Ninniohia

29/06/2023 Mietteet

Eikö olisi helpompaa vain olla mukava?

HS kirjoitti 28.6.2023 artikkelin otsikolla: Pieniä eleitä. Siinä kerrotaan, kuinka pienillä arkisilla teoilla voi kertoa toiselle, että välittää toisesta. Siinä myös kehotetaan miettimään, miten haluaisi itselle puhuttavan tai mitä tehtävän.

Vaikka artikkelissa puhuttiin enimmäkseen kommunikaatiosta ja teoista parisuhteessa, mielestäni aihe on mielenkiintoinen monelta muultakin kulmalta. Jokainenhan meistä ansaitsee hyvää käytöstä – oli tilanne sitten näkeminen kasvokkain tai viestittely sähköpostitse. Vielä haastavamman tilanteesta tekee, jos asiassa onkin negatiivinen sävy.

Mielestäni myötätunto on yksi ihmisen kauneimpia ominaisuuksia ja arvostan ihmisiä, joilta löytyy sosiaalista pelisilmää erilaisiin tilanteisiin. Kirjoittelin näihin liittyvistä asioista joskus vuosia sitten blogiini otsikolla: “Tunnetko ankeuttajan tai suorasanaisen, jolta pelisilmä puuttuu?” sekä palautteen annosta otsikolla: “Maski päällä hymy katsotaan silmistä.” Hyvässä kommunikaatiossa annetaan palautetta olennaisesta asiasta. Jos luonnehdinta on liian yleinen ja palautteen antaja kertoo asiasta esimerkiksi hehtaarin pituisella jaarittelutekstillä, hän osoittaa oman kyvyttömyytensä jäsennellä asiaa.

Oman elämän ne pienet eleet

Olisi arvokasta toista ihmistä kohtaan, jos henkilö ensin kävisi irtonaiset ajatukset omassa päässään läpi, ennen kuin möläyttää mitään ulos. Eikö olisi mukavaa olla mukava? Minusta tuntuu välillä, että joillain ihmisillä ei ole ollenkaan suodatinta ja sähköpostiin kilahtavat viestit näyttävät siltä aivan kuin kokonaisuutta ei olisi mietitty yhtään, ainoastaan vaan oksennettu ensimmäiset ajatukset ja painettu lähetä.

Eräskin palaute viime viikolla vei hetkeksi mehut, sillä tuntui, että siinä keskityttiin enemmän mollaamiseen, eikä pyynnöstä huolimatta tuotu selkeää kohtaa esiin, johon haluaisi muutoksia. Jollain tapaa mieleeni muistui neuvo lapsuudesta. ”Asioista ei saa valittaa, ellei niihin ole kättelyssä antaa korjausehdotusta.”

Esimerkiksi autossa ei ollut syytä haukkua radiosta soivaa kanavaa, ellei ollut samantien antaa ehdotusta vaihtoehtoisesta kanavasta.

Nämä ovat pieniä eleitä myös elämässä niin parisuhteessa, perhe-elämässä, työasioissa ja harrastuksissa. Mielestäni jokaista ja jokaisen aikaa pitää arvostaa sen verran – oli asia sitten positiivinen tai negatiivinen – että kokoaa ajatukset ensin, ennen kuin sylkee ne kasana ulos. Ja ennen kaikkea eihän meistä kukaan varmaankaan tahallaan halua olla ilkeä vai haluaako? Eikö olisi helpompaa vain olla mukava?

20/06/2023 Perhearki

Kesätekemistä lasten kanssa Helsingissä

Tänään oli viimeinen päiväkotipäivä ja elokuun alussa jatkuu taas. Aamulla, kun pyöräilimme päiväkotiin, oli jotenkin erikoinen tunne. Hassua oli se, miten itsekin aistin tämän tai sitten muistin sen tunteen vain niin vahvasti omasta lapsuudestani. Viimeiset päivät esimerkiksi ala-asteella olivat aina iisimpiä. Leikimme ulkona ja laitoimme vuotta pakettiin – ehkä päiväkodinkin kohdalla on vähän sama juttu. Kivaahan päivisin on puuhailla, mutta samaan aikaan lapsikin on loman tarpeessa.

Ennakoin kesäämme ja ajattelin kasata blogiin kesätekemistä lasten kanssa Helsingissä. Kesällähän on tekemistä oikein urakalla, mutta kirjoittelen muutamia ideoita tänne ylös. Minullahan on tapana kirjoittaa asioita tänne blogiin muistiin ja itsekin täältä aina kurkkailla, kun muisti pätkii. Esimerkiksi juuri viikonloppuna katsoin vuohenjuustopiirakan ja kaurakeksi -reseptit.

Pääkaupunkiseudun päiväretkikohteet

Jos mielii tehdä Helsingissä päiväretkiä, suunnaksi voi ottaa esimerkiksi lähisaaret.

Kaivopuistosta lähtee lautta niin Uunisaareen kuin Pihlajasaareenkin. Molemmissa on hiekkaranta ja voi pitää picnikin. Pihlajasaaressa on kartanomainen ravintola ja Uunisaaressa taas kahvila. Uunisaaresta pääsee myös kävellen vieressä olevaan Liuskaluotoon. Siellä toimii Skiffer-ravintola. (Heidän liuskat = pizzat ovat kyllä hyviä) Liuskaluodolta pääsee suoraan yhteysveneellä takaisin rantaan. Totta puhuen olen käynyt useammin talvisin Uunisaaressa, mutta tuostakin on jo aikaa. Silloin fiilistelin heidän lohikeittoaan ja kävimme saunomassa ja avannossa.

Muita päiväretkikohteita ovat mm. Mustikkamaa, Seurasaari, Vallisaari, Lonna ja Suomenlinna. Mustikkamaan yhteydessähän voi piipahtaa myös Korkeasaaressa, joka on ihan paikan lähettyvillä.

Päiväretkiä voi tehdä myös kotieläintiloille, joista kivoja ovat mm. Haltialan tila ja Fallkullan kotieläintila. Haltialan tilalla kukot ja kanat ovat ainakin meidän minimimmille aina kiinnostavaa katseltavaa, ja saatamme välillä pyöräillä sinne ihan vaan lyhyemmäksikin aikaa. Pihassa on myös pieni leikkipaikka.

Uimamonstereille uimamahdollisuuksia

Hietaniemen uimarannalla eli Hietsussa pääsee uimaan ja siellä järjestetään paljon myös muutakin ohjelmaa. Tunnetuimmat maauimalat ovat Uimastadion, Kumpulan maauimala ja Leppävaaran maauimala. Kävin alkuviikosta vesijuoksemassa uimastadionilla, ja mietin jälleen kerran, että siellä on kyllä oma kivanlaisensa tunnelma. Aikaa ennen minimimmiä minulla oli tapana ostaa kahviosta aina sama ruisleipä ja smoothie ja fiilistellä tuota tunnelmaa. Nyt unohdin katsoa myydäänkö niitä vielä.

Pirkkolan kesäuimapaikka Plotti on hiekkapohjainen ja vesi on kloorattua. Nyt siellä on ollut auki myös pieni vesiliukumäki, jossa tänään kului helposti kokonainen tunti ravaten portaita ylös ja laskien alas.

Merikylpylä Allas Sea Pool on Kauppatorin kupeessa. Käymme myös Altaan ravintolassa usein minimimmin kanssa syömässä, sillä sieltä voi syödessään katsella risteilylaivojen liikennettä.

Keskustan tekemistä ja leikkipuistoja

Keskustan suuntaan mielivä taas voi aloittaa päivänsä Linnanmäeltä ja Sealifestä. Rautatieaseman ja Töölönlahden välissä on Keskustakirjasto Oodi.

Senaatintorin kulmalla on Lasten kaupunki (osa Helsingin kaupunginmuseota). Minimimmi on tykännyt usein puuhastella siellä, leikkiä käsinukeilla ja kokeilla vanhoja vaatteita.

Muutamia leikkipuistoja, joissa olemme käyneet leikkimässä enemmän tai vähemmän aiemmin mm. Kuninkaantammessa Vennyn puisto, Herttoniemen Leikkipuisto Tuorinniemi, Kalasatamassa Kauppakeskus Redin Bryga-kattoterassin leikkipaikka ja Paloheinässä Leikkipuisto Soihtu. Näistä suosikki on ehdottomasti Vennyn puisto, jossa on mukavia kiipeilyseiniä ja -köysiä. Käymme siskoni kanssa Tuoriniemen rannassa avantouimassa ja usein katson, että vieressä olevassa leikkipuistossa on silloinkin paljon leikkiviä lapsia.

18/06/2023 Äitiys, Juhlat, Perhearki

Minimimmin 4-vuotis syntymäpäiväjuhlat takana

Vietimme minimimmin 4-vuotisjuhlia etukäteen tänä vuonna, sillä oikealle synttäriviikonlopulle heinäkuun alkuun osuu siskoni tyttären rippijuhlat Tampereella ja olemme päättäneet jatkaa siitä myös suoraan kesälomailua Pohjanmaalla.

Pikku neidin synttärijuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua kavereita ja heidän lapsiaan kylään. Perjantaina on yleensä ollut ns. kaverisynttärit eli neidin naapuri-, puisto- ja päiväkotikavereita vanhempineen ja lauantaina ovat tulleet kummitädit ja meidän vanhempien ystäviä lapsineen kylään.

Ymmärrän hyvin, jos kaikki eivät jaksa järjestää juhlia varsinkin, kun lapsi on pieni eikä hän niistä todennäköisesti hirveästi edes muista, mutta jollain tapaa minimimmin synttärijuhlista on ehkä muodostunut enemmän kesäjuhlat, sillä sää on suosinut ja olemme voineet viettää aikaa isommalla porukalla meidän takapihalla.

Ja ennen kaikkea se, miten paljon synttärijuhlinta jo viime vuonna merkitsi hänelle. Hän kysyi kaverisynttäreillä koko ajan minulta hämmästellen: ”Äiti, ovatko he kaikki tulleet juhlimaan minua?”

Synttärisankarin onnellisuus on aina paras kiitos kaikesta ja arvostan myös todella paljon, että vieraat antavat osan ajastaan ja tulevat kylään.

Yksisarviskoristeita ja simppeleitä juhlaherkkuja

Päivänsankarin toiveena oli ”unicorn-teema”. Olen aina ollut aivan surkea koristelemaan, mutta nyt yritin pienillä jutuilla saada hieman juhlan tuntua. Tilasin servetit, lautaset, kupit ja ilmapallot CDDON.com:sta. Niitähän sankarin ihaili jo kauan ennen juhlia kaapissa ja plaseerasi pöytään kavereitaan istumaan. Jotain koristeita oli kaapissa jo aikaisemmista juhlista ja pronssisia lisäkoristepalloja ostin Kyproksen lomareissulta halppis tavaratalosta.

