Avainsana: jouluperinteet

21/12/2021 Juhlat

Joulun this or that -haaste

Sain haasteen vastata joulun this or that -kysymyksiin. Välillä tällaiset ovatkin aika virkistäviä, sillä samalla muistuu mieleen myös itselle asioita, joista joulun aikana on syytä nauttia. 

Minulla kesti totta puhuen kauan rakastua jouluun. Oikeastaan olen vasta oman lapsen myötä alkanut siitä enemmän nauttia. Vaikka olen isosta perheestä ja ympärilläni on aina ollut paljon jouluisin ihmisiä, koin aina varsinkin sinkkuna jouluisin olevani todella yksinäinen. 

Missä vietät joulua?

Vietämme joulun lapsuudenkodissani Pohjanmaalla. Se on ollut traditio aina, sillä siskoni perheineen tulevat sinne myös. Lennämme lapseni kanssa sinne keskiviikkona. Meillä joulun aikaan jengi aina jakaantuu, sillä uusperheessä on haasteellista saada kaikki saman katon alle. Niinpä puolisoni viettää vanhempien lastensa kanssa joulua kodissamme. 

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Matkustamme junalla takaisin tapaninpäivänä ja toivon, että silloin on myös Helsingissä lunta. Olisi mukava mennä pulkkamäkeen, luistelemaan ja hiihtämään. 

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Muistan lapsena katsoneeni joulupukin kuumaa linjaa aina. Jollain tapaa koin Samu Sirkan joulutervehdyksen jo lapsena tylsäksi. 

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Meillä on ollut lapsesta saakka tapana mennä joulusaunaan aattoaamuna. Yleensä lapsena kävimme hiihtämässä sitä ennen. Saunan jälkeen äitini oli keittänyt riisipuuron valmiiksi. 

Joulukinkku vai graavilohi?

Pidän naurettavalla tavalla edelleen joulukinkusta. 

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?

Minun on pakko myöntää, etten ikinä ole ollut jouluruokien perään. Tämä on asia, joka myös minua aina välillä hävettää, sillä huomaan, miten paljon muut nauttivat joulupöydän antimista. En myöskään haluaisi vaikuttaa kiittämättömältä. 

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Meillä äitini tekee vuodesta toiseen laatikot ja oikeastaan kaiken muunkin. Joulupöytään kuuluu myös perunaa, lihakastiketta, kinkkua, kalkkunaa ja muita jouluruokia. 

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Syömme usein jouluruokia vielä joulupäivänä, mutta tapaninpäivänä muistaakseni on ollut jo jotain muuta tarjolla. Luultavasti äitini on aikaisemmista vuosista viisastunut ja tekee hiukan pienemmän satsin ruokaa, jotta sitä ei tarvitse montaa päivää syödä. Lähdemme usein kotiin tapaninpäivänä iltapäivällä.  

Vaalea vai tumma glögi?

Molemmat glögit menee, mutta itselläni glögilasilliset yleensä jää muutamaan lasiin. 

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Suklaakonvehdit ja niistä erityisesti ne mintun makuiset. Meillä edelleen konvehtirasiaan jää ns. huonoimmat viimeiseksi molempiin kerroksiin eli nopeat syövät hitaat ja alakerroksistakin ne napataan suuhun melko nopeasti. 

Piparit vai joulutortut?

Olen lähipäivinä herkutellut lapseni kanssa useammankin piparin. Joulutortutkin maistuivat kumman hyville, kun olimme viikko sitten kylässä naapureillamme. Tämä siis outoa, sillä en ole kummastakaan niin kovin välittänyt aiemmin. 

Parasta joulussa?

Joulun tunnelma on aina ollut mielestäni ihana. Omassa päässäni jouluna sataa hiljalleen lunta, ulkona on lyhdyissä kynttilät ja sisällä soi joululaulut. 

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Lähipiirini tietää, että rakastan antaa lahjoja. Jos kuljen kaupungilla ja näen jotain esimerkiksi jollekin ystävälleni sopivaa, saatan ostaa sen ihan ilman aihettakin. 

Pehmeät vai kovat paketit?

Lapsena olisi pitänyt enemmän arvostaa mummani tekemiä villasukkia. Tänä jouluna pyysin erikseen äidiltäni villasukkia minulle ja lapselleni. Me emme yleensä osta perheen kesken lahjoja, mutta äitini yleensä aina jotain ostaa kuitenkin. 

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä?

Avaamme Pohjanmaalla lahjat aattona päivällisen jälkeen. Kun tulemme tapaninpäivänä kotiin, avaamme ns. kotiin tulleet lahjat. Lapseni saa silloin vasta meidän antamat, sillä en ole ikinä ottanut niitä mukaan reissuun. 

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Rakastan aidon kuusen tuoksua, mutta meillä on tilanpuutteen vuoksi kotona pieni tekokuusi. Mielestäni se on parempi kuin ei mitään ja lapset pitävät senkin koristelusta. Mielestäni se on aika söpö. 

