Mulla on välillä ikävä tietynlaista kirjoittamista, ja se liittyy kielikuviin. ”No mutta etkä sä nyt kirjoita tarpeeksi paljon työssäsi?” kysyi ystäväni. Kirjoitan kyllä paljon työssäni, ja pidän siitä. Tällä hetkellä teen esimerkiksi kolme päivää viikossa ison rakennushankkeen viestinnän asioita ja loppuviikon muita juttuja, kuten Kallan asioita ja freelancer-toimeksiantoja. Kirjoittamiseen ja viestintään liittyviä juttuja, aiheita ja teemoja on kuitenkin paljon. Ja vaikka yleisesti tyylien suhteen olisikin kaikkiruokainen, se ei poissulje sitä, että jostain muusta saisi irti erilaisia kiksejä. Haluaisin myös järjestää aikaa enemmän runojen/riimien kirjoittelulle. Kun tyttöni oli vauveli, tein tätä jossain vaiheessa blogini Runot-osioon. Se voiteli ja vetreytti kyllä ihanasti mieltä, ja nyt kuin luin niistä muutaman, pääsin samantien aikamatkalla takaisin tuohon kirjoitushetkeen.
Olen aina rakastanut kirjoittaa, ja aloin aamulla autossa miettiä suhdettani kirjoittamiseen. Kuuntelemme aina musiikkiä tyttöni kanssa autossa ja molemmat laulaa lurittelemme. Olen välillä hämmästellyt, miten helpolla hänen päähänsä jää sanat, kunnes tajusin, että näinhän se on omallakin kohdalla. Olen aina kertonut hänelle, että laulut ovat eräänlaisia tarinoita, ja tyttöni kyseleekin, jos ei välillä tiedä jonkin lauseen merkitystä. Miten monia kiertoilmaisuja onkaan olemassa, ja miten rikas kieli suomenkieli oikeastaan onkaan. Saan niin paljon kiksejä hyvistä kielikuvista, ja jos sellaisen kuulen, yritän urakalla painaa sen mieleeni: ”Olipa ihanasti kuvailtu!” Välillä hämmästyn, miten olen itse onnistunut unohtamaan kokonaan tuon ilmaisutavan. Välillä myös ihailen, miten suuri merkitys on onnistuttu nipistämään yhteen lauseeseen.
Aloin miettiä olenko aina kuunnellut sanoja tai erilaisia sanavalintoja niin tarkasti. Muistan, kuinka ala-asteikäisenä ehdotin usein isosiskolleni sellaista leikkiä, jossa kuuntelemme lauluja, ja laulun jälkeen pitää piirtää siihen liittyvä kuva. Mieleeni palasi myös lukioaikainen äidinkielenopettajani. Teimme hänen tunnillaan paljon erilaisia analyyseja biisien sanoista. Esimerkiksi yhtenä minun tehtävänantona oli analysoida Eppu Normaalin Kun olet poissa -kappaletta. Muistan, miten silloin jo mietin, että miten muutamaan sanaan on saatu mahtumaan niin vahva tunne: ”Kun olet poissa, ja makaan yksin veren kohinaa kuunnellen.” Miten hirveä tuo tunne onkaan, kun on niin hiljaista, että kuulee oman sykkeensä.
Aloin käydä läpi mielessäni myös lauluja, joissa on ilmaisuja, jotka ovat jääneet mieleen. Yksi sellainen on ainakin Tehosekoittimen Maailma on sun. Varsinkin tuo unet ohuiksi kuluttaa on unettomuudesta mielestäni hyvin kuvattu: ”Unet ohuiksi kuluttaa.”
Kasvaa vuosien paino
Meidät pian alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti
Unet ohuiksi kuluttaa.
Erolaulujen sanomaa
Erolauluhan on monia, ja muistan joskus kuunnelleeni paljon Scandinavian Music Groupin Vieläkö soitan banjoa -laulua. Vaikka en ole oikeastaan ollut ikinä Scandinavian Music Group -fani, heillä on kyllä ollut aina poikkeuksellisen kaunis tapa viedä tarinaa ehjänä koko kappaleen ajan. Samanlainen sanoittamistapa on mielestäni myös Maija Vilkkumaalla, jonka laulua Hiuksissa hiekkaa usein lukioikäisenä kuuntelin ja ihailin sen lauserakenteita. Hiukan vanhempana (jonkun haparoivan suhteen päättymisen jälkeen) kuuntelin paljon Ida Paulin ja Kalle Lindrothin laulua Päällekkäin.
Jos ikin’ kävisit täällä päin
Sä näkisit et
Mä laitoin meidän kuvat päällekkäin
Muistan kun joskus juttelimme ystäväni kanssa tuosta lauseesta “Mä laitoin meidän kuvat päällekkäin“. Hän koki sen, että hän laittoi ikävän tunteessa heidän yhteiset kuvat lähemmäksi toisiaan. Itse taas muistin lukioikäisenä kääntäneeni kirjahyllyn muutamat yhteiset kuvat ylösalaisin eli ”päällekkäin” hyllyyn, kun suhde oli päättymäisillään. (Tapailu ei ollut vielä ”virallisesti” päättynyt eikä ihan vielä oltu niin pitkällä, että yhteiset kuvat olisi voinut kokonaan ottaa pois hyllyltä, mutta kiikun kaakun siinä mentiin) Ihmiset eivät koe lauseita samalla lailla, ja sehän kielen rikkaus onkin.
Kuuntelimme aamulla, kun ajoimme päiväkotiin, Mikaelin Garbielin Löytäjä saa pitää -kappaletta. Siinä on minun mielestä ihana tuo kohta: ”Ja tanssii sun kaa pitkää iltaa”.
Jos oisin laiva, sä oisit mun purjeet
Jos oisin leija sä oisit mun tuuli
Mut onneks ollaan ihmisii ja mä voin olla sussa kii
Ja tanssii sun kaa pitkää iltaa
Jos oisin vanha sä oisit ne vuodet, joista en vaihtaisi sekunttiakaan
Sinä päivänä kun sut löysin
Yhtäkkii vaan tajusin et mult ei puutu enää mitään
Hei, kai löytäjä saa pitää?
Ihmisille kolahtavat lauluissa eri asiat – sehän varmaan osaksi laulujen suosion salaisuus onkin, että ihmiset voivat samaistua niiden sisältöön omalla tavallaan. Itselleni maailman paras tunne on levollisuus, ja jollain tapaa yhdistän tuon Löytäjä saa pitää -laulun lauseen levollisuuteen, hetkessä elämiseen ja onnellisuuteen. Ne omalla kohdallani linkittyvät kaikki toisiinsa.
Millaisten laulujen sanoitukset ovat teillä jääneet mieleen?
