Mitä yrittäjyys on ja mitä yrittäjältä vaaditaan?

Mitä on olla yrittäjä? Tähän on olemassa miljoonia vastauksia ja yhtä monta eri näkökulmaa – kaikilla meillä on oma uniikki polku, jota kuljemme. 5.9. vietettävä Yrittäjän päivä sai minut kuitenkin miettimään asiaa enemmän ja ennen kaikkea sitä, miten itse koen yrittäjyyden. 

Senhän varmaan usea on jo moneen kertaan todennut, että vihaa sanaa ”yrittää”, sillä haluaisi muuttaa sanan olemuksen enemmän tekemisen suuntaan. Yrittää-verbi jää aina sinne kokeiluasteelle, eikä kerro lopputuloksesta mitään. Aivan kuin mikään ei olisi ikinä valmista.

”Yrittäjän luonne”

Viimeksi eilen kuulin lapsuuden ystävältäni lauseen: ”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi.” Tämän kuultuani mietin, että olen ollut huomaamattani varmaan sellainen jo pienestä pitäen. Vaikka esimerkkejä lapsuudesta on pilvin pimein, luulen ystäväni tarkoittaneen lauseellaan yleistä tekemistä. Tietyt asiat, kuten kilpaurheilu ja siihen liittyvä treenaaminen, ovat kasvattaneet tuota piirrettä, sillä täytyi luoda omat tavoitteet, jos halusi saada jotain aikaiseksi eli suomeksi sanottuna pärjätä. 

Meillä oli lapsena karkkipäivä lauantaisin. Säästin usein karkit ja perustin yläkertaan niistä kioskin. Kioski oli auki 24/7, ja suurin kohderyhmä oli sisarukseni ja heidän ystävät. Alakerrassa toimi myös pop up -henkinen junan kioski, jossa myytiin vanhempieni ostamia ruokia eteenpäin. Kanta-asiakas oli isäni. Myin myös vanhemmiltani saatuja leluja eteenpäin. Perustin kotimme tienpäähän kirpputoripöydän. Viattomat ohikulkijat ostivat tavaroitani varmaan eniten velvollisuudentunteesta. Muutama auto jopa pysähtyi kaupoille. 

Millainen on päivä yrittäjänä?

Usein yrittäjät kuvaavat, ettei heillä ole toista samanlaista päivää. Omalla kohdallani tämä ei niinkään pidä paikkansa. Itse oikeastaan nautin, jos päivä menee suht samalla kaavalla. Usein kun olen vienyt taaperon päiväkotiin, teen tunnin kävelylenkin. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakaan tuolla kävelylenkillä huomaamattani ratkon haasteita, joita olen yrittänyt selvittää. Hassua, että parhaimmat ideatkin usein ponnahtavat ilmaan lenkin aikana – tai jos ei muuta niin ainakin herään kunnolla päivään. 

Syön aamupalan usein samalla, kun luen meilit, ja sen jälkeen alan käymään läpi päivän työlistaa. Tällä hetkellä Kalla Active -merinovillamallistoni lisäksi teen yhden hankkeen ja kahden eri yrityksen viestintää ja markkinointia. Kutakuinkin päivät menevät näiden kombossa. 

Nykyinen etäkulttuuri on säästänyt useita kymmeniä tunteja viikossa, sillä ei tarvitse enää palavereiden vuoksi kuluttaa aikaa busseissa, vaan keskustelut hoituvat teamsin kautta. Älytöntä näin jälkikäteen ajatella, miten paljon aikaisemmin on turhaa aikaa kulunut pelkkiin matkoihin. 

Mutta mitä päivittäinen tekeminen vaatii? Varmasti moni yrittäjä kokee, että nauttii eniten valinnanvapaudesta, mutta tekeminen ei kuitenkaan ikinä onnistuisi, ellei yrittäjä ole oma-aloitteinen ja pidä hallussa kokonaisuutta. 

