yrittäjyys – Sivu 2

30/08/2023 Äitiys, Kalla Active, Vanhemmuus, yrittäjyys

Miksi sä kirjoitat sun blogia?

Vuosien mittaan olen saanut useita kysymyksiä, miksi kirjoitan tätä Ninniohia-blogia. Alkujaanhan aloin kirjoittamaan blogia äitiyslomalla, koska kaipasin kirjoittamista. Olin tuolloin vielä osakkaana eräässä markkinointiviestintätoimistossa, ja uskoin todella, että olen sinne vielä äitiysloman jälkeen palaamassa. (Elämähän ei mennyt niin, vaan päädyin myymään osuuteni ja lopulta perustin Kalla Active -merinobrändin) Kirjoittelinkin tästä aikoinaan blogiini: Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Yksi elämäni rakkaus on kuitenkin aina ollut kirjoittaminen, ja edelleen virallisestikin teen sitä työkseni. Kirjoitan kaikki Kalla Activen sisällöt ja muutamalle lehdelle artikkeleita sekä yrityksille haastatteluita, mutta miksi sitten vielä näiden lisäksi kirjoittelen blogia?

Vuosien mittaan blogi on ollut yksi kanava jäsennellä omia ajatuksia. Hassua onkin ollut huomata, miten moni lukija on pähkäillyt samoja asioita, vaikka luonnollisesti kaikkia ei kaikki asiat kiinnostakaan – eikä onneksi tarvitsekaan.

Huomaan, että blogini toistuvimmat aiheet linkittyvät usein äitiyden tai yrittäjyyden ympärille. Toki näiden lisäksi kirjoittelen muustakin esimerkiksi oman pihan myötä syntyneestä puutarhahulluudestani tai urheilusta ja ulkoilusta, jotka ovat olleet vakio asioita elämässäni lapsesta saakka.

Äitiys ja arki

Moni äiti varmasti on yhtä mieltä siitä, että äitiydessä on monia eri puolia. Lapsethan ovat erilaisia sekä äitiyskokemukset vaihtelevat laidasta laitaan. Ja jos jotain rakastaa, terve huoli ja pelko kuuluvat luonnollisina asioina elämään.

Ihmisten käyttäytyminen on minusta joskus kovin epäreilua. Rakkauteen liittyvän huolen kanssa täytyy vain tulla toimeen, vaikka se vaatii ponnisteluja. Olenkin aikaisemmin todennut, että oikeastaan en ole peloissani, että minimimmille tapahtuu jotain, vaan eniten toivon lapseni elämään arjen hyvyyttä. Kuinka kasvattaa myötätuntoiseksi ja reiluksi, mutta sellaiseksi, että hän ei kuitenkaan salli muiden kohdella itseään tai rakkaitaan väärin. Sen olen jo hyväksynyt, etten pysty suojelemaan häntä jokaiselta takaiskulta – voin kuitenkin opettaa heitä nousemaan ylös kaatumisen jälkeen ja jatkamaan eteenpäin.

Ehkä näitä ajatuksia olen purkanutkin blogiin, ja moni vanhempi on myös paininut samojen ajatusten kanssa.

Yrittäjyyden haasteet

Yrittäjyyden nurja puoli on se, että ympärillä on aina tietty joukko arvostelijoita. Olenkin harjoitellut karsimaan näitä neuvoja ja pyrkinyt laittamaan osan suoraan toisesta korvasta ulos, mutta silti jotkut kommentit lannistavat. Vaikka mun ympärillä on ns. vakio freelancer-tiimi, silti täytyy välillä myöntää tosi asia, että teen asioita aika yksin. Näistäkin asioista pystyisi nopeammin puhumaan, jos vieressä olisi koko ajan joku henkilö, jota nämä asiat myös koskettavat. Onneksi kuitenkin pystyn sparrailla muiden yrittäjien kanssa aika monesta asiasta – ja oma mottoni onkin: ”Auta niin sinuakin autetaan.”

Moni lukija on myös kertonut, että seuraillut mun yrittäjyys matkaa Kalla Activen myötä alusta asti, ja he sanovat, että on mukava lukea yrittäjän arjesta. Huomaan, että itsellenikin on ihanaa jäsennellä päiviäni blogiin. Vaikka välillä tuntuu, että kirjoittelen tänne blogiin hölyn pölyä niin parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä.

28/08/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjän elokuu ja hyppy kaivattuun arkirytmiin

Elokuu on kohta taputeltu, ja oikeastaan aika jännä huomata, miten paljon saa taas aikaiseksi, kun elokuussa normaali arki rullasi ja pystyi keskittyä työntekoon päivisin.

Myönnettäköön, olen huono tässä ”koko Suomi kiinni heinäkuun”. Vaikka joka vuosi yritän, en ole vieläkään löytänyt siihen täydellisesti sopivaa konseptia.

Nykyään osaan tehdä jo kesäkuun aikana Kalla Active -hommat siihen pisteeseen, että yrityksen pyörittäminen onnistuu 5-6 viikon ajan vain pitämällä naruista kiinni (ja etenkin niin, ettei se vie aikaa minun ja minimimmin yhteiseltä kesäloma-ajalta) Somen pystyy ajastaa, vaatepaketit saa lähtemään ja muutamia lehtijuttujakin viestinnän freelancerina sain tehtyä, eivätkä ne sen kummemmin kuormittaneet kesää.

Asia, mihin vain en ole vielä tottunut, on tyhjä elo- ja syyskuu. Älyttömintä tästä tekee se, että fakta on se, että nuo kuukaudet yleensä täyttyvät elokuun kuluessa. Jotenkin vaan oma luonteeni toivoisi ns. lomailujen alkuun jo osviittaa syksystä. Isoin virhe on mennä kurkistamaan kalenteria tai budjettiexceliä kesken kesän.

Miten elokuu on sujunut?

Pääsimme minimimmin kanssa jo elokuun alussa mukavaan päiväkotirytmiin, jossa hän menee kahdeksaksi niin kuin muutkin ja haen hänet kolmen puolineljän aikoihin.

Nyt kun elokuu alkaa olla lopuillaan, huomaan, että kaikki tuo malttamattomuus ja ”haluan jo nyt ennakkotietoa syksystä” olivat jälleen kerran aivan turhia. Ehkä itselläni on vain niin vaikea hyväksyä tuo ”heinäkuussa kaikki pysähtyy hetkeksi”, sillä jotenkin vahingossa luulen, että sama epäaktiivisuus jatkuu syksylläkin. Ja faktahan on myös se, että yrittäjä joutuu ajatella rahallisesti asioita enemmän. Kalenteri on kuitenkin hyvin täyttynyt ja kivoja juttuja on tulossa nyt syksyllä.

Lumi Shop Leville lähti jälleen erä Kalla Activen merinovaatteita myyntiin. Kalla Activelle oli myös nyt elokuussa käynnissä brändilähettiläshaku. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hakemuksia tuli lähemmäs 300. Meillä ei ollut mitään varsinaisia kriteerejä, vaan vilpitön toive oli, että tuleva brändilähettiläs kokee aidosti Kalla Activen merinovaatteet omaksi jutukseen sekä tuo esiin niiden monipuolista käyttötarkoitusta.

Lopulta brändilähettiläiksi valikoitui 10 upeaa naista, jotka asuvat eri puolilla Suomea ja ottavat innolla Kalla Activen merinovaatteet osaksi arkeaan, harrastuksiaan ja reissujaan. Tuplasin valittujen määrää, sillä rehellisesti sanottuna oli niin vaikeaa valita. Luin jokaisen yhteydenoton moneen kertaan läpi, ja kuten arvata saattaa, pyörittelin useaa eri hakemusta vielä viimeisillä minuuteilla.

Mihin olen päättänyt panostaa?

Mulle uusi vuosi on aina alkanut syksyn alussa. Tämä on jotenkin jäänyt lapsuudesta, sillä syksyisin aina alkoi koulu ja uusi kilpailukausi urheilussa. Mulle selkeä syksyn merkki on myös inkiväärishotti ja se, että normaali harrastusrytmi alkaa taas. Niin minimimmillä kuin mullakin alkaa nyt syyskuun alussa taitoluistelu. Nyt on ollut ihana myös, kun on ehtinyt jumppailla olohuoneessa aina ennen töiden aloittamista.

Mun suurin lupaus syksylle on se, että en täytä kalenteria liiaksi. Törmäsin tällaiseen neuvoon somessa: ”Jos henkinen hyvinvointi alkaa vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin, kohtele itseäsi kuin olisit tulossa kipeäksi. Ota aikaa itsellesi, nuku päikkärit, juo paljon vettä ja katso vaikka leffa. Maailma voi odottaa.”

Tunnistan tuosta itseni, sillä välillä paahdan itseni rättiväsyneeksi, enkä huomaa sitä – tuo luonnollisesti kuluttaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yritän siis olla itselleni enemmän armollisempi ja panostaa sellaisiin asioihin entistä enemmän, joista tulee hyvä olo.

ps. Muutama päivä aikaa hyödyntää koodi SUMMER15, jolla saat Kalla Activen merinovaatteista verkkokaupasta -15% alennuksen. Koodi voimassa 30.8.2023 asti.

07/08/2023 Äitiys, yrittäjyys

Äidin oma-aika ja aikataulusumplija

Moni sanoo, että äitiyden myötä he ovat kehittyneet ajanhallinnassa. Omien menojen yhdistäminen lasten rytmeihin, aikatauluihin ja menoihin on vaatinut olemaan järjestelmällisempi.

Aloin miettiä tätä myös omalla kohdallani ja täytyy todeta, että en huomaa omassa käytöksessäni kovinkaan paljon muutoksia. Huomasin jo nuorena, että ellen sumpli aikatauluja, en ehdi tehdä koulujuttuja, pelata lentopalloa, käydä osa-aikatöissä ja nähdä kavereita. Jollain tapaa kavereiden näkeminen oli se porkkana, jonka vuoksi kannatti suunnitella etukäteen, merkitä ylös to do -listoja ja käydä läpi koko kalenterirumba.

Nykyään tosin kalenteri ei enää ole paperikalenteri ja to do -listatkin ovat läppärin muistiinpanoissa, mutta sama nuoruuden taktiikka pelittää yhä, vaikkakin aikaa vievät asiat ovat vaihtuneet. Olenkin aikaisemmin todennut, että jos vain saan merkitä asiani ylös, minun ei tarvitsekaan kuormittaa itseäni sen suhteen. Asia siirtyy listalleni ja lähtee sieltä, kun olen sen tehnyt. Monihan kuitenkin murehtii asioita ja käy ajatuksissaan listan asioita läpi, jos se on kesken.

Yrittämisen ajankäyttöä

Ehkä tuon oman sumplimisen vuoksi en koe yrittäjyyttäkään sen kuormittavampana kuin ns. normaalia päivätyötä – päinvastoin. Koin nuorempana, että palkkatöissä tehokas ajankäyttö oli välillä haastavaa, sillä saattoi olla päiviä, kun siihen ei itse pystynyt itse vaikuttamaan.

Muistatteko sen tunteen, kun mietit kesken palaverin, että tämä palaveri olisi voinut olla vain sähköposti tai chat-keskustelu, tai pahimmassa tapauksessa pelkkä ajatus vain palaverin järjestäjän päässä. Nykyään ehkä ihmiset arvostavat toisen aikaa enemmän, etteivät buukkaa palavereihin ihmisiä, joille asia ei kuulu.

Koronalla oli myös tärkeä rooli yritysten etäyhteyksien parantamisissa. Nykyään ei ole tarvinnut enää matkustaa monia tunteja pikaisten palavereiden vuoksi.

Mihin kulutan aikani?

