Minut pystyy yllättämään melko helposti. Helpoin tapa on hoitaa jokin asia ennen, kun ehdimme edes jutella asiasta. Joka kerta ilmeeni on yhtä ällistynyt. Tämä tapahtui viimeksi tällä viikolla. Siskoni kysyi haluammeko tehdä hänen kanssaan kimppatilauksen xylitol-pastilleja (tai taaperon sanoin ”ranskalaisittain” pastille). Minulla oli juuri alkamassa palaveri, joten laitoin linkin eteenpäin puolisolleni ja pyysin häntä kurkkaamaan, olisiko siellä pienillekin sopivia tuotteita myynnissä.
Myöhemmin palaverin jälkeen sain puolisoltani viestin, että tilaus hoidettu siskosi kanssa ja maksettukin jo hänelle. ”Aha, kiitos”, oli vastaukseni.
Useammalle tämä on varmaan itsestään selvä asia, mutta itse yllätyn joka kerta yhtä paljon. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihmisen kanssa, joka hoitaa asiat, kun hän lupaa tai itseasiassa hän hoitaa ne ilmankin pyyntöä – se saa minut hämilleen ja totta puhuen vietävän onnelliseksi, ettei minun tarvitse tehdä kaikkea. Jotenkin olen vain lapsesta saakka tottunut ottamaan sen roolin.
Minä itse
”Minä itte -lause” on varmaan monelle vanhemmalle tuttu – myös taaperoni suusta se kuuluu joka harvasen päivä. Muistan lapsuudestani, kuinka ihailin isääni, joka minun silmissäni osasi tehdä ja korjata kaiken.
Kun olin Meksikossa vaihdossa, huomasin, että minulle oli vaikeaa tottua tiettyihin kulttuurieroihin. Vaikka kuuli lupauksia ja myöntymyksiä, heille on myös ok jättää tekemättä tai tulematta sovittuihin menoihin, jos mieli muuttuu. Se on myös ok, ettei ilmoita asiasta.
Miten monesti istuimmekaan toisten suomalaisten kanssa odottamassa muita, ja välillähän he eivät edes tulleet. Ja klassinen: ”Mañana, Mañana”, ei ole mikään vitsi, vaan todellisuudessa asiat siirretään mielummin huomiselle.
Omassa maailmassani asiat hoidetaan – jotkut vievät enemmän aikaa, jotkut vähemmän. Oma teoriani on aina ollut, että aloitan asiat ennen kuin alan niistä stressata. Toki kaikkiin asioihin ei pysty vaikuttamaan tai ne eivät ole omissa käsissä, mutta silloin siirrän ne muistiin jonnekin, kunnes ne liikahtavat eteenpäin. Näin asioita ei tarvitse turhaa pyöritellä omassa pikku pääkopassa.
Lapsuudessani huonokäytöksisyyttä toruttiin rankasti, ja tämän vuoksi huomaan, että oletan muiden toimivan normien mukaisesti – erityisesti vaihtoajan kulttuurierot tuntuivat minusta huonona käytöksenä ja epärehellisyytenä.
Huominenko paras päivä?
”Huomisaamusta eteenpäin alan opetella säännöllistä ruokailurytmiä, oikeaa ateriakokoa ja lupaan käydä joka päivä ulkoilemassa ainakin 15 minuutin ajan”, sanoi tuttuni minulle ja ymmärsi samantien itsekin, että useimmiten nuo “huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa”-elämäntapamuutokset tai lupaukset eivät tule kestämään. Huominen on liikkuva kohde, se muuttuu jatkuvasti. Tämähän pätee muihinkin kuin elämäntapamuutoksiin. Tämä pätee yleensäkin elämiseen. Eiköhän keskitytä nykyhetkeen.
Jos ihan rehellisiä ollaan, olosuhteet eivät koskaan ole täydelliset. Arkiaskareiden seassa ainahan saattaa löytyä jotain mukavampia asioita, joita tehdä. Eli ehkä sen pöydän kannattaa vaan tänään heti putsata, eikä kasata meksikolaisittain pöytää täyteen.
Cheek laulaa kappaleessaan Syypää sun hymyyn: ”Jos jotain luvataan se pitää ja jos ei pystytä, niin sit ei luvata ees mitään. Se ei oo koskaan, et mä koitan, mä koitan, vaan jos sä tarviit jotain, niin mä hoidan, mä hoidan.”
Vaikka en ole ikinä ollut Cheek-fani, jotenkin tuo kohta on aina kolahtanut minuun.