Pikku luistelijatytön synttärikakun teki hänelle hänen luistelukaverinsa äiti. Koska itse en ole mikään paras leipuri, ihailen aina suuresti ihmisiä, jotka osaavat tehdä noin kauniita tuotoksia. Niin kuin olen aikaisemmin kertonut, innostun aina kokeilemaan kaikkea, mutta ihan naurattaa, miten läskilleen jotkut leipomukseni menevät. Tuolloin leivontaintoakin täytyy taas hetken kerätä.

Leivoin perjantaille kinkkupiirakan ja vuohenjuustopiirakan lauantaille. Piirakat ovat muuten olleet vuodesta toiseen omia ”varmoja nakkeja” eli niitä olen usein valmistanut tarjottavaksi. Piirakoita ja kakkua oli helppo täydentää kekseillä, raksuilla, mehulla/limsalla. Synttärisankari toivoi erityisesti Prinsessa- ja Carneval-keksejä, Raffel-sipsejä ja Pepsi Maxia.

Tatuoinnit olivat viime vuoden kaverisynttäreiden hitti. Tällä kertaa varasin tatuointeja unicorn- ja dinosaurusteemalla. Tein niistä ongintaan unicorn-pussiin tikkareiden kanssa yllätykset. Sain naapurista hieman tuunatun pilkkiongen lainaksi, jolla pystyi hyvin pilkkiä yläkerran kaiteelta alakertaan. Pikku jutuilla saa paljon aikaan, ja keli oli mitä täydellisin niin perjantaina kuin lauantainakin.

15/06/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Luv Northin ja Kalla Activen tuotestailaukset – kivaa yhdessä tekemistä

Olen varmaan aikaisemminkin jo kertonut, että vaikka teen yksinyrittäjänä töitä, on ihanaa, että ympärillä on oma vakio tiimi, joiden kanssa tehdä omaan brändiin eli Kalla Activeen liittyviä töitä. Toki brändin kasvatus ja tunnettuuden lisääminen ovat omissa käsissäni, mutta päivittäisiin asioihin ja kampanjoihin on ihana hyödyntää apukäsiä.

Lähiaikoina on ollut mukavaa myös tehdä yhteiskampanjoita muiden suomalaisten brändien kanssa – ja ennen kaikkea sparrailla asioista, joita usein pähkäilee vain oman pikku pään sisällä. Keskustelut muiden yrittäjien kanssa tuo aina uutta näkökulmaa. Faktahan on, että todellisuudessa on miljoona tapaa tehdä asioita – täytyy vaan löytää se itselle paras tapa toimia.

Toukokuun alussa Kalla Activella oli yhteinen pop up -viikonloppu treenivaatemerkin Moonah Wearin ja sisäkenkiä tekevän Edly Helsinki kanssa. Aikalailla samoihin aikoihin tapasin yhteisen tuttavamme Keskitalon Akin kautta Paanasen Lauran, jolla on suomalainen korumerkki Luv North. (Itse asiassa Aki antoi vaan Lauran puhelinnumeron ja sanoi: ”Soita Lauralle.”)

Kolme eri tyyliä stailattuna

Yhdessä tekeminen on aina kivaa, ja mielestäni meidän molempien brändeissä yhdistyy kivasti tietynlainen elämänilo, ajattomuus ja tietysti vastuullisuus. Loimme Lauran kanssa kolme eri tyyliä Luv Northin ja Kalla Activen tuotteista. Mikä on suosikkinne? Yhteistyöstä voi lukea enemmän Kalla Activen verkkosivuilta.

Tyyli 1.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko ja Luv Northin kultaiset The Moon Hoops -korvakorut sekä The lock -koru.

Tyyli 2.

Mallilla päällä Kalla Activen saven väriset chinot, vaalean saven värinen merino t-paita sekä Luv Northin Story-kaulakoru ja Halo-korvakorut.

Tyyli 3.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko, SELJA neuletakki ja Luv Northin hopeinen The Lock -kaulakoru ja Halo-korvakorut.

Oletko itse team hopea vai kulta?

Arvostan tosi paljon tämän kaltaista yhteistyötä, sillä mielestäni on tärkeää tukea toisia suomalaisia brändejä ja pitää yrittäjät pinnalla. Luv Northin Laura on myös huippu tyyppi – meidän palavereissa juttua riittää ja välillä rönsyilemme jo kaukanakin aiheesta, kun molemmat innostuvat höpöttelemään. Onko teille muuten heidän korut tuttuja?

Pidän itse niiden klassisesta ilmeestä, mutta en vain millään osaa päättää olenko team hopea vai kulta. Nuorempana kuulin moneen kertaan olevani tyypiltäni hopea-ihminen, mutta näin vanhimmitenhan on alkanut muutenkin kyseenalaistamaan tällaisia ohjeita, jotka eivät mitenkään liity omiin mieltymyksiin. Aika näyttää! Nyt olen ottanut aika vaihtelevasti molempia materiaaleja käyttöön.

ps. Saan myös jakaa Luv Northin verkkokauppaan alennuskoodin. Koodilla LUVYOU15 -15% alennus kaikista tuotteista. Koodi voimassa 17.06.2023 klo 23.59 asti.

13/06/2023 Koti, Perhearki

Varmat kesän merkit ja “Dolce far niente” -hetket

Jo lapsesta saakka tietyt asiat ovat vakiintuneet tietyille vuodenajoille tai kuukausille. Toki lapsena koulu ja kilpaurheilu määrittelivät aika paljon vuoden kulkua, mutta silti niiden rinnalla oli paljon makuja, tuoksuja ja ääniä, joista tiesi, että kesä on nyt virallisesti tullut.

Lapsena kun koulu loppui muistan usein, että heräsin aamulla nurmikon leikkurin ääneen. Lapsuuden kodissani oli iso takapiha nurmikkoineen. Kun menin ulos, aurinko usein paistoi ja nenään kantautui vastaleikatun nurmikon tuoksu.

Keväällä ja alkukesällä oli usein talvilajien kaudenpäätös. Minimimmin kevätkauden päätöstä vietettiin viime viikolla karnevaalitunnelmin, ja tuli itselle ihan nostalginen fiilis. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani talvilajien kaudet myös laitettiin pakettiin kevään lopussa ja kesän alussa.

Ulko- ja beachlentopallot alkoivat taas kesäkuun alussa Power Cup -turnauksella ja, kun koulut loppuivat, turnaus käynnisti kesän. Olen joskus laskenut olleeni yhteensä lapsena yli kymmenessä Power Cupissa. Turnauksessa on joukkueita junnuista teineihin ja joka vuosi turnaus pidetään eri kaupungissa. Hauskaahan on se, että turnaus järjestetään edelleen kesäkuussa.

Kesän merkkejä kotona

Kun viikonloppuna join ensimmäisen aamukahvin ulkona takapihan terassilla, huomasin, että meille on tänne nykyiseenkin kotiin muodostunut vakio kesän merkkejä. On siis asioita, jotka ovat toistuneet joko vahingossa tai sitten tarkoituksella. Olen muutamana vuotena putkeen saanut naapurilta raparpereja, joista olen leiponut raparperipiirakan. Näin kävi viimekin viikonloppuna. Kirjoittelin ohjeen joskus vuosia sitten myös blogiin. Kuinka moni teistä pitää raparperin kirpeydestä?

Alkukesään kuuluu vahvasti puutarhan suunnittelu ja kukkien laittoa, yrttien kasvattamista, minimimmin synttäreiden järjestämistä (ja ennen kaikkea fiilistelyä jo kauan etukäteen), aikaiset aamut (Näistä nautin eniten! MIten paljon ehtiikään jumppailla ja tehdä, kun muut vielä nukkuvat), myöhäisemmät illat lasten kanssa ulkona (Nytkin tytöt ovat olleet monena iltana naapureiden trampoilla), vesi-ilmapallojen jämät nurmikolla (Aina niitä jää, vaikka kuinka yrittää kerätä) ja katuliidun haileita jälkiä lattiassa ja terassilla (paljaiden varpaiden mukana liituväri siirtyy sisälle).

Dolce far niente -hetki

Monesta asiasta on siis ainakin itselleni tullut todella kesäinen fiilis. Oma tavoite olisi kesän aikana päästä mahdollisimman paljon jonkinlaiseen “aivot narikkaan “-olotilaan. Tiedättekö italialaisen sanonnan: Dolce far niente? Sen voisi kääntää englanniksi sweetness of doing nothing. Eräs italialainen selitti sanonnan kerran isoäitinsä kautta. Isoäidillä oli tapana siirtää välillä tuoli ulos oven eteen ja katsella ohikulkijoita ja auringonlaskua. Jos mies kysyi häneltä: “Nonna, che fai qui?” = “Mitä teet?” Isoäiti vastasi aina: “Niente” = “En mitään”

Tajusin, että isoäidin tavoin katselen välillä taivasta ja sen värejä sekä lataan battereita. Samoin tapaan haahuilla etu- ja takapihallamme katselemassa kukkapenkkejä ja seurailen, mikä kukka on alkanut nyt kukkimaan. Ne ovat omia Dolce far niente -hetkiäni ja niitä haluan lisää myös tähän kesään. Millainen on teidän Dolce far niente -hetki?

ps. Jos ette ole vielä testanneet Kalla Activen kesävaatteita, hyödynnä koodi KALLA20 ja tilaa verkkokaupasta -20% alennuksella.

08/06/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Boss Lady Podcastissa juttelemassa yrittäjyydestä ja alanvaihdosta

Olin tässä taannoin Boss Lady Podcast -jaksossa Anni Valliuksen vieraana. Juttelimme siitä miten löytää uskallus vaihtaa alaa ja alkaa luomaan enemmän itsensä näköistä uraa, miten koen oman brändin rakentamisen ja yrittäjyyden yhdistämisen äitiyteen.

Oli hassua itsellekin miettiä koko Kalla Activen alkutaivalta. Kirjoittelin joskus tänne blogiinkin yrittäjyyden alkutaipaleesta ja miten lähdin kehittämään Kallaa. Alkukaaoksen tästä matkasta ei ole voinut muuta kuin nauttia.

Annin kanssa puheeksi tuli myös, miten koen, että unelmat kannattaa sanoa ääneen. Olen myös aikaisemminkin sanonut, että mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi.

Jaoin podcastissa myös omat vinkkini yrittäjyyteen ja alan vaihtoon. Niistä ehkä tärkein on luottaa omaan visioon. Ihmisiä on erilaisia ja heillä on eri tarpeita. Paras lopputulos syntyy kuitenkin kulkemalla omaa visiota kohti. Vaikka tekee asioita yksin, kannattaa myös hankkia ympärille luottotiimi. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

Kolmas neuvo liittyy karmaan. Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Auta niin sinua autetaan. Tähän liittyen olen saanut niin paljon ympäriltäni olevilta ihmisiltä apua ja sparrailutukea.