Asia, jossa ehkä nykyään olen tarkempi, on ajan käyttäminen – koska ylimääräistä aikaa ei ole ylitsepääsemättömän paljon, mietin huolellisesti mihin ja kenen kanssa sen käytän. Ehkä tuon vuoksi olen entistä tarkempi myös siitä, etten myöhästy ja anna henkilö odotuttaa, sillä en koskaan voi tietää, kuinka paljon vaivaa hän on nähnyt, että pääsee paikan päälle (ja antaa aikaansa).

Kävin vuosia Elixialla salilla, sillä asuessani Kalliossa siitä oli lyhyt matka useammallekin salille. Kun muutimme Pohjois-Helsinkiin, en jollain tapaa löytänyt samanlaista ihastusta sitä lähellä oleviin Elixioihin. Huomasin, että menin talvella ennemmin vieressä kulkeville laduille hiihtämään, lenkkeilemään portaisiin tai ulkopuntille.

Lapsen myötä ajankäyttö on vain korostunut – haluan päiväkodin jälkeen puuhailla minimimmin kanssa. Päivisin en taas ole valmis kuluttamaan työaikaani bussissa salimatkoihin keskustan suuntaan, vaikka siellä ne aikaisemmat kuntosalit olisivatkin. Nykyään olenkin tehnyt helpoimman kautta eli heti päiväkotiin viennin jälkeen jumpan kotona tai kodin lähellä ulkona. Syyskuusta alkaen menen taas lounasaikaan kodin vieressä olevaan jäähalliin omaan aikuisluisteluuni. Jos nyt puhutaan siitä kuuluisasta “äidin omasta ajasta”, nämä ovat henkireikä sen suhteen.

Ajankäyttö ja oma jaksaminen

Olen alkanut aika rankalla kädellä karsimaan myös sellaisia asioita pois päivistä, joista ei tule hyvää fiilistä. Onneksi iän myötä osaa sanoa jo myös ei joihinkin ehdotuksiin – ja ennen kaikkea miettiä omaa jaksamista. Eihän asioista nauti, jos on muuten aivan finito. Silloin ehkä ennemminkin pitää tehdä sellaisia asioita, joilla palautuu.

Tästä yhtenä esimerkkinä noin 10 vuoden takainen päivä, kun Lenny Kravitz esiintyi silloisella Hartwall Areenalla. Keikka oli sunnuntaina ja sen oli määrä alkaa kello 21.00, mutta muistaakseni alku meni lähemmäs kello kymmentä. Vaikka Lenny on kaiken kaikkiaan ihana ja odotin hänen keikkaansa, muistan kuinka puhki olin keikalla. Tuolloin mietin jaksamistani ja en kokenut häpeäkseni myöntää itselleni, että päivä ja aika olivat väärät. Vaikka tuo tapaus oli aika pikku juttu, se sai minut kuitenkin miettimään jatkossa omaa jaksamista tarkemmin.

Olemme sopineet siskoni kanssa, että minimimmi menee syyskuun alussa heille yökylään. Välillähän yökyläilyillä on jokin selkeä tarve esim. menot kuten hääjuhlat tms, mutta tällä kertaa minulla ja puolisollani ei ole mitään varsinaista ohjelmaa sovittuna – minimimmi on jo tosi kauan sanonut haluavansa mennä heille yöksi ja laitoimme nyt asian järjestymään. Tämä sai minut entistä enemmän miettimään, mihin tuon ajan haluan hyödyntää ja mistä tulee hyvä fiilis. Ensimmäiset asiat, jotka tulivat mieleen, olivat hyvä treeni jossain kivalla kuntosalilla, uinti kylmässä vedessä ja hyvä ruoka (kreikkalainen tai tapakset).

Meillä tuli puolisoni kanssa myös puheeksi toinen ideahaara, jossa lähdettäisiin pois kotoa. Olemme muutaman kerran olleet esimerkiksi Haikon kartanossa yhden yön. Fakta on kuitenkin se, että koska teen kotoa töitä, minulle tekisi varmaan hyvää lähteä pois sieltä välillä. Toisaalta kesän reissut on juuri laitettu purkkiin eli mitään akuuttia ”seinät kaatuvat”-fiilistä ei ole ja ylimääräiset rahatkin on aikalailla hassattu kesän hotelleihin ja muuhun humputteluun.

Onko teillä lukijoilla ehdottaa meille jotain ideaa, mitä voisimme tehdä? Tai mikä olisi kiva paikka treenata? (johon voisi mennä ilman jäsenyyttä kertamaksulla)

31/07/2023 yrittäjyys

Yrittäjän kesäloma ja paluu arkeen

Yrittäjyydessä on sekä kivaa, että outoa se, että siinä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat. Jotkut kokevat tuon stressaavana, kun eivät pääse ”karkuun” töitä, mutta itselleni se sopii. En jotenkin koe, että omia töitäni pitäisi päästä karkuun.

Toki kesä on aina eri asia, sillä minimimmin päiväkoti on kiinni juhannuksesta elokuun alkuun, joten oma tavoitteeni on järjestää työni niin, että pystyn olla hänen kanssaan ja pystymme tehdä lomareissuja. Kesä on aina ollut meille ainutlaatuista aikaa ja siitä jäänyt myös meille ihania muistoja. Millainen siis yrittäjän kesäloma tällä kertaa oli?

Mitä loma-arki on?

Teen Kalla Activen merinovaatteiden rinnalla edelleen paljon kirjoittamisjuttuja eli kirjoitan lehtiin sekä eri yrityksille heidän haluamiaan sisältöjä. Tällä hetkellä kirjoitan enemmän tai vähemmän kahteen lehteen ja Helsingin Sanomien liitteeseen. Yksi hankeprojekti päättyi juuri ennen juhannusta, joten tavallaan oli mukava saada yksi iso urakka päätökseen. (Toi myös loman tuntua)

Kuten olen myös aikaisemmin kertonut, yritän aina tehdä Kalla Activen somesisällöt valmiiksi kesää varten ennen juhannusta, jotta isompia asioita ei tule heinäkuussa eteen. Huomasin tosin, että jouduin välillä tsempata, etten ala turhaa tutkailla mitään budjetti exceleitä, vaan säästän ne elokuulle. Jos asioille ei sillä hetkellä pysty tehdä mitään, turha niitä on edes ajatella.

Konkreettisin asia, joka pitää aina kesäisinkin kiinni arjessa on tulevat merinotilaukset. Koska toistaiseksi lähetän ne vielä itse, minulla on aina reissuissa mukana läppäri, jotta pystyn tehdä postituskortin valmiiksi ja kuitata tilauksen. Jos en ole itse pääkaupunkiseudulla, hankin jonkun pakkaamaan tilauksen ja viemään postin ulkolaatikkoon.

Kesäloman reissut

Puolisoni oli parisen viikkoa juhannuksen aikaan lomilla, ja tarkoituksena oli mennä koko poppoo eli hän, minä, minimimmin sekä puolisoni lapset laivalle. Lopulta hän lähti lasten kanssa yksin, sillä olin usean päivän kovassa kuumeessa. Koska perheessämme on niin monta muuttuvaa tekijää, aikatauluja on mahdoton usein saada yhteen ja tehdä isommalla porukalla mitään. Tämän vuoksi laivareissun peruuntuminen harmitti aluksi tosi paljon. Toisaalta olin niin kipeä, että tuskin pystyin edes kävellä, joten nukkuminen oli ainut vaihtoehto.

Kun tervehdyin, lähdemme minimimmin kanssa Tampereen ja Pohjanmaan suuntaan. Pääsimme mukavasti reissaamaan ja tekemään pienempiä päiväretkiä. Pohjanmaalla mökkeilimme Bergön saarella ja lomailimme Vaasassa.

Helsingin suunnalla teimme päiväreissuja esimerkiksi Inkoon saaristoon. Hyppäsimme aamulla Kampista pikku bussiin ja saimme perillä auto- ja venekyydin saareen ystäviemme mökille. Kävimme myös kerran Linnanmäellä, humputtelemassa keskustassa ja useaan kertaan Pirkkolan Plotissa uimassa. Loppulomasta oli kiva vielä toistamiseen piipahtaa Tampereella.

Loma kotipihalla

Vaikka teimme pikku reissuja, vietimme paljon aikaa myös kotosalla. Rakastan meidän etu- ja takapihaa ja lomaillessa onkin ihanaa tehdä uusia piha- ja kukkasuunnitelmia. Takapihan terassi ja trampoliini olivat kovassa käytössä, ja ovet auki aamusta iltaan ulos olohuoneesta ulkoterassille. Hassua, miten ruokakin maistuu aina eriltä ulkona syödessä.

Kukkien lisäksi fiilistelen takapihamme marjapensaita. Naapurista levinneiden riippuvadelmien lisäksi olen istuttanut karviaisia sekä mustia- ja punaisia viinimarjoja. Etupihan laatikkoon olen myös kylvänyt herneitä. Pieniä iloja! Minimimmi olikin päivittäin keräämässä puuroon ja jugurttiin kanssani marjoja. Kesältä jäi puhelimeen paljon myös salakuvia, sillä minimimmi on innostunut kuvaamisesta. (mystistä on siis myös se, että hän sai puhelimeni auki kasvotunnistuksella)

Meillä on harvinaisen iso taloyhtiön piha ja lapset pystyvät juosta pihassa turvallisesti. Hauskaa olikin aina aamupalan jälkeen katsoa ikkunasta, kun minimimmi hiukset hulmuten juoksi naapureiden suuntaan. Hänellä on pihassa kivoja leikkikavereita. Jos kirjoittelin takapihalla, kuulinkin naapurin trampalta aina hänen nauruaan.

Kun kirjoitin kesällä yhtä lehtijuttua, haastateltava kertoi: ”Sain onnellisesti neljä ihanaa aktiivista lasta”. Eräs aamu, kun olimme minimimmin kanssa jumppaamassa hiihtomajan puistossa, mietin täsmälleen samoin: ”Ihana aktiivinen lapsi.” Jotenkin naurattaa, miten monta kertaa hän lomalla sanoi minulle: ”Äiti, juostaanko?”

29/06/2023 Mietteet

Eikö olisi helpompaa vain olla mukava?

HS kirjoitti 28.6.2023 artikkelin otsikolla: Pieniä eleitä. Siinä kerrotaan, kuinka pienillä arkisilla teoilla voi kertoa toiselle, että välittää toisesta. Siinä myös kehotetaan miettimään, miten haluaisi itselle puhuttavan tai mitä tehtävän.

Vaikka artikkelissa puhuttiin enimmäkseen kommunikaatiosta ja teoista parisuhteessa, mielestäni aihe on mielenkiintoinen monelta muultakin kulmalta. Jokainenhan meistä ansaitsee hyvää käytöstä – oli tilanne sitten näkeminen kasvokkain tai viestittely sähköpostitse. Vielä haastavamman tilanteesta tekee, jos asiassa onkin negatiivinen sävy.

Mielestäni myötätunto on yksi ihmisen kauneimpia ominaisuuksia ja arvostan ihmisiä, joilta löytyy sosiaalista pelisilmää erilaisiin tilanteisiin. Kirjoittelin näihin liittyvistä asioista joskus vuosia sitten blogiini otsikolla: “Tunnetko ankeuttajan tai suorasanaisen, jolta pelisilmä puuttuu?” sekä palautteen annosta otsikolla: “Maski päällä hymy katsotaan silmistä.” Hyvässä kommunikaatiossa annetaan palautetta olennaisesta asiasta. Jos luonnehdinta on liian yleinen ja palautteen antaja kertoo asiasta esimerkiksi hehtaarin pituisella jaarittelutekstillä, hän osoittaa oman kyvyttömyytensä jäsennellä asiaa.

Oman elämän ne pienet eleet

Olisi arvokasta toista ihmistä kohtaan, jos henkilö ensin kävisi irtonaiset ajatukset omassa päässään läpi, ennen kuin möläyttää mitään ulos. Eikö olisi mukavaa olla mukava? Minusta tuntuu välillä, että joillain ihmisillä ei ole ollenkaan suodatinta ja sähköpostiin kilahtavat viestit näyttävät siltä aivan kuin kokonaisuutta ei olisi mietitty yhtään, ainoastaan vaan oksennettu ensimmäiset ajatukset ja painettu lähetä.

