Kaavoihin kangistunut kuivis vai rutiineihin rakastunut?

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Olenko rutiini-ihminen vai kaavoihin kangistunut? Rutinoitunut arki kuulostaa tylsältä, mutta myönnettäköön, että olen aina nauttinut, kun päivää voi jäsennellä. Vaikka yleensä lomilla hehkuttaa reissaamisen ihanuutta, arkeenkin ja niihin rutiineihin on aina ollut kiva palata. Omalla kohdalla nuo rutiinit myös lataavat akkuja. Sitähän sanotaan, että rutiinit ovat aivoille lepoa.

Nuorempana jäsentelyä tuli tehtyä kilpaurheilujen vuoksi, sillä tunnit eivät olisi kertakaikkisesti riittäneet kouluun, treeneihin ja vielä päälle ystävien näkemiseen, jos aikataulua ei olisi hieman sumplinut. Kai tätä samaa on tottuneesti jatkanut aikuisiälläkin. 

Kolikon kääntöpuoli on väkipakolla aloittaa jokin toistuva asia, kuten ”Käyn joka aamu juoksemassa seitsemältä.” Usein esimerkiksi elämäntapamuutokset eivät ole pysyä, kun päiviin yrittää tunkea liian tarkkoja määriteltelmiä – rutiineistahan ei ole enää pitkä matka suorittamiseen. Tuntuu, että nykyaikana ei välillä arvosteta jonninjoutavaa aikaa, sillä se koetaan hukkaan heitettynä.

Päivittäiset toistuvat tavat

Ihmisillä saattaa olla esimerkiksi matkustamiseen liittyviä toistuvia tapoja. Lentokentällä yksi juo aina lomatunnelmaan päästäkseen lasin (tai usean) kuohuvaa samassa baarissa – toinen hakee kahvilasta saman sämpylän, kuin aina yleensäkin. Itse myönnän tekeväni nämä molemmat, ja varsinkin, kun selasin vanhoja reissukuvia, nuo pienet tavat tuntuivat erityisen hyviltä – erityisesti tuo kuohuva. (Ennen kuin kukaan pelästyy koronan vuoksi yllä olevia Sveitsin kuvia, niin ilmoitan, että ne on otettu vuonna 2016.)

Millaisia päivittäisiä toistuvia tapoja ihmisillä sitten on? ”Kuppi kahvia, koiralenkki ja smoothie. Tämä on paras resepti arkeen kuin juhlaan”, sanoi eräs tuttavani. 

Toinen kertoi: ”Tuttujen arkiruokien tekeminen on energiaa säästävää. Itse teen nykyisin jauhelihakeiton melkein silmät ummessa.”

Ennen Sohvin syntymää, minulla oli aina tapana ottaa töihin eväsleipä ja syödä se sekä puuro ensimmäisenä aamulla, kun kävin läpi sähköpostit ja päivän tulevat työt. Välillä jokin aamupalaveri toki rikkoi tämän kaavan, ja jollain tapaa huomasin tuolloin aina, että en ollut saanut kaipaamaani ”järjestelyaikaa” päivään. 

Huomaan usein tekeväni venytykset samassa järjestyksessä. Syön vieläkin joka aamu samaa puuroa. Salilla taas päädyn helposti laittamaan samaan lokeroon tavarat, kuin aina ennenkin. Cycling-tunnilla taas otan saman pyörän. Toisaalta vaikka nämä tavat aika älyttömiltä ja turhilta kuulostavat, ei minulla onneksi mene pasmat sekaisin, vaikka joku ehtisikin ennen minua tutulle pyörälle. Ehkä siis ihan terveellä pohjalla mennään. 

Tein aikoinaan töitä Korisliiga-joukkueelle, ja muutamalla pelaajalla oli tietynlaisia sukkien pukemistapoja. Kun piti valkoisia sukkia, tuli voitto. Mustilla sukilla tuli taas pelissä turpaan ja lujaa. Monet taikauskomukset voivat siis myös muuttua rutiineiksi ja tavoiksi.  

