Tiedättekö, kun ihmiset sanovat yleensä elävänsä talven hiukan usvassa ja heräävät jälleen, kun kevät saapuu? Lähivuosina tuntuu vain, että tuo herääminen on tullut aikaisemmin ja aikaisemmin, sillä lämpimät säät ovat saapuneet ja kevät niiden mukana. Heti kun aurinko alkoi meillä lämmittää takapihaa, trampoliini, lelukori ja lasten kesäkeittiö löysivät sinne omille paikoilleen. Toisaalta yhdet lumet ehtivät sataa vielä trampalle, mutta tällä kertaa en palelluttanut narsissejani. Sillä sekunnilla, kun kevätaurinko on alkanut lämmittää, alkaa myös kesäsuunnitelmien teko. En malta odottaa kesää, kun takapihan ovemme on auki aamusta iltaan ja ulos juostaan heti sängystä. Kesäksi on myös suunnitteilla kivoja reissuja niin Suomen sisällä kuin ulkomaillekin.
Tuo on ehkä sellainen asia, josta tulee lämmin fiilis itselle, sillä se on niin suoraan omasta lapsuudesta Pohjanmaalta. Tulimme yleensä sisään vain syömään, ja sen jälkeen leikit ja pelit jatkuivat ulkona. Isämme myös rakensi meille milloin mitäkin pihaan. Meillä oli mm. lentopallokenttä ja koripallokori. Lisäksi muistan, kun nuorempana harjoittelin askelista osumaan pesäpallomailalla palloon, hän ripusti kattoon narun sählypalloineen ja sain ottaa siihen harjoitella vauhdinottoa. Lisäksi sisällä roikkui eteisestä sipulipussissa lentopallo, johon sai harjoitella lyömistä ja vauhdinottoa. Hän ihanasti tuki meitä aina ja keksi milloin mitäkin.
Jollain tapaa olen aina ajatellut, että leluilla tulee leikittyä ja pelivälineillä pelattua, jos asiat ovat helposti lasten saatavilla. Meillä takapihan lelukorista voi hakea sulkkis- ja sählymailoja, palloja, frisbeen tai muita juttuja. Jos asiat taas ovat varastossa piilossa korkeilla hyllyillä, välineet jäävät helposti käyttämättä.
Kevään ihanuutta
Tytölläni oli tänään vapaapäivä, sillä päiväkoti oli kiinni heidän kehityspäivän vuoksi. Oli ihanaa, sillä hän sai aamulla nukkua pitkää ja juosta hakemaan naapureita leikkimään. Aamupäivällä hän lähti myös minun luistelutreeneihin mukaan kannustamaan. Ennen treenejäni kävin läpi Kallan hallinnollisia asioita. Maksaessani yritykseni laskuja huomasin erään hassun seikan. Tiedättekö mistä yleensä tiedän, että aivot ovat ylikuormittuneet ja on aika hidastaa hetkeksi tahtia? Siitä kun en muista verkkopankissa laskua vahvistaessani kuuden numeron turvalukua. Vahvistan siis omassa henkilökohtaisessa pankissani tunnuslukusovelluksella, mutta yritykseni Kallan laskut vahvistan turvaluvuilla. Katson siis turvalukulapusta kuusi numeroa ja näppäilen sen pankkiin. Jos en onnistu yhden katsomiskerran jälkeen muistamaan näitä kuutta numeroa kerralla, tiedän että ”olen latauksen tarpeessa” (eli aivot ovat niin tukossa, ettei muista ulkoa 6 numeroa). Testimielessä tuo on toimiva tapa, ja sen mukaan tietää karsia ylimääräisiä aikaa vieviä asioita pois, jos tuntuu, että olisi tarpeen ladata itsensä. Nyt onneksi tuntuu, ettei ole ollut tätä ongelmaa.
Tuota ylimääräisten asioiden karsimista olen pyrkinyt taas edellisten kuukausien aikana tehdä, ja aina kun joku on pyytänyt jonkun extra asian tekemistä, olen huolellisesti miettinyt, onko siihen aikaa. Samalla olen pyrkinyt muistuttamaan itseäni, ettei aika riitä tällä hetkellä edes kaikkiin omiin juttuihin. Tuo on minusta tervettä, sillä sen on ainoa tapa, jolla pystyy vaikuttaa omaan jaksamiseen ja hyvään oloon. Ihan kammoksuttaa, miten mestari olin aikaisemmin lupautumaan aina kaikkeen extraan, ja oikeastaan vasta lähiaikoina, olen oppinut edes vähän olemaan realistinen tämän asian kanssa.
Kävin muuten tänään aamupäivällä piipahtamassa Haaga-Heliassa ja kertomassa Krealaisille Kalla Activesta ja tarinasta brändin takana. Samalla annoin heille Kallan toimeksiannon. Miten ihanaa oli nähdä opiskelijoiden into! En malta odottaa, että näen toukokuussa kaikki valmiit tuotokset.
