Ajelimme tyttömme kanssa Pohjanmaan suuntaan pääsiäisen viettoon. Vaikka isämme kuolemasta tulee toukokuussa jo vuosi, en edes ajatellut, kuinka tunnerikas vierailu tulee olemaan. Ensimmäiset itkut tuli jo Helsingin kotipihassa pitkäperjantai aamuna, kun kirjoitin navigaattoriin Vähänkyrön hautausmaan osoitteen. Mietin vaan päässäni: ”Ajatella, se on se määränpää”. Perillä haudalla sytyttäessämme kynttilää aloimme molemmat itkemään tyttömme kanssa. Itkuhan on puhdistavaa ja sanonkin aina tytöllemme, että vaikka itken ikävää, samaan aikaan olen onnellinen, että minulla oli niin ihana isä ja hänellä ihana paappa.
Hyvästien aika
Haudan jälkeen matka jatkui Vaasaan. Vaasassa pääsimme katsomaan äidin uutta kotia. Äidin muuton myötä tajusimme siskoni kanssa myös sen, että viimeiset siteet omaan synnyinpaikkaan eli Vähäänkyröön katkesivat. Toki konkreettisesti se on aivan Vaasan vieressä, mutta jatkossa sen läpi tulee vaan ajettua, kun käy isän haudalla.
Onneksi vanhempamme myivät lapsuudenkotimme jo silloin, kun isä eli ja he ehtivät muutaman vuoden elää pienemmässä talossa ennen isän menehtymistä. Näin tavallaan oman lapsuudenkodin ehti rauhassa hyvästellä. Vietimme siellä pyhisin ja kesäisin paljon aikaa perheenä. Tässäkään kyseessä ei ollut pelkästään lapsuudenkodista luopumisesta, vaan siitä, että samalla piti sanoa hyvästit kaikille perheen yhteisille perinteille. Olen myös näin myöhemmin huomannut, miten paljon minulla on erilaisia tapoja muistaa. Muistan esimerkiksi sen tunteen ja tuoksun, kun kävelin paljain varpain kesän hämärässä ulkosaunalle suihkuun tai kun aurinko paistoi kasvoihin, kun istuimme perheen kesken puutarhassa. Minulla oli tapana myös aina syödä äitimme tekemiä mokkapaloja suoraan pakkasesta. Miten hyvältä jäinen mokkapala maistui.
Jollain tapaa haluaisi, että perhe jatkaisi traditioita, vaikka edes jossain uudistetussa muodossa, jos se on vaan mahdollista. Loisi lisää muistoja.
Ajanvietto Vaasassa
Koska yhteistä kokoontumispaikkaa ei Pohjanmaalla ole ollut enää hetkeen, olemme viimeiset vuodet olleet yleensä lomalaisina hotellissa. Varasimme huoneen Vaasasta Sokos Hotel Royalista. Royal on remontoitu lähes kauttaaltaan, ja talvella sinne aukesi laajennusosa. Hotellissa mainittavia asioita ovat mm. hotellin erinomainen aamupala, yläkerroksen sauna ja uima-allas sekä laajennusosan uusi aktiviteettihuone. Maisemat yläkerroksen saunalta ovat myös kauniit Vaasan kattojen ylle.
Kävimme perheen kesken syömässä ensimmäisenä ilta hotellin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevassa Trattoriassa. Lauantaina meillä oli taas pöytävaraus rannassa sijaitsevaan ravintola Strampenille. Rannassa on myös muita kivoja ravintoloita, kuten HEJM tai Faroksen “sukulainen” Fyr. Jos haluaa perinteistä hampurilainen ja pizza -tyylistä ruokaa, keskustasta löytyy Niska ravintola. Yksi suosikki kahviloistani on Pharmacy House Cafe & Bakery. Tällä kertaa kävimme päiväkahveilla Aveny Cafessa. Meillä oli tyttärellemme kotoa mukana potkulauta, jolla hän potkutteli ympäri Vaasaa.
Tyttärenikin on selkeästi alkanut nauttia syömisestä ”pitkän kaavan kautta”, kun mainitse parhaimmaksi asiaksi pääsiäisloman aikana ”Ne dinnerit, kun sai syödä niin paljon kaikkea hyvää.” Lasten leikkipuistoista kattavin Vaasassa on mielestäni edelleen Vöyrinkaupungin Laivapuisto, joka tällä kertaa jäi meiltä väliin. Päätimme, että kesällä vietämme siellä enemmän aikaa. Tyttömme suosikkeja siellä ovat vaijeriliuku ja skeittiramppi.
