Onko teillä jotain sellaisia neuvoja, jotka edelleen muistatte? Saatatte jopa muistaa sen hetken tai jopa siihen hetkeen liittyviä yksityiskohtia – niin syvälle mieleen se neuvo on jäänyt. Tai sitten neuvo tai keskustelu ovat osuneet vaan sillä hetkellä niin täydelliseen vaiheeseen.
Minulla tuli vastaan eilen somessa yleismaallinen alla oleva neuvolista.
Not told = Don´t ask
Late invites = Decline
Not invited = Don´t go
Always initiating = Step back
Feeling used = Set boundaries
Ignored messages = Stop reaching out, not worth it
Constantly explaining = Stop justifying
Feeling unappreciated = Distance yourself
Monille tuttuja ajatuksia
Aloin miettiä, millaisia neuvoja elämän varrelta on jäänyt omaan mieleen. (Tässä vaan murto-osa, joka tuli mieleen)
”Sun ei tarvitse olla niin ymmärtäväinen”
Kun työskentelin nuorempana baarimikkona, kuulin usein: ”Mennäänkö tilaamaan siltä rennolta baarimikolta?” Otin tuon kohteliaisuutena, mutta ikävä kyllä rentouteni tuli ilmi muuallakin elämän osa-alueella. Esimerkiksi nuoruuden parisuhteissani rentous ilmeni itseni kannalta enemmän huonona asiana. En osannut määritellä rajojani. Olin ymmärtäväinen loputtomuuteen asti. Ehkä tähän neuvoon artikkelin alussa olevat neuvot eniten uppoavat. Asettaa rajat.
”Kaikelle mitä tapahtuu on tarkoitus”
Monelle niin tuttu neuvo, mutta jollain tapaa jaksan uskoa tähän. Muistan, kun isosiskoni erosi teini-iän poikaystävästään ja sanoi minulle tämän lauseen ensimmäisen kerran. Ajattelen, että tämä neuvo tuo samalla jollain tapaa lohtua elämään, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvastaa ehkä eniten optimistista elämän asennetta. Useinhan sitä myöhemmin huomaa, että se tie, jolle lopulta suuntauduit, olikin oikea – tai niin ainakin haluaa uskoa.
”Paha saa aina palkkansa”
Vaikka ihmisten käytös saa minut aivan tavattoman surulliseksi välillä, haluaisin silti uskoa ihmisten hyvyyteen, karmaan ja siihen, että huonolla käytöksellä tai ilkeydellä ei pääse elämässä eteenpäin. Ehkä tämä on jollain tapaa jopa naivia.
Tähän liittyy ehkä myös puhe katkeruudesta, jos sinua on esimerkiksi kohdeltu huonosti. En tarkoita, että pitäisi antaa anteeksi (varsinkaan jos ei ole edes pyydetty), mutta ei kannata myrkyttää elämää katkeruudella. Välillä ihmisten käyttäytyminen menee niin ohi hilseen, että itsensä vuoksi on kannattaa vaan todeta, ettei tapahtumaa saa tekemättömäksi ja päästää irti.
“A Flower does not think of competing to the flower next to it. It just blooms”
”Babe, you inspire people who pretend to not even see you. Trust me”
Kateus on vaikea aihe. Jopa ihminen, joka sitä tuntee, ei sitä useinkaan myönnä. Jos jossain toisessa jokin asia ärsyttää, oletko ikinä miettinyt, että ehkä hänellä on jokin sellainen piirre, jonka olet itseltäsi sulkenut? Muistan, kun nuorempana kuulin jupinaa eräästä tytöstä, joka oli ”liian kovaääninen” ja ”vei aina kaiken huomion”. Minun silmiini hän oli vain upea ilmestys ja tosi sosiaalinen. Ehkäpä näistä tilanteissa tyttöjä, jotka jupisivat, harmitti enemmän se, etteivät he osanneet ottaa tilaa samalla lailla haltuun, eivätkä olleet yhtä eläväisiä.
Joskus kateus johtaa kiusaamiseen tai jopa väkivaltaan. Itselleni kasvaminen Pohjanmaalla pienessä kylässä toi haasteensa. Vaikka urheilu toi minulle vakaan elämän, urheilumenestystä ja paljon kavereita, jouduin sietämään yläasteella kiusaamista ja kimppuuni jopa käytiin. Kirjoittelin tästäkin joskus blogiin: Kiusaaminen ei ole edelleenkään coolia.
Ymmärsin onneksi verrata koulussa olevien ja urheilupiireissä olevien ihmisten käytöstä, ja tajusin, ettei sellaiseen tarvitse tottua. Näiden oivallusten ansiosta pystyin elämään yläasteen ohi. Useinhan kiusaajilla on omat demoninsa, joita vastaan he samaan aikaan taistelevat. Heidänkään kulissit eivät kestäneet ikuisesti. Kiusaaminen ja väkivalta eivät kuitenkaan ole ikinä hyväksyttävää. Osa saamistani neuvoista taas ovat olleet siihen hetkeen ne täydelliset neuvot. Muistan, kun olin surullinen kotona tuolloin jonkun koulupäivän jälkeen ja isosiskoni tuli lohduttamaan: ”Odota vaan, kun pääset lukioon – siellä sun elämä vasta alkaa.”
Näin jälkikäteen ajatellen niinhän siinä kävi. Muutin lukion alussa omaan asuntoon Vaasaan, voitin ensimmäisen lentopallon SM-mitalini ja sain niin koulusta kuin urheilusta lisää kavereita ympärilleni. Tämän vuoksi uskonkin, että meillä jokaisella on mahdollisuus kukoistaa, jos vaan saamme oikeanlaiset ihmiset ympärillemme – sellaiset, jotka iloitsevat menestyksestäsi. Useinhan sanotaan, että tosi ystävä on rinnalla alamäissä, mutta mieti toisinpäin. Kuka ystäväsi on ollut rinnallasi, kun olet menestynyt ja iloinnut siitä kanssasi?
Olenkin aikaisemmin todennut, kuinka suurin toive lapselleni on se, että hän saa ympärilleen ihmisiä, jotka ovat reiluja ja kohtelevat sen mukaisesti. Tyttömme tutustuu helposti uusiin kavereihin ja hänellä on paljon ystäviä. Erään lapsen käytös on ollut kuitenkin lähikuukausina arveluttavaa, ja tuo lapsi on jopa lyönyt. Koska hänen vanhemman mukaan mitään ei ole tapahtunut, eikä lapsi ole pyytänyt anteeksi, asiaa ei ikinä sovittu. Tytölläni on edelleen pelko tuosta lapsesta, ja se on sydäntäsärkevää. Tapahtuman vuoksi olen joutunut yrittää neuvoa tytölleni, että miten hän tunnistaisi, millaiset kaverit hänelle tuovat hyvän olon ja ketkä aidosti haluavat hänelle hyvää: ”Ole vain sellaisten kanssa, jotka sulle ovat mukavia”.
Millaisia neuvoja te olette saaneet elämänne aikana ja millaisia neuvoja on ollut vaikea antaa?
