Tyttäreni täyttää kohta 5 vuotta, ja olen lähiaikoina miettinyt iltarutiinejamme. (Lähinnä sitä, että ne ovat arjessa pysyneet kaikki nämä vuodet lähes samoina.) Toki tähän vaikuttaa se, ettei hänellä ole nuorempia sisaruksia ja puolisoni on yleensä ottanut kopin hänen siskopuoliensa iltajutuista.
Aihe tuli mieleeni, kun yksi äiti kertoi lähes saavutuksena sen, että hänen samanikäinen lapsi kävelee itse sänkyyn ilman iltapusuja ja -haleja. Äiti piti tuota asiaa ihanana, sillä ei mene enää iltajuttuihin niin kauan aikaa.
Jollain tasolla ymmärrän tuota äitiä, ja toki meidänkin tyttö on lähestulkoon aina mennyt nukkumaan “patistamatta” ja useamman vuoden jo itsenäisesti hakenut hammasharjan sekä pukenut yökkärit iltapesujen jälkeen, mutta miksi tuosta nukkumaanmenostakin pitäisi tehdä suoritus? Ja vielä suuremmalla syyllä, miksi lapsen pitäisi mennä nukkumaan ilman iltapusuja ja -haleja?
Illan rauhallinen hetki
Toki kaikilla on omat tapansa ja he jakavat voimavaransa parhaiten katsomallaan tavalla, mutta minusta tuo illan päätös on ihanaa ja hulinapäivän jälkeen voimme yhdessä käydä tyttöni kanssa päivää läpi hänen huoneessaan lukemisen ja höpöttelyn lomassa.
Meidän iltarutiinit ovat olleet lähes samat hänen syntymästään asti – reissuissa ne toki saattaa heitellä, vaikkakin siellä samoja juttuja tehdään: Iltapesut, iltapalat ja kirjan lukeminen. (Tyttöni valitsee kirjan ja usein vielä pyytää voimmeko lukea lisää) Nykyään kun kirjat ovat jo pidempiä saatamme lukea muutaman kappaleen. Esimerkiksi nyt olemme lukeneet lähes joka ilta Heinähattu, Vilttitossu ja Ärhäkkä koululainen -kirjaa.
Usein kirjan jälkeen saatan kertoa jonkun lyhyen tarinan hänen päivästään. Usein hän kertoo minulle myös päivästään ja saan tilaisuuden kysyä, mikä oli tänään kivaa, nauroiko hän jollekin asialle, tuntuiko jokin hankalalta tai jäikö jokin asia mietityttämään.
Olen pitänyt näitä illan hetkiä jo kauan tärkeinä iltapusujen ja -halejen lomassa. Hänen kasvaessa tuntuu, että ne vain korostuvat entisestään, sillä elämäkin menee eteenpäin. On ihanaa, jos pystyn jatkossakin kuunnella ja tukea esimerkiksi asioissa liittyen ystävyyteen, kouluun tai harrastukseen. Tai ainakin hän tietää, että hänellä on tilaisuus niistä rauhassa illalla kertoa. Jollain tapaa koen myös, että tuo kaikki rakentaa pohjaa myös pidemmälle tulevaisuudelle.