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Olemme nyt jo viikon verran kuunnelleet suomalaisia joululauluja, sillä lapseni päiväkodissa on niitä laulettu. Hänen suosikkinsa ovat Mökö mökö köntys ja Porsaita äidin oomme kaikki. 

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Jotain välimaastosta. Kiva jos laittaa jotain astetta kivempaa päälle, mutta itse en jaksaisi peuhata aattoa liian juhlallisissa vaatteissa. 

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Hyasintit ovat söpöjä. Viime vuonna kokeilin myös itse kasvattaa Amarylliksen sipulista. Siitä tuli oikein nätti. 

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Yleensä, kun heräämme katsomme Joulupukin kuumaa linjaa, käymme joulusaunassa ja syömme riisipuuron. Vanhempani käyvät päivällä hautausmaalla viemässä kynttilät ja syömme noin kello 16 joulupäivällisen. Sen jälkeen avaamme lahjat, jotka joulupukki on jättänyt ulko-oven taakse portaille. Ilta ihastelemme lahjoja. Isäni on perinteisesti ostanut meidän siskosten puolisoille arpakuoret. Ne ketkä ovat paikan päällä yleensä raaputtavat arvat jo illan aikana. 

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai vain kotosalla?

Joulupäivänä yleensä hengailemme vain normaali juttuja, kuten leikimme ja käymme ulkona. 

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Lapsuuden kodissani pienenä isä kantoi joulukuusen loppiaisena ulos. Itsekin olen siis ottanut yleensä joulukoristeet vasta silloin pois. 

Kumpi mielummin

Skippaisit joulun – Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta – Luopuisit juustoista

Joulutee – Joulukahvi

Tekstiviesti – Joulukortti

Joulu ilman musiikkia – Joulu ilman leffoja

Joulu kotona – Joulu muualla 

Voisit syödä vain jälkkäreitä – Voisit syödä vain suolaista

Millaisia valintoja te tekisitte? Oikein hyvää joulua kaikille!

11/12/2020 Koti, Lapsuusmuistot, Perhearki

Lapsuuden jouluperinteet

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Millaisia jouluperinteitä tai -muistoja teillä on? Minun jouluni ovat olleet perheen kesken Pohjanmaalla lapsesta saakka samanlaisia. Koronan vuoksi tänä vuonna joulu saattaa olla meillä ja monessa muussakin kodissa hieman erilainen. Missä tahansa Suomea olen asunut, olen aina hypännyt junaan ja reissannut lapsuudenkotiin jouluksi.

Yleensä meitä on ollut koko perhe koolla eli myös sisarukseni perheineen. Toki muutama ohjelmanumero on muuttunut tai vuosien mittaan poistunut, mutta usein on ollut samanlainen tunnelma. Viime jouluna pääsin myös ensimmäistä kertaa esittelemään Sohville meidän jouluperinteitämme – tosin hän oli silloin vasta puolivuotias, joten hän tuskin muistaa tuosta joulusta mitään.

Niin kuin monessa muussakin kodissa, ennen joulua meillä on tapana laittaa jouluvalot ikkunaan, polttaa kynttilöitä sekä leipoa joulutorttuja ja pipareita. Voi sitä ilon määrää, kun Sohvi sai koristella serkkunsa kanssa joulukuusen.

Muistan lapsena, kun äitini teki joulusiivouksen ennen joulua ja laittoi ikkunoihin jouluverhot. Lisäksi hän vaihtoi usein myös ns. paremmat matot eri huoneisiin. Nykyään ei varmaan kovin monella ole eri juhlapyhille omia verhoja ja mattoja vai onko? Itselläni ei ainakaan ole. Jos ihan tarkkoja ollaan kaapeissani ei edes ole yhtään ylimääräistä verhoparia – saati sitten mattoa. Ilman KonMari-hypeä minulla on ollut jo aiemmin tapana myydä/antaa entinen pois, jos on tullut aika ostaa uusi. Luulen tämän johtuvan siitä, että olen muuttanut niin monta kertaa. Jokaisella muutolla on tullut yksinkertaisesti karsittua vanhaa tavaraa. 

Pukki-illuusion katoaminen

Meillä oli lapsena tapana kirjoittaa yhdessä joulupukille kirjeet ennen joulua. Laitoimme ne nastoilla kiinni ulko-oveen isämme kanssa, ja aamulla kävimme katsomassa, olivatko tontut vieneet ne jo joulupukille. Yllättäen ne olivat aina kadonneet. 

Kerran siskoni tuli jälleen kysymään minulta kirjoitetaanko kirje pukille. Olin alle kouluikäinen, enkä osannut vielä kirjoittaa, joten siskoni auttoi minua. Kun siskoni kysyi minulta, mitä haluaisin toivoa lahjaksi, muistan ajatelleeni, etten tarvitse mitään. Kun oikein asiaan funtsin, tulin siihen lopputulokseen, että aina kannattaa toivoa, kun kerran ilmaiseksi saa, sillä ainahan tavarat voi myydä eteenpäin. (Uskomatonta muuten, että olen näin ajatellut noin pienenä! Haha!) 

