Voiko aikuisena ottaa uuden urheilulajin haltuun? Jotta elämä ei kävisi ihan liian helpoksi, menin aloittamaan nyt alkutalvesta taitoluistelun aikuisten ryhmässä. Minimimmin taitoluisteluryhmän äiti kertoi käyvänsä aikuisten ryhmässä, joten autuaan tietämättömänä päätin ostaa itsellesi kaunoluistimet. Tuo reissu Skate Shop Malmille onkin kokonaan eri tarina, sillä jo se avasi jollain tasolla silmäni – miten hyvältä luistimet voivatkaan tuntua jaloissa, ja miten huonoilla välineillä voi taas helposti pilata innostuksen.
Taitoluistelun aloittaminen oli samaan aikaan niin älytön kuin huippu päähänpisto – tai vieläkin mietin, mitä olen mennyt tekemään. Alussa en melkein edes uskaltanut kertoa kenellekään, että olen alkanut käydä taitoluistelussa – niin uuden karhealta ajatus itsestänikin tuntui. Myönnettäköön, että edelleenkin joka kerta, kun kävelen jäähallille minua jännittää, mutta vastapainona on se hyvänolon tunne, jonka tunti antaa.
Taitoluistelun alkeet haltuun
Asuimme lapsuuden Pohjanmaalla Kyrönjoen ääressä, ja isäni kolasi kotimme kohdalle jäälle aina talvisin ison luistelukentän. Vaikka luistelimme talvisin joka harvasen päivä ja tein paljon luistelulenkkejä pidemmällekin jokea pitkin, sillä ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä taitoluistelun kanssa.
Ryhmässäni tavallaan muut ovat saaneet yli 30 vuoden etumatkan. Osa toki on tullut vähemmälläkin kokemuksella. Koska laji on kokonaan uusi minulle ja ikää on mittarissa, huomaan, että aivojen käskytys käy hitaammalla. Naureskelimmekin tänään, että vaikka muissa lajeissa lihasmuisti tuntuu olevan pitkä, taitoluistelussa minulla ei sitä ole. Onneksi kuitenkin oma urheilutausta helpotti hieman jäälle siirtymistä.
Asumme melkein jäähallin vieressä, joten kun muutimme nykyiseen asuntoon, mietin aina, että olisi älytöntä olla hyödyntämättä tuota mahdollisuutta. Alun porkkana aikuisryhmään oikeastaan oli se, että alkeistunnit järjestettiin kauempana halleilla ja perustason tunti naapurissamme. Koska halusin päästä naapurihallin tunneille, tuijotin ensimmäiset viikot youtubesta tekniikkavideoita ja luistelin sukilla kotona läppäri tai puhelin kädessä videoiden tahtiin. Kun kävelin päiväkotiin hakemaan minimimmiä, pyörähtelin matkalla ulkokolmosia.
Prosessoin tunneilla käytyjä asioita ja huomasin oppivani parhaiten, kun aloin käydä jäähallin yleisöjäävuorolla harjoittelemassa niitä vielä lisää. Ei ole varmaan yllättävää, että jos tunnin hinkkasi samoja asioita, osa liikkeistä alkoi jo löytyä ja ennen kaikkea jäädä mieleen.
Eteenpäin mennään!
Sen jälkeen kun lopetin omat kilpaurheilut hiihdon ja lentopallon parissa en ole löytänyt syytä virallisesti harrastaa mitään. Toki olen vuosien saatossa käynyt säännöllisesti tekemässä aina jotain joko kuntosalilla, cycling-tunneilla, yleisurheilukentällä treenailemassa, hiihtämässä tai avantouimassa. Jollain tasolla olen kuitenkin vieroksunut termiä ”harrastaa”, vaikka tekeminen on ollut säännöllistä. Usein jopa teen edelleen kilpaurheilun aikaisia sarjoja tai loikkia ylämäkeen. Vaikka nautin edelleen kaikesta tästä, teen ehkä kaiken liiankin rutiinilla aivot narikassa.
Toisaalta muutaman polvileikkauksen jälkeen tuon samaisen rutiinin ansiosta kuntoutus on tuntunut aina kivuttomalta prosessilta – ja työmäärästä päätellen olisi voinut luulla, että olen kuntouttamassa polviani johonkin massiivisempaankin urheilutapahtumaan.
Vaikka nyt noin parin kuukauden jälkeen alkaa konkreettisestikin ulko- ja sisäkolmoset & valssihyppy löytyä, samalla työtä riittää – ihanaa on kuitenkin se, että uskaltaa yrittää. Pakko myös myöntää, että tänään valmentajan kommentti treeneissä: “Jenni, huomaa, että sä olet käynyt treenailemassa”, lämmitti sydäntä. Oletteko itse aloittaneet jonkun uuden lajin vasta aikuisena?
Ps. Youtubessa Kseniya and Oleg Official Channel ja Shelly Skates ovat aika kattavia settejä, jos päästä jollain tasolla kiinni taitoluisteluun läppärin tai puhelimen välityksellä. Ja jos kiinnostaa, kurkkaile myös aikuisten ryhmiä Helsingin Luistelijoiden sivuilta.
