Jo lapsesta saakka tietyt asiat ovat vakiintuneet tietyille vuodenajoille tai kuukausille. Toki lapsena koulu ja kilpaurheilu määrittelivät aika paljon vuoden kulkua, mutta silti niiden rinnalla oli paljon makuja, tuoksuja ja ääniä, joista tiesi, että kesä on nyt virallisesti tullut.
Lapsena kun koulu loppui muistan usein, että heräsin aamulla nurmikon leikkurin ääneen. Lapsuuden kodissani oli iso takapiha nurmikkoineen. Kun menin ulos, aurinko usein paistoi ja nenään kantautui vastaleikatun nurmikon tuoksu.
Keväällä ja alkukesällä oli usein talvilajien kaudenpäätös. Minimimmin kevätkauden päätöstä vietettiin viime viikolla karnevaalitunnelmin, ja tuli itselle ihan nostalginen fiilis. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani talvilajien kaudet myös laitettiin pakettiin kevään lopussa ja kesän alussa.
Ulko- ja beachlentopallot alkoivat taas kesäkuun alussa Power Cup -turnauksella ja, kun koulut loppuivat, turnaus käynnisti kesän. Olen joskus laskenut olleeni yhteensä lapsena yli kymmenessä Power Cupissa. Turnauksessa on joukkueita junnuista teineihin ja joka vuosi turnaus pidetään eri kaupungissa. Hauskaahan on se, että turnaus järjestetään edelleen kesäkuussa.
Kesän merkkejä kotona
Kun viikonloppuna join ensimmäisen aamukahvin ulkona takapihan terassilla, huomasin, että meille on tänne nykyiseenkin kotiin muodostunut vakio kesän merkkejä. On siis asioita, jotka ovat toistuneet joko vahingossa tai sitten tarkoituksella. Olen muutamana vuotena putkeen saanut naapurilta raparpereja, joista olen leiponut raparperipiirakan. Näin kävi viimekin viikonloppuna. Kirjoittelin ohjeen joskus vuosia sitten myös blogiin. Kuinka moni teistä pitää raparperin kirpeydestä?
Alkukesään kuuluu vahvasti puutarhan suunnittelu ja kukkien laittoa, yrttien kasvattamista, minimimmin synttäreiden järjestämistä (ja ennen kaikkea fiilistelyä jo kauan etukäteen), aikaiset aamut (Näistä nautin eniten! MIten paljon ehtiikään jumppailla ja tehdä, kun muut vielä nukkuvat), myöhäisemmät illat lasten kanssa ulkona (Nytkin tytöt ovat olleet monena iltana naapureiden trampoilla), vesi-ilmapallojen jämät nurmikolla (Aina niitä jää, vaikka kuinka yrittää kerätä) ja katuliidun haileita jälkiä lattiassa ja terassilla (paljaiden varpaiden mukana liituväri siirtyy sisälle).
Dolce far niente -hetki
Monesta asiasta on siis ainakin itselleni tullut todella kesäinen fiilis. Oma tavoite olisi kesän aikana päästä mahdollisimman paljon jonkinlaiseen “aivot narikkaan “-olotilaan. Tiedättekö italialaisen sanonnan: Dolce far niente? Sen voisi kääntää englanniksi sweetness of doing nothing. Eräs italialainen selitti sanonnan kerran isoäitinsä kautta. Isoäidillä oli tapana siirtää välillä tuoli ulos oven eteen ja katsella ohikulkijoita ja auringonlaskua. Jos mies kysyi häneltä: “Nonna, che fai qui?” = “Mitä teet?” Isoäiti vastasi aina: “Niente” = “En mitään”
Tajusin, että isoäidin tavoin katselen välillä taivasta ja sen värejä sekä lataan battereita. Samoin tapaan haahuilla etu- ja takapihallamme katselemassa kukkapenkkejä ja seurailen, mikä kukka on alkanut nyt kukkimaan. Ne ovat omia Dolce far niente -hetkiäni ja niitä haluan lisää myös tähän kesään. Millainen on teidän Dolce far niente -hetki?
ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen kesävaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.