Kuuntele koko podcast-jakso Suplasta!

06/06/2023 Äitiys

Äitiyden sydämen pistoja

Äitinä oleminen on maailman ihaninta, mutta samaan aikaan se on kipuilua eri tasoisten sydämen pistojen kanssa. Välillä tuntuu, että oma sydän ei jaksa joidenkin pistojen voimakkuutta, mutta silti on pakko uskoa, että sydän vahvistuu, eikä pistot tunnu enää niin voimakkailta. Ehkä joku voisi sitä huoleksikin kutsua.

Voisi ajatella, että minimimmin hurjapäisyys aiheuttaa eniten pistoa sydämeen. Osaksi se aiheuttaakin, mutta ehkä se tunne on enemmän jännitystä. Suoraan sanottuna olen katsonut tilannetta ensin kauhusta kankeana, kun ensimmäisen kerran hänen alleen ovat tulleet laskettelusukset, rullaluistimet tai polkupyörä. Onhan se hurjaa, kun noin pieni menee niin lujaa vauhtia, eikä edes halua ajatella, mitä voisi käydä, jos hän kaatuu pahasti. Välillä taas seuraan sormet ristissä katsomossa hänen luistelutreenejään. Jollain tapaa kuitenkin tiedän hänen handlaavan sen.

Ilkeys on epäreilua

Huomaan, että suuri pistos sydämeen tulee lasten käyttäytymisestä. Kaikkihan haluaisivat, että lapset ovat toisilleen ystävällisiä, eikä ketään kiusattaisi. Kirjoittelin jo syksyllä blogiin siitä, että miten lasten käytökseen pitäisi suhtautua.

Tuon syksynkin jälkeen eräs poika edelleen on jatkanut rumasti puhumista puistossa, ja koska hänen vanhempansa eivät ole asiaan puuttuneet, olen parhaimmaksi tavaksi nähnyt nyt vain ns. vältellä tuota poikaa ehdottamalla minimimmille aina muuta tekemistä puistossa. Jokainen ansaitsee reiluja ja kivoja kavereita, enkä lähtökohtaisesti halua opettaa, että tuollaista kiusaavaa käytöstä tarvitsee sietää.

Ystäväni rohkaisemana otin nyt vihdoin yhteyttä pojan äitiin ja kerroin olevani harmissani pojan tavasta puhua minimimmille. Poika oli myöntänyt kotonakin, että on puhunut rumasti. Äiti ei kuitenkaan ottanut asiaa hyvin vaan vastasi vain, että puhun rumasti hänen lapsestaan ja kutsun kiusaajaksi. Jos ei rumasti toiselle puhuminen ja leikistä ulosjättäminen ole kiusaamista, niin mitäs sitten?

Vaikka he ovat vielä pieniä, sitä suuremmalla syyllä koen, että kiusaaminen pitää jo tässä vaiheessa kitkeä käyttäytymisestä ja koen, etten äitinä vaan voinut enää odottaa ja antaa tilanteen kehittyä.

Ehkä siis suurimmat äitiyteen liittyvät sydämet pistot eivät tule lasten vaan aikuisten käyttäytymisestä. Huomaan edelleen ajattelevani naivisti asioiden suhteen ja ajattelen lähtökohtaisesti ihmisistä hyvää. Tämän vuoksi petyn usein vielä enemmän varsinkin vanhempien tapoihin hoitaa näihin liittyviä tilanteita. Mehän olemme samalla esimerkkejä myös lapsillemme.

04/06/2023 Äitiys, yrittäjyys

Yrittäjyys ja äitiys

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämistä kysellään usein. Vaikka monet pitävät niiden yhdistämistä lähtökohtaisesti haasteellisempana kuin esimerkiksi ns. normaalin palkkatyön, itse koen, että yrittäjänä oleminen on mahdollistanut meille ainakin enemmän perheaikaa.

Tokihan molemmissa on varmasti omat haasteensa riippuen työstä ja alasta, jolla työskentelee. Näitä ei mielestäni voi myöskään ikinä yleistää, sillä kukin perhe, ovat he sitten yrittäjiä tai palkkatyössä, hoitavat asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miten työni näkyy kotona?

Varmasti konkreettisimmat asiat, joiden kautta työni näkyy kotona, ovat läppärini sekä Kalla Activen vaatevarasto, jonka olen rakentanut yläkertaamme yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Minimimmi on usein siellä järjestelemässä kanssani sekä pakkaamassa tilausta. Usein hän kysyykin: ”Äiti, kuka tilasi?”

Olen pyrkinyt selventämään minimimmille, että läppärini ja puhelimeni on minun työvälineitä ja pyrinkin välttämään niiden ”turhan plarauksen” hänen seurassaan. Miten paljon sitä viettikään aikaisemmin ennen häntä aikaa puhelimella ihan vaikka vaan Ilta-Sanomia selaillen. Jos teen jotain puhelimella, se liittyy usein töihin: vastaan sähköpostiin tai Kalla Activen somessa tapahtuviin kyselyihin.

Pyrin toki tekemään varsinaiset isommat työt ennen, kun haen minimimmin neljän maissa päiväkodista. Joskus kuitenkin jotain tulee eteen ja avaan läppärin vielä illalla. Tuolloin usein minimimmikin hakee kassakoneen, joka on hänen mukaansa hänen ”työkone”.

Haluan antaa työnteosta terveen kuvan. Se on asia, joka kuuluu arkeeni & elämääni ja enkä tee siitä sen kummallisempaa numeroa. Pidän työstäni paljon, enkä ikinä halua käyttää siitä sanaa ”pakko”. Toki minimimmin läsnäollessa pyrin ihan erilailla olemaan läsnä, jos teen töihin liittyviä asioita. Mielestäni tietyillä sanavalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, millainen asenne lapsella työntekoa kohtaan kasvaa. Jos vanhempien mielestä kaikki töihin liittyvä on ikävää, ei lapsikaan varmasti suhtaudu työntekoon positiivisesti.

Minimimmi osaa yhdistää jo työnteon ja rahan keskenään eli työnteosta saa palkkion. Hän sai euron viime kesänä, kun siivosi naapurin pihaa.

Matkassa aina mukana

Rakastan rutiineja. Jos ei ole ollut mahdollista elää normaalissa arkirytmissä, olemme silti aina keksineet ratkaisun. Useammissa asioissa minimimmi menee kaikessa Kalla Activeen liittyvässä mukana. Hän on vienyt kanssani Showroomiin esitteitä, ollut mallina ja muutenkin kuvausreissuilla Lapissa mukana. Hän muistelee edelleen noita matkoja ja niistä on syntynyt upeita muistoja samalla meille molemmille. Hän tuntee valokuvaajat ja videokuvaajan sekä osan lähitiimistäni, joita hyödynnän myynnissä ja markkinoinnissa.

Huhtikuussa päiväkodissa oli kehityspäivä eli minimimmi oli kanssani koko päivän. Tuolloin kävimme yhdessä myös piipahtamassa keskustassa ja veimme esimerkiksi vaikuttajapaketin Content Cornerille.

Päivittäisiä rutiineja helpoiten rikkoo flunssat ja muut taudit, joille ei yleensä voi mitään. Lapsen sairastuminen toki on monelle vanhemmalle haasteellinen tilanne, ja arki silloin on harvoin samanlaista. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä, voi usein vaihdella henkilöä, joka jää hoitamaan lasta kotiin. Itselläni ei ole siis varsinaista toimistoa vuokrattuna, vaan teen työt kotoa. En ole kokenut ainakaan omaa toimistotilaa tarpeelliseksi. Puolisoni on palkkatöissä, joten olettamuksena, että yrittäjä (joka on jo muutenkin kotona) voi aina hoitaa nämä tilanteet.

Kieltämättä nämä tilanteet olen välillä kokenut epäreiluiksi, sillä yhtälailla minulla yrittäjänä voi olla päivät palavereita buukattuna. Osaa palavereista voi toki siirtää, mutta kaikkea ei aina voi sumplia. Silloin kun minimimmi oli pienempi, muistan hoitaneeni yhden puhelinhaastattelun ja kokonaisen artikkelin kirjoittamisen hän sylissä. (Juuri tuota kertaa hän ei viihtynyt leikeissään yksin, sillä oli niin kipeä.) Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin on laatta lentänyt molemmilla.

Joka tapauksessa koen, että oma yrittäjyyteni on tuonut lisämahdollisuuksia yhteiseen aikaamme. Pystyn hakea hänet aika usein hiukan aiemmin päiväkodista ja voimme tehdä enemmän reissuja yhdessä normaalien lomarytmien ulkopuolella.

Miten teidän perheessä asiat menee?

30/05/2023 Äitiys, Vanhemmuus

Aika ei kultaa raskauden pahoinvointimuistoja

Mediassa tuli vastaan artikkeli, jossa Tuija Pehkonen kertoo raskauden ajan pahoinvoinnistaan. Hän kertoo joutuneensa tiputukseen, sillä oksensi jopa 20 kertaa päivässä. Poikkeavan runsasta pahoinvointia eli hyperemeesiä esiintyy Terveyskirjaston mukaan enintään 1 %:lla odottavista äideistä eli se on harvinaista.

Pehkonen kommentoi, että moni raskausajan pahoinnista kärsivä kohtaa vähättelyä ja saa kuulla niin hoitohenkilökunnalta kuin muilta ympärillä olevilta ”aamupahoinvointi on normaalia” -tyyppisiä kommentteja.

Pahoinvointi 24/7

Minimimmi täyttää kohta 4-vuotta eli omasta raskaudestani on jo reippaasti aikaa. Näin jälkikäteen ajateltuna olen onnellinen, että raskausaika on takanapäin ja selvisin siitä. Itse oksensin puhtaasti ensimmäiset 10-12 viikkoa. Tuo aika minulla oli rajua pahoinvointia koko ajan kellonympäri, ja ainoana ajatuksena oli vain selviytyä päivästä. Huono olo sai tietyllä tapaa minut myös eristäytymään kaikesta.

Olin tuolloin vielä osakkaana markkinointiviestintätoimistossa, joten haasteellisinta oli arjen pyörittäminen. Sain kaiken työn kunnialla hoidettua ja onneksi pystyin jonkin verran tehdä etänä kotoa, mutta se vaati todellista sumplimista ja hoidettavat palaverit taistelutahtoa. Noin 12 viikon jälkeen oksentaminen väheni, mutta huono olo jatkui.

Moni varmaan ajattelee, että kyllähän pahoinvoinnin nyt kestää. Ero on vaan siinä, että normaalisti, kun ihminen on kipeä, hän on sen 1-3 päivää ”heikossa hapessa” ja levon kautta alkaa saamaan voimia takaisin. Raskauden ajan pahempi pahoinvointi on läsnä joka hetkessä ja oksettaa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Päiviä alkaa ajatella vain minuutti kerrallaan. Kun tuollainen olo jatkuu kuukausia tai jopa koko raskauden, on luonnollista, että tuohon olotilaan väsyy.

