“Eikö sulla ole mitään urahaaveita?”, kysyi vieressä seisova henkilö. “Ei”, sain vastattua ja jatkaessani matkaa jäin miettimään kysymystä. Olipa outo kysymys. Tavallaan ihan validi, mutta jotkuthan voivat kokea sen loukkaavana. Aivan kuin henkilön, jolta kysymys kysytään, tämän hetkinen työstatus ei ole tarpeeksi hyvä tai arvostettava. Mehän kaiken lisäksi saatamme määritellä arvostettavuuden ja menestyksen aivan eri lailla. Priorisoimme myös meille tärkeitä asioita eri järjestykseen. Toiselle urahaaveet ja työn tuoma sisältö tuovat esimerkiksi onnea, kun taas toiselle perhe menee kaikessa edelle. Kuitenkin hänkin saattaa nauttia silti työstään ja kokea itsensä menestyneeksi. Kuka näitä määrittelee?
Niistä urahaaveista
Jos nyt saisin vastata kysymykseen uudelleen, vastaisin luultavasti hiukan pidemmin. Ensinnäkin pyytäisin häntä hiukan avaamaan kysymystä – ihan vaan sen vuoksi, että en ehkä ymmärtänyt, mitä kysymyksellä haetaan. Ja jos rehellisiä ollaan, minulla oli nuorempana paljonkin uraan liittyviä haaveita. Kaikki haaveiluhan on ihanaa! Mutta niin hassulta, kuin se kuulostaakaan, tunnen saavuttaneeni jo ne kaikki. Ehkä monen vuoden markkinointiviestinnän työt ovat myös avanneet niin laaja-alaisesti eri aloja.
Muistan nuoruudessani, että minulla oli kaksi ns. haave työpaikkaa. Ne olivat Olympiakomitea ja Veikkaus. Ajattelin, että vielä jokin päivä olen jommassa kummassa töissä. Ennen yksinyrittäjyyttä olin osakkaana eräässä markkinointiviestintätoimistossa ja sain tehdä näiden molempien tahojen kanssa yhteistyötä eräiden asiakkuuksien myötä. Hassua oli, että kun asiakkuudet loppuivat, en enää kokenut samanlaista halua olla heidän leivissään.
Ehkä tämä on jokin aikuisuuden ja ennen kaikkea 40-vuotiaan itsevarmuusbuusti, mutta olen äärimmäisen tyytyväinen omaan työstatukseeni ja siihen, että saan olla yrittäjä ja freelancer. Rakastan viedä eteenpäin Kalla Activea ja sen rinnalla tehdä viestinnän ja markkinoinnin projekteja eri yrityksille ja hankkeille. Koen, että yrittäjyyden myötä saan parhaiten omia vahvuuksiani hyödynnettyä. Mietinkin, että ehkä kysyjällä ei ollut käsitystä siitä, millaista on olla yrittäjä. Ehkä kaiken ei tarvitse olla hienojen titteleiden takana. Toki ymmärrän myös ihmisiä, joille nämä asiat ovat kaikki kaikessa. Ehkä myös ajattelin joskus näin. Kun valmistuin yliopistosta, olihan se siistiä täyttää CV:ta, kun pääsi niihin ensimmäisiin oman alan töihin.
Yrittäjyyden ylä- ja alamäet
Toki yrittäjänä täytyy kestää se, että töiden määrä saattaa vaihdella radikaalisti. Esimerkiksi nyt viime kuussa tein eräille autonvuokrausyrityksille projektin liittyen viestintää ja sosiaalisen median sisältöihin. Meillä oli kaksi kuvauspäivää, jolloin valokuvasin ja videokuvasin. Loppuviikon taas editoin materiaalia ja kirjoitin valmiita postauksia kuviin ja reelseihin, jotka olin tehnyt. Nyt taas huhtikuussa yritän keskittyä enemmän Kalla Activeen ja tehdä kesää valmiiksi. Toki jos viestinnän ja markkinoinnin freelancer-keikkakyselyitä tulee, teen aina niille kalenteriin tilaa, sillä usein niistä tienattu raha mahdollistaa myös enemmän markkinointitoimenpiteitä Kallaan.
Ainahan tavallaan voisi tehdä enemmän töitä. Toisaalta olen huomannut, että rahaa kuluu juuri sen verran, kuin sitä on. Esimerkiksi kun tein viime vuonna 1,5 vuotta putkeen viestinnän asiantuntijana Laakson yhteissairaala -projektia, tuntui, että rahaa kului paljon enemmän kaikkiin turhuuksiin. Nyt kun freelancer-projektitöitä on ollut selkeästi vähemmän, rahaakin kuluu maltillisemmin.
Aika on arvokkain
Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta yksi asia, jota raha ei voi määritellä, on aika tyttäremme kanssa. Hän on nyt eskari, ja yrittäjyyden myötä olen pystynyt hakemaan häntä aikaisemmin ja mahdollistamaan sen, että hän ehtii taitoluisteluharrastukseensa. Koen, että yrittäjänä itselleni ei hänen harrastusaikataulut (treenien alkaminen aikaisin) aiheuta niin paljon sumplimista ja haasteita, kuin esimerkiksi ns. muilla palkallisissa töissä käyvillä vanhemmilla. Toki, jos treenit alkavat esimerkiksi klo 15.20 ja jokin työasia jää itsellä kesken, teen sen sitten vaan loppuun jäähallilla tai kun tulemme treeneistä kotiin.
Jos haaveita voisi siis listata, ehkä oma haaveeni menee tyttäremme suuntaan. Oma haaveeni on, että pystyn jatkossakin järjestellä työkuviotani niin, että hän pysyy prioriteettilistani ekana. Tämä tuskin on mahdoton haave, sillä nytkin hänen ollessa eskarissa, aikaa on tehdä työt valmiiksi kotona.
Miten te muuten olisitte vastanneet tuohon urahaavekysymykseen?