Toimivan reseptin äärellä

Edellistä kotiani vastapäätä oli Kotipizza. Miten moneen kertaan sain kuittia ja ihmetystä ystäviltäni siitä, kun otin kerrasta ja vuodesta toiseen saman pizzan. Kun haki pizzan tarpeeksi harvoin, teki usein aidosti mieli tuota pizzaa – tai ehkä olen vain poikkeuksellisen sitoutuvaa tyyppiä. Tässä suhteessa olen varmasti ihanne kuluttaja. Jos löydän hyvän, minua tuskin saa siitä vaihtamaan.

Yksitoikkoisuus on pahasta silloin, kun me jäämme liiaksi koukkuun tekemiimme toimiin. Ehkä tuolloin on aika miettiä, mikä olisi toimivampi vaihtoehto. Toisaalta vaikka tietyt toistuvat tavat saattaisivat näyttää siltä, että ihminen on kaavoihin kangistunut, ne ovat joissain tilanteissa enemmän fiksuutta ja oppisen tuomaa käytöstä. Ehkä vuosien saatossa on löytynyt tuo paras tapa tehdä – joskus jopa monien kokeilujen jälkeen. 

Leivoin viime viikonloppuna vuohenjuustopiirakkaa, ja tajusin, että olen koko elämäni tehnyt tuolla reseptillä. Nyt tosin viimeiset vuodet jauhot ovat vaihtuneet gluteenittomiksi puolisoni sekä hänen poikansa vuoksi. Niin moneen kertaan olen tämän piirakan leiponut, että varmaan jokainen ystävistäni on sitä meillä syönyt. Reseptin löydät täältä

Tämänkin reseptinkin kohdalla on pakko myöntää, että jos saa tietyn reseptin omien muunnosten jälkeen toimimaan, siihen palaa mielellään. Siksihän ihmisillä on omia bravuureita myös keittiön puolella. Myös normaalissa arjessa elämiseen ja arjen pyörittämiseen käyttää mielellään näitä ”hyväksi havaittuja reseptejä”.

 

Gluteenittomat ja maidottomat mokkapalat

Mokkapalat ovat kestohitti! Leivoin viikonloppuna gluteenittomia ja maidottomia versioita. Mokkapalojen suosio on kai niiden yksinkertaisuudessa – ja niitä on tarpeeksi nopea ja simppeli leipoa. Usko tai älä, vaikka mokkapalat kuuluvat omaan lapsuuteen, ne maistuvat meidän perheessämme edelleen niin lapsille kuin aikuisille. Olen aikoinaan kirjoittanut ohjeen ylös yläasteen köksän kirjasta, ja vuosien mittaan olen sitä tuunaillut.

Tämä toki riippuu täysin siitä, missä on syntynyt, mutta omalla kohdalla tämä korona-aika on ollut aikalailla samanlaista kuin lapsuuden elämä, ja oikeastaan olen nauttinut tästä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lapsena käytiin koulua, liikuttiin ulkona paljon ja oltiin kotona. Lankapuhelimella sai soittaa kavereille, jotka eivät asuneet samalla kylällä, ja jos halusi puhua rauhassa, meni yläkerran lankaluurista puhumaan – tuolloinkin joku siskoistani tosin yritti salakuunnella alakerran puhelimella. Leikimme paljon ulkona kavereiden kanssa. Tuolloin tosin harvoin mitään sovittiin etukäteen – pyöräiltiin vain se perinteinen kevyt viisi kilometriä, ja käytiin toteamassa: ”Ai, se ei ole kotona.”

Överit vai vajarit?

Muistan lapsuudestani, että teeleipä oli ensimmäinen asia, jonka leivoin itse yksin kotona. Tuon jälkeen heti perään iskivät mokkapalat. Kuinka moni on nyt viimeisten vuosien aikana leiponut mokkapaloja? 

Kuten monessa muussakin leipomisprojektissa, ohjeeseen ei kannata ihan sokeana luottaa. Esimerkiksi peltien koot saattavat vaihdella ja kaikilla meillä on oma maku, jonka mukaan reseptejä voi tuunata. Tuplaa esimerkiksi määrät huoletta, jos paksu kuorrute on makuusi. Koristeluun on myös vapaat kädet. Jos tykkää enemmän ”Mielummin överit kuin vajarit” -tyylistä, tuunaa mokkapalat rocky road -tyyliin vaahtokarkein, keksein ja pähkinöin.

Voiko mokkapalojen suhteen jokin mennä vikaan? Äitini mukaan voi. Yllättävän moni lirauttaa taikinaan liian kuumaa kahvia. Kananmunasokeri-yhdistelmä vaatii myös huolellisen vaahdotuksen, eikä niitä voi kuulemma vatkata yli. 

Olen muuttanut ohjeeseen gluteenittoman jauhon, kauramaidon ja maidottoman margariinin, jotta kaikki perheen jäsenet saavat herkutella. Jos haluaa tehdä täysin gluteenittomia mokkapaloja, tarkista, että myös käyttämäsi koristeet ovat gluteenittomia. Olen lisännyt ohjeeseen myös maustamattoman kaurajugurtin, sillä mielestäni se tuo kuohkeutta taikinaan. Sen voi myös korvata muulla nesteellä. Toki jauhot voi aina myös vaihtaa vehnäjauhoihin. Meidän pellin koko on 46 x 39.

Pikkuapulainen ilmoittautuu palvelukseen!

Usein jos menemme lapsuuden kotiini käymään, äitini on leiponut valmiiksi pakkaseen mokkapaloja. Yleensä koko vanhan liiton arkkupakkanen on täynnä herkkuleivoksia ja kakkuja.

Pienenä olisin halunnut olla äidin innokas apuri keittiössä. Jos äitini teki ruokaa, yritin sohia haarukalla joka suuntaan ja sekoittaa. Usein kuitenkin ruuat olivat enemmän lattialla kuin pannulla.

Äitini tapasikin usein sanoa minulle: ”Jemppu rakas, paras apu on, kun vaan pysyt kaukana.” Ehkä se oli totta, sillä tuolla menolla tuota ruokaa tehtäisiin vieläkin.

Nykyään huomaan itse keksiväni kaiken maailman ”harhautusohjelmaa” Sohville, kun hän haluaa tulla ”auttamaan” ruuanlaitossa. Nostan hänelle yleensä tyhjän kattilan lattialle, kauhan ja muuta sälää. Näin Sohvi saa tehdä oman ruuan.

Hän on myös innokas tiskaamaan – tosin myöhemmin saattaa ihmetellä, miksi hän saa aina tiskata samaa kattilaa. (Oikeat tiskit on usein jo tiskattu ja astiat pesukoneessa.) Laitan siis häntä varten puurokattilaan vettä ja tiskiainetta, jota hän voi läträtä.

Muistan itsekin, että pidin lapsena tiskaamisesta (= käsien lilluttelusta kuumassa vedessä) – jopa niin paljon, että jouluna mantelin saanut sai tiskata. Sopupelin avulla yllättäen sain mantelin, sillä tuskin siskojani tuo tiskaaminen kovinkaan paljon kiinnosti.

Mokkapalat

5 munaa
4 dl sokeri
200 g maidoton margariini
1 dl kauramaito
5 dl gluteeniton jauho
4 rkl kaakaojauhe
3 tl leivinjauhe
2 tl vaniljasokeri
1 dl maustamaton kaurajugurtti

Kuorrute
75 g maidoton margariini
5 dl tomusokeria
5 rkl vahvaa kahvia
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniliinisokeria

  1. Vaahdota muna ja sokeri.
  2. Sulata voi kattilassa tai mikrossa. Lisää sulatetun margariinin joukkoon kylmä kauramaito ja kaurajugurtti.
  3. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita kaikki aineet keskenään varoen tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
  4. Paista 200 asteessa 15 minuuttia. Paistoaika saattaa vaihdella uunin mukaan, joten seuraile silmä tarkkana uunia.
  5. Valmista kuorrute. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorruttamista. Lisää nonparellit tai muut koristeet ennen kuin kuorrutus kovettuu.