Omalla kohdallani huonon olon ”pahimpia piikkejä” helpotti jatkuvat välipalat. Kannoin mukana juomaa, pähkinää, eväsleipiä ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Talvella päivien pelastaja oli myös avantouinti, jonka huomasin hetkellisesti helpottavan huonoon oloon. (Huom! Tätä ei kuitenkaan suositella aloitettavan raskaana ollessa, jollei aiemmin ole lajia harrastanut. Kirjoittelin avantouinnista joskus blogiin)

Viimeisten kuukausien aikana pahin pahointivointi siirtyi ”vain” aamuun ja aamupäivään, mutta kroppa alkoi jo olla ilmeisen väsynyt, sillä nukahtelin koko ajan busseihin ja melkein mihin tahansa, johon istahdin. Tuo olikin jollain tasolla myös koomista aikaa, sillä matkustin lähes joka kerta oman kodin pysäkin ohi, sillä olin vahingossa nukahtanut.

Ymmärrystä ja tukea

Ymmärrän siis hyvin naisia, joilla on ollut poikkeuksellista pahoinvointia tai raskaus on ollut haasteellinen jonkin asian vuoksi. Jollainhan voi olla myös raskauden tuomia fyysisiä kipuja, jotka vaikeuttavat arkea.

Täytyy muistaa, että pahoinvointiakin on eri asteista ja se voi painottua eri kohtiin raskautta. Tämän vuoksi toivoisin enemmän tietoisuutta ja ymmärrystä asiaan. Ihmisten kommentit: ”Aamupahoinvointi on normaalia” ei kuitenkaan kovinkaan paljon auta. Aina pelkkä reippaus ei riitä.

Joka tapauksessa, vaikka aika ei kultaa kokonaan raskauden pahoinvointimuistoja, kävisin tuon kaiken läpi mielellään uudelleen, sillä palkkiona oli maailman ihanin tyttö. ❤️

28/05/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Omat suosikki vaatteet ja arjen ekoteot – mitä ne ovat?

Näin instagramissa @poikienäiti postauksen: ”Kolme eri asua reissussa. 👗 ” Hänen julkaisun idea oli se, kuinka vanhoista vaatteista pystyy rakentamaan erilaisia kokonaisuuksia tai päällä saattaa olla matkatuliaiset vuosien takaa.

Hän myös totesi, kuinka hienoa on, että moni julkisuuden henkilö on alkanut pukeutumaan useammin samoihin asuihin. Se on todellinen ekoteko ja hienoa esimerkkiä meille kaikille muille. Onko teillä klassikko- tai suosikkivaatteita, joita yhdistelette iisisti helposti muihin vaatteisiin?

Vastuullisuus on mielestäni välillä monipiippuinen juttu. Tarkoitus ei ole saarnata vastuullisuudesta ja ekoteoista, sillä mielestäni saarnaaminen ei ole oikea tapa vaikuttaa ihmisiin. Kukin tekee parhaansa niiden asioiden suhteen, joihin pystyy vaikuttaa – parastahan on, jos tekeminen on osana arkea.

Vaatekaapin suosikit

Oma minimalistisuuteni on ollut jo lukiosta saakka vitsi ystäväpiirissäni. Jos olimme reissussa, ystäväni aina ihmettelivät, kuinka pieni määrää vaatteita minulle riittää koko ajaksi ja silti joka päivä näytti siltä, että minulla oli uusi ”kokonaisuus” päällä. Totta puhuen en ikinä suunnitellut tai taistellut, että pärjäisin vähemmällä. Olen vain aina inhonnut kaikkea turhaa ja varmaankin sen vuoksi rima ostaa on ollut aina vähän ylempänä. Toisaalta muutin jo 15-vuotiaana omaan asuntoon. Tämä vaikutti siihen, että rahaa ajatteli ihan eri tavalla.

Huomaan, että edelleen vaatekaapissani on vakiovaatteita, joita käytän koko ajan. Kesäisin olen pesunkestävä mekkotyyppi. Pidän paljon vyötärölle tulevia hameita Kallan rosan tai mustan topin kanssa. Tykkään yhdistellä myös toppeja beigen väristen shortsieni kanssa. (Ja kyllä, olen myös perus toppi ihminen!)

Kallan pitkä vaalea neuletakki on minulla usein kaiken kanssa takkia. Minulla oli vuosia sitten vaalea merino neuletakki, jota käytin koko ajan. Kesäiltaisin tai festareilla se oli paras takki mukaan, sillä se meni pieneen tilaan laukkuun ja oli tarpeeksi ohut.

Pidän myös perus hihattomista mekoista – ja tämän vuoksi Kallan mintun värinenkin mekko on jäänyt itselleni vakkarimekoksi käyttöön. Menee myös loistavasti vaalean neuletakin kanssa. Kaapissani on edelleen kahdet farkut, joita en ole rehellisesti sanottuna käyttänyt viiteen vuoteen. Me menevät hyvin päälle, mutta en vaan viihdy enää niissä. Tämän vuoksi minulla oli tarvetta perus mustalle mekolle ja saven värisille chinoille, jotka ovat hiukan siistimmät, mutta silti mukavat päällä. (Nämä luonnollisesti menivät juuri tuon vuoksi Kallan tuotantoon) Käännän ne myös kesäisin lyhyemmiksi.

Ekoteot verkkokaupassa

Vaatteiden monipuolisuus (ja siihen liitettynä käytännöllisyys) oli myös yksi lähtökohdista, kun lähdin kehittämään Kalla Activen mallistoja. Verkkosivuilla on myös vastuullisuudesta enemmän. Yleisesti ottaen ajattelen, että pienillä teoilla vaikuttaa moneen asiaan.

Nykyään verkkokaupasta on kätevä tilata, sillä ei tarvitse enää mennä liikkeisiin paikan päälle. Yksi asia on näin verkkokauppiaana on kuitenkin pistänyt silmään: miten kuluttaja voi olla vastuullinen ja tehdä pieniä ekotekoja? Ainakin hän voi tilata harkitsevasti. Olen omassa verkkokaupassani pyrkinyt helpottamaan kokojen suhteen. Jokaisen tuotteen kohdalla on vaatteen tarkat mitat.

Vaateteollisuudessahan ei ole yhtä ainoaa mittataulukkoa, joka määrittelisi esimerkiksi mikä S koon selän tai hihojen pituus. Kukin brändi luo ne itse. Tämä on mielestäni harmi, sillä se myös sekoittaa kuluttajia. Toisaalta EU:n sisällä oleva kansa on niin eri kokoista. Esimerkiksi Italiassa S koko on huomattavasti kaikissa mitoissaan pienempi kuin Pohjois-Euroopassa. Kun lähdimme luomaan Kalla Activen sarjoitussääntöjä eli kokotaulukkoa, yhdistimme suosittujen merkkien mittoja yhteen ja loimme niistä keskiarvon niin naisten kuin lastenkin vaatteissa.

Koska palauttaminen verkkokaupoissa on niin kätevää, moni ei varmastikaan mieti, millaista trafiikkia ja kuluja pakettien lähettäminen edestakaisin aiheuttaa. Hyvänä esimerkkinä on eräs Kalla Activen jälleenmyyjä (myös verkkokauppa), jossa postikulu ja palautus on kuluttajalle aina ilmainen.

Tämähän on ihana juttu kuluttajalle, mutta pakettien lähettäminen edes takaisin välillä harmittaa. Usein tulee hajakokoja sisältävä iso tilaus tai kahdessa eri koossa S ja M, joista tiedän heti, että toinen palautuu. Toki palautus on kuluttajalle sallittua, mutta kuluttajia olisi hyvä muistutella olemaan, että välillä tuon koneiston takana on pieni toimija, kuten minä.

Tästä ei varmaan usein puhuta, mutta näitä tuplakokojen tilauksia tuli talven aikana niin paljon, että loppuen lopuksi minä jouduin maksamaan jälleenmyyjälle, sillä jäin palautusten jälkeen myynneissä miinukselle. Tuo jälleenmyyjä siis maksaa ensin lähetyksen ja palautuksen postikulut ja tuon jälkeen he vähentävät sen myyntien hinnasta ennen kuin maksavat minulle myynnit.

Arjen ekoteko olisi siis olla huolellinen omissa ostoksissaan ja tutkailla rauhassa esimerkiksi verkkokaupassa vaatteen mittoja. Ainahan voi myös kysyä apua – minä ainakin mielellään vastailen kuluttajien kysymyksiin liittyen kokoihin, materiaaleihin ja vaatteen malliin. Toki aina saattaa mennä mönkään, ja silloinhan vaihto ja palautus ovat ihan oleellisia asioita. ❤️

24/05/2023 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Uusperheen aikataulusumplimista ja kesäloman suunnittelua

Meidän perheen kesälomat menivät jälleen ristiin. Nämä ovat siis näitä perinteisiä uusperheen aikatauluasioita, joihin vaikuttavat niin omat, tyttäreni, mieheni, hänen lastensa äidin sekä tyttöjen kesälomavapaat.

Puolisollani on töistä haasteellista pitää vapaita heinäkuussa, ja usein hänen lomansa määrittyvät yleensä hänen lastensa vapaista (tämä riippuen toki siis hänen lastensa äidin kesälomasta myös). Itse taas yritän lomailla minimimmin aikataulun mukaisesti eli silloin, kun hänen oma päiväkoti on kiinni. Tämä on usein juhannuksesta elokuun alkuun. Toki yrittäjänä koko viisi viikkoa ei ole pelkkää lomailua, mutta pyrin tekemään kaiken suuremman valmiiksi ennen juhannusta, jotta heinäkuu lähtökohtaisesti olisi aikaa reissuille ja kesähääräilyille minimimmin kanssa.

Meidän kaikkien aikataulut harvoin osuvat yks yhteen, ja huomaan, että jos odottelen liian kauan aikaa kesän aikataulun määrittymistä, reissujen suunnittelu menee hankalammaksi – lähinnä siis junaliput ja hotellien hinnat kallistuvat. Tälle kesälle suunnittelinkin suoraan minulle ja minimimmille kesälomareissun ja ajattelin, että puolisoni voi liittyä sitten seuraan muutamaksi päiväksi, jos ehtii. Ennemmin yllätyn positiivisesti, kun odottelen ja huomaan, että juna meni jo.

Viime kesän Suomi-loma

Viime kesänä lomailimme minimimmin kanssa ensin viikon Pohjanmaalla vanhempieni luona, jossa puolisoni ja hänen tyttönsä tulivat myös pariksi päivää. Siitä jatkoimme junalla Tampereelle kylpylälomalle.

Helsingissä jatkoimme samaa turistiteemaa ”turisteina kotikaupungissa” ja teimme myös minilomareissun Hotelli Sveitsiin Hyvinkäälle. Eräänä päivänä kävimme isosiskoni kanssa Hakaniemen Storyssa syömässä, puistoilemassa ja Hilton Strandin aularavintolassa juomalla. En tiedä kuka muukin harrastaa tätä, mutta meillä on tapana käydä välillä hengailemassa kivojen hotellien aularavintoloissa. Yleensä joko syömme jotain pientä tai otamme välilimsat. Niissä on niin kiva tunnelma – varsinkin jos itsekin on lomailufiiliksellä. Hakaniemen Hilton Strandissa on niin mukava henkilökunta ja akvaario, jota minimimmi tykkää tuijotella.

Kesäreissu edessä

Tämän kesän kesälomareissu starttaa Tampereelta, jossa vietämme siskoni tyttären rippijuhlia. Tampereelta jatkamme junalla Pohjanmaalle, josta olemme vuokranneet siskojeni perheiden kanssa kesämökit viideksi päiväksi.

Nyt kun vanhempani myivät lapsuudenkotimme alkutalvesta ja he muuttivat pienempään taloon, emme mahdu enää koko jengi saman katon alle lomailemaan, joten kokeilemme tätä mökkiratkaisua. Mukavaa olisi silti vielä viettää aikaa porukalla ja nähdä samalla vanhempiamme.

Tuon jälkeen jäämme vielä viikonloppulomalle minimimmin ja isosiskoni kanssa Vaasan keskustaan, josta olemme vuokranneet airbnb-asunnon. Katsotaan mitä tuon jälkeen, mitä keksimme.

Millaisia suunnitelmia teillä on kesäksi?

22/05/2023 Matkustaminen

Perheloma Kyproksen Larnakassa

Ja niin vaan meilläkin koitti hetki, että pääsimme viime viikolla lentämään myös hiukan kauemmas kuin Lappiin. Kun lähdimme reissua talvella suunnittelemaan, halusimme paikkaan, jossa olisi lämmin ja johon ei olisi tolkuttoman pitkä lentomatka – aika perinteiset kriteerit siis. Lähdimme reissuun Larnakaan Kyprokselle minä, minimimmi, äitini sekä kolme isosiskoani sekä heistä kahden lapset.

Lebay Beach hotel lomakotina

Koska meitä oli iso porukka lähdössä reissuun, alkujaan tarkoitus oli vuokrata jonkinlainen villa airbnb-kautta, mutta tällä kertaa vaihtoehtojen selaamisen jälkeen hotelli tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Hotelliksi valikoitui Lebay Beach Hotel, jossa oli oma uima-allas ja ranta vieressä. Hotellin lähellä oli myös ulkopuntti, jossa kävimme aamulla siskoni kanssa tekemässä pienen jumpan. Minimimmi treenautti samalla Paddington-karhuaan. Naureskelimmekin, että hän viihtyi melkein paremmin mukanani jumppailemassa kuin lähellä olevassa leikkipuistossa.

Hotellilla oli mahdollisuus syödä Marique Restaurant -ravintolan lisäksi myös Lobby-barissa. Marique-ravintolassa oli aamupala, lounas ja päivällinen. Varaukseemme kuului aamupala, mutta kävimme syömässä pari kertaan lounaan ja yhden kerran päivällisen.

Hotelli oli sijainniltaan hyvällä paikalla: autolla 10 minuutin päässä Larnakan keskustasta ja 15 minuutin päässä lentokentästä. Teimme kerran iltapäiväretken keskustaan, jossa söimme lounaan. Muuten oikeastaan ”elintilamme” oli aika pieni, sillä hotellilta kävelymatkan päässä oli supermarket ja muutamia tosi mukavia ravintoloita.

Lähellä oli myös Jumbo-kauppa, josta löytyi tavaraa maan ja taivaan väliltä. Sieltä lähinnä mukaan tarttui muutaman euron juttuja esimerkiksi minimimmin tulevia synttäreitä varten ilmapalloja ja värityskirja.

Mikä oli parasta lomassa?

Olen suuri kreikkalaisen ruuan ystävä, joten odottelin jo ennen reissua innolla, että saan syödä gyrosta ja tsatsikia. Kun nuorempana ennen yliopistoa olin kaksi kesää Kanarialla kreikkalaisessa ravintolassa töissä ja yhden kesän Kyproksella, söin valehtelematta tsatsikia kaiken ruuan kanssa – ja niin tein nytkin.

Totesinkin siskoilleni, että parasta lomassa oli aamutreeni, uinti ja allasleikit. Olen aina rakastanut aamuja ja aamupalaa – niistä nautin nytkin eniten. Aamuinen tunnelma on aina niin ihana: se hetki, kun aurinko alkaa paistamaan ja linnut laulavat. Mistä te eniten nautitte lomalla?

15/05/2023 Äitiys

Mikä teki vaikutuksen äitienpäivässä?

Toivottavasti äitienpäivänä mahdollisimman moni sai haleja ja pusuja – ja ennen kaikkea kiitosta äitinä olosta. Samaan aikaan monelle päivä oli varmasti myös raskas. Moni on lapseton vastoin tahtoaan, ja yrityksestä huolimatta eivät pääse kokemaan äitiyttä. Toki kokemuksia ei voi verrata keskenään.

Olin itse nuorempana pitkän aikaa sinkkuna ja vaikka olin tyytyväinen elämääni, näin myöhemmin on helppo myöntää, että olisin varmasti ennemmin kuitenkin ollut perheen ympäröimänä. Äitienpäivä muiden juhlapyhien joukossa oli usein aika yksinäinen päivä, sillä omat vanhempani asuvat Pohjanmaalla ja ystäväni olivat juhlimassa joko omaa äitiänsä, puolisonsa äitiä tai oman perheen kesken lastensa kanssa.

Vaikka näin myöhemmin huomaan, että kaikella tapahtuneella on ollut tarkoitus, silti tiesin jo nuorempana, että haluaisin kokea äitiyden – en vaan tiennyt koska tämä hetki koittaa.

Arkista yhdessäoloa

Olen saanut nyt minimimmin myötä juhlia äitienpäivää jo kolmena vuotena. Puolisoni ja minimimmi ”yllättivät” minut aamiaisella sänkyyn. Minimimmi tuli jo viime vuonna minun kanssani sänkyyn syömään ja nyt kysyi taas puolisoltani, että voisiko hän saada ylös myös aamiaisen. Kysymys kuuluikin häneltä: ”Koska on lastenpäivä?”

Vaikka muistaminen ja kukkien saaminen ovat ihanaa, eniten nautin siitä, että puolisoni tuli myös kahvikupin kanssa makuuhuoneeseen. Kun hän luki aamiaisen jälkeen sängyssä kirjaa minimimmille, koin sen olevan paras hetki koko päivässä.

Menimme päivällä käymään kotimme lähellä olevaan äitienpäivätapahtumaan, jossa oli ilmapalloja, bändi ja paloauto vierailemassa.

Huomaan, että tietyllä tapaa omat akut latautuivat äitienpäivänä, sillä vietimme puolison ja tyttömme kanssa kolmestaan aikaa ja sain myös hääräillä rauhassa puutarhassamme. (Minun terapiaa) Mähän olen aina ollut arkinörtti, joten eniten varmasti aina arvostan yhdessäoloa.

Mikä teistä oli ihaninta äitienpäivässä?

Ps. Koodilla ÄITI20 -20% ale Kalla Activen verkkokaupan kaikista tuotteista. Koodi voimassa perjantaihin 19.5.2023 asti.

10/05/2023 Äitiys, Perhearki

Millaista on olla äiti ja millainen äiti haluaisin olla?

Äitienpäivä on sunnuntaina ja olemme eläneet jo etukenossa sitä kohta jo viikon verran. Minimimmi kyselee melkein päivittäin: ”Oliko se mun tekemä äitienpäiväkortti, josta mun ei saanut sulle kertoa?”

Viime vuonna, kun puolisoni ja hän toivat minulle aamiaista sänkyyn, minimimmi hyppäsi seuraksi syömään. Nytkin odottaa nimenomaan tätä kovasti. Äitienpäivät ja isäinpäivät ovat mukava tapa, mutta toivottavasti perheissä muistetaan heitä ja heidän roolissa olevia useamminkin kuin kerran vuodessa.

Kun lähdin kirjoittamaan tästä aiheesta, tuntui, että oli vaikea aloittaa. Yleensä kirjoittaminen on minulle helppoa ja kuten sanoin jo joskus aiemmin, että tämän blogin ylläpitäminen on ollut minulle tärkeää ajatusten järjestelyä. Asioiden järkeistäminen ja läpikäynti ovat välillä tuoneet yllättävänkin paljon tolkkua asioihin. Tekstit keräävät myös talteen tapahtumia, ajatuksia ja ennen kaikkea tärkeitä tunteita. Näiden lisäksi on ollut myös mukava kuulla lukijoilta, että heistä on mukava seurata minun yrittäjyysmatkaa Kalla Activen kanssa tai muuten vain kokevat samaistuvansa joihinkin ajatuksiin.

Millainen itse koen tai haluan olla äitinä?

Äitinä oleminen aiheena ei kuitenkaan ollut heti ihan yksiselitteinen – ja eihän se muutenkaan ole. Äitiyttä on erilaista. Samoin rakkautta ja kasvatusmalleja. Ei ole oikeaa eikä väärää. Vain vanhempi/kasvattaja osaa määritellä, mikä on parasta lapselleen tai mikä malli toimii perheessä parhaiten. Äitiys ei myöskään ole suorittamista, eikä yliyrittämisellä pitkälle pötki.

Muistan kuukauden takaisen keskustelun puolisoni kanssa. Minulla oli monen asian deadline ja huomasin selkeästi olevani ylirasittunut, sillä muistini alkoi pätkiä arkisissa asioissa. (Tosin unettomuus myös vaikutti tähän, sillä tuolloin oli myös kausi, jolloin heräilin pahoin öisin, enkä saanut enää unta) Kaiken kombo sai minut lähestulkoon itkemään, mutta sain kuitenkin sanottua puolisolleni: ”Yhden asian olen kuitenkin mielestäni hoitanut hyvin – se on äitinä oleminen minimimmille.”

Olen aina ihaillut läsnä olevia ihmisiä. Jos voi puhua elämän kestävistä tavoitteista, haluan olla ja olen onnistunut mielestäni olemaan minimimmille läsnä oleva. Läsnä olevalla en tarkoita sitä, että on lähivanhempi tai yleensäkään fyysistä läsnäoloa. Fyysisestihän voi olla lähellä, vaikka todellisuudessa olisi tosi kaukana. Läsnä voi olla monella tapaa – lähinnä se, miten arjessa kohtaa lapsen ja se, että hän kokee, että hänet huomioidaan. Ehkä se opettaa myös samalla hänelle, miten kohdata muita ihmisiä.

