Millaisella perspektiivillä sinä katsot maailmaa? 

Tuntuu, että alkutalvi on taas antanut aivan liikaa uusia näkökulmia. On tullut niin pieniä kuin suuria asioita vastaan – ja sehän on elämää. Kun taas ne laittaa rinnakkain, huomaa selkeämmin puhdistaa omia lasejaan ja panostaa itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Ehkä jopa arvostaa entisestään kaikkea sitä tukea ja rakkautta, jota ympäriltä saa.  Pieniä ikäviä asioita tapahtuu ja usein suoraselkäisyydellä ne selvitetään. Elämän tärkeiden asioiden rinnalla tällaiset pienemmät asiat tuntuvat vain asioilta, jotka vain turhaa tuovat murhetta ja valvottuja öitä. Hyvänä esimerkkinä perspektiivistä ovat terveys ja peruuttamattomat asiat. Tällä viikolla sain tietää nuoruuden aikojen esimieheni poismenosta. Hän oli alle 50-vuotias. Hän...

Mikä lasten leffoissa eniten kolahtaa?

Olimme katsomassa Niko ja myrskyporojen arvoitus -lasten elokuvan ennakkonäytöksen 5-vuotiaan tyttöni ja siskoni kanssa, ja jäin miettimään, mikä lasten elokuvissa kolahtaa. Oli sitten kyse kirjojen tai elokuvien tarinoista, olen aina rakastanut hyviä tarinoita. Ehkä tuosta juontaa juurensa myös minun rakkaus kirjoittamiseen. Olenkin aiemmin kertonut, kuinka minulla oli lukiossa maailman paras historian opettaja. Hän aloitti ensimmäisen tuntimme kirjoittamalla liitutaululle His story = hänen tarina. Kun oma mielenmaisemani alkoi ajatella historiaa liutana tarinoita, alkoi aihekin enemmän kiinnostaa.   Kirjojen tarinat ja lapsen kanssa lukeminen Kun tyttöni oli 1v 8kk, kirjoittelin hänen sen hetkisistä suosikki kirjoistaan. Jo silloin totesin, että on olemassa taitavasti tehtyjä kirjoja ja...