”Mukava, kun olet aktiivinen” ja ”Kiva, kun sä jaksat yrittää” lauseilla ehkä pohjimmiltaan tarkoitetaan hyvää, mutta oikeasti niistä tulee ainakin itselleni aivan päinvastainen fiilis. Yrittäjän päivä tuli ja meni. Monet tarttuivatkin somessa tuohon yrittää-verbimuotoon, enkä itse voisi olla yhtään enempää samaa mieltä sen uudelleennimeämisestä.
Olen ollut itse yrittäjänä melkein kymmenen vuotta. Menin aluksi osakkaaksi erääseen markkinointiviestintätoimistoon. Saatuani lapsen myin osakkeet ja pähkäilin mitä teen. Jatkoin viestinnän ja markkinoinnin tekemistä muutamalle yritykselle ja tuo kaava jatkui. Lisäksi aloin kirjoittamaan freelancer-toimittajana muutamaan lehteen. Projekteja päättyi ja uusia alkoi. Samoihin aikoihin vein eteenpäin ideaani merinobrändistä. Brändin nimeksi tuli Kalla Active.
Hulluus ennen kaikkea
”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi”, sanoi aikoinaan eräs hyvä ystäväni. Olen aina ollut tekijä, ja minulla ei ole ollut ongelmia aikatauluttaa päiviäni ja jaksottaa tekemisiäni. On päiviä, että tuntuu edelleen hullulta, että lähdin kehittämään kokonaan omaa brändiä, mutta olen kokenut, että olen siitä tyhmänrohkeudesta saanut jo nyt pienen palkkion ja eteenpäin mennään koko ajan. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”? Välillä kannattaa olla vähän hullu.
Yrittäjyysvuodet ovat suoraan sanottuna olleet jollain tapaa uiskentelua avomerellä. Olen uinut monessa eri aallokossa. Välillä aallokko on puskenut lujaankin, mutta olen silti pysynyt pinnalla ja uinut eteenpäin. Yrittäjyys antaa vapautta ja vastuuta. Kaikessa karmeudessaan se on välillä todella epävarmaa. Samaan aikaan en pystyisi ajatella olevani enää muu kuin yrittäjä. Se, että olen naurettavan optimistinen, on välillä hyvä ja välillä huono asia. Se lisää riskiottoa, mutta toisaalta se on vienyt myös eteenpäin. Optimistisuus kietoutuu sinnikkyyden ympärille ja niitäkin päiviä tulee ajoittain vastaan, kun näitä luonteenpiirteitä oikeasti tarvitaan ja jaksamista koetellaan.
Kun tekee yksin töitä, ei ole ketään pelastamassa, jos jokin asia menee pieleen. Nykyään olen onneksi hyväksynyt sen, ettei kaikkea tarvitse osata itse. Olen onneksi onnistunut keräämään elämäni aikana ympärilleni sellaisia oman alansa ammattilaisia, joita on helppo palkata avuksi. Kannattaa kerätä ympärillä ihmisiä, joilla on optimistinen asenne ja usko tekemiseesi. Hyvä meininki tarttuu! Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisuutta ja ”tunnelman droppaamista”.
Tärkein moottori tekemiselle on yrittäjän oma hyvinvointi
Ennen lasta tuntui, että tein töitä 24/7, mutta lapsensaannin jälkeen olen oppinut kuuntelemaan myös itseäni ja kehoani enemmän. Väsynyt ja tukossa oleva ihminen ei ole luova. Se vaan suorittaa. Olen oppinut varaamaan aikaa omaan hyvinvointiin ja siihen, että ehdin urheilla. Nykyään käyn myös aikuisten luistelussa, mikä haastaa mukavalla tavalla mieltäni.
Itse koen, että positiivisin asia yrittäjyydessä ehdottomasti on se, että se on mahdollistanut enemmän aikaa tyttömme kanssa. Olen pystynyt ottamaan hänet esimerkiksi mukaan Kallan kuvausmatkoille. Hän muistelee esimerkiksi vieläkin Ylläksen ja Äkäslompolon kuvausreissuja. Hassua on myös näin jälkikäteen katsoa kuvia, videoita ja behind the scenes -materiaalia sellaisella “wau-fiiiksellä”. Koska brändi on oma, sitä kai on aivan eri tiloissa, kuin esimerkiksi menneisyydessä asiakkaille järjestetyissä kuvauksissa. En osaa kuvata sitä tunnetta. Tuo jännitys on kuitenkin hyvä tunne.
Viimeinen huomionarvoinen seikka tämänhetkisessä elämässä on se, että pidän edelleen äärettömästi työstäni – ja se on ehkä tärkeintä.
