Usein sanotaan, että säännöllinen päivärytmi sekä rutiinit muodostavat lapsiperheen arjen rungon, mutta miten päivärytmi muodostuu? Tuleeko lapsi osaksi perheen päivärytmiä vai muuttaako lapsi sitä?
Muistan lapsuudestani, että meidän perheessä oli selkeä päivärytmi. Söimme ja ulkoilimme tiettyihin aikoihin. Koska isäni oli maanviljelijä, hän hoiti minua ennen kouluikää kotona – toisin sanoen otti mukaan peltohommiin sekä muihin askareisiin. Saatoinkin hääräillä usein tuntikausia metsissä, kun isäni esimerkiksi kylvi peltoja. Äitini toimi tuohon aikaan vanhainkodin johtajana, ja kun äitini saapui viiden aikaan töistä, ruoka oli valmiina ja koko perhe kokoontui syömään päivällistä. Usein päivällisen jälkeen matka jatkui minulla ja siskoillani urheilutreeneihin sekä treenien jälkeen söimme iltapalaa.
Mistä lapselle päivärytmi?
Olen siis jo pienestä pitäen tottunut päivien jaksotuksiin, joten en kokenut sitä oman lapseni kohdalla mitenkään oudoksi. Toki tiesin, että vauvan kasvaessa, hänen päivärytminsä muuttuu sen mukana.
Aika nopeasti moni äiti onneksi oppii tuntemaan vauvansa, ja näin myös jonkinlainen rytmikin muodostuu arkeen. Jokainen lapsi on erilainen, ja heillä saattaa sopia erilaiset rytmit. Osa nukkuu enemmän, osa taas vähemmän. Olen koko Sohvin elämän saanut ihmettelyä Sohvin unista niin neuvolasta kuin tutuilta ja tuntemattomilta. Hänen päiväunensa olivat usein ihmisten mielestä liian lyhyitä, ja se aiheutti kummastelua. Itse vaan totesin usein tähän: “Hän panostaa yöhon” ja annoin ihmettelyiden mennä toisesta korvasta ulos. Niin kauan kuin hän on nukkunut yönsä hyvin ja on jaksanut päivisin puuhailla, olen kokenut, että päiväunista ei tarvitse murehtia.
Kun sain Sohvin, tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Olin luonnollisesti hetken ymmälläni, kuinka vauvan kanssa eletään – ehkä eniten mietin osaanko tulkita hänen tarpeensa. Toki Sohvin kohdalla esimerkiksi painon nousun suhteen olin aluksi miettiessäni, sillä hänen syntymäpaino oli vain 2660g. Ajattelin siis, että imetän häntä aina vain, kun sattuu maistumaan – näin ehkä painokin nousee ja nousi.
Ja kuvitelkaa ensimmäiset 4-5kk hän jaksoi olla hereillä vain tunnin kerrallaan. Hän nukkui noin 4-5 päiväunet päivän aikana ja meni yöunillekin jo klo 19.00 aikaan. Ensimmäisille unille hän meni jo ennen aamuyhdeksää, ja usein nuo unet olivatkin ne pisimmät noin 2,5 tuntia. Seuraavat unet olivat usein vain tunnin mittaisia. Vähitellen unikerrat vähentyivät yksinkertaisesti siitä syystä, että hän jaksoi olla kauemmin hereillä.
Taaperon päivärytmi ja tunnin ”akun lataus”
Niin kuin monella muullakin taaperolla, Sohvin peruspäivärutiineja ovat aamutoimet, ruokailut, ulkoilut, iltatoimet ja nukkumaanmeno.
Tuntuu, että Sohvilla nukuttu yhteistuntimäärä vuorokaudessa on melkein vuoden ajan ollut nyt noin 12 tuntia. Jos jostain syystä yö menee plörinäksi, hän ottaa unen päivällä takaisin. Jos yö on normaali 11h, päiväunet ovat päivällä kotioloissa noin tunnin mittaiset.
Esimerkki taaperon (kohta 1v 10kk) päivä kotona on seuraavanlainen. Toki runko elää myös, mutta tuo on suuntaa-antava.
Lapsen siirtymävaiheet
Kun Sohvi oli noin 11kk, hän alkoi nukkua kaksien päiväunien sijaan yhdet. Toki tuostakin välillä joustettiin, jos hän heräsi esimerkiksi liian aikaisin aamulla. Näinä aamuina hän nukkui pikapäikkärit, jotka olivat pituudeltaan noin 20-30 min kello 09-10.00 välillä, mutta meni sitten pidemmille päiväunille kello 12-13 aikoihin.
Tuo siirtymäkausi kaksista päikkäreistä yksiin kesti muutaman kuukauden, ja 1v 1kk iässä välipäikkäreille ei enää ollut tarvetta. Silloin pystyi aidosti luottamaan, että vaikka hän heräisikin aikaisin, hän jaksaa valvoa sinne puoleen päivän päikkäreille asti. Alussa nuo yhdet päiväunet olivat pituudeltaan 1h 45 minuuttia, mutta nykyään sillä tunnin ”akun lataamisella” kotioloissa mennään.
Hassua ajatella näin jälkikäteen, että näissä unissakin on välillä joutunut kikkailla. Kikkailua siis vaati se, etteivät päiväunet venyneet liian myöhäiseen iltaan, ja näin verottanut yöunia. Lapsi on kuitenkin lapsi, ja päivät vievät virtaa, mutta pidin ehkä tärkeämpänä hänen yöuniaan.
Jos palaan vielä alkuperäiseen kysymykseen muuttaako lapsi perheen päivärytmiä, olen asiasta kahta mieltä. Toki aina ennen Sohvia ajattelin, että lapsi tulee osaksi perheen rytmiä ja tapoja, mutta Sohvin kohdalla näin ei kyllä ensimmäiseen 10 kuukauteen tapahtunut. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ihan luonnollista. Lapsi kasvaa ja kehittyy niin hurjassa tahdissa tuossa ajassa – näin myös heidän päivärytminsäkin elää. Helpoitenhan päivät menevät, jos lapselle löytää kokeilemalla hänelle parhaiten sopivan rytmin. Tämä auttaa myös vanhempaa jaksamaan. Sehän vasta tärkeää onkin.
Viimeisen vuoden Sohvin on elänyt meidän muun perheen kanssa samaa rytmiä esimerkiksi ruokailujen ja ulkoilujen suhteen. Ainahan myös se, että lapsi syö samaa ruokaa muun perheen kanssa helpottaa päivän kulkua.