Eräskin palaute viime viikolla vei hetkeksi mehut, sillä tuntui, että siinä keskityttiin enemmän mollaamiseen, eikä pyynnöstä huolimatta tuotu selkeää kohtaa esiin, johon haluaisi muutoksia. Jollain tapaa mieleeni muistui neuvo lapsuudesta. ”Asioista ei saa valittaa, ellei niihin ole kättelyssä antaa korjausehdotusta.”

Esimerkiksi autossa ei ollut syytä haukkua radiosta soivaa kanavaa, ellei ollut samantien antaa ehdotusta vaihtoehtoisesta kanavasta.

Nämä ovat pieniä eleitä myös elämässä niin parisuhteessa, perhe-elämässä, työasioissa ja harrastuksissa. Mielestäni jokaista ja jokaisen aikaa pitää arvostaa sen verran – oli asia sitten positiivinen tai negatiivinen – että kokoaa ajatukset ensin, ennen kuin sylkee ne kasana ulos. Ja ennen kaikkea eihän meistä kukaan varmaankaan tahallaan halua olla ilkeä vai haluaako? Eikö olisi helpompaa vain olla mukava?

15/06/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Luv Northin ja Kalla Activen tuotestailaukset – kivaa yhdessä tekemistä

Olen varmaan aikaisemminkin jo kertonut, että vaikka teen yksinyrittäjänä töitä, on ihanaa, että ympärillä on oma vakio tiimi, joiden kanssa tehdä omaan brändiin eli Kalla Activeen liittyviä töitä. Toki brändin kasvatus ja tunnettuuden lisääminen ovat omissa käsissäni, mutta päivittäisiin asioihin ja kampanjoihin on ihana hyödyntää apukäsiä.

Lähiaikoina on ollut mukavaa myös tehdä yhteiskampanjoita muiden suomalaisten brändien kanssa – ja ennen kaikkea sparrailla asioista, joita usein pähkäilee vain oman pikku pään sisällä. Keskustelut muiden yrittäjien kanssa tuo aina uutta näkökulmaa. Faktahan on, että todellisuudessa on miljoona tapaa tehdä asioita – täytyy vaan löytää se itselle paras tapa toimia.

Toukokuun alussa Kalla Activella oli yhteinen pop up -viikonloppu treenivaatemerkin Moonah Wearin ja sisäkenkiä tekevän Edly Helsinki kanssa. Aikalailla samoihin aikoihin tapasin yhteisen tuttavamme Keskitalon Akin kautta Paanasen Lauran, jolla on suomalainen korumerkki Luv North. (Itse asiassa Aki antoi vaan Lauran puhelinnumeron ja sanoi: ”Soita Lauralle.”)

Kolme eri tyyliä stailattuna

Yhdessä tekeminen on aina kivaa, ja mielestäni meidän molempien brändeissä yhdistyy kivasti tietynlainen elämänilo, ajattomuus ja tietysti vastuullisuus. Loimme Lauran kanssa kolme eri tyyliä Luv Northin ja Kalla Activen tuotteista. Mikä on suosikkinne? Yhteistyöstä voi lukea enemmän Kalla Activen verkkosivuilta.

Tyyli 1.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko ja Luv Northin kultaiset The Moon Hoops -korvakorut sekä The lock -koru.

Tyyli 2.

Mallilla päällä Kalla Activen saven väriset chinot, vaalean saven värinen merino t-paita sekä Luv Northin Story-kaulakoru ja Halo-korvakorut.

Tyyli 3.

Mallilla päällä Kalla Activen mintun värinen hihaton SELJA mekko, SELJA neuletakki ja Luv Northin hopeinen The Lock -kaulakoru ja Halo-korvakorut.

Oletko itse team hopea vai kulta?

Arvostan tosi paljon tämän kaltaista yhteistyötä, sillä mielestäni on tärkeää tukea toisia suomalaisia brändejä ja pitää yrittäjät pinnalla. Luv Northin Laura on myös huippu tyyppi – meidän palavereissa juttua riittää ja välillä rönsyilemme jo kaukanakin aiheesta, kun molemmat innostuvat höpöttelemään. Onko teille muuten heidän korut tuttuja?

Pidän itse niiden klassisesta ilmeestä, mutta en vain millään osaa päättää olenko team hopea vai kulta. Nuorempana kuulin moneen kertaan olevani tyypiltäni hopea-ihminen, mutta näin vanhimmitenhan on alkanut muutenkin kyseenalaistamaan tällaisia ohjeita, jotka eivät mitenkään liity omiin mieltymyksiin. Aika näyttää! Nyt olen ottanut aika vaihtelevasti molempia materiaaleja käyttöön.

ps. Saan myös jakaa Luv Northin verkkokauppaan alennuskoodin. Koodilla LUVYOU15 -15% alennus kaikista tuotteista. Koodi voimassa 17.06.2023 klo 23.59 asti.

08/06/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Boss Lady Podcastissa juttelemassa yrittäjyydestä ja alanvaihdosta

Olin tässä taannoin Boss Lady Podcast -jaksossa Anni Valliuksen vieraana. Juttelimme siitä miten löytää uskallus vaihtaa alaa ja alkaa luomaan enemmän itsensä näköistä uraa, miten koen oman brändin rakentamisen ja yrittäjyyden yhdistämisen äitiyteen.

Oli hassua itsellekin miettiä koko Kalla Activen alkutaivalta. Kirjoittelin joskus tänne blogiinkin yrittäjyyden alkutaipaleesta ja miten lähdin kehittämään Kallaa. Alkukaaoksen tästä matkasta ei ole voinut muuta kuin nauttia.

Annin kanssa puheeksi tuli myös, miten koen, että unelmat kannattaa sanoa ääneen. Olen myös aikaisemminkin sanonut, että mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi.

Jaoin podcastissa myös omat vinkkini yrittäjyyteen ja alan vaihtoon. Niistä ehkä tärkein on luottaa omaan visioon. Ihmisiä on erilaisia ja heillä on eri tarpeita. Paras lopputulos syntyy kuitenkin kulkemalla omaa visiota kohti. Vaikka tekee asioita yksin, kannattaa myös hankkia ympärille luottotiimi. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

Kolmas neuvo liittyy karmaan. Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Auta niin sinua autetaan. Tähän liittyen olen saanut niin paljon ympäriltäni olevilta ihmisiltä apua ja sparrailutukea.

Kuuntele koko podcast-jakso Suplasta!

04/06/2023 Äitiys, yrittäjyys

Yrittäjyys ja äitiys

Yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämistä kysellään usein. Vaikka monet pitävät niiden yhdistämistä lähtökohtaisesti haasteellisempana kuin esimerkiksi ns. normaalin palkkatyön, itse koen, että yrittäjänä oleminen on mahdollistanut meille ainakin enemmän perheaikaa.

Tokihan molemmissa on varmasti omat haasteensa riippuen työstä ja alasta, jolla työskentelee. Näitä ei mielestäni voi myöskään ikinä yleistää, sillä kukin perhe, ovat he sitten yrittäjiä tai palkkatyössä, hoitavat asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miten työni näkyy kotona?

Varmasti konkreettisimmat asiat, joiden kautta työni näkyy kotona, ovat läppärini sekä Kalla Activen vaatevarasto, jonka olen rakentanut yläkertaamme yhteen ylimääräiseen huoneeseen. Minimimmi on usein siellä järjestelemässä kanssani sekä pakkaamassa tilausta. Usein hän kysyykin: ”Äiti, kuka tilasi?”

Olen pyrkinyt selventämään minimimmille, että läppärini ja puhelimeni on minun työvälineitä ja pyrinkin välttämään niiden ”turhan plarauksen” hänen seurassaan. Miten paljon sitä viettikään aikaisemmin ennen häntä aikaa puhelimella ihan vaikka vaan Ilta-Sanomia selaillen. Jos teen jotain puhelimella, se liittyy usein töihin: vastaan sähköpostiin tai Kalla Activen somessa tapahtuviin kyselyihin.

Pyrin toki tekemään varsinaiset isommat työt ennen, kun haen minimimmin neljän maissa päiväkodista. Joskus kuitenkin jotain tulee eteen ja avaan läppärin vielä illalla. Tuolloin usein minimimmikin hakee kassakoneen, joka on hänen mukaansa hänen ”työkone”.

Haluan antaa työnteosta terveen kuvan. Se on asia, joka kuuluu arkeeni & elämääni ja enkä tee siitä sen kummallisempaa numeroa. Pidän työstäni paljon, enkä ikinä halua käyttää siitä sanaa ”pakko”. Toki minimimmin läsnäollessa pyrin ihan erilailla olemaan läsnä, jos teen töihin liittyviä asioita. Mielestäni tietyillä sanavalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, millainen asenne lapsella työntekoa kohtaan kasvaa. Jos vanhempien mielestä kaikki töihin liittyvä on ikävää, ei lapsikaan varmasti suhtaudu työntekoon positiivisesti.

Minimimmi osaa yhdistää jo työnteon ja rahan keskenään eli työnteosta saa palkkion. Hän sai euron viime kesänä, kun siivosi naapurin pihaa.

Matkassa aina mukana

Rakastan rutiineja. Jos ei ole ollut mahdollista elää normaalissa arkirytmissä, olemme silti aina keksineet ratkaisun. Useammissa asioissa minimimmi menee kaikessa Kalla Activeen liittyvässä mukana. Hän on vienyt kanssani Showroomiin esitteitä, ollut mallina ja muutenkin kuvausreissuilla Lapissa mukana. Hän muistelee edelleen noita matkoja ja niistä on syntynyt upeita muistoja samalla meille molemmille. Hän tuntee valokuvaajat ja videokuvaajan sekä osan lähitiimistäni, joita hyödynnän myynnissä ja markkinoinnissa.

Huhtikuussa päiväkodissa oli kehityspäivä eli minimimmi oli kanssani koko päivän. Tuolloin kävimme yhdessä myös piipahtamassa keskustassa ja veimme esimerkiksi vaikuttajapaketin Content Cornerille.

Päivittäisiä rutiineja helpoiten rikkoo flunssat ja muut taudit, joille ei yleensä voi mitään. Lapsen sairastuminen toki on monelle vanhemmalle haasteellinen tilanne, ja arki silloin on harvoin samanlaista. Perheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät palkkatöissä, voi usein vaihdella henkilöä, joka jää hoitamaan lasta kotiin. Itselläni ei ole siis varsinaista toimistoa vuokrattuna, vaan teen työt kotoa. En ole kokenut ainakaan omaa toimistotilaa tarpeelliseksi. Puolisoni on palkkatöissä, joten olettamuksena, että yrittäjä (joka on jo muutenkin kotona) voi aina hoitaa nämä tilanteet.

Kieltämättä nämä tilanteet olen välillä kokenut epäreiluiksi, sillä yhtälailla minulla yrittäjänä voi olla päivät palavereita buukattuna. Osaa palavereista voi toki siirtää, mutta kaikkea ei aina voi sumplia. Silloin kun minimimmi oli pienempi, muistan hoitaneeni yhden puhelinhaastattelun ja kokonaisen artikkelin kirjoittamisen hän sylissä. (Juuri tuota kertaa hän ei viihtynyt leikeissään yksin, sillä oli niin kipeä.) Puhumattakaan niistä kerroista, jolloin on laatta lentänyt molemmilla.

Joka tapauksessa koen, että oma yrittäjyyteni on tuonut lisämahdollisuuksia yhteiseen aikaamme. Pystyn hakea hänet aika usein hiukan aiemmin päiväkodista ja voimme tehdä enemmän reissuja yhdessä normaalien lomarytmien ulkopuolella.

Miten teidän perheessä asiat menee?

