Ystäväni on nyt jonkin aikaa tapaillut erästä miestä, jonka sattumalta tiesin vuosien takaa. Kun aloin laskea vuosia, tajusin, että olen törmännyt tähän mieheen viimeksi 7 vuotta sitten. En siis voinut kovin nykyhetkistä ”ystävän mielipidettä” hänestä kertoa. Oikeastaan kun aloin miettiä asiaa vielä tarkemmin, miksi olisi edes pitänyt? Vaikka olisin ollut hänestä mitä mieltä tahansa, jokainen ansaitsee mahdollisuuden.
Minua ihan naurattaa, sillä olen nuorempana varmaan jokaisesta poikaystävästäni kuullut tietyn tyyppisiä varoituksia. Yliopistoajoilta muistan ikuisesti lauseen: ”Ole varovainen sen kanssa – sillä on aika vilkas silmä.”
Toki ymmärrän, että varoittajat halusivat vain minulle hyvää, mutta itse ajattelen, että kyllä jokainen vilkkusilmäkin vielä rauhoittuu, kunhan löytää sen oikean. Sen aikainen oikea olin minä, sillä ne varoittelut eivät koskaan käyneet toteen ja myöhempi erokin tapahtui ihan muista syistä.
Raitojen maalaamista tiikerille
Puolisoni kohdalla tuntuu, että ihmisten on ollut välillä vaikeaa käsittää, että hänellä on aikaisemmista suhteista neljä lasta jo ennestään.
Kun raskausaikana minua haastateltiin Iltalehteen, silmiini osui kommentti artikkelin alalaidasta: ”Onnea Jennille ja parhaat toivotukset, ettei tuo ahkera mehiläinen lennähdä pian jo seuraavaan kukkaan, ja ettei sitten olo tunnu tosi kurjalta.”
Myönnetään, että kommentteja ei pitäisi koskaan lukea, mutta silti näkökulma tuntuu todella yksipuoliselta. Aivan kuin mies aina jättäisi ja siirtyisi kukasta kukkaan. Moni eronnut varmasti allekirjoittaa senkin, että aidosti esimerkiksi naimisiin mennessään tai hankkiessaan lapsia ajatellut olevansa loppuelämän kyseinen henkilön kanssa.
Ensivaikutelma voi mennä mönkään
Tietyntyyppiset olettamukset tai asiat tapaamasi henkilön menneisyydestä voivat vaikuttaa saamaasi ensivaikutelmaan negatiivisesti – tavallaan olet hänestä muodostanut oman mielipiteesi jo ennen kuin annat hänelle mahdollisuuden.
Ihmiset kiinnittävät ensivaikutelmaa tehdessään eri asioihin huomiota. Luulin aidosti eräästä pojasta yliopistoaikoina, että hän on todella leuhka. Luulin aistivani hänessä välipitämättömyyttä, ja sen vuoksi en muutaman kerran jälkeen jaksanut nähdä enää vaivaa. Myöhemmin tutustuin häneen sattumien kautta paremmin, ja tajusin, että olen tehnyt hänestä täysin virhearvion. Hänessä ei ollut välinpitämättömyyttä, vaan hän oli vaan todella ujo. Miten väärän kuvan ihminen voikaan toisesta saada!
Toki on muitakin esimerkkejä, joiden pohjalta en lopullista sanaa tähtiin kirjoittaisi. Olen kuullut, että jotkut vakuuttuvat toisesta henkilöstä esimerkiksi työhaastattelutilanteessa pelkän koputuksen perusteella – niin uskomattamalta kuin se kuulostaakaan. Ovatko he siis palkkaamassa koputtajaa? Entä jos olet muuten osaava tyyppi, mutta sillä kertaa koputus menee mönkään?
Tietyissä tilanteissa luotan intuitioon, mutta ihmisten kohdalla on väärin tuomita ketään lopullisesti. Tärkeintä on, että ihmiset antaisivat toisilleen aikaa.
Ystävällisyys maan perii
Tokihan, jos arvottaa ensi kertaa tapaamansa henkilön jonkin piirteen myönteisesti, alkaa häneen liittämään muitakin myönteisiä piirteitä. Itselläni ainakin pyyteetön ystävällisyys on yleensä se, mikä tekee suurimman vaikutuksen – oli tilanne, mikä tahansa.
Miten monta kertaa olen ottanut pikaspurtin, kun olen huomannut, että bussi on jo pysäkillä. Minun onnekseni pysäkillä on usein seissyt joku ihminen, joka huomannut hätäisen Run Forest run -tyyppisen lähestymiseni ja pitänyt bussia minulle tai pyytänyt bussia odottamaan.
Mieleeni tulee myös kerta, jolloin sain ajattelevaisuudesta kehuja. Olin kerran uuden kollegan kanssa lounaalla. Hän kertoi myöhemmin, että häneen oli tehnyt vaikutuksen se, että olin ottanut hänelle myös tiskiltä veitsen ja haarukan samalla, kun otin itselleni. Näinkin pieni asia voi siis jäädä mieleen!
Kuulin myös erään tapauksen, jossa toimitusjohtaja oli kysynyt yrityksen vastaanottovirkailijan mielipiteen haastateltavista. Paikan oli saanut tyyppi, joka oli ollut myös virkailijalle ystävällinen.