Kun siskoni huomasi, etten ollut tosissani vaan lähinnä keksin päästäni hölynpölytoiveita, hän hermostui ja täräytti kovaan ääneen: ”Ei joulupukkia ole olemassa – äiti ja isä nämä kaikki romut joutuvat ostaa!” Sinne katosi oma illuusioni joulupukista. 

Toisaalta olen lapsena kyllä yrittänyt tienata muillakin tavoilla. Perustin monta kertaa pienenä kirpputorin meidän kodin tienpäähän, jossa myin vanhoja tavaroitani, joten ehkä aidosti ajattelin myös jouluna tienata. Minulla oli usein myös karkkikioski yläkerrassa, jossa myin säästämiäni karkkeja siskojen kavereille. (En ollut mikään varsinainen karkkifani pienenä, enkä oikeastaan vieläkään niistä niin paljon pidä) Samaan hengenvetoon muistan kioskin, jonka perustin meidän keittiöömme. Isäni oli tuon kioskin kanta-asiakas, ja myin hänelle usein montakin (hänen ostamaansa) banaania. 

Aattoaamun perinteet

Lapsena isä toi joulukuusen sisään aattoaamuna, ja siskosten kesken aina koristelimme kuusen.

Muistan edelleen, kuinka into piukeena kävin hommiin – joka kerta kuitenkin joku siskoistani käveli perässäni ja siirsi aina koristetta ”paremmalle paikalle”. Löysin tästä tilanteesta kuvankin, jossa siskoni on viittä vaille valmis hyökkäämään laittamani koristeen kimppuun.

Löysin myös hienoja ideoita kuusenkoristeluun, ja totesin, että emme totisesti olleet kovin lahjakkaita tässä, emmekä kyllä nähtävästi ole vieläkään Pro kuusenkoristelijoita.

Lapsena kävimme hiihtämässä ja joulusaunassa ennen joulurauhan julistamista. Katsoimme aina televisiosta, kun virallinen joulurauha julistettiin Turusta. Aamulla televisiosta katsottiin totta kai myös Joulupukin kuumalinjaa ja Lumiukko-ohjelmaa. Aamupäivällä söimme myös riisipuuron.

Meidän perheemme ei ole koskaan käynyt aattona kirkossa, mutta kävimme välillä kuuntelemassa kauneimpia joululauluja ennen joulua.

Meillä syödään edellään perinteinen jouluruoka noin kello neljän maissa. Äitini on ainakin toistaiseksi vielä jaksanut tehdä itse kaikki laatikot, ja siitä hatunnosto hänelle. Meidän joulupöytäämme on kinkun lisäksi usein myös kuulunut savustettu kalkkuna.

Vaikka meillä on iso perhe, lisäämme keittiönpöytään kaksi jatkopalaa ja kokoonnumme kaikki sen ääreen syömään. Perheemme on tunnetusti täynnä hätähousuja, ja usein siinä ei kauaa nokka tuhise, kun lautaset ovat tyhjiä.

Kun Elsa-mummamme eli, isäni haki hänet aina meille syömään iltapäivällä samalla, kun he kävivät haudalla viemässä kynttilöitä.

Aaton joulutohinaa

Minua naurattaa, kun kuulin, että joissakin osissa maailmaa, kuten Ukrainassa ja Puolassa, oikea hetki lahjojen avaamiselle on kirjoitettu kuulemma tähtiin. Perheen nuorimmaisen lapsen tehtävänä on katsoa iltataivaalle ja odottaa ensimmäisen tähden ilmestymistä: tämä on merkki, että lahjojen avaaminen voi alkaa. Tämä merkin odottaminen tekisi tiukkaa meidän kärsimättömälle perheellemme.

Lapsena isäni yllättäen katosi juuri ennen, kun joulupukki tuli. Nykyään pukki ei ole enää käynyt, vaan jättää lahjapussin ulkoportaille. Olemme tehneet jo vuosia sitten päätöksen, ettemme osta lahjoja paljon – silti esimerkiksi viime jouluna tuntui, että Sohvi sai ihan liiankin ison kasan joululahjoja perheeltäni. Selkä vääränä kannoin niitä junassa sitten Helsinkiin vauva kainalossa.

Perinteisesti isäni on ostanut talon miehille eli minun ja siskoni puolisoille Veikkauksen arpakuoren. Noidenkin arpojen raaputtaminen tuntuu olevan jo jonkinlainen perinne. Perinne on taitaa olla myöskin se, ettei arpakuoresta ikinä tule voittoja.  

Olen viettänyt joulun yhden ainoan kerran Mexico-vaihtoaikoina noin 12 vuotta sitten muualla, mutta muuten mennään samalla tutulla kaavalla. Tuolloin joulupäivänä taisimme jopa mennä McDonald’siin syömään. Tuolloin olimme siis kaukana perinteistä. 

Sanonta: ”Tulis joulu, että sais yölläkin syödä” pitää meillä 100 % paikkansa, sillä tuntuu, että jääkaapilla käydään koko ajan. Se onkin yksi parhaimmista asioista jouluna!