08/05/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Mistä häpeä ja häpeän pelko tulevat?

Järjestämämme PR-aamiaistapahtuma starttasi perjantaina Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki yhteisen pop up -viikonlopun. Tapahtumassa oli vierailevana puhujana positiivisen psykologian kouluttaja Rosa Nenonen. Rosan tausta on rytmisessä kilpavoimistelussa, ja hän on kulkenut Rovaniemeltä Milanon, Pariisin, New Yorkin ja San Franciscon kautta Helsinkiin luoden samalla yli 20 vuoden kansainvälisen malliuran.

Nenosen esityksen aihe oli Menestyksen myytit – kolme askelta merkitykselliseen elämään. Nenonen puhui itsemyötätunnosta ja jakoi kolme askelta merkitykselliseen elämään. Rosa on mielestäni inspiroiva puhuja. Mukavaa oli se, että hän havainnollisti asioita omien esimerkein sekä otti kuulijoita mukaan keskusteluun.

Häpeän pelko

Yksi mielenkiintoinen teema oli häpeä. Rosa kertoi esityksessään häpeän olevan pelkoa siitä, ettemme ole tarpeeksi sitä tai tätä. Olemme liikaa tai liian vähän. Siitä ei vain puhuta tarpeeksi, sillä häpeästä puhuminen hävettää. Rosa käy häpeää aiheena läpi myös Merkityksellisen työn kaava – Toteuta itseäsi, muuta maailmaa -kirjassaan:

”Kun teen itse jotain uutta, jota minulta ei odoteta tai mitä muut eivät tee, vaikkapa puhun tai kirjoitan minulle tärkeistä asioista, saan itseni usein kiinni seuraavista ajatuksista: Olenko tarpeeksi hyvä? Kuka minä olen puhumaan näistä asioista? Olen oppinut tunnistamaan, että se on häpeä, joka nostaa päätään.”

Rosa neuvoikin esityksessään, että muutamia tapoja päästä häpeästä eroon on tunnistaa, milloin se nousee esiin ja puhua itselleen kauniimmin. (Eikä uskoa kaikkea, mitä mieli syöttää) Kun oma mielemme ei rajoita meitä, mahdollisuutemme ovat rajattomat. Haavoittuvuus on rohkeutta aidommillaan.

Olin ajatellut häpeän asiana tosi paljon suppeammaksi esimerkiksi minua on joskus hävettänyt, että olen kulkenut kaupungilla hameenhelma ylhäällä pikkuhousut vilkkuen (tiedätte sen tunteen, kun nykäisee laukun liian nopeasti ja hameen helma jää laukkuun kiinni) Ehkä olen sotkenut häpeän tunteen siihen, että nolottaa. Nyt kun ajattelee häpeä on syvempi tunne.

Olen pienestä saakka ollut hyvä laittamaan asioita suoraan toisesta korvasta ulos. Ehkä sen vuoksi en ole oikeastaan usein jäänyt vatvomaan asioita. Osaksi tuo taito kehittyi nuoruuden koulukiusaamisen vuoksi – en antanut heidän vaikuttaa minuun. Häpeä aiheena kuitenkin kolahti. Huomaan selkeästi joissain tilanteissa, että häpeä yrittää vaikuttaa tekemiseeni ja se liittyy nimenomaan tuohon Rosan mainitsemaan olemme liikaa tai liian vähän sitä tai tätä. Hyvänä esimerkkinä viime viikkoinen podcast-vierailu – lähdin studiolta hyvällä fiiliksellä ja meillä oli hyvät keskustelut juontajan kanssa koko 45 minuuttia, mutta silti jossain vaiheessa iltaa kotona aloin miettiä, että mitäköhän menin taas puhumaan.

Vaikka pääsen helposti näistä ajatuksista eroon, huomaan häpeän nousevan pintaan niissä asioissa, joista olen saanut nuorempana kritiikkiä: puhun liikaa tai olen liian energinen. Näin aikuisena olen onneksi ymmärtänyt näiden piirteiden olevan vahvuuteni ja niiden piirteiden avulla olen onnistunut asioissa.

Ehkä alankin nyt entistä tarkemmin kuunnella näissä vastaavissa ”häpeätilanteissa” kuka minulle yrittää puhua. Jos tunnistaisin sen, ehkä hänen äänen blokkaaminen olisi vielä nopeampaa.

Mitä jäi pop up -viikonlopusta mieleen?

Ensimmäisestä Kalla Activen, Moonah Wearin ja Edly Helsinki viikonloppu pop upista jäi hyvä fiilis. Ensinnäkin päätettiin, että Blossom Together -konsepti jää elämään ja laitetaan (jo syksylle) suunnitteille seuraava kimppa- pop up. Mukana mahdollisesti neljäskin brändi, mutta tästä lisää myöhemmin.

Mukavaa on jälleen kerran ollut kuulla Kalla Activen vaatteiden käyttäjien fiiliksiä: mikä tuote on lemppari ja millaisia värejä toivoisi lisää yms. Hassua oli se, että merinotoppi (rosa ja musta), vaalea pitkä neuletakki ja vaalean savin värinen t-paita olivat ylivoimaisesti suosituimpia Kalla Activen tuotteita viikonlopun aikana.

Kolmas ihana asia mun mielestä oli yhteinen tekeminen! Evan ja Katjan kanssa kaikki meni mutkattoman helposti. Melkein välillä unohdin olevani yksinyrittäjä. ❤️

04/05/2023 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjän normiviikko: kuvien läpikäyntiä ja pop upia?

Minulta usein kysytään, millainen on minun normaali työpäivä tai -viikko. Tiettyä kaavaahan ei mikään päivä tai viikko edusta, mutta voin käydä läpi tämän viikon asioita. Tämä viikko on toisaalta ollut tynkä, sillä maanantai oli vappu, mutta ehkä tietynlainen rytmi tulee esiin.

Ajallisesti päiväni määrittelee kohta neljävuotias tyttöni, jonka kanssa aamuisin pyöräillään noin kilometrin matka päiväkotiin. Haen hänen yleensä klo 15.30/16.00 päiväkodista ja jäämme usein ulkoilemaan. (olen arkinörtti ja nämä ajat harvoin muuttuvat) Hän nukahtaa noin klo 20.30, jolloin yleensä teen vielä muutamia työjuttuja pois seuraavan päivän työlistalta.

Lapin kuvausreissun perkaamista

Mutta mitä tuolloin ns. normaalilla työajalla teen? Oma virallinen työpäiväni alkaa aina aamupalalla ja sähköpostien perkaamisella. Kirjoittelin Lapin kuvausreissusta edelliseen blogiin ja se olikin hyvä aivojen tyhjäys reissusta.

Tällä viikolla olen käynyt useampana päivänä läpi viime viikolla otettuja Lappi-kuvia. Meillä on valokuvaajan kanssa sellainen tyyli, että yleensä minä käyn kaikki kuvat ensin läpi eli poistan tuplat, heilahtaneet ja valitsen markkinointitarkoitukseen menevät kuvat. Nämä valokuvaaja sitten käsittelee ja laittaa minulle takaisin. Yleensä minulla on aika selkeä visio kuvamaailmasta, joten olemme todenneet, että tämä tapa säästää aikaa ja vaivaa. (Huomioiden siis, että tälläkin kertaa valokuvaaja Oleg Oksanen otti kahden päivän aikana kuvia yhteensä 5 muistikortillista kuvia)

Pop up -tapahtuma kasaan

Konkreettista aikaa tällä viikolla on vienyt Kalla Activen oma some ja viikonloppuna järjestettävä Blossom Together pop up, jonka speksejä olemme käyneet läpi Moonah Wearin Evan ja Edly Helsinki Katjan kanssa. Olen tehnyt tapahtumaan liittyvää somemarkkinointia, järjestänyt konkreettisia juoksevia asioita siihen liittyen, pakannut myytäväksi menevän vaatekuorman ja hakeneet kaksi sermiä Vantaalta lainaan (näistä teemme sovituskopin). Kiitos muuten Luova Mainos, kun lainasitte sermit meille! Suomen Lasitehdas Oy:lita saamme myös upeita design peilejä lainaksi ja Jubilee Oy:lta meille lainaksi rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heillekin, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Veimme eilen jo etukäteen tavarat Solo Sokos Hotel Helsingin varastoon, kun mieheni sai isomman auton lainaan. Tänään illalla otan tyttöni mukaan hotellin tapahtumatilaan ja menemme järjestämään sekä koristelemaan tila valmiiksi.

On ollut kyllä mukava järjestää Evan ja Katjan kanssa pop upia – niin mutkatonta. Pop upin Blossom Together -teema kuvastaa meitä! Mielestämme toisten tukeminen ja auttaminen on tärkeää – erityisesti nyt, kun maailmantilanne haastaa monia yrittäjiä. Kerroinkin aiemmin, että tutustuin heihin vahingossa noin pari kuukautta sitten. Minulla oli eräässä kahvilassa palaveri alkamassa ja tapani mukaan olin taas aivan liian ajoissa. Koska menin pöytään ns. häiritsemään edellistä tapaamista, aloimme jutella samalla Evan kanssa. Seuraavalla viikolla satuin istumaan eräässä aamiaistilaisuudessa samassa pöydässä Katjan kanssa. Pian tämän jälkeen olimmekin jo kolmestaan kahvittelemassa ja miettimässä yhteistä pop upia.

Eikö muuten kivasti sovi Edly Helsinki kengät Kalla Activen SELJA mekon kanssa? Otin Katjalta Lappiin muutamat kengät somisteeksi.

Huomenna eli perjantaina pop up starttaa! Niin mukavaa kyllä! Tulkaahan moikkaamaan ja sovittamaan niin Kalla Activen kuin Moonah Wearinkin vaatteita sekä Edly Helsinki kenkiä! Tuotteista muuten viikonlopun ajan -20% ale.

ps. Vielä kerraten alkuperäistä aihetta eli tämän viikon agendaa. Plussana olen tällä viikolla lisäksi kirjoittanut muutaman freelancer-artikkelin ja käynyt eräässä podcastissa vieraana (tästä lisää myöhemmin). Miltä viikko kuulostaa tai oikeastaan 2,5 päivää, josta kerroin?

28/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

”Mitä järkeä on lähteä Lappiin saakka kuvaamaan?”

Teimme nyt toistamiseen Kalla Activen kuvausreissun Lappiin. Jo viime syksynä huomasin, että moni ihmetteli ääneen, onko todella kannattavaa lähteä Lappiin saakka kuvaamaan. Syksyinen Lappi lunasti kuitenkin viime syyskuussa odotukset ja kirjoittelinkin silloin reissusta myös blogiin.

Toki jo silloin mainitsin, että pahin painajainen olisi, että lentäisimme Lappiin, ja sen luonnon tuoma lisäarvo ei näkyisi missään kuvassa – näin ei kuitenkaan käynyt onneksi nytkään. Ja vaikka nyt en ole kuin pikaisesti nähnyt muutaman tällä viikolla otetun kuvan, tiedän, että sieltä on tulossa jälleen Kallan näköistä materiaalia. Behind the scenes -materiaalista onneksi saa hiukan osviittaa myös. Moni onkin kysellyt, miten tällä kertaa kuvaukset rakentuivat ja oliko reissu samanlainen kuin viimeksi.

Sisäkuvissa lokaationa toimi Äkäslompolossa ihana mökki nimeltään Villa Velho ja ulkokuvia menimme ottamaan jälleen Ylläksen huipulle. Nuo paikat toimivat tosi hyvin ja saimme hyvin myös talven 2024 markkinointimateriaalia kasaan. Malleina olivat lumilautailija Sanni Oksanen, valokuvaaja Nelli Päiväläinen ja hänen tyttönsä, minä ja meidän minimimmi.