Anna työlle arvoa

Monelle yrittäjälle on vaikea konseptoida omaa tekemistä, sillä itsensä kehuminen tuottaa vaikeuksia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä palveluistasi tai tuotteistasi mitään, ellei niitä uskalla tai osaa mainostaa. 

Välillä taas vastaan tulee tapauksia, joissa tarjouspyynnön jälkeen saa vain vähättelyä vastaukseksi: ”Tässä kun lyhyellä matikalla laskeskelin, niin tuohon menisi noin 8 tuntia”. (Olin arvioinut tuntimääräksi 15-20 tuntia) 

Niinhän se on, että ajattelutyöstä ja ideoista ei yleensä haluta maksaa. Arvo syntyy eri palasten yhdessä tuottamasta suuremmasta kokonaisuudesta. Mutta sehän siinä juuri onkin – me näemme tuon kokonaisuuden erilaisena. 

Mikähän siinä on, että välillä on vaikea puhua rahasta? Onneksi siihenkin tottuu. Ja mikäli teitä jäi kiinnostamaan, niin sanoin ei tuolle 8 tunnin työtarjoukselle. Nykyään osaan enemmän antaa omallekin työlle ja osaamiselle arvoa. Toivottavasti muutkin antavat.

Tilkka hulluutta

Törmäsin vanhaan kirjoitukseen, jossa neuvoin kirjoittamaan ylös pienetkin ideat, vaikka ne olisivat kuinka hulluja tai kuulostaisivat sillä hetkellä toteuttamiskelvottamilta. Yleensä oudot ja vaikeat ongelmat synnyttävät parhaimmat ajatukset, jos niille vain antaa mahdollisuuden. Mitään ideaa ei saa tuomita heti. Luulen myös, että hiukan rajoja rikkomalla syntyy parhaimmat tarinat. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”?  Välillä kannattaa olla vähän hullu.

Vierelle kannattaa myös hankkia ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja tekemiseesi. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisia jorinoita. Loppuen lopuksi ne ketkä eivät usko, eivät todellisuudessa ole edes kohderyhmääsi, joten turha kuluttaa energiaa heidän vakuuttamiseen. 

Mahtavaa Yrittäjän päivää kaikille! 

ps. Sininen neule päälläni on tulevan USVA-malliston 100% merinovillaneule. Se on kyllä aika ihana päällä! Mallisto tulee myyntiin viimeistään loka-marraskuun vaihteessa.

Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Kun myin ennen koronaa osakkeet markkinointiviestintätoimistosta, suoraan sanottuna ajattelin, että haluaisin nyt vain säännölliseen päiväduuniin, jossa hoitaisin 20 asiakkaan sijaan vain tämän kyseisen yrityksen tai organisaation viestintää ja markkinointia. Hoitaisin vain työni hyvin, eikä aivot kävisi ylikierroksella. Se tuntuisi aikaisempien töiden jälkeen helpolta, mutta totta puhuen hieman oudolta. 

Tämä oli muutamaan kertaan lähellä tapahtuakin. Sen jälkeen, kun Sohvi aloitti syksyllä päiväkodissa, pääsin jopa kolmen eri tahon kanssa haastatteluissa ihan kalkkiviivoille asti eli esittelyvideoidenteko, teams-haastattelu ja livehaastattelu maskien kanssa eri puolella huonetta tulivat tutuiksi. Koin jopa vaikeimmaksi tuon viimeisimmän kohdan – voi pojat, kuinka vaikeaa oli haastattelun jälkeen miettiä, kuinka meni, kun ei nähnyt maskin takaa ilmeitä ollenkaan. 

“Vakkariduunia” etsimässä

Kalkkiviivoille nuo yritykset aloittaa ”vakkariduuni” kuitenkin jäivät, ja enkä päässyt maaliin saakka. En ainakaan halutun lopputuloksen kanssa. 

Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös huomannut, että ihmiset usein kyseenalaistavat asian, jonka koen itse omaksi vahvuudekseni. Normaali minä innostuu helposti. Niinpä. Rasittava tapaus. Aivan kuin kaikki ihmiset, jotka innostuvat helposti asioista menettäisivät heti saman tien mielenkiinnon. Itse pidän innostuneisuutta tai yleensä kysyä innostua täysin omana valttikorttinani, sillä sen avulla saan asioita tapahtumaan. Minut tuntevat tietävät, että olen aina ollut ihminen, jolla on monta rautaa tulessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättäisin pallot puolitiehen – päinvastoin. Hoidan ne kyllä alas hallitusti. 

Vahingossa vaatealalle 

Kun yritin kevättalvella saada selkoa omaan työrintamaan, huomasin kaipaavani niin itselleni kuin Sohvillekin kauniita merinovillaisia tuotteita. Usein, kun tulimme sisälle ulkoilemasta, tohina jatkui ja yks kaks huomasin olevani edelleen lämpökerrasto päällä sisällä. Olin siis vaan riisunut ulkovaatteet pois, mutta en ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita. 

Kyllästyin siihen tunteeseen, että olen käytännössä päivät pitkät kalsareissa. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta itselleni mieluisia tuotteita, joissa olisi ollut 100% merinovillaa, ja jotka olisivat olleet lämpökerraston ja kotiasun risteytys. Olin jo monta vuotta antanut materiaalina merinovillalle arvoa.  Mielestäni on ihanaa se, että se reagoi kehon lämpötilaan. Se on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten. Ja mitä enemmän minulle tuli ikää mittariin, sitä enemmän olin alkanut panostaa omien vaatteiden materiaaleihin sekä siihen, että kangas tuntuu oikeasti mukavalta iholla. 

Kun oman merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, päätin, että nyt saa riittää. Siitä päivästä lähtien aloin selvitellä, miten voisin itse luoda merinovillabrändin ja kivoja tuotteita niin minulle kuin Sohvillekin. 

Se kuuluisa epämukavuusalue – kuka sinne haluaa?

Julkitulo oman brändin kanssa myös pelotti, sillä tiesin, että aina löytyy arvostelijoita. Varsinkin nyt korona-aikana ihailen ihmisiä, jotka eivät ole jääneet laakereilleen, vaan ovat hypänneet kohti tuntematonta – vallanneet ehkä jopa kokonaan uuden alan. Uuden opettelu ja epämukavuusalueella oleminen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät kaikilta luonnistu.

To do -listalla oli yhtenä kohtana pari viikkoa sitten: ”Opiskele kirjanpitoa ja osakeyhtiön verotusta”. On ollut kultaakin kalliimpaa huomata, miten paljon lähipiirissä on oman alansa spesialisteja, joilta on voinut kysyä neuvoa tai heiltä on saanut suosituksia eri palveluista, joita olen tarvinnut. (Kiitos siis kaikille, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet miljoonan asian suhteen!) Tämä jos mikä asia saa itselle sellaisen fiiliksen, että minusta välitetään ja minua tuetaan. 

Olen uran aikana nähnyt firmoja, jossa pakka on ihan sekaisin ja siltikin ne porskuttavat eteenpäin, joten miksen minäkin tätä handlaisi. Hyvä juttu on se, että viestinnän ja markkinoinninkin kyselyitä on nyt alkanut tulla enemmän. Saan jaettua aikani niihin ja Kalla Activen tuotteiden viemiseen eteenpäin.  

Odotan palavasti, että ensimmäiset tuotteet valmistuvat, niin pääsen hetkeksi taas takaisin omalle mukavuusalueelleni. Realistisesti tämä olisi arviolta syksyn alussa. 

 

Minulle merkitsisi suuresti, jos laittaisitte Kalla Activen Facebookin ja Instagramin seurantaan.

Kirjoittelen myös tänne blogiin yrittäjäfiiliksiä ja kerron matkasta vaatealalla. Lupasin myös jo kirjoitella seuraavaan blogiin enemmän Kalla Activen synnystä, sillä monet on siitä kyselleet. Jännää! Siitä siis ensi viikolla.