Välillä huomaan, että olen suuren luokan yksinpuurtaja. Tähän havahtuu vasta, kun saa tarpeeksi monia ”Mitä kuuluu työrintamalle” -kysymyksiä. Yks kaks tuohon ei pystykään vastaamaan muutamalla sanalla, vaan tajuaa, että ollaan kipitetty jo monien välisteppien ohi.
Päivittäisten viestinnän ja markkinoinnin töiden lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa, että saan vihdoin Kalla Active merinovillatuotteiden verkkokaupan auki. Tämä polttelee nyt enemmän ja enemmän, sillä se voi realistisesti tapahtua jo kuukauden sisällä.
Faktahan on se, että tuotanto on viivästynyt paljon koronan vuoksi. Merinovillaa on ollut haastavaa saada, ja sanoinkin alusta asti puolisolleni, että en jaksa pahoittaa mieltäni tämän vuoksi – verkkokauppa aukeaa sitten, kun se aukeaa. Toki luonnollisesti olisi ollut ihana tuoda tuotteet myyntiin jo syksyn alussa – lähinnä senkin vuoksi, että kokisi, että se olisi eräänlainen palkkio kaikelle tähän mennessä tehdylle työlle, mutta onneksi talvi on vielä edessä.
Nyt kun olen itse hillunut elokuusta asti mallikappaleet päällä, mukavinta on todeta, että oikeasti itsekin odottaa tuotteita, jotta voisi ottaa ne käyttöön. Mikä sen parempaa kuin tarve? Sama tarve minulla on itse asiassa myös taaperollemmekin. Viime talvena turhauduin etsimään hänelle haluamiani merinovillaisia tuotteita. Jos satuin löytämään mieleisen, siitä oli aina koot loppu.
Tekeminen ja siitä tykkääminen
Sain yksi päivä kysymyksen: Onko raskasta yrittää? Tuohon voin vastata käsi sydämellä, että ei ole. Olen aina tykännyt tehdä. Kirjoitusjuttujen lisäksi en malta odottaa, että saan alkaa laittaa Kalla Activelle enemmän aikaa. Sosiaalista mediaa olen pitänyt jo keväästä saakka elossa, mutta varmasti tekeminen konkretisoituu, kun ensimmäinen iso tuote erä saapuu ja verkkokaupan saa auki.
Mallikappaleet ovat olleet ahkerassa käytössä, ja ystäväni ovatkin suostuneet minulle malleiksi. Alussahan myyntiin tulevat merinovillaiset legginssit, vetoketjullinen takki, neule ja lasten välihaalari. Marraskuun puolella myyntiin tuleva lasten UTU-välihaalari on tehty 100% merinovillaneuleesta. Värivaihtoehtoina ovat rosa ja mustikka. Välihaalaria tulee neljässä eri koossa: 68/74, 80/86, 92/98, 104/110. Haalarin kokoa voi säätää resorien avulla: ne voi joko pitää sellaisenaan tai taittaa siistin näköisesti, mikäli hihat tai lahkeet ovat liian pitkät. Naisten sinisestä neuleesta on jo nyt tullut niin paljon kyselyitä, että tuon myyntiin myöhemmin myös harmaan version.
Yrittäjyys ja lapsen sairastuminen
Toki aikaa vieviä asioita välillä vaan tulee eteen, ja kun näitä selvittelee, päivä tuntuu menevän sekunnissa. Ja kukapa meistä ei olisi välillä iltasella aivan puhki? Haastavinta varmasti yrittämisessä on, jos lapsi sairastuu. Olen edelleen melko huono yhdistämään työntekoa sekä äitiyttä, jos lapsi esimerkiksi kipeä ja poissa päiväkodista. Kun lapseni syntyi, tein päätöksen, että silloin kun olen hänen kanssaan, haluan olla läsnä oleva. En halua muuttua äidiksi, joka hokee päivästä toiseen läppäri kourassa omissa ajatuksissaan: ”Mä teen vielä yhden jutun.” Mutta joskus vain asioita täytyy hoitaa.
Jo heinäkuussa, kun silloin 2-vuotias taaperoni oli päiväkodista kesälomalla, huomasin, kuinka työasioiden hallinnointi ja narujen pitäminen käsissä onnistui kyllä samalla, kun lapsi oli kotona, mutta esimerkiksi kirjoittaminen oli haastavaa. Tuntui, että tunnin päiväunien aikana ehti juuri ja juuri avata läppärin. Yleensä teinkin illalla kahdeksan jälkeen päivän aikaa ja keskittymistä vaativat työt. Päivä kulutti voimia aivan erilailla.
Kun olin lapsi, äitini oli paikallisen vanhainkodin johtaja. Koska isäni oli maanviljelijä, hän oli usein meitä odottamassa kotona, kun pääsimme koulusta. Muistan kuitenkin ihmetelleeni yhtä epäkohtaa jo silloin. Se liittyi lapsen sairastumiseen. Jos meistä lapsista joku oli kipeänä, äitini ei voinut olla poissa töistä hoitamassa meitä, vaan koska isäni oli kotona, hänen oletettiin hoitavan. Epäkohdan tästä siis teki se, että kyllähän maanviljelijälläkin on omat velvollisuuteensa ja vielä tiettynä aikana vuodesta. Mutta koska hän oli yrittäjä, hänen uskottiin selviävän näistä haasteista. Vaikka usein ennen kouluikää isä ottikin meidät mukaan esimerkiksi puimaan tai äestämään, ei hän meitä luonnollisesti kipeänä traktoriin kantanut.
Samallalailla itsekin mietin hoitokuvioita, kun taaperoni sairastui alkuviikosta. Koska teen vuoden kestävään hankkeeseen viestintää ja markkinointia, siitä on sovittuna sidosryhmätapahtumia, joita ei lapseni flunssan vuoksi siirretä.
Nyt hänelle ovat jo kovin tuttuja äidin merinovilla neule- ja kangasnäytteet, sillä on niillä leikkinyt sänkymme päällä, kun olen vastaillut sähköposteihin. Toki varmasti helpottaa, kun taaperoni kasvaa, sillä silloin hän alkaa viihtyä omissa leikeissään kauemmin.
Kuinka muut yrittäjät hoitavat hoitokuviot? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.
Uusia ideoita ja uusia tarpeita
Vaikka ensimmäinenkään pulla ei ole tullut vielä virallisesti ulos uunista, uusia merinovillaisia mallistoja naisille ja lapsille on jo suunnitteilla ja protoversiot menivät juuri tekoon.
Itsellä ehkä isoin muutos on tapahtunut pään sisällä mallistojen suhteen. Alussa olin kiven kovaa odottamassa ensimmäisen erän saapumista, ja sen jälkeen vasta siirtymässä eteenpäin. Ehkä oma luonne pyrki viestittämään, että hoida yksi asia ensin loppuun, äläkä siirry seuraavaan. Tein kuitenkin aivan päinvastoin.
SELJA-mallisto tulee yhdistämään simppelin kotiasun ja klassisen työasun. Aina ei tarvitsekaan vaihtaa vaatteita heti kotiin saavuttua. KUURA-mallisto taas tuo merinovillan lasten jokapäiväiseen pukeutumiseen. Suunnitteilla on paitaa, legginssejä, villatakki, sivutaskuhousuja ja asusteita. Näistä kuitenkin enemmän myöhemmin.