Käytännön asioita helpotti Villa Velho hyvänä sisätukikohtana ja se, että Ylläksen huipulla saimme vaihtaa taas kuvausvaatteet Ylläs Kammin pukuhuonetiloissa. Kiitokset taas heille, että saimme tilan käyttöön. Matkaaminen gondoli-hissillä ylhäälle oli minimalleille varmaan myös kivaa.

Aikataulutus ja muu suunnittelu

Tein päätöksen kuvausreissun toteuttamisesti vasta tammikuun puolessa välissä – tämä on monelle yritykselle aika pikainen aikataulu, mutta sain hyvän tarjouksen kuvauslokaatiosta ja tiesin, että siihen kannattaa tarttua.

Samoin kuin viimeksi, aloimme tehdä alustavaa aikataulua myös kuvauspäiviin. Koska vaatteita oli tullut myyntiin syksyn jälkeen 9 vaatetta enemmän, vaatekokonaisuuksissa oli luonnollisesti enemmän sumplimista. Lapin päässä Ylläs Eventsin Piia auttoi jälleen mallien buukkaamisessa ja mietimme kuvauslokaatioita ulos. Kävimme läpi myös muita juoksevia asioita liittyen kuvauspäiviin.

Talven aikana huomasin, että aikataulu muuttui moneen kertaan ja muutaman mallin perumisen vuoksi teimme myös plan b:ta muutaman vaatteen suhteen. Jossain vaiheessa onneksi tajusin lopettaa aikataulun vekslaamisen ja totesin, että näillä mennään. Joka tapauksessa säiden muuttumiset muuttavat aina aikataulua, joten oikeastaan mitään ei kannata kirjoittaa tähtiin etukäteen.

Lento Lappiin ja kuvaukset käyntiin

Koska minimimmi oli taas yksi malleista, lensimme Lappiin hänen kanssaan sunnuntaina. Kaksi mallia tuli autolla perässä sunnuntaina myös, ja video- ja valokuvaaja Oleg Oksanen lennolla maanantai-iltana. Koska toinen malleista Nelli Päiväläinen on myös valokuvaaja, päätimme maanantaina ottaa muutamat asukokonaisuudet ”pois alta”. Jollain tasolla se toi helpotusta varsinaisiin kuvauspäiviin eli tiistaihin ja keskiviikkoon, kun tiesin, että lasten ja naisten vaatteista oli muutamat kokonaisuudet jo kuvattu.

Hauska faktahan on se, että sekä Oleg että Nelli ovat ottaneet Kallalle aikaisemmin mainoskuvia, ja olen hyödyntänyt heitä jo ”edellisessä elämässä” markkinointiviestintätoimistossa. Olimme aikoinaan raskaana Nellin kanssa samaan aikaan ja tytöillämme on noin viikko ikäeroa. He ovat myös samassa päiväkotiryhmässä. Kuten arvata siis saattoi tytöillä leikkiä riitti ja minimimmi kysyikin, että voidaanko olla ensi kerralla viisi yötä.

Vaikka tämä kuulostaa simppeliltä, vaatekuvauksissa yksi tärkeimpiä asioita on katsoa, että vaate on suorana mallin päällä ja käydä sitä tarpeen tullen kiskomassa ja asettelemassa paremmin. Oikeastaan melkein helpompaa on antautua hyvään fiilikseen ja käytännössä unohtaa, mitä ollaan tekemässä. Tällöin vasta jälkikäteen huomaa, ettei vaate edes näy kunnolla jossain tietyissä asennoissa tai se on muuten vain rytyssä jostain kohtaa. Kuvaa ei voi tietenkään tällöin käyttää.

Olen myös huomannut, että behind the scenes -materiaali kiinnostaa aina myös, mutta helpompaa minulle kuvauksissa on, kun tiedän, että se on jollain hallussa. Ylläs Eventsin Piia olikin loisto apu näissä.

Kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut: kuvaukset menivät nappiin ja saimme samalla myös kivoja reissumuistoja. Minimimmikin sanoi aamulla, että äidin kanssa on kivaa reissata. Nyt on kyllä jollain tasolla taas “takki hetken tyhjänä” – kuvausreissuilla aina muutaman päivän aikana tapahtuu niin paljon, että usein vasta myöhemmin, kun saan viralliset käsitellyt kuvat ja videot, ymmärtää miten huippu reissu taas oli. Kiitos vielä koko tiimille! <3

ps. Hyödynnä koodi KALLA20 ja tutustu mallistoihin. Uutuutena mm. kesävaatteet, kuten t-paita ja hihaton mekko. Koodi oikeuttaa -20% aleen verkkokaupassa osoitteessa www.kallaactive.com

20/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Tuumasta toimeen pop upia järjestämään

Haluatteko kuulla hauska jutun? Olen järjestämässä kahden muun suomalaisen naisyrittäjän kanssa yhteistä pop up -tapahtumaa. Hauskin osuus tuossa siis on se, että aloimme tehdä tätä oikeastaan vasta hiukan yli kuukausi sitten, ja pian tuo viikonloppu kolkuttelee jo nurkan takana. Miten pop up kursitaan kasaan? Alla osa-alueita linkkeineen. Aika nopealla tahdilla saatiin homma rullaamaan.

Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Kun Kalla Activen uusi hihaton merinomekko tuli ja oli tarkoitus lanseerata se myyntiin, valokuvaaja Jonna Monola otti sen tuotekuvat studiossaan työnalle. Kun tapasimme Punavuoren Relove-kahvilassa ja vein kuvauslainoja hänelle, hänen kanssaan oli hänen ystävänsä Eva. Olin jälleen kerran ”liian ajoissa” ja tavallaan häiritsin heidän tapaamistaan. Evan kanssa tuli kuitenkin pöydässä puheeksi yrittäjyys ja vaatebrändit, sillä hänellä on oma joogavaatemerkki Moonah Wear. Koska teen niin paljon töitä yksin, tuntui tosi ihanalta sparrailla kaikesta yrittäjyyteen ja yleisesti vaatealaan liittyvästä – paljon jäi kuitenkin puhumatta, joten sovimme, että näemme vielä.

Melkein heti tuon jälkeen sain kutsun aamiaistilaisuuteen, jossa tapasin Katjan, joka on Edly Helsinki -kenkäbrändin perustaja. Aamiaistilaisuus oli Solo Sokos Hotelli Helsingin Blomstedt-tapahtumatilassa, ja Katja sattui istua minun kanssani samassa pöydässä. Idea yhteisestä pop upista tuli ja sanoin heti, että pyydetään myös Evaa ja Moonah Wearia mukaan. Koska hotellinjohtaja Aki Keskitalo istui viereisessä pöydässä, päätimme ehdottaa asiaa heti myös hänelle. Aki lähti ideaan mukaan ja saimme vihreää valoa tuon samaisen Blomstedt-tapahtumatilan käyttöön. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu 5.-7.5 oli vapaana tilassa, ja se sopi meillekin hyvin.

Tapahtuman konseptointi

Kun näimme Katjan ja Evan kanssa, aloimme ideoida konseptia, visua ja tapahtuman nimeä. Pienen pallottelun jälkeen Blossom together kuulosti mielestämme hyvältä. Tiedättekö lauseen:

”A FLOWER DOES NOT THINK OF COMPETING TO THE FLOWER NEXT TO IT. IT JUST BLOOMS.”
Zen Shin

Lähinnä mietimme sitä, miten yhdessä tekeminen ja toisten tukeminen auttaa meitä kaikkia. Myötäeläminen, lempeys ja aitous kantavat pidemmälle ja saavat meistä jokaisen kukoistamaan. Varjopuolena puhuimme myös kateudesta ja missä muodoissa sitä on ilmennyt. Faktahan on se, että toisen onnistumisesta iloitseminen ja auttaminen eivät ole itseltä mitenkään pois – päinvastoin. Tässäkin uskon karmaan – auttaminen ja toisen tukeminen tulevat kymmenkertaisena takaisin.

Kun olimme keksineet konseptin, loin perus visupohjia Canvaan, joita muokkailimme Evan kanssa eri kokoihin someen ja printteihin. Etsimme yhteistyötahoja ja otimme heihin yhteyttä sekä loimme Facebook eventin.

Tapahtumaan yhteistyöhön lähtivät Solo Sokos Hotel Helsingin lisäksi Suomen Lasitehdas Oy ja Jubilee Oy. Lasitehtaalta saamme heidän upeita design peilejä lainaksi sekä Jubilee Oy lainaa meille rekit, henkarit ja a-standin. Kiitos heille jo etukäteen, että he lähtivät mukaan tähän tempaukseen!

Katjan ja Evan kanssa pop upia on ollut tosi mutkaton ja helppo tehdä, enkä malta odottaa, että toukokuu tulee. Markkinointimateriaalit ovat suht valmiina, hintalaput tehtyinä, peilien ja rekkien kuljetusaikataulut sovittu, mainosjulisteet tilattu painosta, perjantaiaamuna pidettävän PR-tapahtuman konsepti, kutsut ja puhuja valmiina sekä aamiaistarjoilut hotellin puolelta tuohon sovittuna.

Monia asioita on siis jo poistunut to do -listalta ja voisi jopa sanoa, että aika hyvällä mallilla ollaan – vai tuleeko näiden kanssa aina sama ”hurja remontti -ilmiö”, jossa ihmiset odottavat oven takana ja samaan aikaan joku laittaa vielä viimeistä laattaa seinään. No sen näemme sitten!

Joka tapauksessa tulkaa moikkaamaan! Olisi kiva nähdä paikan päällä! (Ja mikä parasta annamme tuotteista -20% alen)

ps. Solo Sokos Hotelli muuten tarjoaa myös tapahtumaan osallistuville pienen alen hotellin Pauli´s ravintolaan. Koodilla POP UP saa -15% alennuksen Bowl-annoksista.

BLOSSOM TOGETHER WEEKEND POP UP
Paikka: Solo Sokos Hotel, Blomstedt-tapahtumatila
Yliopistonkatu 8, 00100 Helsinki

Päivämäärä ja kellonaika:
Perjantai 5.5.2023 klo 10-19.00
Lauantai 6.5.2023 klo 11-18.00
Sunnuntai 7.5.2023 klo 12-16.00
Kurkkaa FB event

10/04/2023 Kalla Active, yrittäjyys

“Saako sulta vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen?”

Vaikka Kalla Active on brändinä tosi nuori, mukavaa on ollut huomata, miten moni on seurannut matkaani sen kanssa ihan alkutaipaleelta asti. Parasta on ollut jälkeenpäin kuulla, että olen onnistunut jollain tapaa myös inspiroimaan lukijaa omalle yrittäjyyden tielle tai muuten vain elämässä.

Kirjoittelin matkan alussa siitä, miten alkujaan minun ei ollut edes tarkoitus aloittaa yrittäjänä ja miten Kalla Active -brändi syntyi. Nyt kun palasin tekstien myötä Kalla Activen alkuaikoihin, tuntuu, että noista hetkistä on ikuisuus – tai ehkä ajankulu on vain hämärtynyt, kun oma lapseni on kasvanut niin nopeasti kaiken tämän rinnalla.

Omat ja lapseni tarpeet lähtökohtana

Olenkin aikaisemmin kertonut, kuinka Kalla Activen tarina lähti käyntiin käytännöllisyydestä ja tarpeesta. Kun lapseni syntyi, halusin löytää niin itselleni kuin hänellekin monipuolisempia merinovaatteita. Ulkoilujen jälkeen usein huomasin, että alin kerrasto jää koko päiväksi vahingossa päälle. Kyllästyin siihen iän ikuiseen kalsarifiilikseen. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta mieluisia tuotteita.

Kun lähdin kehittämään tuotteita ja luomaan brändiä, halusin luoda leikkauksin ja värein merinovaatteiden tyyliin vaihtelua. On ollut kiva huomata, että monella muullakin oli nämä samat tarpeet. Hulluinta alussa oli kuitenkin se, ettei minulla ollut lainkaan vaatealankokemusta. Minulla oli vain luomani pitkä lista mallistojen ominaisuuksista sekä vahva näkemys brändin visuaalisesta ilmeestä, leikkauksista ja väreistä. Jotenkin olin niin varma siitä, mitä haluan luoda. Minulla oli lista myös tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ollut vielä ulkona.

