Tuntuu, että alkutalvi on taas antanut aivan liikaa uusia näkökulmia. On tullut niin pieniä kuin suuria asioita vastaan – ja sehän on elämää. Kun taas ne laittaa rinnakkain, huomaa selkeämmin puhdistaa omia lasejaan ja panostaa itselle tärkeisiin asioihin ja ihmisiin. Ehkä jopa arvostaa entisestään kaikkea sitä tukea ja rakkautta, jota ympäriltä saa. Pieniä ikäviä asioita tapahtuu ja usein suoraselkäisyydellä ne selvitetään. Elämän tärkeiden asioiden rinnalla tällaiset pienemmät asiat tuntuvat vain asioilta, jotka vain turhaa tuovat murhetta ja valvottuja öitä. Hyvänä esimerkkinä perspektiivistä ovat terveys ja peruuttamattomat asiat. Tällä viikolla sain tietää nuoruuden aikojen esimieheni poismenosta. Hän oli alle 50-vuotias. Hän...
Millaisella perspektiivillä sinä katsot maailmaa?
