Kävin eilen aamulla meressä pulahtamassa, samalla kun hoidin juoksevia asioita. Samalla kun kävelin rantaan, mietin, miten tätä pitäisi tehdä useammin. Olen painanut syksyn taas satalasissa. Olen hoitanut hommia tasapaksun tehokkaasti, mutta samaan aikaan olen huomannut junnaavaani samaa pääraidetta. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta pidemmän päälle se ei vie Kalla Activea eteenpäin.
Samaan aikaan mietin myös, miten haastavaa olisi kehittää ja pitää yllä työkykyä ns. normaaleissa palkkatöissä kaiken silpun keskellä – usein nimittäin minusta silloin tuntui, että pakolliset sisäiset- ja ulkoiset palaverit, sähköpostit ja työajanseurannan täyttäminen veivät suurimman osan ajasta. Ja jos haluttiin ”ideoida”, pidettiin toimiston ulkopuolella kick off, jossa oli määrä olla luova – yllättäen pakon edessä ei yleensä syntynyt mitään jatkojalostettavaa.
Luovuus tarvitsee luppoaikaa
”Suorituksen rentous voi tuoda työhön ihan uusia sävyjä”, sanoo Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen professori Juha T. Hakala, jonka mukaan luovuus edellyttää tietynlaista rytmisyyttä arkeen ja eripituisia taukoja. Taukojen aikana pitäisi kuulemma ymmärtää olla tekemättä mitään. Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon, mutta kuinka moni tekee tätä todellisuudessa?
Jos isääni jälleen lainaan, hänen mukaansa pääsin nuorempana parhaimpiin suorituksiin urheilukisoissa, kun turha hötkyily ja jännittäminen olivat poissa. Ennätysajoissani tai peleissäni näkyi silloin tuo Hakalankin mainitsema suorituksen rentous. Tuohon siis pyrittiin, mutta sitäkään ei pakolla saanut aikaan – aivan kuin luovuutta ei pysty puskea väkisin, vaan sille pitää antaa tilaa. Kerran kaaduin 1500m juoksukilpailun yhteislähdössä tönimisen seurauksena ja en ole varmaan ikinä juossut yhtä hyvää aikaa. Siinä oli jännitys hetkessä kadonnut, kun näin kilpatovereiden selät noustessani maasta.
Tuohon luovuuteen tai rentoon suoritukseen pääsemistä voi harjoitella, mutta mikä on toimii parhaiten? Se varmaan riippuu niin ihmisestä. Jos päivä on buukattu täyteen, eivät aivot ehdi oivaltaa mitään uutta. Näin ainakin itsellä. Konkreettinen esimerkki on kirjoittaminen – jossain vaiheessa päivää se kyky katoaa kokonaan, sillä aivot eivät enää pysty jäsennellä sanoja, puhumattakaan nasevista sanavalinnoista.
Laiskuusko tuo luovuutta?
Usein ajatellaan, että kaikki yrittäjät tekevät pitkää päivää. Varmasti tämä tietyllä tasolla pitää paikkansa, mutta jollain tapaa ainakin minun on pitänyt opetella vanha lausahdus: ”Eivät ne työt kesken lopu”, jotta laitan koneen kiinni, kun lähden hakemaan minimimmiä päikystä. Toki välillä on vaan pakko palata joihinkin asioihin vielä illalla.
Vuodet ovat myös tuoneet itsevarmuutta sen suhteen, että on voinut tosissaan itse määritellä mitä tekee ja koska. Toki olin alussa vaatealalla pihalla kuin lumiukko ja edelleen tulee päiviä, kun hämmästelen joitain alalla vallitsevia käytäntöjä, mutta onneksi tajusin, ettei niiden tarvitse määritellä Kalla Activea. Teen asiat omalla tyylilläni ja rakennan omanlaistani brändiä. Stressiä ei tule, jos ripottelen ns. luovat työt, kuten kirjoittamisen, viikon eri päiville. Joka tapauksessa tiedän itsestäni tuon, että aivot lakkaavat jossain vaiheessa päivää toimimasta.
Ja mitä tuohon luovuuden tilaan tulee, olen luonteeltani tekijä, joten voin myöntää, että omalla kohdallani kattoon katseleminen ei toimi. Toimiva keino sen sijaan on kävelylenkki tai vastaava, jossa aivot saavat mennä narikkaan. Jos niillä on toissijainen tehtävä ja kroppa johdattaa eteenpäin, pääkopasta usein pulpahtelevat parhaat oivallukset. Nyt vaan täytyy varata ihan tosissaan aikaa myös tähän.
Hain muuten eilen ystävältäni Kalla Activen kuvausrekvisiittaa. Hän oli neulonut sukkia tulevia kuvauksia varten. Eikö olekin ihania? Sanoinkin juuri, että viimeiset 1,5 vuotta kotiasuni on ollut Kallan legginssit, takki ja toppi. Sukat sopivat hyvin tähän! Jos haluat ihastella hänen muita tuotoksia, hänen tilinsä löytyy Instagramista @raikkuneuloo.