Päämateriaalin valinta oli helppo, sillä olen jo vuosia rakastanut merinovillaa. Se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä ja näin ollen sopii täydellisesti Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin ympärivuotiseen käyttöön. Keksin Kalla Active -nimen ollessani kukkakaupassa. Huonevehkan eli Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia.

Konkreettinen to do -lista

Kuitenkin ennen kaikkea tätä, täytyi sumplia konkreettinen liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelma, perustaa osakeyhtiö, varata tavaramerkki Suomesta ja EU:sta, viimeistellä brändin visuaalinen ilme, löytää vaatesuunnittelija auttamaan konkreettisissa asioissa, kuten mittasuhteissa, sarjoitussäännöissä ja naisten ja lasten mallistojen luonnoksissa, tilata brand labelit (niska- ja riippulaput) vaatteisiin, etsiä hyvä ja luotettava kirjanpitäjä (jonka jo vaihdoinkin kertaalleen), sopia vaatteiden tuotanto ja logistiikka, rakentaa verkkokauppa, luoda sometilit ja hahmotella niiden sisältöjä. Ja varsinkin vaateyrittäjällä on jatkuva tarve kuville, jotta jokaiseen vuodenaikaan ja käyttötarkoitukseen on omat markkinointimateriaalinsa. Tässä vain siis muutamia juttuja – listasta taisi jäädä osa pois, sillä osa alkutaipaleesta on jo tyystin jo unohtunutkin. Aika myös kultaa muistot.

Mielestäni yrittäjänä täytyy jollain tapaa oppia sietämään sitä kuuluisaa epämukavuusaluetta. Törmäsin ”aikaisemmassa elämässäni” viestinnän asiantuntijana moneen yritykseen, joissa tuntui, että oli pakka ihan sekaisin – siltikin ne porskuttivat eteenpäin. Tuon vuoksi ajattelin jo heti alkuunsa, että miksen minäkin tätä handlaisi.

Minulta kysytään usein vinkkejä yrittäjyyteen ja brändin luomiseen. Mielellään sparrailen yrittäjyydestä tai asian vierestä. Tämäkin on aihe, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta välillä juttutuokion jälkeen se oma polku saattaa löytyä kirkkaammin.

Alla muutamia asioita, joita tuli mieleen.

1. Luota omaan visioosi

Ympärillä tulee olemaan joukko asian ”spesialisteja”, joiden mielestä heillä on ainoa oikea näkemys asiasta. Sinä olet kuitenkin tuotteesi asiantuntija. Opi karsimaan neuvoista hyödyllisimmät ja laittamaan loput toisesta korvasta ulos. Lannistajia löytyy myös aina. Heidän sanojen taustalla on aina usein jotain muuta.

2. Kerää ympärillesi luottotiimi

Sitouta ihmiset ympärilläsi. Vaikka olisit yksinyrittäjä, hanki vakiotiimi, joita hyödynnät. Mikään ei ole parempaa, kuin se, että idea jalostuu entisestään. Kaikkea ei tarvitse, eikä pysty tehdä itse.

3. Anna hyvän kiertää

Auta ympärillä olevia – Trust me, se tulee moninkertaisena takaisin! Tämänkin kohdalla uskon jollain tapaa Karmaan. Auta niin sinuakin autetaan. Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin se, että sinulla on lähellä ihmisiä, jotka haluavat sinun ja yrityksesi parasta.

03/03/2023 Kalla Active, yrittäjyys

Viime vuoden yrittäjyyden ylä- ja alamäet

Niin kuin elämään yleensä, myös yrittäjyyteen kuuluu laskuja ja nousuja. Kun lueskelin alkuviikosta kirjanpitäjältä saamaani tilinpäätösluonnosta, aloin miettiä millaisia ala- ja ylämäkiä viime vuoteen liittyi ja mitä ne tarkoittavat kohdallani.

Olen ehkä tylsä epäyrittäjämäinen siinä suhteessa, että viime vuoden nousufiilikset eivät liittyneet rahaan. Oikeastaan isoimmat ”hyvän olon fiilikset” saan silloin, kun rahaa ei tarvitse ajatella missään muodossa ja elämä sekä työnteko siinä sivussa rullaavat tasapaksusti eteenpäin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi tavoitteita Kalla Activen brändin kehityksen ja jälleenmyyntikanavien kasvattamisen suhteen – päinvastoin. Olen vain huomannut, että jos pää saa tarvittavan hapen eikä aikaa ja energiaa tarvitse käyttää rahan sumplimiseen, parhaimpia ja luovempia ideoita tulee mieleen.

Toki konkreettisia merkkejä siitä, että ollaan menty eteenpäin, on aina kiva saada. Näitä merkkejä viime vuonna varmaan olivat, että laajensin SELJA naisten mallistoa sekä KUURA lasten mallistoa uusilla tuotteilla ja toin ne syksyllä myyntiin. Myös syksyn kuvaukset Ylläksellä jäivät mieleen. Olen ollut onnekas, kun olen saanut ottaa pikku tyttöni niin moneen paikkaan mukaan, joihin olen mennyt töiden puolesta. Tyttöni oli myös Ylläksen kuvauksissa mukana ja yksi malleista. Näitä reissuja on jo nyt mukava muistella.

Tällä hetkellä tuotteita myydään omasta verkkokaupasta, Lapissa muutamassa liikkeessä (Alava Shop Ylläs ja Lumishop Levi), Kaarna Livingissä Helsingissä, Vaeltajankauppa.fi:ssä, Laalaa Looksissa ja Zalandolla. Joten tässäkin mentiin eteenpäin. Näitä toki olisi mukava saada lisää, sillä ihmiset kyselevät melkein päivittäin, mistä löytäisivät lähimmän jälleenmyyntipaikan, jotta pääsisivät sovittamaan.

Kylmän hien nousu

Olen tehnyt Kalla Active merinobrändin brändin kehittämisen sekä jälleenmyynnin kasvattamisen lisäksi koko ajan freelancerina viestintää ja markkinointia yrityksille. Viime vuonna tein kahden hankkeen pääasiassa sisällöntuotantoa, kuten verkkosivujen artikkeleiden ja blogien kirjoittamista. Tämän työn avulla olen selkeästi pystynyt myös viemään Kallaa eteenpäin ja tekemään siihen rahallisia satsauksia.

Vaatteiden suhteen otan aina riskin, kun laajennan mallistoa. Kun tuon uuden vaatteen myyntiin konkreettisen myyntiinlaittoprosessin lisäksi ostan nuo kaikki vaatteet ensin yritykselleni ja varastoin ne. Välillä kun esimerkiksi kun somessa saan ihmetteleviä kysymyksiä, miksi naisten vaatteita on vain kolme kokoa S, M ja L, toivoisin pystyväni vastaamaan heille, että kokovaihtoehtoja on tulossa pian lisää. Todellisuudessa ainakin sillä hetkellä epäröin laajentamista, sillä yleisesti ottaen XS ja XL -kokoja myydään niin paljon vähemmän. Tämä tarkoittaisi sitä, että ostaisin ensin nuokin koot ja pahimmassa tapauksessa ne jäisivät varastooni myymättä. Lisäkokojen myötä joutuisin luultavimmin myös tilata S, M ja L kokoja vähemmän.

Oletteko ikinä olleet tilanteessa, jossa tunnette konkreettisesti, kun kylmä hiki nousee kasvoille? Minä olin syksyllä ja tämän voi ehkä viime vuoden hetkelliseksi alamäeksi ja kuopassa käymiseksi. Laskin budjetin, otin riskin ja työtilanteet muuttuivat. Luulin jo, että korona, sota, sähkökriisi ja yleinen maailmantilanne olisivat opettaneet ennakoimaan. Yhtäkkiä kuitenkin “budjetti excelistäni” katosi 10 000€, mikä luonnollisesti vaikeutti vaatteiden kotiuttamista tehtaalta. Kaikki kuitenkin järjestyi ja sain lainaksi rahan ja jopa maksettuakin sen jo, mutta tuo muistutti minua siitä, miten tukossa voi ajatuksellisesti olla kaiken muunkin suhteen, jos jokin asia painaa mieltä.

Yleistämisen kirous

Eräs asia, jonka olen huomannut viimeisen vuoden aikana on se, miten vaarallisista on, että ihmiset yleistävät eli kertovat oman näkemyksensä ainoana totuutena. Tätä pystyy soveltamaan moneenkin asiaan elämässä. Vaikka jollekin ei sovi jokin ruoka, se ei tarkoita, ettetkö sinä pystyisi sitä syödä. Jos jonkun mielestä jokin väri ei ole mieleen, joku toinen saattaa siitä tykätä. Yleistäminen on varsinkin vaateyrittäjälle kirous. Ihmisillä on eri pituisia selkiä, jalkoja ja käsiä. Näin ollen on luonnollista, että ne näyttävät eriltä päällä.

Yleistämisen sijaan olisi ihanaa, jos me ihmiset antaisimme tilaa kaikille mahdollisille vaihtoehdoille. Kukin meistä varmasti löytää omansa – ja tämä ei tee toisen omasta mitenkään väärää. Ihanaahan se vain on, kun on monipuolisesti vaihtoehtoja – jokainen tyylillään.

Sain kommentin, jossa kerrottiin, kuinka Kallan legginsseissä ja takissa ”oloasuajatus” on etäinen. Joku tykkää olla kotona legginsseissä, toinen pussimaisissa isoissa housuissa ja toisella on taas farkut jalassa. Koska olen trikootyyppi, en halunnut pukeutua isoihin collegehousuihin ja isoon huppariin.

Itse kaipasin kivoja leikkauksia sekä istuvia, mutta joustavia vaatteita myös kotiin. Koska minulle on lantiota ja urheilun jäljiltä reisiä, en osaa pitää ylläni tasapaksuja pussimaisia vaatteita, sillä se saa minut vaan tuntemaan itseni ”isoksi”. Mutta vaikka lähdin kehittämään legginssit ja takki -settiä kotiasun & merinokerraston yhdistelmänä, jokaisella meistä on luonnollisesti oma maku. Minusta on yleensäkin hassua, että asioita lähestytään negatiivisuuden kautta.

Onneksi kaiken tämän vastapainona on ne positiiviset kommentit. Kiva on ollut kuulla, että Kallan merinovaatteet ovat olleet juuri sitä vaihtelua, jota he ovat toivoneet niin omiin ja lapsensa merinovaatteiden tyyliin ja monikäyttöisyyteen.

Epävarmuus tulevasta

Olen aina ollut taivas bongari – huomasin muuten eilen, että jos en ole todistettavasti sitä pitkään aikaan ihastellut, jokin on pielessä.

Viestintä ja markkinoinnin asiakkaani suurempi hanke päättyi vuoden vaihteessa ja toinen hanke päättyy kesäkuussa, joten aikaa vapautuisi taas muuhun Kalla-juttujen rinnalla. Vaikka huomaan hiukan olevani huolissani tulevista töistä, usein kuitenkin asiat ovat järjestyneet melkein itsestään. Tässä on kuitenkin vielä aikaa järjestellä asioita ja bongailla freelancer-projekteja tai yksittäisiä nakkeja ja samaan aikaan tehdä sotasuunnitelma Kallan suhteen tälle vuodelle. Varmasti mukava vuosi edessä! Millaista vuotta te odotatte?

21/02/2023 Äitiys, Kalla Active, Mietteet, yrittäjyys

Viisaita neuvoja – suoraan toisesta korvasta ulos

Lentopalloaikoinani katsomossa istui aina seuraamassa peliä joku ”katsomovalmentaja”, jolla oli eväät kaikkiin tilanteisiin – varsinkin niihin menetettyihin palloihin. Tuolloin mielestäni tärkeintä oli keskittyä omaan tekemiseen ja siihen, että pystyi sulkea nuo katsomosta kuuluvat jossittelut omien korvien ulkopuolelle.

Toki pelaaja oppii peleistä paljon, varsinkin mokien kautta, mutta usein näiltä ”katsomovalmentajilta” puuttui täysin pelisilmä. Heillä ei nimittäin ollut minkäänlaista käsitystä siitä haluaako pelaaja näitä ”neuvoja”. Tilanteita haluttiin käydä läpi, jos käytiin, pikemminkin joukkueen sisällä.

Olen ollut vuodesta 2015 yrittäjänä – aluksi osakkaana viestintätoimistossa ja vuodesta 2021 vienyt Kalla Activea eteenpäin ja voitte vain arvata, miten paljon ns. ”katsomovalmentajia” on tullut tuossa ajassa vastaan.

Neuvotko muita, vaikka neuvoasi ei kysytä?

Myönnettäköön, että aluksi olin hieman hämmentynyt neuvoista. Usein kuitenkin jo muutaman ensimmäisen lauseen aikana huomaan kaksi tyypillistä asiaa, joiden avulla jo nykyään osaan laittaa lauseet menemään toisesta korvasta ulos: neuvoja ei ole käynyt kertaakaan Kalla Activen verkkosivuilla. Toinen esiin tuleva asia on, että hänellä ei ole käsitystä merinovillavaatteista.

Tuo ensimmäinen kohta on hauska, sillä saan paljon neuvoja liittyen vaatteisiin, vaikka ihminen ei alkujaankaan tiedä, millaisia merinovaatteita myyn ja missä. Usein merinovillaan yhdistetään vain kalsarikerrastot. Tosiasiassahan Kalla Activen vaatteissa on neuleita, neuletakkeja, työhousuja, mekkoja, tunikoita jne.

Maksaessa minulle ehdotetaan MobilePayta ja hämmästytään, kun kerron, että verkkokauppani toimii aivan kuin normaali verkkokauppa. Myös maksupääte liveostoon on käytössä. Lisäksi samassa yhteydessä kerron myös, että tuotteita myydään Zalandolla, muutamalla muullakin sivustolla sekä lifestyle-shopeissa Ylläksellä, Levillä ja Lauttasaaressa. Tämä on siis ihan oikea työni.

Vaatteiden suunnitteluun olen saanut neuvon, että täytyisi käyttää tunnettua suunnittelijaa. Toki yhteistyöt varmasti tietyllä tapaa tuovat tunnettuutta, mutta en koe sitä listallani oleelliseksi. Monesta Kalla Activen vaatteesta on tällä hetkellä myynnissä vasta muutama väri, ja toivon voivani tuoda niistä mahdollisimman pian vaihtoehtoisia värejä myyntiin. Lisäksi lastenvaatteista odotetaan kovasti isompia kokoja. Mallistoja pystyy helposti tulevaisuudessa laajentaa muillakin tavoin. Lisäksi arvostan käyttämieni vaatealan ammattilaisten osaamista. Tämänkin ”neuvon” kohdalla toivoisin siis ennemmin kysymystä: ”Millaisia kehitysideoita sulla on mallistoihin ja tuotteisiin liittyen?”

Vaatealan ”katsomovalmentajat” ovat muutamaan kertaan ehdottaneet muita materiaaleja merinovillan tilalle. He ovat usein myös niitä, jotka eivät ole ikinä käyttäneet merinovillaisia vaatteita. Tähän on usein vaikea lyhyesti vastata: ”En ikävä kyllä ole sitä vaihtamassa.”

Materiaalin valinnalle oli alkujaankin syy. Aloin kehittämään Kalla Activen merinotuotteita omien tarpeiden pohjalta. Leikkipuistossa huomasin usein jo syksyllä, että puuvillaiset housuni eivät lämmittäneet tarpeeksi ja kastuttuaan ne tuntuivat jäätävältä ihoa vasten. Merino oli siis täydellinen materiaali ulkohousujen alle, sillä se hengittää ja imee kosteutta tuntumatta kylmältä ihoa vasten. Ulkoilujen jälkeen ulkohousujen alla oleva kerros jäi usein päälle koko päiväksi ja kaipasin merinovillaisia housuja ja takkia, joissa yhdistyisivät kaunis kotiasu ja merinovillan toiminallisuus. Halusin myös löytää vaihtoehtoja lapseni merinovillavaatteisiin. Kaipasin pirteämmissä väreissä olevaa välihaalaria ja sisävaatteita, jotka eivät ole kalsarikerrastomaisia. Tämän jälkeen idea on jalostunut kaikissa mallistoissa ja SELJA työmallistossa yhdistyvät esimerkiksi arki- ja työvaate.

Merinovillaa on myös eri paksuutta. Suurin osa Kalla Activen merinovillavaatteista on ohuen ohutta merinoa, joka tuntuu päällä kevyeltä ja pehmeältä. Se ei ole siis päällä ”villainen”. Esimerkiksi ohut toppi oli viime kesän myydyin tuote. Tuota menee nyt talvellakin neuleiden alle. Luonnollisesti naisten USVA-neuleessa ja lasten UTU-välihaalarissa neulos on paksumpaa, mutta niissäkin käytetty villa on hienoa eli ohutta ja kiharaa.

Kaikki omalla tyylillään

Joku viisas kerran totesi, että kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse sanoa ääneen. Muistan tapauksen, kun somevaikuttajat, kuten Hanna Gullichsen, Jenni Rotonen, Stella Harasek, Natalia ”Nata” Salmela ja Viena K kertoivat stooreissaan saavansa seuraajiltaan paljon viestejä, joissa nämä jakavat neuvojaan ja heristelevät sormeaan ilman, että heiltä on neuvoja pyydetty tai kaivattu. Erika Vikman myös totesi tuolloin, että pyytämättä annettu neuvo on moite.

Oman elämänsä ”katsomovalmentajia” löytyy siis joka suunnalta ja stereotyyppisimmät tapaukset varmaan liittyvät arjen asioihin, kuten työelämään tai äitiyteen. Yksi julistaa, miten lasten ei saa antaa vaikuttaa elämään ja kertoo, kuinka heidän lapsensa elää ilman rytmejä. Tämä kertoja ei taas välttämättä ymmärrä, miten joku toinen äiti on enemmän kuin onnellinen lapsensa säännöllisistä rytmeistä – kaikki omalla tyylillään.

Omalla kohdallani ainakin lapsen vauva-ajan rytmit mahdollistivat paljon asioita, esimerkiksi matkustin aina päiväunien aikana noin tunnin bussimatkan keskustaan äititreffeille. Valvottujen öiden jälkeen ne olivat taas pelastus. Tuon avulla tiesin koska päiväunet koittivat, ja näin pääsin itsekin tuolloin nukkumaan.

Ehkä eniten kuitenkin peräänkuulutan kaikessa pelisilmää ja tilannetajua. Itse ainakin koen, että muutamat tilanteet ovat lähiaikoina olleet enemmän sosiaalisesti uuvuttavia kuin virkistäviä. Eihän kenenkään meistä pitäisi joutua selittelemään tekemisiään – varsinkin jos ei edes itse kerro kaipaavansa apua. Moni varmasti aidosti enemmän arvostaa tsemppaamista. ❤️

16/12/2022 Äitiys, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Joulukuun hulinat ja minimimmin luisteluhuuma

Mulla on ollut jo kauan mielessä kirjoittaa edellisistä viikoista, mutta koska marras- ja joulukuu on ollut yhtä hulinaa, en ole ehtinyt pysähtymään ja kirjoittamaan. Usein olen kyllä suonut sille ajatuksia, mutta siihen se on jäänytkin.

Vauhdin määrästä kertoo yleensä se, että kun yritän miettiä edellistä viikkoa, joudun katsoa kalenterista, mitä on tapahtunut. Joku saattaisi todeta, että: “Noh ruuhkavuodet”, mutta oma kiireeni ei liity äitiyteen, vaan enemmänkin monen eri työjutun tekemiseen. Äitiys on oikeastaan tämän kaiken tasapainottava tekijä. Minimimmi on se syy, että laitan läppärin kiinni ja käännän aivot iltaisin eri asentoon.

Nyt myös pystyn jo pikkuhiljaa todeta, että selvisin syksystä eli nyt näyttäisi siltä, että sain kuin sainkin kaikki Kalla Activeen liittyvät hommat tehtyä ennen joulua. Kahden kuukauden sisällä on tullut yhteensä yhdeksän uutta tuotetta. Erityisen innoissani olen ollut naisten mustasta merinomekosta sekä lasten mintun värisestä. Mitä mieltä olette? Kurkatkaa verkkokaupasta myös muut uudet tuotteet!

Nyt totisesti pidän pienen tauon uusien tuotteiden lanseerauksesta. Niin kuin aikaisemminkin jo totesin: unohdan tyystin aina, kuinka suuritöinen prosessi se on. Mutta ihana on ollut jälleen kerran huomata, miten hyvän vastaanoton uudet tuotteet saivat. Siitä on pakko kiittää!

Naisten uudet vaatteet ovat nyt myös Zalandollakin myynnissä. Marras- ja joulukuussa tulleiden merinovaatteiden kohdalla tein poikkeuksen ja otin ja käsittelin kaikki kuvat itse. Ystäväni Leo teki niihin harmaat syväykset sekä packshot-kuvat Zalandoa varten. Tunnen Leon muuten alkujaan Vaasasta. Hän oli kanssani samaan aikaan lukiossa. Hauska yhteensattuma, että aikuisiällä törmäsimme uudelleen ja nyt hän on ollut rautainen ammattilainen kuvien kanssa ja korvaamaton apu.

Talven juttuja ja luisteluhuumaa

Kalla Activen merinojuttujen ja minimimmin luistelun lisäksi joulukuu on ollut pulkkailua ja muuta ulkoilua. Pian saa nauttia joulun ajan lomailusta! Tein muuten joulutorttuja Fazerin “vihreäkuula-hillosta”. Suosittelen kokeilemaan, jos haluaa vaihtelua perinteisiin joulutorttuihin.

Minimimmi on ollut nyt syksyn luisteluhuumassa ja nyt näyttää myös siltä, että hän jatkaa tammikuussa ensimmäisessä taitoryhmässä. Helsingin Luistelijoissa on mielestäni ollut hyviä valmentajia ja he ottavat ihanasti lapset huomioon – aivan pienikin ele, kuten lapsen silmiin katsominen ja kumartuminen alas puhuessaan hänelle tekevät ainakin minuun vaikutuksen.

Alkuviikosta oli ihana, kun Nordiksella vietettiin Helsingin Luistelijoiden joulujuhlaa ja luistelukoululaisetkin pääsivät esiintymään. Olin niin ylpeä kaikista pienistä luistelijoista! Miten rohkeita he olivatkaan.

Luistelun kohdalla olen ajatellut, että niin kauan kuin minimimmin innostus jatkuu, hän saa puolestani harrastaa. Luistelu taitona on kuitenkin niin tarpeellinen ja siihen liittyvät harjoitteet tuovat tasapainoa ja kehonhallintaa. Kannattaa muuten kurkata Helsingin Luistelijoiden luistelukoulut, joista minimimmikin aloitti. Ne ovat loistavia.

24/11/2022 Mietteet, yrittäjyys

Tasaisen tappavaa vai elämä “liian innostuneena”

Olen aina miettinyt näitä suomalaisia sanontoja. Onko tasaisen tappavaa hyvä vai huono juttu? Omiin korviin se kuulostaa aika kauhealta – siitä on innostuneisuus kaukana.

Arjen innostusta

Minimimmillä oli syksyn alussa vasukeskustelu päiväkodissa. Hänellä jatkuu viimevuotinen ihana ryhmä ja hoitajatkin ovat mukavan tsemppaavia. Kaikki menee siis hienosti ja varhaiskasvatuksen opettaja sanoikin, ettei varsinaisesti mitään isompaa haastetta ole – ainoastaan se, että hän on vaan kovin innostunut kaikesta.

