Suutarin huono päivä

Tyttäremme ystävä kysyi minulta eräs päivä, että miten tyttömme voi olla aina niin hyvällä tuulella. Vastasin hänelle: ”Ehkä hänen mielestään elämä on aika kivaa.” Tuon kaverin isä kertoi tytön kysyneen samaa myös kotona. Hänen isä olikin ihanasti vastannut: “Älä kysy miksi, vaan ajattele ennemmin, että onpa kiva, kun on hyvällä tuulella. Hyvä tyyppi.” Mielestäni se oli kauniisti vastattu. 

Tiedättekö mitä? Myös minulta on kysytty elämäni aikana samaa asiaa useaan kertaan. Välillä siihen on tullut myös jatkoa, kuinka aina ei tarvitse olla hyvällä tuulella. Tuohan on ihan täysin totta, eikä kenelläkään meistä varmastikaan kaikki päivät ole auringonpaistetta. Mutta entä jos kaikesta huolimatta haluaa ajatella elämän positiivisen kautta? Toki tuohon liittyy niin monta asiaa. Osaksi se on sitä, millaisten linssien läpi katsoo maailmaa. Jos kaikessa näkee negatiivista, eivät varmaan päivät kauhean iloisilta tunnu. Ympäriltä olevista asioista saa helposti myös virtaa omaan päivään. Joillekin pelkkä kevätaurinko saa päiviin jo heti enemmän puhtia. Itse taas höperöidyn jo heti keväästä kävelemään kahvikupin kanssa taas pitkin puutarhaa katsomassa, miten kukat ovat lähteneet kasvamaan. Ihanan terapeuttista!

Yleinen negatiivisuus ja käytöstavat

Mietin juuri yleistä negatiivisuutta (ja ehkä myös käytöstapoja) eilen, kun olin viemässä suutariin nahkalaukkuni ja kenkäni korjattavaksi. Katsoin googlesta, missä on lähin ja lähdin ajelemaan. Kun astuin sisään, sanoin ovelta: “Mooii”. Mies vastasi tiskin takaa minulle vihaisena: “No?” Menin aivan hämilleen, sillä tunsin häiritseväni häntä. Kysyin häneltä, mitä hän sanoi minulle. Siihen hän vastasi entistä vihaisemmin: “En vastannut sun tervehdykseen no, sanoin no kerro”. Tästä menin vielä enemmän hämilleen, sillä tunne, että häiritsen häntä vaan kasvoi entisestään. Olin hetken hiljaa ja en osannut sanoa siinä tilanteessa muuta kuin: ”Ehkä mun ei kannata tuoda näitä tänne korjattavaksi”. Niinpä ajelin googlen ehdottamaan seuraavaan suutariin Haagaan. Siellä vastassa oli iloinen vanha ukko, joka sanoi vaan: ”Helppo homma, tule hakeen huomenna.” Sanoinkin juuri ystävälleni, että asiakkaan ei kuulu tuntea, että häiritsee ja niin mielelläni tämän kaltaisissa tilanteissa annan sen rahan jollekin toiselle yrittäjälle.

Tietyllä tapaa vanhemmat välittävät omaa elämänasennettaan ja varsinkin käytöstapoja eteenpäin lapsilleen – niin positiivista kuin negatiivista. Jos ihmiset käyttäytyvät huonosti, huomaan yrittäväni aina jollain tapaa ymmärtää. Ehkä hänelle on aina tiuskittu tai sitten hänellä oli vaan huono päivä. Joka tapauksessa se ei oikeuta käyttäytymään muita kohtaan huonosti.

Ääripää on ihmistyyppi, joka esimerkiksi televisiota katsoessa koko ajan arvostelee siellä näkyviä ihmisiä. Jos lapsi kuuntelee tällaista puhetta koko elämänsä, miten helppoa hänen on luulla, että tuo tapa on normaalia. Kun lapsi alkaakin koulussa arvostella tai pahimmassa tapauksessa haukkua luokkakaveria, ei hän välttämättä edes ymmärrä tekevänsä väärin, sillä on saanut mallin vanhemmiltaan.

Oman elämäni voimavara

Näin äitinä minun on helppo ymmärtää tyttöni innostusta, sillä suhtaudun asioihin niin samalla tavalla – olemme meidän perheen innostujat. Olen aikaisemminkin todennut, että innostuneisuus on minun suurin voimavara tehdä asioita. Ilman sitä en olisi esimerkiksi ikinä lähtenyt yrittäjäksi tai hypännyt Kalla Activen pariin pois omalta mukavuusalueeltani.

Innostuminen edellyttää optimistisuutta, uteliaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja kykyä elää hetkessä. Meitä ihmisiähän on moneen lähtöön ja energiatasoja vieläkin laajemmalla skaalalla. Nuorempana sain välillä kuulla olevani ”liikaa” tai puhuvani liikaa. Tuo sai minut välillä  tietyissä tilanteissa himmailemaan. Nyt tiedän sen olevan kirkkain voimavarani. Ehkä nykyään myös annan tarkemmin aikaani niille ihmisille, jotka minusta minuna tykkäävät ja kokevat varsinkin tuon luonteenpiirteeni rikkautena. Parhaimmassa tapauksessa ihmiset antavat toisilleen energiaa ja voimavaraa omalla läsnäolollaan. Tuon vuoksi en ole enää jaksanut ”hillitä” itseäni. Enkä myöskään anna muiden sitä latistaa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *