Kävin piipahtamassa Lauttasaaressa Kaarna Living -myymälässä, ja vein samalla lisäkokoja Kalla Activen lastenvaatteisiin. Kaarna Living on jälleenmyynyt jo kohta muutaman vuoden Kallaa, ja mietinkin aina, kun siellä piipahdan, kuinka sympaattinen liike onkaan. On myös mukava vaihtaa kuulumisia ja jakaa yrittäjyyteen liittyviä asioita. Nytkin puhuimme, millaiset kampanjat ja yhteistyöt ovat toimineet ja millaisia haasteita on ollut. Minusta on mukava asia, että Kaarna Livingistä menee sellaiset Kallan vaatteet, joita omasta verkkokaupasta myydään jostain syystä harvemmin. Näitä ovat mm. lasten KUURA-reisitaskuhousut ja UTU-neuletakki.
Tämän vuoksi aina mietinkin kannattaisiko Kalla Activen joskus tulevaisuudessa perustaa myös oma pieni kauppansa jonnekin. Kuluttajat selkeästi ihastuvat livenä eri tuotteisiin. Koska en itsekään tiedä tähän vastausta, en ole sen vuoksi ikinä katsellut edes eri myyntitiloja tai puhumattakaan siitä, missä päin pääkaupunkiseutua olisi otollisin myyntipaikka. Joskus aikaisemmin totesin, että oma kivijalkakauppa ei ole ollut haaveena, mutta toisaalta never say never. Se ei ole ainakaan ajankohtainen asia.
Kaarna Living lifestyle-myymälästä löytyy paljon vastuullisia tuotteita ja tuotemerkkejä. Itse aina ihailen sisustukseen liittyvää, mutta samaan aikaan yritän aina muistuttaa itselleni, ettei kotiimme mahdu enää lisää sisustusjuttuja. Toisaalta liike on juuri sellainen, johon voisi poiketa vielä uudelleen ennen joulua ostamaan joululahjoja.
Kaarna Livingin omistaja ja yrittäjä Heidi on opiskellut kestävää kehitystä ja hänen intohimo on ympäristönsuojelussa. Harmillista on, että korona-ajat ja yleinen taloustaantuma sulkivat monia Kaarna Livingin tyyppisiä sympaattisia kivijalkakauppoja. Ehkä näiden haasteiden vuoksi yritän ainakin itse aina tukea muita yrittäjiä, ja samalla toivoa, ettei uusia vastaavanlaisia haasteita ole tulevaisuudessa edessä.
Jos takapihan terassi on aina perheen käytössä, mitä sitten parvekkeella pitäisi olla, jotta siellä viettäisi aikaa? Tässä on meidän huushollin ikuisuuspulma, johon tartuin jälleen. Muutama vuosi takaperin yritin kertaalleen jo sisustaa itselleni parvekkeelle “oman löhöilyhuoneen” ja istutin sinne jopa kukkia. En kuitenkaan siellä viettänyt aikaa, kun muutaman hassun kerran ja kukat raukat joutuivat liian usein odottamaan kastelua, sillä niiden olemassaolo unohdettiin täysin. Jotenkin takapihamme terassilla aika kului aina helpommin, eikä parvekkeelle eksynyt edes vahingossa. Jossain vaiheessa unelmoin, että parveke voisi olla oma hyötykasvi- ja yrttien kasvatuspaikkani, mutta paikka on sen verran paahteinen, että herneet, basilikat ja tillit eivät siellä viihtyneet.
Muistan, miten onnellinen aikoinaan oman Kallion kaksioni lasitetusta parvekkeesta. Vaikka se oli mini pieni, miten ihana siellä olikaan istua illan hämärtyessä. Rakastan viihtyisiä terasseja ja parvekkeita. Meidän takapihamme terassilla on tällä hetkellä penkkinä eurolavoista tehty sohva. Patjat alkavat kuitenkin olla jo aika kulahtaneita ja itselläni olisi kovasti hinku ostaa jokin löhöilysohva lavakonseptin tilalle ja freesata ilmettä. Ulkoalueiden sisustuksessa on kuitenkin aina yksi pulma, ja se on ulkohuonekalujen säilytys. Miten ihanaa olisikin ostaa erilaisia juttuja etu- ja takapihalle, mutta meillä ei ole kunnon talvisäilytystilaa niille, sillä ulkovarastomme ei ole niin suuri. Mielestäni sama haaste on parvekkeen sisustuksen kanssa. Koska parveekkeella ei ole lasitusta, kaikille sinne hankituille tavaroille pitää olla valmiiksi mietittynä niiden talvisäilytys.
Nyt olikin aika kokeilla parvekkeen aikaisemman aurinkotuolin sijaan kattoon kiinnitettävää riippukeinua. Ostin keinun Granitista melko edulliseen hintaan ja ajattelin, että ainakin se on helppo sulloa talveksi suojaan. Vaikka ajatus tekokukista tuntui oudolta, kallistuin niihin JYSK:ssä ihan vaan sen vuoksi, että koko päivän kestävän paahteen vuoksi parvekkeen ainoat hengissä säilyvät kukat olisivat luultavasti vain petunia ja pelargonia. Toisaalta nekään eivät pysyisi hengissä, jos niitä ei muista kastella. JYSK:stä tarttuivat matkaan myös vaaleat raitaiset tyynyt keinuun.
Kun muutimme kotiimme vuonna 2019, ostin parvekkeelle tummia laattoja. Kun kerran eräässä ilta-auringossa jynssäsin lattiaa (ja otin yllä olevan varjokuvan likalattiasta), mietin, että kummasti kyllä pelkkä lattian ja laattojen pesu freesasi parveketta. Laatat eivät olleet pesun jälkeen enää edes saman väriset.
Kattoon kiinnitettävä lyhty on vanha Pentik-lyhtyni, ja siihen ajattelin elokuussa laittaa ajastetun kynttilävalon. Seinäkori on siskoni vanha, korikukkakippo äidiltäni, matto sisältä yläkerrastamme ja Riihimäen lasi -kippo kirpputorilta. Mielestäni pienillä jutuilla sai ihan kivan muutoksen aikaan. Olisiko teillä ehdottaa vielä parvekkeellemme lisäyksiä?
Rakastan kevättä. Ulkojuttuja on ihana tehdä ja miten olenkaan odottanut, että pääsen taas puutarhajuttujen pariin. Se on osa itselleni siitä, mikä liittyy päivän tai viikon nollaukseen. Perheenä myös aika kuluu takapihalla kuin siivillä. Jos ulkona viettää aikaa noin paljon, toki takapihasta haluaa tehdä myös mieleisen. Ulkosisustusta täydentävät kukat, mutta mitä tehdä parvekkeelle, jolla ei olla ikinä?
Takapihan terassin käytännöllisyys
Takapihallemme paahtaa nyt keväälläkin jo aurinko, joten vietämme siellä lasten kanssa niin arkisin kuin viikonloppuisinkin paljon aikaa. Toki talvellakin hääräilemme lumijuttujen kimpussa, mutta heti viime kesän jälkeen, kun puolisoni nikkaroi sinne pienen terassin, tuntui, että talomme laajeni heti yhdellä huoneella. Syksyyn saakka olohuoneen takaovi oli aina päivisin sepposen selällään ja jengi kulki sisältä terassille ja puutarhaan mielin määrin.
Terassin sisustus onkin taas toinen juttu, ja en ole nykyistä sisustusta varmaan vielä tänä vuonna vaihtamassa. Tällä hetkellä, kun lapset ovat vielä alle kouluikäisiä kaikki lähtee käytännöllisyydestä – plus en halua juosta jokaisella sateella ulos koko ajan ”pelastamaan” penkkien istuimia kastumiselta. Nyt siis meillä käytössä vielä lavasohvat, jotka ovat katoksen alla – näin siis patjat pysyvät kuivina, vaikka sataisi. Katoksen ulkopuolella on grilli, kahden hengen aikuisten mini pöytä tuoleineen sekä lasten picnik-pöytä.
Puolisoni tytöt (nyt 7- ja 6 -vuotta) ovat jo varmaan ensi kesänä liian suuria picnik-pöytään, joten silloin viimeistään haluaisin yhden isomman pöydän. Hauska juttu muuten, että sain pikku pöydän tuolit aikoinaan siskoni hyvältä ystävältä Suskalta silloisen Kallion kaksioni parvekkeelle. Vuosi taisi olla kutakuinkin 2011? Hyvin palvelevat edelleen. Hän oli silloin lähtemässä maailmalle ja tyhjäsimme konkreettisesti hänen viinivarastoaan. Kun lähdin kotiin yön pikkutunteita, mukanani olivat tuolit. Maailman matkailun jälkeen hän päätyi Ranskaan, jossa pitää nykyään puolisonsa kanssa The Happy Hamlet -lomapaikkaa. Jos et ole kuullut tästä aiemmin, kannattaa tutustua. Se on ihana paikka!
Haaveena olisi siis jossain vaiheessa hankkia isompi ulkopöytä terassille. Ongelmana on vain se, että pöydän pitäisi olla aavistuksen kapeampi kuin normi pöydät yleensä olevat, jotta koko pöytä ja tuoli -rykelmä mahtuu terassille. Jos muuten jollain on vinkkejä tähän, otan mielellään ne vastaan.
Kylvin toukokuun alussa takapihan neljään ruukkuun kesäkukkaseoksen. Ne ovat lähteneet itämään yllättävän hyvin. Seosten idea oli se, että kukkivia kukkia olisi läpi kesän. Katsotaan siis, miten hyvin toteutuu.
Pienen parvekkeen sisustusta
Muutimme nykyiseen kotiimme talvella 2019, ja rehellisesti sanottuna emme ole olleet ikinä parvekkeellamme. Olemme usein kuitenkin miettineet, että mitä siellä pitäisi olla, jotta siellä haluaisi viettää aikaa. Yhtenä osasyynä on tietenkin se, että puuhailemme lasten kanssa takapihalla enemmän. Varsinkin kun kunnon kesähelle iskee, saa taas täyttää uima-altaan.
Nyt kuitenkin ikuisena optimistina viritin parvekkeelle itselleni huoneen. Ehkä voisin makoilla siellä ainakin tyttöni päiväuniajan eli 50min kesällä. Istutin tänään kukkia pikku purkkeihin ja odottelen kesäkuun alkua, jolloin voin laittaa herneet sinne kasvamaan. Jos herneet lähtevät kasvamaan, se viimeistään toimii hyvänä tekosyynä edes käydä parvekkeella.
Kävin kukkaostoksilla ja naureskelin, kun ostin vanhan kunnon pelargonin ja petunian parvekkeelle. Pelargoni oli aikoinaan ainoa kasvi, joka pysyi hengissä Kallion asuntoni parvekkeen paahteessa, joten tästä viisastuneena tiedän sen pärjäävän meidänkin aurinkoisella parvekkeella.
Moni kyseli edellisen ”Pistokkaista uusia vihreitä kamuja kotiin”-artikkelin jälkeen, onko olemassa helppoja huonekasveja. Sisareni juuri sanoi, että siinä vaiheessa, kun hän menee julistamaan jonkun kasvin helpoksi, se kuolee saman tien.
On kuitenkin olemassa huonekasveja, jotka kaipaavat normaalia vähemmän valoa ja ravinteita eli sen suhteen helppohoitoisia. Toki tämäkään ei ole kiveen hakattua. Mitä tahansa kasvia hankkiessa suosittelen luonnollisesti tutkimaan hieman sen toivottuja elinoloja.
Tässä on lyhyt lista helpoista vihreistä kamuista. Näitähän toki on mielin määrin vielä lisää. Asian voi ottaa puheeksi myös paikallisessa kukkakaupassa, jossa varmasti mielellään autetaan asiassa.
Rahapuu ja muut mehikasvit
Mehikasveille on tyypillistä varastoida vettä joihinkin osiinsa, kuten esimerkiksi lehtiin tai varteen. Tämä onkin heidän helppohoitoisuutensa salaisuus. Haihtumista myös estävät karvat, uurteet tai paksu suojaava vahakerros.
Kasvit viihtyvät yleensä pienissä ruukuissa yksin tai rykelmänä valoisalla ikkunalla. Mehikasvien kasvualustaksi sopii kaktusmulta tai multa, johon on sekoitettu hiekkaa. Ennen multaa mehikasvit vaativat salaojituksen ruukun pohjalle.
Eräs tuttavani kerää rahapuun eri lajikkeita. Itselläni on joskus ollut vain se jokaisen tuntema lajike, jossa on kolikoita muistuttavat lehdet. Monethan uskovat taikauskoisesti rahapuun tuovan vaurautta ja hankkivatkin sellaisen toimistolle tai kauppaan. Helppohoitoinen rahapuu menestyy niin valossa kuin varjossa, ja kasvi pärjää vähällä kastelulla. Kastelukerroilla vettä voi kuitenkin antaa runsaasti.
Nämä hoito-ohjeet eivät päde jokaiseen mehikasviin, joten suosittelen tutustumaan lajikkeeseen tarkemmin, jos sellainen muuttaa kotiinne.
Kultaköynnöksestä helppo kaveri
Sanotaan, että kultaköynnös on huonekasvien klassikko, ja se voi kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi. Tämä sisäilmaa puhdistava köynnöskasvi voi kasvaa niin amppelissa kuin tukea vasten ylöspäin. Meillä kultaköynnös on kiinnittynyt makuuhuoneen yöpöydän jalkaan eli se ei ole hetkeen meiltä lähdössä.
Osaksi kasvin suosiota selittää varmaankin se, että kultaköynnös menestyy vähässä valossa. Lehtien kirjavuus tosin on runsaampaa, jos valoa on enemmän. Parhaiten kasvi viihtyy paikassa, jossa on valoa, mutta ei suoraa auringonpaistetta – mitä enemmän lehdissä on vaaleita juovia, sitä enemmän lajike tarvitsee valoa.
Kultaköynnöksen istutuksessa salaojitus kannattaa tehdä huolellisesti, sillä juuret eivät kuulemma siedä liikaa kosteutta. Salaojitus käy käden käänteessä laittamalla pieniä kiviä tai soraa ruukun pohjalle ennen multakerrosta. Kasvi on tyytyväisin, kun se saa tasaisesti vettä. Pintamulta voi kuivahtaa hiukan ennen seuraavaa kastelukertaan.
Olen kuullut, että kultaköynnös viihtyy samassa ruukussa pitkään. Ruukun kannattaa vaihtaa vasta kun juuret ovat täyttäneet ruukun kokonaan. Tällöinkin kannattaa valita uudeksi ruukuksi vain hiukan suurempi ruukku. Kultaköynnöksen multaakaan ei tarvitse vaihtaa vuosittain, vaan päälle voi lisätä uutta pintamultaa.
Herttaköynnösvehka – valon ja varjon kasvi
Herttaköynnösvehkan vihreiden ja sydämen muotoisten lehtien kasvutapa köynnöstävä, joten se sopii niin pöydälle kuin amppeliinkin. Sen kasvua voi myös ohjata ylöspäin tukikepin tai säleikön avulla. Kasvi on erittäin nopeakasvuinen ja saattaa kasvaa ruukussa usean metrin pituiseksi.
Huonekasvi viihtyy niin valossa kuin varjossa, mutta ei siedä suoraa auringonpaistetta. Vaikka kasvi viihtyy normaalissa huonelämmössä, sen voi talveksi sijoittaa myös viileämpään. Lämmön ei kuitenkaan saisi laskea alle 15 asteen.
Kasville kannattaa kerralla antaa runsaasti vettä. Tämän jälkeen multa saa kuivahtaa reilusti. Minua naurattaa, sillä usein haen kasvien ongelmiin apua lähellä olevasta Kukkatalosta. He ovat ohjeistaneet tämänkin suhteen, että liiallinen märkyys aiheuttaa herttaköynnösvehkalle lehtien kellastumista. Kuivuus luonnollisesti saa ne ruskistumaan. Usein myös Google on hyvä apu näihin kasvien ongelmiin.
Vaikka herttaköynnösvehka on muuten kelpo kaveri, sen tarttumainnokkuus on syytä ottaa huomioon. Tuttavallani nimittäin kasvi onnistui ilmajuurilla tarttumaan kangastapettiin, ja juurista jäi tapettiin pysyvät jäljet.
Anopinkieli
Anopinkieli viihtyy mehikasvien tavoin pienessä ruukussa, sillä sen juuret eivät kasva kovin nopeasti. Ruukun voi vaihtaa viimeistään, kun kasvi lopettaa kasvun ja alkaa kuivahtaa.
Kasvi on sinnikäs kaveri, ja se pärjää erilaisissa kasvuolosuhteissa.
Parhaiten sille sopii hieman kostea multa (kastelu noin kahden viikon välein) sekä satunnainen auringonvalo. Muulloin on syytä vain tarkastella, ettei multa pääse kokonaan kuivahtamaan.
Sanotaan, että kasvi aktivoituu öisin ja puhdistaa ilmaa epäpuhtauksista.
Traakkipuun monet eri lajikkeet
Vaikka traakkipuulajikkeita on yhteensä noin 50, monella meistä on reunustraakkipuu kotona. Muita yleisiä lajeja ovat suppu-, juova- ja tuoksutraakkipuu. Supputraakki on huomattavasti pienempi kuin puumaisempi serkkunsa.
Traakkipuu viihtyy huoneenlämmössä, eikä se tarvitse kuin niukasti vettä. Koska lajikkeita on niin paljon, kannattaa ennen traakkipuun kotiintuloa, tarkistaa vielä omalle lajikkeelle tyypillisin hoito-ohje.
Vaikka traakkipuu sopeutuu monenlaisiin valo-olosuhteisiin, se ei viihdy suorassa auringonpaisteessa. Runkoa voi katkoa, jos puu alkaa kaljuuntua tai se kasvaa liian korkeaksi.
Palmuvehka – tuo sitkeä sissi
Palmunvehka on legendaarinen toimistokasvi, sillä se ei vaadi kovinkaan tarkkaa hoitoa. Ystäväni sanoi myös aikoinaan, että vaikka he olivat talvet Suomesta pois, palmunvehka oli silti pysynyt hengissä heidän Suomi-kodissaan muutamalla kastelulla.
Olen myös kerran tavannut samaisen kasvin tilassa, jossa ei ollut edes ikkunoita. Valoisassa paikassa se kasvaa uskomattoman nopeasti.
Minulla oli palmunvehka myös opiskeluaikoina. Kun muutin Kaivarin kimppakämpästä Kallioon, ruukku tippui ystäväni kädestä muuton yhteydessä. Kasvi makasi multakasassa noin viikon verran uuden kodin parvekkeella, ennen kun sain siihen isomman ruukun tilalle. Silti kasvi ei kuollut, vaan ihan innostui, kun pääsi isompaan ruukkuun.
Monet usein koskettelivat kasvia kotonani, sillä suurin osa luuli sen olevan tekokukka sen kiiltävien lehtien vuoksi.
Vuoripalmu tuo tuulahduksen tropiikkia
Haluatko kotiin tuulahduksen tropiikkia? Vuoripalmu on ulkonäöltään palmulajikkeiden kanssa samaa näköä, mutta kooltaan se on kuitenkin pienempi sekä pensasmaisempi.
Niin kuin aikaisempienkin ns. helppohoitoisten kasvien kohdalla, vuoripalmu on valon suhteen kaikkiruokainen, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa.
Vettä kasvi tarvitsee niin, ettei ruukku missään vaiheessa kunnolla kuivahda. Kasvi nauttii myös sumuttamisesta, sillä sen luontainen kasvuympäristö tarjoaa sille kosteutta enemmän kuin kuiva huoneilma.
Kuten yllä kirjoitin, tässä oli vain muutama ns. helppohoitoinen viherkasvi. Listaa varmasti voisi jatkaa loputtomiin. Millaisia helppoja suosikkeja teillä on?
Pistokkaista uusia kamuja kotiin? Nyt kun kevätaurinko jo lämmittää jonkin verran ja katse harhailee kuumeisesti puutarhan ruukkuja kohti, myös sisäkasvit on hyvä ottaa tarkasteluun. Alkukevät on paras aika kasvien monistamiseen, sillä niiden lepokausi päättyy ja valoa on runsaasti.
Juurtumisen kannalta marras-helmikuu ovat huonoja aikoja, sillä silloin valoa on yleensä liian vähän ja kasvi on lepotilassa.
Kasvin juurakon jakaminen ja pistokkaan ottaminen ovat yleisimpiä tapoja kasvattaa uusia huonekasveja hyödyntämällä emäkasvia. Jakaminen myös uudistaa vanhaa kasvia. Ennen kasvin käsittelyä on kuitenkin syytä tarkistaa omalle kasville tyypillisin ja helpoin tapa.
Helpot kasvit pistokasharrastukseen
Mistä olisi helppo aloittaa?
Sanotaan, että kultaköynnös, rahapuu, juorut, vehkat ja muorinkukat juurtuvat helposti. Pistokkaan ottamisessa on tärkeää, että kasvi on hyväkuntoinen ja virkeä, näin emokasvi ei kärsi.
Yleisin pistokkaan leikkuukohta on kasvin latva tai sivuhaaran latva. Latvapistokkaan avulla saa myös samalla useita eri alkuja. Esimerkiksi helpoiten tuuhean kasvavan kasvin saa, jos laittaa monta pistokasta samaan ruukkuun.
Ota emokasvista pistokas niin, että siinä on ainakin 2-3 lehtiparia – toki pistokkaan pituus riippuu kasvista. Poista pistokkaasta alimmat lehdet.
Pistokas juurrutetaan yleensä huoneenlämmössä joko vedessä tai mullassa. Itse laitoin esimerkiksi siskoni kotoa saamani kultaköynnöksen pistokkaan ensin veteen ja vaihdoin vettä päivittäin. Kun pistokkaaseen alkoi ilmestyä juuria, siirsin sen multaan. Multa on hyvä pitää hieman kosteana, kunnes pistokas on juurtunut täysin.
Sanotaan myös, että ilmankosteus nopeuttaa juurtumista. Pistokkaan voi siis peittää läpinäkyvällä muovipussilla tai lasiastialla, kunhan nostaa astian muutamia kertoja päivässä pois pistokasruukun päältä.
Kovavartisemmat kasvit kasvattavat hitaammin uusia juuria. Kärsivällisyyttä vaativat esimerkiksi ihmeköynnös, oleanteri, kohtalonköynnös, myrtti ja tohtorinkukka.
Kasveille sopivat tavat
Joitain kukkia kuten begonioita, anopinkieliä, monia mehikasvia, soilikkeja sekä suppilo- ja paavalinkukkia voi juurruttaa yksittäisistä lehdistä. Lehtipistokas onnistuu parhaiten lehdistä, joissa on vahva lehtisuoni.
Usein kasveja, jotka tuottavat sivuversoja, kannattaa jakaa pilkkomalla juurakko useaan osaan. Tällaisia ovat esimerkiksi flamingon kukka, nukkumatti ja palmun vehka.
Vanhojen huonekalujen tuunaus on aika terapeuttista ja hauskaa puuhaa.Lapsuudenkodissani isälläni on iso ulkohalli ja puuvaja, jossa usein leikimme lapsena. Halli on täynnä tavaraa. Vaikka tuntuu, että osa tavaroista on vaan roinaa, ei ole asiaa, jota isäni ei osaisi korjata. Yleensä siis jokaiseen asiaan löytyy hallista ratkaisu. Lapsena myös nikkaroimme paljon hallissa, ja usein siellä olikin isoja kasoja laudanpätkiä täynnä nauloja.
Kun olimme viime kesänä kotikonnuilla käymässä Pohjanmaalla, oli hauska huomata, miten jännänä paikkana Sohvi koki paapan puuvajan. Siellä myös leikimme useana päivänä.
Lapsuudenkotimme piha-alueella oli aiemmin myös iso aittamainen rakennus. Siellä oli mukava leikkiä, sillä se oli täynnä paappani äidin ja isän huonekaluja. Jos jaksoi kasata pölyä pois tavaroiden päältä, saattoi löytää mieleisen huonekalun. Jostain syystä isämme antoi meidän aika vapaasti ”entisöidä” ja tuunailla noita huonekalua, vaikka onnistumisprosentti ei paukkunut sadassa. Laatu saattoi vaihdella huonekalun kohdalla, mutta kiinnostus vanhoja huonekaluja kohtaan syntyi. ”Mukava, kun huonekalulla on jokin tarina” saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta myönnettäköön, että minun kohdallani se pitää paikkansa. Tarina se on paskempikin tarina!
Millainen projekti?
Meidän nykyisessä kodissamme on vieläkin jäljellä tuolta aitasta pelastettuja huonekaluja. Osaa on tuunattu enemmän ja osaa vähemmän. Voi taivas puolisoni ilmettä, kun olen välillä raahannut pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle kasan vanhaa tavaraa. Hänen silmien pyörittely -ilmeensä alkaa olla jo vakio.
Välillä huonekaluille riittää ihan kevytkin pintakäsittely. Huonekalun kunto määrittää sen, paljonko aikaa projektiin menee. Kuinka paljon vaivaa olet valmis itse näkemään ja onko käytössäsi vaadittavat välineet? Entä liikeneekö jostain ulkovarastoa, jossa on tilaa tuunailla vai onko homma vain pieni fiksaus, jonka voi hoitaa omassa olohuoneessa?
Jos ei ole käryäkään, mitä tehdä, ei kannata lähteä kylmiltään mopolla moottoritielle. Suosittelen silloin joko jättämään entisöinnin ammattilaisen käsiin tai sitten pyytämään alan asiantuntijoilta vinkkejä. Pahimmassa tapauksessahan koko huonekalu menee pilalle. Monien maaliliikkeiden verkkosivuilta myös löytyy kattava tietopaketti erilaisista maaleista ja maalaustavoista.
Vein aikoinaan Pohjanmaalta peräisin olevan vanhan tuolin ja ostamani beigevalkoisen tuolin kankaan Stadin ammatti- ja aikuisopistoon. Opiskelutyönä kustannus ei ollut suuri. Verhoiltu tuoli on nykyään Sohvin huoneessa ja edelleen kovin rakas. Muistan, kuinka olen siinä itse istunut ja heilutellut jalkojani, kun ne eivät osuneet vielä maahan – nykyään myös Sohvi tekee samoin.
