Työsähköpostini on jo hetken herjannut, että tila alkaa loppua. Se ei ole mitenkään yllättävää, sillä ainakin Kalla Activeen liittyvät liitteet esitteet ja kuvat vievät tilaa. Tuossa välissä olen kirjoitellut paljon myös freelancer-juttuja ja tehnyt eri hankkeille viestintää ja markkinointia eli tähän liittyvät esitykset ja markkinointimateriaalit ovat myös täyttäneet sähköpostia.
Vanhojen sähköpostien poistaminen oli aikamatka Kalla Active Oy:n alkuajoille aina vuoteen 2021 saakka. Samalla viestit muistuttivat oppikoulusta, jonka olen kolunnut läpi. Vaikka rakastan työtäni, yllätyin, miten kultakala olinkaan monen asian suhteen ollut, sillä suurimman osan varsinkin negatiivisista asioista olin jo täysin unohtanut. Millaisia ajatuksia ja opetuksia näistä nousi esiin?
Panosta kirjanpitäjään
Ensinnäkin suosittelen yrittäjiä panostamaan heti alusta alkaen hyvään kirjanpitäjään. Itse tajusin tämän vasta, kun vaihdoin nykyiseen kirjanpitäjään pari vuotta sitten. Tiedättekö sen tunteen, kun esimerkiksi jonkun henkilön kohdalla mietitte, että kaikki ei nyt täsmää ja teille jää epäilyttävä fiilis. Vasta kun hän ei ole enää elämässäsi toteat, miten outo ystävyys- tai seurustelusuhde oli. Tämä tunne toistuu välillä myös yritysmaailmassa. Ehkä siihen pitäisi sielläkin vain enemmän luottaa ja toimia sen mukaan.
Neuvottele – älä ghostaa
Maksa aina laskusi tai jos maksukykyä ei ole, muistathan, että usein pystyy neuvotella lisää maksuaikaa. Olin tosi ihmeissäni, miten monia maksumuistutussähköposteja vuosien aikana olinkaan lähettänyt. Tai se ei ollut edes mitenkään ihmeellistä, ottaen huomioon haasteelliset vuodet koronasta taloustaantumaan, mutta kuinka moni vastaanottaja olikaan ”ghostannut” minut moneksi kuukaudeksi – muutama jopa kokonaan. Miten paljon mukavampi tilanne olisi ollut, jos viestiini olisi vastattu, selitetty tilanne ja annettu tilaisuus ymmärtää.
Ghostaamista tapahtui myös muissakin tilanteissa. Jos jokin tietty aikataulu ei käy tai olet myöhässä palaverista, on kohteliasta laittaa siitä viesti. Myöhästymisetkin ovat inhimillisiä. Kaikesta selviää puhumalla ja neuvottelemalla. Ei ole ok jättää saapumatta palaveriin tai olla 30 minuuttia myöhässä ilmoittamatta siitä.
Ole kohtelias ja mukava
Tähän liittyvistä esimerkeistä voisi kirjoittaa kirjan. Tämä ei liity mitenkään yrittäjyyteen, vaan ihan jokapäiväiseen arkeen oli henkilö sitten kaupan kassalla tai sähköpostin päässä.
Freelancer-juttujen kirjoittamisessa niin kuin muussakin sisällöntuotannossa kaikki sisällöt aina hyväksytetään ennen julkaisua. Usein suuria muutoksia/lisäyksiä ei edes tule, mutta on luonnollista, että teksti vielä elää. Lähettäessäni ensimmäisen version kerronkin tämän, sillä useinhan esimerkiksi haastateltavalla saattaa tulla tekstiä lukiessa lisäajatuksia mieleen, jotka mielelläni lisään osaksi tekstiä. Tuo on osa prosessia. Kukaanhan meistä ei ole ajatuksenlukija, joten paras kommentti on se, että kertoo itse vaihtoehtoisen sanan jonkun tietyn sanan tilalle. Kirjoittajan väheksymistä on kommentit: ”Mieti tämä vielä uudelleen” avaamatta tarkemmin, mitä aikaisemmassa oli vikana.
Ymmärrän, että kaikki eivät viestinnällisesti osaa pukea ajatuksiaan sähköpostiin, mutta perus kohteliaisuussäännöt pitäisi olla hanskassa niin kuin kaikessa muussakin kommunikoinnissa. Muistan edelleen erään viestin, jossa oli yksi lause kirjoitettu capslockilla huutomerkin kera: MUUTA! Sähköposteista palautui mieleeni toinen tapaus, joissa viestittely artikkelin muutoksista oli ala-arvoista, ja muistankin, miten paha mieli ja itku viestittelystä tuli. (Muistan miten ajattelin, etten olisi ajatellut kokevani enää ”tytöttelyä” näin neljänkympin tienoilla) Välillä yritysten yhteyshenkilöllä taitaa unohtua, että he edustavat samalla yritystä.
Vuosien aikana itselleni on muodostunut vahingossa selkeä lista yrityksistä, joiden kanssa yhteistyö on ollut sujuvaa ja niistä on jäänyt aidosti hyvä fiilis. Kolikon kääntöpuoli on taas ne yritykset, joiden kanssa ei mielellään tee enää ikinä yhteistyötä. Ihmisillä saattaa unohtua välillä se, että yritysmaailman ulkopuolellakin on elämää. Jos heistä saa epämiellyttävän kuvan työjutuissa, tuskinpa sellaisen ihmisen kanssa haluaa olla muutenkaan tekemisissä. Itse ajattelen, että Suomi on niin pieni maa, että maine seuraa mukana. Olenkin aina käyttänyt nakkikioskiesimerkkiä. Kuvitellaan, että mies rähisee yön pikkutunneilla ja haastaa riitaa nakkikioskijonossa tuntemattomalle miehelle. Rähisijästä jää huono fiilis. Seuraavalla viikolla mies menee työhaastatteluun ja haastattelijana on tuo samainen mies, jolle oli rähissyt. Tokihan kaikki tekevät virheitä, mutta välillä toista tilaisuutta hyvään alkuvaikutelmaan ei enää tule. Ehkä enemmän pitäisi ajatella, että maine kiirii edellä ja ”always be giving”. Ollaanhan siis kaikki mukavia toisillemme?
