Mitäs viikkoon? Mun Kalla Active -verkkokauppa on ollut nyt auki melkein 2 kuukautta. Se on musta lyhyt aika, mutta silti tuntuu, että ollaan menty tuhansia kilometrejä jo eteenpäin – tai hassuinta on, että aika on mennyt niin nopeasti.
Tavallaan kyllä alkukin meni nopeasti, sillä minulla oli niin tarkka kuva päässäni, mitä haluan – tai oikeastaan mitä tarvitsen. Kun lähdimme suunnittelemaan merinovillamallistoa, halusimme viedä mallin ja värin mahdollisimman kauaksi perinteisistä merinovillakerrastoista. Legginsseissa esimerkiksi inspiraationa oli urheilutrikoiden istuvuus, leikkaukset sekä korkea vyötärö – silti ne tuntuvat päällä kevyiltä ja pehmeiltä. Sanoinkin aina, että haluan yhdistää kauniin kotiasun ja toimivan lämpökerraston.
Lapin taikaa
Ottakaa muuten seurantaan Instagramin puolelta @vanlifebyjenni. Hän otti mielettömän upeita kuvia reissullaan ja toimi itse mannekiinina – ja onpa muuten hieno lokaatio tuo Arctic Land Adventure. 😍 Kuinka moni on käynyt tuolla ja yöpynyt lasi-igluissa? Olisi varmasti ihana tuijotella tähtiä ja ihastella luontoa. Kiinnostuin myös paikasta lisää ja kävin kurkkaamassa heidän verkkosivuillaan. Mielenkiintoista olisi samalla kokea paikallisia asioita esimerkiksi nähdä revontulet ja poroja tai ihan vain vaeltaa luonnossa.
Vasaran Porotilalla, jossa Arctic Land Adventuren lasi-iglut sijaitsevat, pääsee myös tutustumaan saamelaiseen poronhoitoon, sen historiaan ja kiehtoviin tarinoihin. Porotilan omistaja on poromies 12:ssa polvessa, joten hänellä olisi varmasti ikiaikainen tieto ja taito saamelaisesta elämäntavasta.
Vaikka täällä Helsingissäkin lunta on ihanasti, kieltämättä tuli aikamoinen Lappi-kuume.
Pienen neidin elämää
Sanoin myös juuri viime viikolla kavereille, että ällistyn aina, kun näen Kalla Activen vaatteita muiden päällä. Jopa se tuntuu hassulta, että lapseni on puettua päivästä toiseen oman vaatemerkkini vaatteisiin. Liikuttavaa on, että jopa pyytää aamuisin samaa sinistä paitaa päälle. (Mallikappaleet tulevaan maaliskuussa julkaistavaan mallistoon ovat olleet todellakin tehokäytössä)
Hän on mielestäni myös ihanassa iässä. En tiedä, millainen 2,5-vuotias stereotyyppisesti on, mutta meidän pikku neiti on samaan aikaan reipas ja vilkas höpsöttäjä, mutta toisaalta taas niin rakastava ja huolehtiva halija. Eilen hän sanoi minulle illalla, että: ”Äiti on jättiläis-ihana” ja paijasi minua heti aamutuimaan.
Helpottavaa on myös se, että hän kertoo harmituksista. Syksyllä kun olimme tosi kipeinä, hän halasi minua ja sanoi: ”Äiti, minua harmittaa.” Samaan aikaan on ihana, että hän kertoo myös asioista, joista tulee hänelle hyvä mieli. ”Olipa kiva päivä”, hän sanoi eilen, ennen kuin nukahti. Samalla kertoi myös rakastavansa päärynää.