Hyvä ruokkii hyvää

Toinen asia, josta en halua äitinä tinkiä on kehuminen. Tuohon yhdistyy myös kiittäminen. Miten itsekin on huomannut, että tietyt kehut jäämät mielensyövereihin ja huomaamatta ne buustaavat sinua eteenpäin vielä myöhemminkin. Niiden asioiden eteen tekee myös myöhemminkin töitä, jotta ne voi lunastaa. On asioita, joita haluaa liittää itseensä ja, siihen miten näkee itsensä. Hyvä ruokkii hyvää.

Minimimmi auttaa minua päivittäin arjen askareissa, kuten siivoaa, pyykkää ja auttaa puutarhanhoidossa. Viimeksi eilen hän kitki kanssani rikkaruohoja kukkapenkistä ja vei omalla kottikärryllään ne pois. Se, että kehun häntä kotona auttavaiseksi ja huomaavaiseksi saa hyvää vielä enemmän kiertämään ja kuulen hänen olevan avulias myös päiväkodissa. Hän haluaa usein olla apulainen keittiökärryn kanssa ja auttaa pienempiä lapsia asioissa.

Mikä on parasta äitinä olemisessa?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan arki on palkitsevinta äitiydessä. Minimimmi on alkanut olemaan tosi innostunut vieraista kielistä ja kun hän välillä tulee halaamaan ja sanoo: ”Thank you mommy”. Mahtavinta on huomata lapsen persoonallisuuden ja huumorin kehittyminen. Räkätämme milloin millekin asioille ja nuo hetket ovatkin arjessa arvokkaita.

Olen monesti sanonut jo aiemmin, että ihanaa, kun perheessä on yksi samanlainen innostuja, kuin minä. Ymmärrän häntä niin hyvin, sillä näen hänessä paljon samaa, kun itsessäni. Joka tapauksessa pakko tähän loppuun todeta, että en osaa edes kuvitella elämääni ilman minimimmiä. Edelleen saatan pysähtyä katsomaan häntä ja miettiä, miten olen ansainnut sen, että saan olla hänen äitinsä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitihenkisille!

Ps. Toukokuun äitienpäivän kunniaksi Kalla Activella koodilla ÄITI20 saa 20% alennuksen verkkokaupan kaikista tuotteista. Koodi voimassa 19.5.2023 asti.

08/05/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Mistä häpeä ja häpeän pelko tulevat?

Järjestämämme PR-aamiaistapahtuma starttasi perjantaina Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki yhteisen pop up -viikonlopun. Tapahtumassa oli vierailevana puhujana positiivisen psykologian kouluttaja Rosa Nenonen. Rosan tausta on rytmisessä kilpavoimistelussa, ja hän on kulkenut Rovaniemeltä Milanon, Pariisin, New Yorkin ja San Franciscon kautta Helsinkiin luoden samalla yli 20 vuoden kansainvälisen malliuran.

Nenosen esityksen aihe oli Menestyksen myytit – kolme askelta merkitykselliseen elämään. Nenonen puhui itsemyötätunnosta ja jakoi kolme askelta merkitykselliseen elämään. Rosa on mielestäni inspiroiva puhuja. Mukavaa oli se, että hän havainnollisti asioita omien esimerkein sekä otti kuulijoita mukaan keskusteluun.

Häpeän pelko

Yksi mielenkiintoinen teema oli häpeä. Rosa kertoi esityksessään häpeän olevan pelkoa siitä, ettemme ole tarpeeksi sitä tai tätä. Olemme liikaa tai liian vähän. Siitä ei vain puhuta tarpeeksi, sillä häpeästä puhuminen hävettää. Rosa käy häpeää aiheena läpi myös Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa -kirjassaan:

”Kun teen itse jotain uutta, jota minulta ei odoteta tai mitä muut eivät tee, vaikkapa puhun tai kirjoitan minulle tärkeistä asioista, saan itseni usein kiinni seuraavista ajatuksista: Olenko tarpeeksi hyvä? Kuka minä olen puhumaan näistä asioista? Olen oppinut tunnistamaan, että se on häpeä, joka nostaa päätään.”

Rosa neuvoikin esityksessään, että muutamia tapoja päästä häpeästä eroon on tunnistaa, milloin se nousee esiin ja puhua itselleen kauniimmin. (Eikä uskoa kaikkea, mitä mieli syöttää) Kun oma mielemme ei rajoita meitä, mahdollisuutemme ovat rajattomat. Haavoittuvuus on rohkeutta aidommillaan.

Olin ajatellut häpeän asiana tosi paljon suppeammaksi esimerkiksi minua on joskus hävettänyt, että olen kulkenut kaupungilla hameenhelma ylhäällä pikkuhousut vilkkuen (tiedätte sen tunteen, kun nykäisee laukun liian nopeasti ja hameen helma jää laukkuun kiinni) Ehkä olen sotkenut häpeän tunteen siihen, että nolottaa. Nyt kun ajattelee häpeä on syvempi tunne.

Olen pienestä saakka ollut hyvä laittamaan asioita suoraan toisesta korvasta ulos. Ehkä sen vuoksi en ole oikeastaan usein jäänyt vatvomaan asioita. Osaksi tuo taito kehittyi nuoruuden koulukiusaamisen vuoksi – en antanut heidän vaikuttaa minuun. Häpeä aiheena kuitenkin kolahti. Huomaan selkeästi joissain tilanteissa, että häpeä yrittää vaikuttaa tekemiseeni ja se liittyy nimenomaan tuohon Rosan mainitsemaan olemme liikaa tai liian vähän sitä tai tätä. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen podcast-vierailu – lähdin studiolta hyvällä fiiliksellä ja meillä oli hyvät keskustelut juontajan kanssa koko 45 minuuttia, mutta silti jossain vaiheessa iltaa kotona aloin miettiä, että mitäköhän menin taas puhumaan.

Vaikka pääsen helposti näistä ajatuksista eroon, huomaan häpeän nousevan pintaan niissä asioissa, joista olen saanut nuorempana kritiikkiä: puhun liikaa tai olen liian energinen. Näin aikuisena olen onneksi ymmärtänyt näiden piirteiden olevan vahvuuteni ja niiden piirteiden avulla olen onnistunut asioissa.

Ehkä alankin nyt entistä tarkemmin kuunnella näissä vastaavissa ”häpeätilanteissa” kuka minulle yrittää puhua. Jos tunnistaisin sen, ehkä hänen äänen blokkaaminen olisi vielä nopeampaa.

Mitä jäi pop up -viikonlopusta mieleen?

Ensimmäisestä Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki viikonloppu pop upista jäi hyvä fiilis. Ensinnäkin päätettiin, että Blossom Together -konsepti jää elämään ja laitetaan (jo syksylle) suunnitteille seuraava kimppa- pop up. Mukana mahdollisesti neljäskin brändi, mutta tästä lisää myöhemmin.

Mukavaa on jälleen kerran ollut kuulla Kalla Activen vaatteiden käyttäjien fiiliksiä: mikä tuote on lemppari ja millaisia värejä toivoisi lisää yms. Hassua oli se, että merinotoppi (rosa ja musta), vaalea pitkä neuletakki ja vaalean savin värinen t-paita olivat ylivoimaisesti suosituimpia Kalla Activen tuotteita viikonlopun aikana.

Kolmas ihana asia mun mielestä oli yhteinen tekeminen! Evan ja Katjan kanssa kaikki meni mutkattoman helposti. Melkein välillä unohdin olevani yksinyrittäjä. ❤️

04/05/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjän normiviikko: kuvien läpikäyntiä ja pop upia?

Minulta usein kysytään, millainen on minun normaali työpäivä tai -viikko. Tiettyä kaavaahan ei mikään päivä tai viikko edusta, mutta voin käydä läpi tämän viikon asioita. Tämä viikko on toisaalta ollut tynkä, sillä maanantai oli vappu, mutta ehkä tietynlainen rytmi tulee esiin.

Ajallisesti päiväni määrittelee kohta neljävuotias tyttöni, jonka kanssa aamuisin pyöräillään noin kilometrin matka päiväkotiin. Haen hänen yleensä klo 15.30/16.00 päiväkodista ja jäämme usein ulkoilemaan. (olen arkinörtti ja nämä ajat harvoin muuttuvat) Hän nukahtaa noin klo 20.30, jolloin yleensä teen vielä muutamia työjuttuja pois seuraavan päivän työlistalta.

Lapin kuvausreissun perkaamista

Mutta mitä tuolloin ns. normaalilla työajalla teen? Oma virallinen työpäiväni alkaa aina aamupalalla ja sähköpostien perkaamisella. Kirjoittelin Lapin kuvausreissusta edelliseen blogiin ja se olikin hyvä aivojen tyhjäys reissusta.

Tällä viikolla olen käynyt useampana päivänä läpi viime viikolla otettuja Lappi-kuvia. Meillä on valokuvaajan kanssa sellainen tyyli, että yleensä minä käyn kaikki kuvat ensin läpi eli poistan tuplat, heilahtaneet ja valitsen markkinointitarkoitukseen menevät kuvat. Nämä valokuvaaja sitten käsittelee ja laittaa minulle takaisin. Yleensä minulla on aika selkeä visio kuvamaailmasta, joten olemme todenneet, että tämä tapa säästää aikaa ja vaivaa. (Huomioiden siis, että tälläkin kertaa valokuvaaja Oleg Oksanen otti kahden päivän aikana kuvia yhteensä 5 muistikortillista kuvia)

Pop up -tapahtuma kasaan

Konkreettista aikaa tällä viikolla on vienyt Kalla Activen oma some ja viikonloppuna järjestettävä Blossom Together pop up, jonka speksejä olemme käyneet läpi Moonah Wearin Evan ja Edly Helsinki Katjan kanssa. Olen tehnyt tapahtumaan liittyvää somemarkkinointia, järjestänyt konkreettisia juoksevia asioita siihen liittyen, pakannut myytäväksi menevän vaatekuorman ja hakeneet kaksi sermiä Vantaalta lainaan (näistä teemme sovituskopin). Kiitos muuten Luova Mainos, kun lainasitte sermit meille! Suomen Lasitehdas Oy:lita saamme myös upeita design peilejä lainaksi ja Jubilee Oy:lta meille lainaksi rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heillekin, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Veimme eilen jo etukäteen tavarat Solo Sokos Hotel Helsingin varastoon, kun mieheni sai isomman auton lainaan. Tänään illalla otan tyttöni mukaan hotellin tapahtumatilaan ja menemme järjestämään sekä koristelemaan tila valmiiksi.

