Varsinkin nyt äitinä ollessani olen huomannut, kuinka montaa eri mieltä lasten harrastamisesta ollaan. Toki on ihanaa, että asioita mietitään monesta eri näkökulmasta, eikä tähänkään ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Eniten ehkä yllättää se, että jotkut vanhemmat ovat niin järkkymättömän varmoja omasta mielipiteestään, eivätkä tuon vuoksi pysty tarkastelemaan asiaa useammasta eri näkökulmasta.
Lapsia on niin erilaisia – niin kuin meitä aikuisiakin. Se mikä sopii itselle, ei aina välttämättä sovi toiselle. Ymmärrän hyvin myös haasteet vanhempien työaikatauluissa ja rahanäkökulman. Lapsen harrastusmahdollisuuksia saattaa rajoittaa seurojen kasvavat osallistumis- ja kk-maksut.
Liikkumisen riemu
Olen itse liikunnallisesta perheestä, ja rakastin sitä, että isämme aina jaksoi liikkua meidän kanssamme sekä kuskailla monenkin eri lajin harjoituksiin ja kisoihin. Harrastin nuorempana hiihtoa, lentopalloa, yleisurheilua ja pesäpalloa. Näistä aikuisuuteen pelasin lentopalloa. Näin jälkikäteen ajateltuna urheilu on antanut itselleni äärettömän paljon iloa, kokemuksia, reissuja ja ystäviä. Minulla oli turvallinen yhteisö ympärillä, jossa sai kasvaa ja kehittyä omaan tahtiin. Koen, että urheilu toi myös pettymyksensietokykyä, sitkeyttä ja vuorovaikutustaitoja. Sen kautta olen saanut rutkasti taitoa käsitellä jännityksen ja pettymyksen tunteita. Isämme aina sanoikin, että: ”Kaikkihan voittaa tykkäävät, mutta urheilun myötä oppii myös häviämään.”
Vaikka itselläni on kilpaurheilutausta, ymmärrän myös, että liikunta ei ole kaikkien juttu. Toisaalta me vanhemmat helposti välitämme omia ennakkoasenteitamme lapsiimme. Jos ei itse ole esimerkiksi ikinä tykännyt liikkua, voi välittää vahingossa negatiivisen fiiliksen eteenpäin, eikä anna lapsen itse kokea ja löytää mahdollista liikkumisen riemua.
Lapsen ekat harrastukset
Aloitimme käymään tyttäremme kanssa jumppaliikkarissa, kun hän oli 2,5-vuotias. Päädyimme tuonne hieman vahingossa kelin saattelemana. Talvi oli märkä ja satoi räntää. Muistan, että olimme monta kuukautta ainoat ihmiset leikkipuistossa, ja ajattelin, että ehkä olisi kiva päästä myös sisälle juoksemaan. Tyttömme on aina ollut liikkuvainen, ja hän oli jo pienestä pitäen koko ajan menossa.
Seuraava sattuma kävi hänen ollessa 3-vuotias. Hänen päiväkotitätinsä kertoi, että on Helsingin Luistelijoiden luistelukoulussa valmentajana. Luistelukoulu oli vielä ensimmäisen puoli vuotta ilmainen, joten päätimme kokeilla. Jäällä oli tuttu täti vastassa, ja tyttömme rakastui saman tien lajiin, ja sillä tiellä olemme edelleen. Kun hän siirtyi ensimmäiseen kehitysryhmään, eräs vanhempi päivitteli, kuinka hänen mielestään noin nuorella ei kuulu olla vielä harrastusta. Itse ajattelen, että tämä on lapsikohtaista. Vaikka harrastuskertoja olisi useampi viikossa, ei meidän tyttömme ainakaan koe menevänsä treenaamaan. Hän menee näkemään ystäviensä ja tekemään asiaa, jota rakastaa. Uusien temppujen oppiminen jäällä on parasta. Toki vanhemmalla on tärkeä rooli tukea ja huolehtia lapsen jaksamisesta. Itse ajattelen asian niinkin simppelisti, että huolehdin, että hän saa tarpeeksi ravintoa ja unta.
Tyttömme sai nyt vuoden vaihteessa kutsun seuraavaan kehitysryhmään, jonne hän innoissaan siirtyi. Kuulin tähänkin kommentin, että on vaarallista, kun 6,5-vuotias lapsi harrastaa vain yhtä lajia. Vaikka harrastuksena olisi vain yksi laji, se ei tarkoita, etteikö hän muuten liikkuisi monipuolisesti. Käymmekin usein yhdessä hänen pyynnöstään mm. hiihtämässä, laskettelemassa, uimassa ja yleisurheilemassa. Edelleen hän on se menevä tapaus, joka kiipeilee viereisen koulun kiipeilytelineessä ja roikkuu tangoissa.
Välillä vanhemmat ovat taas kauhistuneita siitä, kuinka laji on valikoitunut jo näin nuorella iällä. Itse taas ajattelen heidän treeninsä olevan monipuolista niin jäällä, oheisissa ja treeneihin kuuluvassa tanssissa. Hän on luistellut melkein samojen tyttöjen kanssa alkuryhmistä alkaen. Pidempään jatkunut taitoluistelu on jo nyt tuonut hänen ympärilleen sen tärkeän yhteisön ja ystävät, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Pukuhuonehöpinät ovat parasta ja esiintymiset aina vuoden kohokohtia.
Kaiken kaikkiaan koen, että liikuntaharrastuksilla on positiivinen vaikutus kasvuun ja kehitykseen. Toivon, että jokainen ihminen löytää elämäänsä asian, joka tuo hänelle onnistumisen tunteita – on se sitten liikunta, musiikki, taide tai muu asia. Jokainen on myös ansainnut ympärilleen yhteisön ja ihmiset, jotka kannustavat ja tukevat.
