Minulla todettiin alle vuosi sitten elokuussa endometrioosi. Toki näin jälkiviisaana varmasti merkkejä oli ilmassa jo aiemmin. Ajatella, että endometrioosia esiintyy noin 5-10 %:lla hedelmällisessä iässä olevista naisista. Kun sain diagnoosin, muistan kun luin Duodecimin verkkosivuilta sairauskuvauksen: “Endometrioosi on edelleen salaisuuksien tauti: sen syntymekanismi on epäselvä ja kliininen kuva vaihteleva, eikä parantavaa hoitoa ole vielä löydetty. Lääkkeet, kuten ehkäisypillerit, keltarauhashormonihoito ja GnRH-analogit tehoavat parhaiten kipuihin.” Mikään esitetty hypoteesi ei siis yksinään kykene selittämään taudin muotoja, ja tauti voi oireilla monella eri tapaa.
Endometrioosia kutsutaan myös kohdun limakalvon sirottumataudiksi, koska siinä kohdun limakalvon kaltaista kudosta leviää kohdun ulkopuolelle, sirottumaisesti. Monessa eri artikkelissa korostettiin sitä, että matka itselle toimivaan lääkitykseen saattaa olla pitkä. Vaikka itse aikamääräisesti olen oman matkani lähes tulkoon alussa, toivon, että olemme menossa hoidossa oikeaan suuntaan.
Millä pitää kivut kurissa?
Oikean itselle sopivan lääkityksen löytäminen voi alussa tuntua ruletin pelaamiselta. Monella endometrioosia sairastavalla, kuten minulla, lääkityksellä pyritään pitämään kovat kivut kurissa. Toive olikin löytää hormonivalmiste, joka veisi kivut pois ja laskisi sitä hurjaa määrää, jota jouduin Buranaa ja Parasetamolia syömään. Jopa apteekissa asiasta jo huomauteltiin ja kyllähän maalaisjärkikin sen sanoi, että tuollaiset määrät eivät voi olla terveydelle hyväksi.
Itse vaan tuntuu, että olimme alussa endometrioosin lääkityksen suhteen todella hakoteillä. Omalla kohdallani minulle määrätty Drovelis ei toiminut ja lääkärin vaihtuessa rinnalle määrättiin vielä Endovelle. Näin jälkikäteen ajateltuna määrä oli aivan liikaa. Se näkyi kasvoissani ja apeana mielialana. Olo oli oikeastaan aika hirveä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kivut olivat edelleen hurjat, ja se apeutti entisestään mielialaa. Kerroin lääke-epäilyistäni ja edelleen jatkuvista oireista lääkärissä ja toinen gynekologi määräsi Droveliksen tilalle toisen hormonivalmisteen, johon voisin hänen mukaansa halutessani vaihtaa. Tätä en onneksi tehnyt, sillä sain kuulla myöhemmin nykyiseltä tautiin erikoistuneelta lääkäriltä, että tuo valmiste olisi ollut sama kuin jo syömäni Endovelle. Olisin siis syönyt samaa lääkettä (eri nimisenä) tuplana.
Korostan tässä vaiheessa, että lääkkeet tehoavat yksilöllisesti ihmisillä. Se mikä toisella toimii, ei välttämättä toimi toisella. Kokemuksia endometrioosista on varmasti yhtä paljon kuin sitä sairastavia ihmisiä. Tuntuu, että omalla kohdallani tein sen virheen, että vasta kolmas lääkärini oli erikoistunut endometrioosiin. Suosittelen siis kääntymään jo heti alussa tautiin erikoistuneen gynekologin puoleen.
Aina on toivoa
Hirveää on välillä kuulla endometrioosia sairastavilta: “Tuntuu et tähän tautiin on hankalaa saada apua.” Eräs nainen sanoikin matkani alussa: “Jos epäilet sairastavasi endometrioosia, vaadi tulla kuulluksi asian kanssa.” Lähtökohtaisesti haluan itsekin uskoa, että kaikkeen löytyy apua. Kipuihin ei missään nimessä kuuluisi tottua. Vaikka jatkoimme nykyisenkin lääkärin kanssa tätä sairaudelle tyypillistä lääkekokeilua, vasta hän sai minut tuntemaan, etten ole yksin. Päivi Härkki on työskennellyt gynekologina pitkään sekä sairaalassa että yksityisvastaanotolla. Hänen erityisosaamista on endometrioosin hoito. Nyt kokeilussa on Slinda, jonka täyttä tehoa en pysty vielä arvioida, mutta ainakin tuntuu, että suuri taakka on poistunut harteiltani. Alavatsa- ja selkäkivut ovat vähentyneet ja se itsessään on laskenut myös särkylääkkeiden määrää. Myös iho on rauhoittunut.
Jos jotain positiivista haluaa asiasta mainita, endometrioosi sammuu yleensä vaihdevuosien myötä. Siihen on kuitenkin vielä vuosia aikaa, joten ihannetavoite olisi löytää lääkitys, joka mahdollistaisi normaalin arjen vieden kivut pois. Monihan kokee kivuttomana olevansa aivan eri ihminen. Ja mitä vähemmän asiaa pitää ajatella, sitä parempi. Ja kun aamulla kävin puutarhassa ottamassa kevätkukista pari kuvaa, mietin, että tietyllä tapaa kevät saa myös oman optimistisuuden uudelle asteelle. Täytyy siis toivoa, että olemme nyt lääkkeidenkin suhteen oikealla polulla.
