Tiedättekö, miten välillä totumme niin helposti kipuun. Kivusta tulee aivan kuin luonnollinen osa arkea ja osa elämää – niin sulavasti sen piirteisiin on tottunut. Näin minulle kävi endometrioosin kanssa.
Läheisen rohkaisemana lähdin selvittämään kipujen syytä ja menin elokuussa lääkäriin. Kun minulla todettiin endometrioosi, sain vastauksia aika moneen asiaan. Ehkä eniten mietin sitä, kuinka turtuneita olemme kaikkeen kipuun ja tottuneita isoon määrään särkylääkkeitä.
Miten nollata hermoston ylivireyttä?
Sairauteen liittyvän lääkityksen lisäksi, sain lääkäriltä lähetteen fysioterapiaan, sillä kroppani ja hermostoni oli jäänyt jännitystilaan. Tuohon jännitystilaan liittyy varmasti myös pitkä kivulias synnytys. Tuntui, että jo yksi kerta fysioterapiassa toi helpotusta. Ihminen on kokonaisuus, ja löytyi paljon kipupisteitä, joista pystyi painelulla vapauttamaan kipua. Suurin muutos, joka näkyi, oli myös se, että nukuin pitkästä aikaa tosi syvää unta, enkä heräillyt kesken yön.
Hermostossa on kaksi tilaa: sympaattinen ja parasympaattinen. Sympaattinen on ns. taistele & pakene -tila ja parasympaattinen ns. lepo-tila. Jännitystilan lukkiutuminen kuulostaa sinänsä loogiselta. Jos aivot ovat pidemmän ajan saaneet kipusignaaleja, hermosto jää varmasti helposti jännitystilaan. Toki nämä kaikki asiat ovat yksilöllisiä.
Hermoston tilaan mukautuminen
Huomaan, että olen vuosien mittaan myös mukautunut hermostonkin suhteen. Nuoruuden kilpaurheiluajoilta on jäänyt tapa, että edelleen jaksotan päivän. Jaksotus auttoi nuorempana siihen, että ehti tehdä kaiken haluamansa: treenaamaan, hoitamaan koulujutut ja näkemään kavereita. Viestinnän asiakastyöpäivinä aikataulutan työt siihen hyväksi havaitulla kaavalla. Freelancer / Kalla Active -päivät taas sujuvat tehokkaasti eri rutiinilla.
Tuon jaksotuksen ansiosta olen huomannut hermoston ylivireyden oikeastaan vaan varsinaisen ns. työajan ulkopuolella. Se tulee yleensä esiin ihan pienillä jutuilla, joita voivat olla esimerkiksi
- Asioiden uudelleen tarkistaminen: menikö ovi lukkoon? Onneksi kahvinkeittimessä on nykyään toiminto, että se sammuu itsestään, jos se on jäänyt päälle.
- Kännykän selaus / applikaatioiden avaus ja tarkistaminen ilman varsinaista syytä. Tämän huomaan parhaiten lenkillä ollessani. Saatan alkumatkasta kaivaa puhelimen taskustani, unohdan miksi kaivoin sen, avaan Instagramin ja suljen sen lähestulkoon samantien, työnnän puhelimen taskuun takaisin ja jatkan lenkkiä.
- Nukkuminen ja heräily. Vaikka lapseni on aina nukkunut hyvin, itselläni nukkuminen on lähtökohtaisesti ollut jo vuosia huonoa. Sen kanssa on oppinut kuitenkin elämään. Mutta huomaan, jos uni on huonoa ja mieli liian väsynyt, päässä alkaa pyöriä vuosien takaisia juttuja. Ne menevät selkeästi olisi pitänyt jo unohtaa -luokkaan. Vaikka lähtökohtaisesti en häpeä mitään, tuo väsytila saa ns. noloja hetkiä pompsahtamaan mieleen. Siinä väsyssä niiden muistaminen on kiusallista ja energiaa vievää.
- Jatkuva hääräily esimerkiksi siivoaminen kotona. Voisihan sitä vaan olla, eikä koko ajan sykkiä.
Syksyn hyvä olo
Olen yrittänyt viime vuosina opetella erilaisia tapoja rentoutua. Yleensä urheilu, puutarhanhoito, kirjoittaminen ja avantouinti ovat nollanneet ajatuksia ja rentouttaneet kroppaa, mutta mikä ei-aktiivinen tapa sopisi minulle?
Mielenkiintoista on ollut myös lukea tuosta hermoston tilasta enemmän. Sanotaan, että se mitä vedät puoleesi, ei riipu toiveistasi, vaan hermoston tilasta. Osa ihmisistä jumittaa stressitilassa ja siksi vetää puoleensa samaa energiaa, vaikka he kuinka haluaisivat muuta.
Kun ihminen on parasympaattisessa tilassa, hänen hengityksensä syvenee, aivoaaltojen taajuus laskee ja ihminen pystyy vastaanottamaan uusia asioita. Aivan kuin hänen alitajuntansa avautuu uusille viesteille. Samalla vapautuu dopamiinia ja oksitosiinia, jotka kertovat aivoille, että kaikki on hyvin. Kun aivot saavat tämän signaalin, ne alkavat päästää sisään uusia mahdollisuuksia.
