Mietin aluksi kirjoitanko aiheesta ollenkaan, sillä lapset ovat yksilöitä ja oppivat asioita omalla laillaan ja omassa tahdissaan. En myöskään ole puheterapeutti, joten en halua tulla väärinymmärretyksi, enkä jakaa yleistettäviä neuvoja. Toisaalta internet on täynnä aiheeseen liittyvää sisältöä niin tehtäviä kuin opetusvideoitakin, joista suurimman mekin olemme selanneet. Olisin ehkä itse enemmän vanhempana halunnut lukea aitoja kertomuksia tuolta oppimispolulta. Sisällön mukaan 20–30% lapsista tarvitsee tukea r-äänteen oppimiseen, ja se on yksi vaikeimmista äänteistä, sillä sen tuottaminen vaatii kielen kärjen tarkkaa ja nopeaa tärinää.
Tuosta prosenttimäärästä päätellen asia on ajankohtainen monenkin 5–7-vuotiaan kotona, mutta jostain syystä harva kuitenkaan puhuu asiasta kovinkaan paljon. Moni vanhempi saattaa myös ajatella: ”Kyllä se sieltä tulee ajallaan”, eikä tämän vuoksi kiinnitä sen enempää huomiota puuttuvaan äänteeseen. Ehkä näin varmasti ajattelin itsekin, ja näin varmasti osassa tilanteista onkin.
Meille asia tuli meille alun perin puheeksi aikoinaan 5-vuotisneuvolan sivulauseessa. Puoli vuotta tuosta neuvolakäynnistä eli noin vuosi sitten järjestettiin teamsin kautta info, jossa linjoilla oli lähemmäs 80 ihmistä. Vanhempi nainen luki läpi 60-sivuista r-harjoitteluun liittyvää infopakettia. Nuo prujut saimme myöhemmin sähköpostiimme. Linjoilta lähti tuon 1,5 tunnin aikana yli puolet ihmisistä. Ehkä se, miten suuri rooli omalla vanhemmalla on tukea lasta kotiharjoituksissa tuli monelle yllätyksenä.
Kotona harjoittelua
Kun olin tutustunut esitteisiin, yritimme tutkia kotona, missä nykyinen äänne tapahtuu. Sanotaan, että osa lapsista muuttaa r-kirjaimen L-kirjaimeksi. ”R-vika” on vanhanaikainen tapa ilmaista asia. Oikeastaan kyse on tavasta ääntää kirjain. Toki vika voi olla myös rakenteellinen ja johtua liian kireästä kielijänteestä. Tulostin saamani prujut, ja aloimme lapsemme kanssa käydä niitä iltaisin läpi. Harjoituksissa r-kirjaimeen pyritään päästä d-kirjaimen avulla, sillä ääntymäpaikat ovat hyvin lähellä toisiaan ylähampaiden takana hammasvallilla. Tavuja toistetaan D-äänteellä, esim. ”den-den-den”, ”din-din-din”. Meillä d-kirjain tuli melkein alusta saakka kirkkaasti, joten kokeilimme vaihtaa r-sanoihin ”dapu” ja ”töttedö” (rapu ja tötterö) d-kirjaimen. Ohjeita löytyy tosi paljon ihan vaan googlaamalla r-harjoitteita. Ohjeissa muistutettiin, että harjoittelun tulee olla päivittäistä 5-10 minuuttia kerrallaan:
”Harjoitteissa aikuinen näyttää mallia ja auttaa lasta hahmottamaan kielen oikean paikan. Aikuisen tukea ja apua tarvitaan paljon. Rohkaiseminen ja onnistumisen elämykset kannustavat lasta yrittämään. Jos lapsi innostuu asiasta, hän jaksaa harjoitella ja saavuttaa tuloksia.”
Teimme harjoitteita tosi kärsivällisesti. Puolen vuoden jälkeen kuitenkin totesin kotona puolisolleni, että tuntuu, että oma osaaminen ei riitä ja olisi mukava saada ammattilaiselta vinkkejä, miten jatkaa – tai edes kuulla hänen mielipiteensä olemmeko harjoitelleet asioita oikein. Täry eli r-kirjaimen vaatima rätinä oli edelleen kateissa. Välillä myös mietin, että jos jo alkuinfosta tippui 1,5h aikana yli puolet pois, kuinkahan moni on enää tässä vaiheessa mukana.
Mikä oli käännekohta?
Emme kuitenkaan luovuttaneet. Hassua on nyt näin jälkeen päin todeta, että käännekohta eteenpäinmenoon oli TikTok. Alun infoteamsista oli jo lähes vuosi, kun törmäsin TikTokissa @puheterapeuttiandreas -tiliin ja häneltä tuli muutamia vinkkejä, joilla pääsimme oikeasti konkreettisesti eteenpäin. Yksi hänen vinkkinsä oli pitää päätä tyynyllä niin, että pää on kallellaan hieman taakse alaspäin. Näin kieli painuu automaattisesti r-kirjaimen vaatimaan kohtaan. Tämä vinkin myötä myös tajusin, että suun pitää olla enemmän auki, jotta äänne on mahdollista tuottaa. Sananaikaisesti leuan pitäisi myös pysyä paikoillaan.
Andreaksen toinen vinkki oli tremulaattori, joka kiinnitetään lapsen sähköhammasharjaan. (Aikuisten hammasharjassa liian kova teho) Tilasin Suomalaisesta kirjakaupasta tremulaattorin kärkiä. Kärki laitetaan joko pystysuoraan tai sivuttain kielenkärjen alle lapsen sanoessa den-den-den. Tremulaattori tärisyttää lapsen kieltä, ja tuon tärinän myötä den den muuttui dren-dren-dreniksi. Tremulaattori siis opettaa r-kirjaimen tärinän. Tuon jälkeen tärinä siirrettiin sanoihin dran-dran-drapu, dren-dren-dreppu ja myöhemmin suoraan sanoihin.
Näin jälkikäteen todettakoon, että jos olisin tiennyt, olisimme kokeilleet tremulaattoria paljon aikaisemmin. Kiitinkin Andreasta vinkeistä. Kun tärinän pystyi havainnollistamaan konkreettisesti, r-äänteen siirtyminen sanoihin oli tosi nopeaa. Korostan kuitenkin, että kaikki asiat eivät toimi kaikilla, mutta tässä oli meidän matkamme r-kirjaimeen.