Varaa aikaa pohjatyöhön
Niin kuin monessa muussakin asiassa, huolellinen suunnittelu on puoli työtä. On kyseessä isompi tai pienempi projekti, esivalmisteluihin kannattaa varata aikaa. Tutki huonekalua, ja ota selville, millainen pintakäsittely siinä on nykyään. Entä onko huonekalu tulossa jatkuvaan käyttöön vai koriste-esineeksi? Tämä määrittää tulevaa pintakäsittelyä.
Ihan alkuun huonekalu täytyy puhdistaa liasta ja rasvasta. Jos liat ovat jämähtäneitä, maali- ja lakkapinnalla voi käyttää maalinpesuainetta. Maalattaville pinnoille pinttyneen lian poistoon voi käyttää myös kidesoodaa. Tällä muuten lähtee moni muukin lika, kuten pohjaan palanut ruoka kattilasta.
Olen usein aloittanut hiomaan vanhasta kerroksesta puun syiden mukaisesti, mutta jos huonekalun pinnassa on monta kerrosta maalia, ne kannattaa poistaa maalinpoistoaineella. Vanhan lakkapinnan voi poistaa raaputtamalla metallisella siklillä ennen loppuhiontaa. Pintaa voi siis hieman rikkoa hiomapaperilla tai sitten hangata alkuperäinen pinta kokonaan pois. Pyyhi lopuksi hiomapöly pois. Jos huonekalussa on halkeamia tai isoja kolhuja, kittaa pinnat. Hio kittauskohdat vielä tasaisiksi.
Miten uudistaa huonekalua?
Tässä muutamia vinkkejä eri tuunaustapoihin, mutta kuten aiemmin jo sanoin ammattilaisilla on näihin vielä tarkempiakin niksejä.
Joskus pelkkä huonekalun pyyhkiminen huonekalujen puhdistusaineella tai kiilotusöljyllä riittää. Pyyhkimiseen kannattaa käyttää puuvillatrasselia, teräsvillaa tai nukkaamatonta riepua. Kulutusta kestävän pinnan saa aikaan kiinanpuuöljyllä eli tung-öljyllä. Se on kiinalaisen tung-puun pähkinämäisistä hedelmistä tehty luonnon öljy. Sitä voi käyttää myös keittiön työpintojen sekä puutarhakalusteiden käsittelyyn. Jos aiempi pinta on öljykäsitelty, samaa kannattaa jatkaa.
Toinen vaihtoehto on vahaaminen. Vahoja löytyy kirkkaita ja värillisiä. Sen levityksessä parhaiten toimii vaahtomuovi. Kaupassa myytäviä vaahtomuovisienipäitä pystyy yhdistämään pensselin varteen.
Jos pinnasta haluaa kestävän ja kovan, vaihtoehtona on lakkaus. Ainoa miinus on, että se saattaa kellertyä ajan myötä. Monet käsittelevät esimerkiksi vanhan koivuhuonekalun ensin läpikuultavalla valkoisella vahalla ja lopuksi värittömällä vahalla tai öljyllä – näin pinta ei kellastu.
Huonekalu voidaan myös petsata, jolloin se tarvitsee suojaksi usein lakan tai öljyn. Tällöin pinnasta tulee pähkinän tai mahonkisen sävyinen. Sanotaan, että petsaus korostaa puun luonnollisia syitä ja kuvioita.
Jos huonekalu on maalattu, voi hiomisen jälkeen pohjaa maalata tartuntapohjamaalilla. Tämä etenkin silloin, jos et tiedä onko aiempi maali vesiohenteista vai liotinohenteista.
Jos maalipinta on huonekalussa hyvässä kunnossa ja maalaat uutta peittävää pintaa, vanhat maalit voi hyvin jättää uusien maalikerrosten alle. Suosittelen maalaukseen valitsemaan vesiohenteisen maalin, sillä se ei kellastu, vaan säilyttää värisävynsä liuotinohenteista maalia paremmin.
Tapoja uudistaa huonekaluja on useita – niin kuin on tekijöitäkin. 🙂