On ollut kyllä mukava järjestää Evan ja Katjan kanssa pop upia – niin mutkatonta. Pop upin Blossom Together -teema kuvastaa meitä! Mielestämme toisten tukeminen ja auttaminen on tärkeää – erityisesti nyt, kun maailmantilanne haastaa monia yrittäjiä. Kerroinkin aiemmin, että tutustuin heihin vahingossa noin pari kuukautta sitten. Minulla oli eräässä kahvilassa palaveri alkamassa ja tapani mukaan olin taas aivan liian ajoissa. Koska menin pöytään ns. häiritsemään edellistä tapaamista, aloimme jutella samalla Evan kanssa. Seuraavalla viikolla satuin istumaan eräässä aamiaistilaisuudessa samassa pöydässä Katjan kanssa. Pian tämän jälkeen olimmekin jo kolmestaan kahvittelemassa ja miettimässä yhteistä pop upia.

Eikö muuten kivasti sovi Edly Helsinki kengät Kalla Activen SELJA mekon kanssa? Otin Katjalta Lappiin muutamat kengät somisteeksi.

Huomenna eli perjantaina pop up starttaa! Niin mukavaa kyllä! Tulkaahan moikkaamaan ja sovittamaan niin Kalla Activen kuin Moonah Wearinkin vaatteita sekä Edly Helsinki kenkiä! Tuotteista muuten viikonlopun ajan -20% ale.

ps. Vielä kerraten alkuperäistä aihetta eli tämän viikon agendaa. Plussana olen tällä viikolla lisäksi kirjoittanut muutaman freelancer-artikkelin ja käynyt eräässä podcastissa vieraana (tästä lisää myöhemmin). Miltä viikko kuulostaa tai oikeastaan 2,5 päivää, josta kerroin?

28/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

”Mitä järkeä on lähteä Lappiin saakka kuvaamaan?”

Teimme nyt toistamiseen Kalla Activen kuvausreissun Lappiin. Jo viime syksynä huomasin, että moni ihmetteli ääneen, onko todella kannattavaa lähteä Lappiin saakka kuvaamaan. Syksyinen Lappi lunasti kuitenkin viime syyskuussa odotukset ja kirjoittelinkin silloin reissusta myös blogiin.

Toki jo silloin mainitsin, että pahin painajainen olisi, että lentäisimme Lappiin, ja sen luonnon tuoma lisäarvo ei näkyisi missään kuvassa – näin ei kuitenkaan käynyt onneksi nytkään. Ja vaikka nyt en ole kuin pikaisesti nähnyt muutaman tällä viikolla otetun kuvan, tiedän, että sieltä on tulossa jälleen Kallan näköistä materiaalia. Behind the scenes -materiaalista onneksi saa hiukan osviittaa myös. Moni onkin kysellyt, miten tällä kertaa kuvaukset rakentuivat ja oliko reissu samanlainen kuin viimeksi.

Sisäkuvissa lokaationa toimi Äkäslompolossa ihana mökki nimeltään Villa Velho ja ulkokuvia menimme ottamaan jälleen Ylläksen huipulle. Nuo paikat toimivat tosi hyvin ja saimme hyvin myös talven 2024 markkinointimateriaalia kasaan. Malleina olivat lumilautailija Sanni Oksanen, valokuvaaja Nelli Päiväläinen ja hänen tyttönsä, minä ja meidän minimimmi.

Käytännön asioita helpotti Villa Velho hyvänä sisätukikohtana ja se, että Ylläksen huipulla saimme vaihtaa taas kuvausvaatteet Ylläs Kammin pukuhuonetiloissa. Kiitokset taas heille, että saimme tilan käyttöön. Matkaaminen gondoli-hissillä ylhäälle oli minimalleille varmaan myös kivaa.

Aikataulutus ja muu suunnittelu

Tein päätöksen kuvausreissun toteuttamisesti vasta tammikuun puolessa välissä – tämä on monelle yritykselle aika pikainen aikataulu, mutta sain hyvän tarjouksen kuvauslokaatiosta ja tiesin, että siihen kannattaa tarttua.

Samoin kuin viimeksi, aloimme tehdä alustavaa aikataulua myös kuvauspäiviin. Koska vaatteita oli tullut myyntiin syksyn jälkeen 9 vaatetta enemmän, vaatekokonaisuuksissa oli luonnollisesti enemmän sumplimista. Lapin päässä Ylläs Eventsin Piia auttoi jälleen mallien buukkaamisessa ja mietimme kuvauslokaatioita ulos. Kävimme läpi myös muita juoksevia asioita liittyen kuvauspäiviin.

Talven aikana huomasin, että aikataulu muuttui moneen kertaan ja muutaman mallin perumisen vuoksi teimme myös plan b:ta muutaman vaatteen suhteen. Jossain vaiheessa onneksi tajusin lopettaa aikataulun vekslaamisen ja totesin, että näillä mennään. Joka tapauksessa säiden muuttumiset muuttavat aina aikataulua, joten oikeastaan mitään ei kannata kirjoittaa tähtiin etukäteen.

Lento Lappiin ja kuvaukset käyntiin

Koska minimimmi oli taas yksi malleista, lensimme Lappiin hänen kanssaan sunnuntaina. Kaksi mallia tuli autolla perässä sunnuntaina myös, ja video- ja valokuvaaja Oleg Oksanen lennolla maanantai-iltana. Koska toinen malleista Nelli Päiväläinen on myös valokuvaaja, päätimme maanantaina ottaa muutamat asukokonaisuudet ”pois alta”. Jollain tasolla se toi helpotusta varsinaisiin kuvauspäiviin eli tiistaihin ja keskiviikkoon, kun tiesin, että lasten ja naisten vaatteista oli muutamat kokonaisuudet jo kuvattu.

Hauska faktahan on se, että sekä Oleg että Nelli ovat ottaneet Kallalle aikaisemmin mainoskuvia, ja olen hyödyntänyt heitä jo ”edellisessä elämässä” markkinointiviestintätoimistossa. Olimme aikoinaan raskaana Nellin kanssa samaan aikaan ja tytöillämme on noin viikko ikäeroa. He ovat myös samassa päiväkotiryhmässä. Kuten arvata siis saattoi tytöillä leikkiä riitti ja minimimmi kysyikin, että voidaanko olla ensi kerralla viisi yötä.

Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, vaatekuvauksissa yksi tärkeimpiä asioita on katsoa, että vaate on suorana mallin päällä ja käydä sitä tarpeen tullen kiskomassa ja asettelemassa paremmin. Oikeastaan melkein helpompaa on antautua hyvään fiilikseen ja käytännössä unohtaa, mitä ollaan tekemässä. Tällöin vasta jälkikäteen huomaa, ettei vaate edes näy kunnolla jossain tietyissä asennoissa tai se on muuten vain rytyssä jostain kohtaa. Kuvaa ei voi tietenkään tällöin käyttää.

Olen myös huomannut, että behind the scenes -materiaali kiinnostaa aina myös, mutta helpompaa minulle kuvauksissa on, kun tiedän, että se on jollain hallussa. Ylläs Eventsin Piia olikin loisto apu näissä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut: kuvaukset menivät nappiin ja saimme samalla myös kivoja reissumuistoja. Minimimmikin sanoi aamulla, että äidin kanssa on kivaa reissata. Nyt on kyllä jollain tasolla taas “takki hetken tyhjänä” – kuvausreissuilla aina muutaman päivän aikana tapahtuu niin paljon, että usein vasta myöhemmin, kun saan viralliset käsitellyt kuvat ja videot, ymmärtää miten huippu reissu taas oli. Kiitos vielä koko tiimille! <3

ps. Hyödynnä koodi KALLA20 ja tutustu mallistoihin. Uutuutena mm. kesävaatteet, kuten t-paita ja hihaton mekko. Koodi oikeuttaa -20% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com

20/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Tuumasta toimeen pop upia järjestämään

Haluatteko kuulla hauska jutun? Olen järjestämässä kahden muun suomalaisen naisyrittäjän kanssa yhteistä pop up -tapahtumaa. Hauskin osuus tuossa siis on se, että aloimme tehdä tätä oikeastaan vasta hiukan yli kuukausi sitten, ja pian tuo viikonloppu kolkuttelee jo nurkan takana. Miten pop up kursitaan kasaan? Alla osa-alueita linkkeineen. Aika nopealla tahdilla saatiin homma rullaamaan.

Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Kun Kalla Activen uusi hihaton merinomekko tuli ja oli tarkoitus lanseerata se myyntiin, valokuvaaja Jonna Monola otti sen tuotekuvat studiossaan työnalle. Kun tapasimme Punavuoren Relove-kahvilassa ja vein kuvauslainoja hänelle, hänen kanssaan oli hänen ystävänsä Eva. Olin jälleen kerran ”liian ajoissa” ja tavallaan häiritsin heidän tapaamistaan. Evan kanssa tuli kuitenkin pöydässä puheeksi yrittäjyys ja vaatebrändit, sillä hänellä on oma joogavaatemerkki Moonah Wear. Koska teen niin paljon töitä yksin, tuntui tosi ihanalta sparrailla kaikesta yrittäjyyteen ja yleisesti vaatealaan liittyvästä – paljon jäi kuitenkin puhumatta, joten sovimme, että näemme vielä.

Melkein heti tuon jälkeen sain kutsun aamiaistilaisuuteen, jossa tapasin Katjan, joka on Edly Helsinki -kenkäbrändin perustaja. Aamiaistilaisuus oli Solo Sokos Hotelli Helsingin Blomstedt-tapahtumatilassa, ja Katja sattui istua minun kanssani samassa pöydässä. Idea yhteisestä pop upista tuli ja sanoin heti, että pyydetään myös Evaa ja Moonah Wearia mukaan. Koska hotellinjohtaja Aki Keskitalo istui viereisessä pöydässä, päätimme ehdottaa asiaa heti myös hänelle. Aki lähti ideaan mukaan ja saimme vihreää valoa tuon samaisen Blomstedt-tapahtumatilan käyttöön. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu 5.-7.5 oli vapaana tilassa, ja se sopi meillekin hyvin.

Tapahtuman konseptointi

Kun näimme Katjan ja Evan kanssa, aloimme ideoida konseptia, visua ja tapahtuman nimeä. Pienen pallottelun jälkeen Blossom together kuulosti mielestämme hyvältä. Tiedättekö lauseen:

”A FLOWER DOES NOT THINK OF COMPETING TO THE FLOWER NEXT TO IT. IT JUST BLOOMS.”
Zen Shin

Lähinnä mietimme sitä, miten yhdessä tekeminen ja toisten tukeminen auttaa meitä kaikkia. Myötäeläminen, lempeys ja aitous kantavat pidemmälle ja saavat meistä jokaisen kukoistamaan. Varjopuolena puhuimme myös kateudesta ja missä muodoissa sitä on ilmennyt. Faktahan on se, että toisen onnistumisesta iloitseminen ja auttaminen eivät ole itseltä mitenkään pois – päinvastoin. Tässäkin uskon karmaan – auttaminen ja toisen tukeminen tulevat kymmenkertaisena takaisin.

