Olen aina miettinyt näitä suomalaisia sanontoja. Onko tasaisen tappavaa hyvä vai huono juttu? Omiin korviin se kuulostaa aika kauhealta – siitä on innostuneisuus kaukana.
Arjen innostusta
Minimimmillä oli syksyn alussa vasukeskustelu päiväkodissa. Hänellä jatkuu viimevuotinen ihana ryhmä ja hoitajatkin ovat mukavan tsemppaavia. Kaikki menee siis hienosti ja varhaiskasvatuksen opettaja sanoikin, ettei varsinaisesti mitään isompaa haastetta ole – ainoastaan se, että hän on vaan kovin innostunut kaikesta.
Toki siis ymmärrän, että oman vuoron odottamista ja kärsivällisyyttä harjoitellaan (monihan aikuinenkin tässä vielä epäonnistuu), mutta suurimmaksi osaksi olin vain onnellinen, ettei ole tämän isompia ongelmia.
Tuohonhan ”haasteeseen” on mielestäni helppo keksiä ratkaisu – jos minimimmi haluaa aina auttaa, ottaa hänet apulaiseksi ja keksii hänelle lisätehtäviä, kuten lisä maidonhakureissuja keittiöön. Viime vuonnakin hän oli kuulemma ollut mini päikkytätinä ja ottanut pienemmiltä hanskoja pois ja laittanut pikkukamuille pottia valmiiksi. Kotona keksin hänelle loruja tai sanontoja, joihin harhautan hänet. Tällä hetkellä vuorossa on aakkoset. Aikaisemmin ollaan läpikäyty jo suomeksi ja englanniksi kymmeneen laskeminen ja viikonpäivät.
Elämä ”liian innostuneena”
Kun kuulin tuosta minimimmin ”haasteesta” ensimmäisenä päässäni oli vain: ”Voi minä tiedän niin sen tunteen”. Itselläni elämistä sen kanssa on ollut jo useampi vuosikymmen ja välillä olen suhtautunut tuohon piirteeseeni ristiriitaisesti. Millaista on ollut eläminen “liian innostuneena“?
Lukiossa muistan, että joku tyttö aina jossain vaiheessa iltaa sanoi: ”Älä puhu koko ajan” ja muistan, että välillä jouduin ihan tosissani tsempata, etten vaan innostu liikaa ja vie valokiilaa. Välillä tuo itsensä hillitseminen oli vain tosi vaikeaa, sillä oma hyvän olon tunne vei mennessään, eikä siinä tunteessa aina muistanut ottaa kaikkia hiljaisempia tyttöjä huomioon. Yliopistoaikoina muistan, että juhannuksena minut oltiin heittämässä juhannusmökillä järveen, koska olin ”liian energinen” neljän aikaan iltapäivällä, kun muut olivat vielä liian väsyneitä juhlimisen jäljiltä. Samaan hengenvetoon olen saanut välillä kuulla olevani liian hyvällä tuulella.
Vaikka tuolloin en näitä asioita murehtinut, näin jälkikäteen ajateltuna on aika älytöntä, että joku muu on määrännyt, miten energisiä tai hyvällä buugilla ihmiset voivat missäkin kellonaikana. Kenellä on valta määritellä, mikä on normaalia? Eihän toisen energia ole itseltään pois. Mielestäni liian hyvällä tuulella ei myöskään voi olla – jos on tarkoitus nauttia vapaa-ajasta, kukapa ketään hapannaamaa jaksaa katsella. Eikö tuo aika itsellekin ole kivempaa, jos siitä yrittää nauttia? Tavallaan tuo oli myös aika surullista, ettei saanut olla oma itsensä ja minun piti yrittää hillitä itseäni jotenkin.
Oman elämäni voimavara
Olen aikaisemminkin sanonut, että se on mun suurin voimavara tehdä asioita – se että innostun asioista. Toki myönnän, että välillä liikaakin, mutta ilman sitä en olisi esimerkiksi ikinä lähtenyt yrittäjäksi tai hypännyt Kalla Activen pariin pois omalta mukavuusalueeltani. Sillä drivella asiat hoituu huomaamatta.
Ne, jotka minut tuntee tietää, että saan hoidettua miljoona asiaa. Innostuminen edellyttää uteliaisuutta, sinnikästä kokeilemista ja kykyä nauttia pienistä onnistumisista. Ehkä nykyään olen myös tarkemmin antanut aikaani niille ihmisille, jotka tuosta minun luonteenpiirteestäni myös nauttii ja kokee sen rikkautena. Tuon vuoksi en ole enää jaksanut ”hillitä” itseäni ja innostuneisuuttani. Enkä myöskään anna muiden sitä latistaa.
Ps. Koodilla BLACK20 -20% alennus Kalla Activen verkkokaupasta. Koodi voimassa 25.11.2022 klo 23.59 asti.
