Olimme katsomassa Niko ja myrskyporojen arvoitus -lasten elokuvan ennakkonäytöksen 5-vuotiaan tyttöni ja siskoni kanssa, ja jäin miettimään, mikä lasten elokuvissa kolahtaa. Oli sitten kyse kirjojen tai elokuvien tarinoista, olen aina rakastanut hyviä tarinoita. Ehkä tuosta juontaa juurensa myös minun rakkaus kirjoittamiseen. Olenkin aiemmin kertonut, kuinka minulla oli lukiossa maailman paras historian opettaja. Hän aloitti ensimmäisen tuntimme kirjoittamalla liitutaululle His story = hänen tarina. Kun oma mielenmaisemani alkoi ajatella historiaa liutana tarinoita, alkoi aihekin enemmän kiinnostaa.
Kirjojen tarinat ja lapsen kanssa lukeminen
Kun tyttöni oli 1v 8kk, kirjoittelin hänen sen hetkisistä suosikki kirjoistaan. Jo silloin totesin, että on olemassa taitavasti tehtyjä kirjoja ja todella huonoja. Hyvät monta vuotta luettavat kirjat kulkivat kasvun rinnalla, sillä ensin kirjan jutut lisäsivät taaperon ymmärrystä, ja sen jälkeen kirja oli sanojen oppimisen apuna. Vaikka osa kirjoista oli tarkoitettu selkeästi isommille, ne toimi myös pienemmillä lapsilla – toki eri tavalla. Hyvissä kirjoissa oli ihailtavan paljon värikkäitä kuvia ja yksityiskohtia, joista riitti taaperon kanssa tarinoitavaa. Tutut käytännönläheiset ja arkiset tapahtumat olivat myös kivoja. Niiden avulla oli helppo käydä päivää läpi.
Kun pääsimme tyttömme kanssa pidemmälle tarinoiden maailmaan, huomasin arvostavani entisestään hyvää ehjää tarinaa, selkeää juonta, jossa on loppu, mahdollinen opetus ja oikeudenmukaisuutta. Näin aikuisen näkökulmasta iso plussa oli aina myös se, jos kirjassa oli hauskoja sanontoja ja rikasta kielenkäyttöä.
Millainen on hyvä lasten elokuva?
Vuosien saatossa on tullut huomattua, kuinka lasten elokuvatkin jakautuvat äärilaitoihin, ja huomaan kiinnittäväni huomiota samoihin tarinoiden elementteihin, kuin kirjojenkin kohdalla. Parhaimmillaan elokuvan avulla lapsi voi käsitellä omia ajatuksiaan ja asioita, jotka tuntuvat vaikeilta arjessa. Hyvä elokuva tarjoaa positiivisia ratkaisumalleja ja antaa sytykkeitä mielikuvitukselle. Miten monet tarinat ovat jääneetkään elämään tyttömme leikkeihin. Toki hyvä elokuva koostuu selkeästä draaman kaaresta ja loppukliimaksista, mutta paljon muustakin, ja varsinkin lasten elokuvaan kaipaan niitä kohtia, joihin voimme palata myöhemmin keskusteluissa lapsen kanssa.
Niko ja myrskyporojen arvoitus -elokuvan jälkeen olemme paljon keskustelleet tyttöni kanssa elokuvan tapahtumista. Hänen mielestä oli kiva, kuinka elokuvassa oli paljon sankareita. Esimerkiksi ystävä pelasti ystävän, vanhempi pelasti lapsensa ja söpöt pikku sopulit pelastivat joulun. Hänen mieleen jäi vanhemman kommentti lapsiporolle: “Olen sinusta valtavan ylpeä.” Ja ystävän neuvo Niko-porolle: “Kaikkihan me teemme virheitä, mutta niiden avulla kasvamme. On tärkeää oppia niistä.”
Mielestäni Niko-elokuva oli kokonaisuudessaan hyvä. Hahmot yrittivät rohkeasti, voittivat itsensä ja onnistuivat odotuksista huolimatta. Varsinkin lasten elokuvissa kaipaankin hahmoja, joiden varaan lapset voivat rakentaa myönteistä minäkuvaa ja vaikka mokaa, voi korjata asiat ja oppia asioista. Esiin tulivat myös katkeruuden voittaminen ja anteeksianto.
