Aina välillä unohdan, että kehorauha ei ole vieläkään kaikille sama. Vaikka olisi oman vartalonsa kanssa kuinka sujut, siihen liittyvä kommentointi tuntuu, kuin joku astuisi varpaille. Sitähän se tavallaan on toisen henkilökohtaiseen tilaan astumista.
Vaikka en seuraa Love Island Suomea, näin siihen liittyvän otsikoinnin ja klikkasin jutun auki. Sarjan mieshenkilö tiedustelee, miten naisella menee. ”Hyvin. Olen syönyt aika paljon iltapalaa”, nainen vastaa.
”Joo, sinä näytät vähän siltä”, mies kommentoi. Kun muu porukka on ihmeissään, miehen mukaan ”vittuilu on välittämistä”. Nainen sanoo, että saarella olo kasvattaa hänen nahkaansa. Tähän mies nauraa päälle: ”Kyllä tuolla syömisellä”.
Usein toisten syömistä tai ulkonäköä arvostelevat perustelevat sanomisiaan vain luontaisella suorapuheisuudellaan, mutta todellisuudessa heiltä puuttuu sosiaalista pelisilmää. Ilkeydellä ei pitkälle pötki – ei millään elämän osa-alueella. Jokaisen pitäisi saada olla rauhassa juuri sellainen kuin haluaa.
”Hieman tuhti malli”
Muistan, kun otimme Kalla Activen ensimmäisiä mainoskuvia, ja olin Kallan kuvissa ensimmäistä kertaa itsekin mallina. Alusta saakka olen pitänyt itsestäänselvänä, että Kalla Activen kuvissa on kaikennäköisiä ihmisiä. Olen aina pitänyt niistä materiaaleista eniten, kun kuvauspäivissä kameran muistikortille on tallentunut aitoja arjen hetkiä ja naurua. Kun julkaisin yllä olevan toppikuvan Kallan somessa, siihen kommentointiin: ”Aika tiukka toppi vai onko vaan tuhti malli?” En loukkaantunut tuosta kommentista, vaan olin pöyristynyt. Onko tuollainen kommentointi jonkun mielestä asiallista tai hauskaa? Onko se koskaan ollutkaan?
Moni meistä on kasvanut juuri tuollaisten ”vitsien” ympäröimänä. Kuuntelin koko yläasteen juttuja ”Valtarin perseestä”. Yhden pojan mielestä se oli super, toisen mielestä se oli taas aivan liian iso, läski suorastaan. Niin tai näin kilpaurheilu kasvatti lihaksiani ja peppuani siinä samassa, ja itse olin sinut asian kanssa. Mutta monen muun oli vaikea hyväksyä kasvavaa takamustani, ja koki kai siksi, että heillä oli jonkinlainen oikeus kommentoida asiaa.
Nuorempana oli vaikea yrittää ymmärtää ja selittää, mikä tällaisessa kehokeskustelussa oli pielessä. Toki opin laittamaan ala-arvoiset kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta silti kaikki tuollainen kommentointi tuntui pahalta. Se oli toisen henkilökohtaiseen tilaan änkeämistä. Tilaan, johon kommentoija ei ollut saanut kutsua.