Kun olimme keksineet konseptin, loin perus visupohjia Canvaan, joita muokkailimme Evan kanssa eri kokoihin someen ja printteihin. Etsimme yhteistyötahoja ja otimme heihin yhteyttä sekä loimme Facebook eventin.

Tapahtumaan yhteistyöhön lähtivät Solo Sokos Hotel Helsingin lisäksi Suomen Lasitehdas Oy ja Jubilee Oy. Lasitehtaalta saamme heidän upeita design peilejä lainaksi sekä Jubilee Oy lainaa meille rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heille jo etukäteen, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Katjan ja Evan kanssa pop upia on ollut tosi mutkaton ja helppo tehdä, enkä malta odottaa, että toukokuu tulee. Markkinointimateriaalit ovat suht valmiina, hintalaput tehtyinä, peilien ja rekkien kuljetusaikataulut sovittu, mainosjulisteet tilattu painosta, perjantaiaamuna pidettävän PR-tapahtuman konsepti, kutsut ja puhuja valmiina sekä aamiaistarjoilut hotellin puolelta tuohon sovittuna.

Monia asioita on siis jo poistunut to do -listalta ja voisi jopa sanoa, että aika hyvällä mallilla ollaan – vai tuleeko näiden kanssa aina sama ”hurja remontti -ilmiö”, jossa ihmiset odottavat oven takana ja samaan aikaan joku laittaa vielä viimeistä laattaa seinään. No sen näemme sitten!

Joka tapauksessa tulkaa moikkaamaan! Olisi kiva nähdä paikan päällä! (Ja mikä parasta annamme tuotteista -20% alen)

ps. Solo Sokos Hotelli muuten tarjoaa myös tapahtumaan osallistuville pienen alen hotellin Pauli´s ravintolaan. Koodilla POP UP saa -15% alennuksen Bowl-annoksista.

BLOSSOM TOGETHER WEEKEND POP UP
Paikka: Solo Sokos Hotel, Blomstedt-tapahtumatila
Yliopistonkatu 8, 00100 Helsinki

Päivämäärä ja kellonaika:
Perjantai 5.5.2023 klo 10-19.00
Lauantai 6.5.2023 klo 11-18.00
Sunnuntai 7.5.2023 klo 12-16.00
Kurkkaa FB event

10/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

“Saako sulta vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen?”

Vaikka Kalla Active on brändinä tosi nuori, mukavaa on ollut huomata, miten moni on seurannut matkaani sen kanssa ihan alkutaipaleelta asti. Parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä.

Kirjoittelin matkan alussa siitä, miten alkujaan minun ei ollut edes tarkoitus aloittaa yrittäjänä ja miten Kalla Active -brändi syntyi. Nyt kun palasin tekstien myötä Kalla Activen alkuaikoihin, tuntuu, että noista hetkistä on ikuisuus – tai ehkä ajankulu on vain hämärtynyt, kun oma lapseni on kasvanut niin nopeasti kaiken tämän rinnalla.

Omat ja lapseni tarpeet lähtökohtana

Olenkin aikaisemmin kertonut, kuinka Kalla Activen tarina lähti käyntiin käytännöllisyydestä ja tarpeesta. Kun lapseni syntyi, halusin löytää niin itselleni kuin hänellekin monipuolisempia merinovaatteita. Ulkoilujen jälkeen usein huomasin, että alin kerrasto jää koko päiväksi vahingossa päälle. Kyllästyin siihen iän ikuiseen kalsarifiilikseen. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta mieluisia tuotteita.

Kun lähdin kehittämään tuotteita ja luomaan brändiä, halusin luoda leikkauksin ja värein merinovaatteiden tyyliin vaihtelua. On ollut kiva huomata, että monella muullakin oli nämä samat tarpeet. Hulluinta alussa oli kuitenkin se, ettei minulla ollut lainkaan vaatealankokemusta. Minulla oli vain luomani pitkä lista mallistojen ominaisuuksista sekä vahva näkemys brändin visuaalisesta ilmeestä, leikkauksista ja väreistä. Jotenkin olin niin varma siitä, mitä haluan luoda. Minulla oli lista myös tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ollut vielä ulkona.

Päämateriaalin valinta oli helppo, sillä olen jo vuosia rakastanut merinovillaa. Se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä ja näin ollen sopii täydellisesti Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin ympärivuotiseen käyttöön. Keksin Kalla Active -nimen ollessani kukkakaupassa. Huonevehkan eli Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia.

Konkreettinen to do -lista

Kuitenkin ennen kaikkea tätä, täytyi sumplia konkreettinen liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelma, perustaa osakeyhtiö, varata tavaramerkki Suomesta ja EU:sta, viimeistellä brändin visuaalinen ilme, löytää vaatesuunnittelija auttamaan konkreettisissa asioissa, kuten mittasuhteissa, sarjoitussäännöissä ja naisten ja lasten mallistojen luonnoksissa, tilata brand labelit (niska- ja riippulaput) vaatteisiin, etsiä hyvä ja luotettava kirjanpitäjä (jonka jo vaihdoinkin kertaalleen), sopia vaatteiden tuotanto ja logistiikka, rakentaa verkkokauppa, luoda sometilit ja hahmotella niiden sisältöjä. Ja varsinkin vaateyrittäjällä on jatkuva tarve kuville, jotta jokaiseen vuodenaikaan ja käyttötarkoitukseen on omat markkinointimateriaalinsa. Tässä vain siis muutamia juttuja – listasta taisi jäädä osa pois, sillä osa alkutaipaleesta on jo tyystin jo unohtunutkin. Aika myös kultaa muistot.

Mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi.

Minulta kysytään usein vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen. Mielellään sparrailen yrittäjyydestä tai asian vierestä. Tämäkin on aihe, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta välillä juttutuokion jälkeen se oma polku saattaa löytyä kirkkaammin.

Alla muutamia asioita, joita tuli mieleen.

1. Luota omaan visioosi

Ympärillä tulee olemaan joukko asian ”spesialisteja”, joiden mielestä heillä on ainoa oikea näkemys asiasta. Sinä olet kuitenkin tuotteesi asiantuntija. Opi karsimaan neuvoista hyödyllisimmät ja laittamaan loput toisesta korvasta ulos. Lannistajia löytyy myös aina. Heidän sanojen taustalla on aina usein jotain muuta.

2. Kerää ympärillesi luottotiimi

Sitouta ihmiset ympärilläsi. Vaikka olisit yksinyrittäjä, hanki vakiotiimi, joita hyödynnät. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

3. Anna hyvän kiertää

Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Tämänkin kohdalla uskon jollain tapaa Karmaan. Auta niin sinuakin autetaan. Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin se, että sinulla on lähellä ihmisiä, jotka haluavat sinun ja yrityksesi parasta.

09/04/2023 Äitiys, Hyvinvointi, yrittäjyys

Varmat kevään merkit – ja oma virta lopussa

Kevät tuli nyt virallisesti. Kun vihdoin lähes kaikki lumet olivat sulaneet, huhkin heti neljä viisi tuntia puutarhassa haravan kanssa sekä laitoin kukkapenkkejä kesäojennukseen. Puolisoni naureskeli: ”On se kovaa hommaa.” Itse olin taas odottanut tätä kuin kuuta nousevaa, sillä puutarhan hoito on minulle terapiaa – sen suunnittelu ja laittaminen on niin palkitsevaa, sillä siitä näkee konkreettisesti tuloksen. Toki sen tuloksen näkeminen yleensä saattaa kestää (tätä minun on pitänytkin opetella), sillä viimekin kesänä kylvin esimerkiksi sellaista perennaa, jossa ensimmäiseen kukintaa menee vähintään vuosi.

Kausi pakettiin

Itselle syksy on aina ollut ns. virallinen vuoden alku, eikä vuodenvaihde – samoin kevät on ollut henkinen vuodenpäätös. Tämä johtuu varmaan omista urheilujutuista. Kesä oli aina jonkinlainen välivaihe, jolloin puuhailtiin niitä näitä sekä lomailtiin. Oma kevääni päättyi aina johonkin kauden päätösjuhlaan. Nuorempana meillä oli monta vuotta perinteenä mennä samanikäisen poikajoukkueen kanssa SM-turnaukseen jälkeen juhlistamaan mitalleja sekä pelaamaan viikonlopputurnaus Sollentunaan Ruotsiin. Tuon jälkeen oli yleensä seuran virallinen päätösjuhla. Laitettiin siis kautta pakettiin.

Meidän minimimmillä ja muilla Helsingin Luistelijoilla oli viikko sitten Velhokoulu-kevätnäytös Nordiksella. Olen niin ylpeä hänestä ja koko hänen luistelujengistä ❤️ Jollain tapaa en nuorena osannut jännittää omia kilpaurheilujuttuja ja ihmettelinkin aina välillä, kun ratkaisupelien tai arvokisahiihtojen aikana mun oma äiti istui autossa – kuulemma jännitti niin. Minuakin jännitti ennen näytöstä äitinä tosi paljon, kun minimimmiä haettiin jäähallin alaovilta pukuhuoneeseen. Kun hän juoksi ”Run Forest”-tyylillä luistimien laittoon, tajusin lopettaa jännittämisen ja menin katsomoon odottelemaan näytöksen alkua.

Sanon aina minimimmille ennen kuin hän menee treeneissä jäille, että pidä hauskaa. Nykyään hän huutaa jo mulle ilman mun sanomista: ”Äiti, mä pidän hauskaa!” 😍 Kun pääsimme kotiin, eka kysymys olikin, koska on seuraava näytös.

Jokavuotinen kevätväsymys

Kaikista varmin kevään merkki itselle on se, että itsellä alkaa ns. yleinen kisakestävyys loppua. Monellehan tulee valon myötä yleistä kevätväsymystä ja sitä sanotaan, että keho innostuu liikaa, mutta itselläni väsymys on selkeästi hetkellistä loppuunpalamista, sillä jostain syystä talvikausi on aina työntäyteinen kaikin puolin. Yleensä viimeistään toukokuun kohdalla kilometrit alkavat painaa jaloissa.

En tiedä, miten omalla kohdalla tämä on jokavuotinen asia. Nuorempana yleinen vitsin aihe ystäväporukassani oli, että kun muut vasta innostuivat kevääseen, itse olin jo ehtinyt ottaa siitä kaiken ilon irti: liikuin, urheilin, tulin ja menin sinne sun tänne. Näin vanhemmiten on keväällä sama homma, mutta nykyään energiat menevät työ- ja kotijuttuihin, mutta niihinkin tekemisiin pitäisi osata laittaa stoppi. Varma kevään merkki siis! Ehkä ensi vuonna muistan tämän, enkä vedä itseäni yhtä piippuun.