskää. Päivät rakentuvatkin vahvasti ruokarytmien ympärille. Vanhempieni luona pääsiäisen ja viikonloppuvisiittien perinteisiä ruokia ovat olleet savustettu kala ja äidin tekemät lihapullat. Jälkkäriosastolla on mm. toska- ja juustokakkuja mokkapaloja unohtamatta.
Huomasin myös aikaisempien vuosien kuvista, että talvi on kääntynyt kevään puolelle useana vuonna. Kevään aurinko kyllä jaksaa joka vuosi yllättää, ja jollain tapaa olen aina yhtä häkeltynyt kaikesta tästä valomäärästä.
Ne ”jokijutut”
Näin keväällä myös yleinen puheenaihe oli ja on edelleen kylillä joen tulviminen. Äitini juuri laittoi kuvan, jossa vesi on noussut jo kohti meidän puutarhaa päin. Hän kertoi myös, että käy kuulemma jännityksessä aina katsomassa ikkunasta ulos heti herättyään.
Lapsena näin usein myös unta, että joen vesi nousee ja tulee tulva. Pakkasin aina nukkumaan mennessä sängyn päätyyn villapaidan sekä kaikki lempi nalleni – ihan vaan varmuuden vuoksi, jos heräänkin aamulla keskeltä jokea ajelehtimassa sängylläni. (Lapsen mielikuvituksen voimalla tämä oli mielestäni täysin mahdollista, vaikka huoneeni olikin omakotitalomme toisessa kerroksessa.)
Kyrönjoen jäällä oli ja on nykyäänkin puinen merkki (pukki) keväisin sillan liepeillä. Kylällä veikkaillaan jäiden lähtemistä, ja lapsuudessa myimmekin jääveikkausarpoja, joihin kyläläiset saivat veikkailla oikeaa päivämäärää ja kellonaikaa, milloin jäät lähtevät eli koska jäällä oleva pukki alittaa sillan.
Usein minulla kului koko ilta jääveikkausarpojen parissa. Kiersin koulun jälkeen kylän talot, ja pääsin kotiin juuri ennen pimeän tuloa. Jäin aina vahingossa höpisemään urheilujuttuja taloihin, ja sainkin usein kutsun heidän ruokapöytään limsalle. Kyläläiset seurailivat urheilutuloksia, ja kyselivätkin aina, miten on kisoissa mennyt.
Trullit liikkeellä!
Muistan lapsuudestani, että trullittaminen eli virpominen oli vuoden kovin juttu. Emme käyneet vain naapuritaloissa, vaan kiersimme koko kylän – ja vielä siitäkin kauempana olevat talot. Palkat kerättiin vanhaan kahvipannuun, ja mukaan otettiin tyhjä muovipussi, johon pannun pystyi välillä tyhjätä. Jos kävelyreitti meni kodin ohi, pannu käytiin välillä kotona tyhjäämässä ja sitten taas jatkettiin matkaa. Kilometrejä siis kertyi ja koko päivä uurastettiin.
Olimme myös varautuneet päivään kaikella mahdollisella tavalla. Olimme mm. askarrelleet pajunoksia sekä harjoitelleet kaksi pääsiäislaulua. Ensimmäinen lauluista oli iloisempi värssy, ja toinen hartaampi uskonnollisempia taloja varten. Palkan eteen todellakin nähtiin vaivaa. Usein saimmekin ison saaliin karkkia, jäätelöä ja rahaa.
Pohjanmaalla on mielestäni kiva tapa myös polttaa pääsiäiskokkoja. Näitä tehtiin välillä joen rantaan.
Pääsiäinen Helsingissä
Jos totta puhutaan, yritin tosissani miettiä jonkinlaisia pääsiäisperinteitä nyt meillekin Helsinki-pääsiäiseen – en kuitenkaan keksinyt mitään sen ihmeellisempää. Kotia koristelin hiukan pääsiäistunnelmaan, mutta muuten viikonloppu on ollut aika lailla samanlainen kuin muutkin viikonloput. Vahvoina teemoina olivat meilläkin syöminen ja ulkoilu.
Aurinko on paistanut jatkuvaa soittoa, joten olemme oikeastaan käyneet sisällä vain syömässä – muuten aika on kulunut ulkona hiekkaleikeissä, pyöräillessä tai muuten vain häärätessä. Nyt ei siis haittaa yhtään, jos pientä sadetta pukkaa. Mukava pääsiäinen siis takana! Miten teidän pääsiäinen on mennyt?
05/04/2021
Printeeet on ihmisille tärkeä asia, vaikka järjellä ajatellen, ei ole mitään merkitystä, miten juuri jokin tietty päivä on vietetty. Mutta tällaisina aikoina, kun tuntuu että kaikki on otettu pois ja muuttuu outoon suuntaan, perinteistä haetaan kiintopistettä arkeen, tutun ja turvallisen tuntua.
Toivottavasti tämä siirtokausi loppuu kohta, ja elämä tasoittuu jonkin verran, niin pääsemme normaaliin arkeen. Toisaalta, uskon että joudumme luomaan itsellemme uusia perinteitä vanhojen rinnalle.
05/04/2021
Oikeassa olet. Kai sitä perinteillä pyrkii hakemaan edes jotain tuttua ja turvallista tähän muuten hiukan erilaiseen arkeen. Mahtavaa toki on se, että uusia perinteitä ja tapoja tulee vanhojen rinnalle 🙂 Aurinkoa kevääseen!