Mitä on olla yrittäjä? Tähän on olemassa miljoonia vastauksia ja yhtä monta eri näkökulmaa – kaikilla meillä on oma uniikki polku, jota kuljemme. 5.9. vietettävä Yrittäjän päivä sai minut kuitenkin miettimään asiaa enemmän ja ennen kaikkea sitä, miten itse koen yrittäjyyden.
Senhän varmaan usea on jo moneen kertaan todennut, että vihaa sanaa ”yrittää”, sillä haluaisi muuttaa sanan olemuksen enemmän tekemisen suuntaan. Yrittää-verbi jää aina sinne kokeiluasteelle, eikä kerro lopputuloksesta mitään. Aivan kuin mikään ei olisi ikinä valmista.
”Yrittäjän luonne”
Viimeksi eilen kuulin lapsuuden ystävältäni lauseen: ”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi.” Tämän kuultuani mietin, että olen ollut huomaamattani varmaan sellainen jo pienestä pitäen. Vaikka esimerkkejä lapsuudesta on pilvin pimein, luulen ystäväni tarkoittaneen lauseellaan yleistä tekemistä. Tietyt asiat, kuten kilpaurheilu ja siihen liittyvä treenaaminen, ovat kasvattaneet tuota piirrettä, sillä täytyi luoda omat tavoitteet, jos halusi saada jotain aikaiseksi eli suomeksi sanottuna pärjätä.
Meillä oli lapsena karkkipäivä lauantaisin. Säästin usein karkit ja perustin yläkertaan niistä kioskin. Kioski oli auki 24/7, ja suurin kohderyhmä oli sisarukseni ja heidän ystävät. Alakerrassa toimi myös pop up -henkinen junan kioski, jossa myytiin vanhempieni ostamia ruokia eteenpäin. Kanta-asiakas oli isäni. Myin myös vanhemmiltani saatuja leluja eteenpäin. Perustin kotimme tienpäähän kirpputoripöydän. Viattomat ohikulkijat ostivat tavaroitani varmaan eniten velvollisuudentunteesta. Muutama auto jopa pysähtyi kaupoille.
Millainen on päivä yrittäjänä?
Usein yrittäjät kuvaavat, ettei heillä ole toista samanlaista päivää. Omalla kohdallani tämä ei niinkään pidä paikkansa. Itse oikeastaan nautin, jos päivä menee suht samalla kaavalla. Usein kun olen vienyt taaperon päiväkotiin, teen tunnin kävelylenkin. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakaan tuolla kävelylenkillä huomaamattani ratkon haasteita, joita olen yrittänyt selvittää. Hassua, että parhaimmat ideatkin usein ponnahtavat ilmaan lenkin aikana – tai jos ei muuta niin ainakin herään kunnolla päivään.
Syön aamupalan usein samalla, kun luen meilit, ja sen jälkeen alan käymään läpi päivän työlistaa. Tällä hetkellä Kalla Active -merinovillamallistoni lisäksi teen yhden hankkeen ja kahden eri yrityksen viestintää ja markkinointia. Kutakuinkin päivät menevät näiden kombossa.
Nykyinen etäkulttuuri on säästänyt useita kymmeniä tunteja viikossa, sillä ei tarvitse enää palavereiden vuoksi kuluttaa aikaa busseissa, vaan keskustelut hoituvat teamsin kautta. Älytöntä näin jälkikäteen ajatella, miten paljon aikaisemmin on turhaa aikaa kulunut pelkkiin matkoihin.
Mutta mitä päivittäinen tekeminen vaatii? Varmasti moni yrittäjä kokee, että nauttii eniten valinnanvapaudesta, mutta tekeminen ei kuitenkaan ikinä onnistuisi, ellei yrittäjä ole oma-aloitteinen ja pidä hallussa kokonaisuutta.
Anna työlle arvoa
Monelle yrittäjälle on vaikea konseptoida omaa tekemistä, sillä itsensä kehuminen tuottaa vaikeuksia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä palveluistasi tai tuotteistasi mitään, ellei niitä uskalla tai osaa mainostaa.
Välillä taas vastaan tulee tapauksia, joissa tarjouspyynnön jälkeen saa vain vähättelyä vastaukseksi: ”Tässä kun lyhyellä matikalla laskeskelin, niin tuohon menisi noin 8 tuntia”. (Olin arvioinut tuntimääräksi 15-20 tuntia)
Niinhän se on, että ajattelutyöstä ja ideoista ei yleensä haluta maksaa. Arvo syntyy eri palasten yhdessä tuottamasta suuremmasta kokonaisuudesta. Mutta sehän siinä juuri onkin – me näemme tuon kokonaisuuden erilaisena.
Mikähän siinä on, että välillä on vaikea puhua rahasta? Onneksi siihenkin tottuu. Ja mikäli teitä jäi kiinnostamaan, niin sanoin ei tuolle 8 tunnin työtarjoukselle. Nykyään osaan enemmän antaa omallekin työlle ja osaamiselle arvoa. Toivottavasti muutkin antavat.
Tilkka hulluutta
Törmäsin vanhaan kirjoitukseen, jossa neuvoin kirjoittamaan ylös pienetkin ideat, vaikka ne olisivat kuinka hulluja tai kuulostaisivat sillä hetkellä toteuttamiskelvottamilta. Yleensä oudot ja vaikeat ongelmat synnyttävät parhaimmat ajatukset, jos niille vain antaa mahdollisuuden. Mitään ideaa ei saa tuomita heti. Luulen myös, että hiukan rajoja rikkomalla syntyy parhaimmat tarinat. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”? Välillä kannattaa olla vähän hullu.
Vierelle kannattaa myös hankkia ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja tekemiseesi. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisia jorinoita. Loppuen lopuksi ne ketkä eivät usko, eivät todellisuudessa ole edes kohderyhmääsi, joten turha kuluttaa energiaa heidän vakuuttamiseen.
Mahtavaa Yrittäjän päivää kaikille!
ps. Sininen neule päälläni on tulevan USVA-malliston 100% merinovillaneule. Se on kyllä aika ihana päällä! Mallisto tulee myyntiin viimeistään loka-marraskuun vaihteessa.