Toki siis ymmärrän, että oman vuoron odottamista ja kärsivällisyyttä harjoitellaan (monihan aikuinenkin tässä vielä epäonnistuu), mutta suurimmaksi osaksi olin vain onnellinen, ettei ole tämän isompia ongelmia.

Tuohonhan ”haasteeseen” on mielestäni helppo keksiä ratkaisu – jos minimimmi haluaa aina auttaa, ottaa hänet apulaiseksi ja keksii hänelle lisätehtäviä, kuten lisä maidonhakureissuja keittiöön. Viime vuonnakin hän oli kuulemma ollut mini päikkytätinä ja ottanut pienemmiltä hanskoja pois ja laittanut pikkukamuille pottia valmiiksi. Kotona keksin hänelle loruja tai sanontoja, joihin harhautan hänet. Tällä hetkellä vuorossa on aakkoset. Aikaisemmin ollaan läpikäyty jo suomeksi ja englanniksi kymmeneen laskeminen ja viikonpäivät.

Elämä ”liian innostuneena”

Kun kuulin tuosta minimimmin ”haasteesta” ensimmäisenä päässäni oli vain: ”Voi minä tiedän niin sen tunteen”. Itselläni elämistä sen kanssa on ollut jo useampi vuosikymmen ja välillä olen suhtautunut tuohon piirteeseeni ristiriitaisesti. Millaista on ollut eläminen “liian innostuneena“?

Lukiossa muistan, että joku tyttö aina jossain vaiheessa iltaa sanoi: ”Älä puhu koko ajan” ja muistan, että välillä jouduin ihan tosissani tsempata, etten vaan innostu liikaa ja vie valokiilaa. Välillä tuo itsensä hillitseminen oli vain tosi vaikeaa, sillä oma hyvän olon tunne vei mennessään, eikä siinä tunteessa aina muistanut ottaa kaikkia hiljaisempia tyttöjä huomioon. Yliopistoaikoina muistan, että juhannuksena minut oltiin heittämässä juhannusmökillä järveen, koska olin ”liian energinen” neljän aikaan iltapäivällä, kun muut olivat vielä liian väsyneitä juhlimisen jäljiltä. Samaan hengenvetoon olen saanut välillä kuulla olevani liian hyvällä tuulella.

Vaikka tuolloin en näitä asioita murehtinut, näin jälkikäteen ajateltuna on aika älytöntä, että joku muu on määrännyt, miten energisiä tai hyvällä buugilla ihmiset voivat missäkin kellonaikana. Kenellä on valta määritellä, mikä on normaalia? Eihän toisen energia ole itseltään pois. Mielestäni liian hyvällä tuulella ei myöskään voi olla – jos on tarkoitus nauttia vapaa-ajasta, kukapa ketään hapannaamaa jaksaa katsella. Eikö tuo aika itsellekin ole kivempaa, jos siitä yrittää nauttia? Tavallaan tuo oli myös aika surullista, ettei saanut olla oma itsensä ja minun piti yrittää hillitä itseäni jotenkin.

Oman elämäni voimavara

Olen aikaisemminkin sanonut, että se on mun suurin voimavara tehdä asioita – se että innostun asioista. Toki myönnän, että välillä liikaakin, mutta ilman sitä en olisi esimerkiksi ikinä lähtenyt yrittäjäksi tai hypännyt Kalla Activen pariin pois omalta mukavuusalueeltani. Sillä drivella asiat hoituu huomaamatta.

Ne, jotka minut tuntee tietää, että saan hoidettua miljoona asiaa. Innostuminen edellyttää uteliaisuutta, sinnikästä kokeilemista ja kykyä nauttia pienistä onnistumisista. Ehkä nykyään olen myös tarkemmin antanut aikaani niille ihmisille, jotka tuosta minun luonteenpiirteestäni myös nauttii ja kokee sen rikkautena. Tuon vuoksi en ole enää jaksanut ”hillitä” itseäni ja innostuneisuuttani. Enkä myöskään anna muiden sitä latistaa.

Ps. Koodilla BLACK20 -20% alennus Kalla Activen verkkokaupasta. Koodi voimassa 25.11.2022 klo 23.59 asti.

22/11/2022 Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Arkinörtti Pressipäivillä ja muutama muuttuva tekijä

Tiedättekö sen tunteen, kun joku kysyy, että mitä kuuluu, mutta ette oikein osaa vastata? Tuntuu, että on tapahtunut taas lyhyen ajan sisällä niin paljon juttuja, ettei oikein enää itsekään pysy kärryillä kaikesta. Yleensä tuohon tunteeseen liittyy myös jollain tapaa lapsen sairastaminen eli vähäinen uni itselläkin sekä se, että perinteinen syksyn kisaväsymys alkaa painaa.

Jollain tapaa olen taas onnistunut hankkimaan syksyn aikana monenlaisia extrajuttujakin tehtävälistalle ja salaisesti olen merkinnyt tietynlaiseksi merkkipaaluksi jouluaaton – sen jälkeen voi levähtää.

Olen varmaan jo aiemmin kertonut, että vaikka rakastan matkustamista, onnellisimmillani olen, kun arki soljuu tasaisesti eteenpäin. Uskokaa tai älkää nyt kun on satanut lunta, kivointa on ollut minimimmin kanssa ulkona hääräily: luomme lunta, laskettelemme liukurilla ja käymme kotimme vieressä hänen toiveestaan katsomassa, onko hiihtoladut jo tehty.

Pressitilaisuuden puheripuli

Kalla Activen merinovaatteet ovat olleet esillä Viestintätoimisto Manifeston Showroomissa koko syksyn ja ovat siellä aina loppiaiseen saakka. Pääsin kahdeksi päiväksi kertomaan niistä myös vaikuttajille ja toimittajille Pressipäivillä, jotka järjestettiin 15.–16.11. teemalla Hygge! Manifeston tavoitteena oli esitellä pro bono -periaatteella pienyrittäjä, ja Kalla Active sai kunnian jakaa merinojen sanomaa.

Vaikka en ole hetkeen höpöttänyt kahden päivän aikana noin paljon, ihaninta oli huomata, miten ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita Kalla Activen tuotteista. Hauskaa oli myös sparrailla tulevaisuuden uusista tuotteista. Plussaahan aina (ja korvaamaton apu brändille) oli toki tuotteiden runsas vilahtaminen somessa.

Uusia tuotteita ulkona!

Marraskuun konkreettisin asia on varmaankin ollut kolme uutta tuotetta. Joka kerta kun saan vietyä tuon prosessin läpi ja uuden tuotteen myyntikuntoon, mietin itseksesi, että nyt en kyllä tee tätä hetkeen, sen verran kova rypistys se on – kuitenkin unohdan tämän lupauksen joka harvasen kerta.

Harmaasta neuleesta minulla oli onneksi tuotekuvat jo otettuna viime kevään The Bäron kuvauksista, jotka olimme syvänneet harmaiksi Zalandoa varten jo syksyn alussa. Lisäksi kaikkien tuotteiden SKU-koodit oli luotuna, tiedot oli syötetty GS1-rekisteriin ja rekisteristä EAN-koodit myyntiä varten. Näiden pohjalta oli ollut helppo luoda verkkosivuille tuotteiden sivut luonnoksiksi valmiiksi odottamaan.

Lasten UTU merino neuletakissa minimimmi oli innokkaana mallina ja tuttuni tuli naisten merino SELJA-neuletakkiin. Otin ja käsittelin kuvat viikonlopun ja alkuviikon aikana.

Neuletakeista on edessä vielä Zalandon tuotesivujen luonti, mutta se saa vielä odottaa hetken, sillä kuvien muuttaminen Zalandon vaatimusten mukaan on vielä kesken (harmaat taustat jne).

Tapahtumien järjestämistä

Ja ai mitäkö ne extrajutut ovat olleet, joita olen haalinut? Olen minimimmin päiväkodin vanhempaintoimikunnassa ja olen sykkinyt nyt joulukuulle joulumyyjäisiä sekä lasten pikkujouludiscoa. Käytämme nämä tuotot keväällä lasten kevätriehan järjestämiseen lähinnä bändiin ja muihin esiintyjiin. Kävimme eilen katsomassa tuota discotilaa, jonka olemme vuokranneet. Vaikka nämä ovat olleet aikaa vieviä rasteja, onneksi jo nyt tiedän, miten paljon lapset tulevat nauttimaan discosta ja tulevasta kevään riehasta.

Vinkkinä muuten, jos olette järjestämässä päiväkotiin tai kouluihin ohjelmaa, kurkatkaa Konserttikeskuksen verkkosivut. Tilasimme heidän kautta viime keväänä esiintyjän ja se oli oikein mainio. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Musiikin edistämissäätiön tuen ansiosta he voivat tarjota konsertteja kouluille ja päiväkodeille kohtuulliseen hintaan.

Puolisoni tutut freesasivat pari viikkoa sitten alakerran vessamme ja huomasin, että välillä tuntui hassulta, kun ei saanutkaan tehdä töitä rauhassa yksin kotona. Vaikka sain tosi paljon hommia hoidettua tuolla viikolla, viikko kuormitti eri lailla. Remontin alkupäivinä menin muutamaan ravintolaan tekemään töitä, mutta huomasin, että helpoin oli kuitenkin hoitaa palaverit kotoa, vaikka hälinää olikin alakerrassa.

Vaikka WC:seen ei tehty isoa kallista remonttia, ilme freesautui. Suurimmat toimenpiteet olivat seinien maalaus ja tason, altaan, peilin, valaisimen sekä hanan vaihto. Yllä ennen ja jälkeen -kuvat, joista varmaan pienet muutokset huomaa.

Ps. Hyödynnä Black Friday -hinnat verkkokaupassa. Koodilla BLACK20 -20% alennus. Koodi voimassa 25.11.2022 klo 23.59 asti.

01/11/2022 Kalla Active, yrittäjyys

Voiko yrittäjä olla laiska?

Kävin eilen aamulla meressä pulahtamassa, samalla kun hoidin juoksevia asioita. Samalla kun kävelin rantaan, mietin, miten tätä pitäisi tehdä useammin. Olen painanut syksyn taas satalasissa. Olen hoitanut hommia tasapaksun tehokkaasti, mutta samaan aikaan olen huomannut junnaavaani samaa pääraidetta. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta pidemmän päälle se ei vie Kalla Activea eteenpäin.

Samaan aikaan mietin myös, miten haastavaa olisi kehittää ja pitää yllä työkykyä ns. normaaleissa palkkatöissä kaiken silpun keskellä – usein nimittäin minusta silloin tuntui, että pakolliset sisäiset- ja ulkoiset palaverit, sähköpostit ja työajanseurannan täyttäminen veivät suurimman osan ajasta. Ja jos haluttiin ”ideoida”, pidettiin toimiston ulkopuolella kick off, jossa oli määrä olla luova – yllättäen pakon edessä ei yleensä syntynyt mitään jatkojalostettavaa.

Luovuus tarvitsee luppoaikaa

”Suorituksen rentous voi tuoda työhön ihan uusia sävyjä”, sanoo Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen professori Juha T. Hakala, jonka mukaan luovuus edellyttää tietynlaista rytmisyyttä arkeen ja eripituisia taukoja. Taukojen aikana pitäisi kuulemma ymmärtää olla tekemättä mitään. Silloin vain maataan rauhassa ja katsellaan kattoon, mutta kuinka moni tekee tätä todellisuudessa?

Jos isääni jälleen lainaan, hänen mukaansa pääsin nuorempana parhaimpiin suorituksiin urheilukisoissa, kun turha hötkyily ja jännittäminen olivat poissa. Ennätysajoissani tai peleissäni näkyi silloin tuo Hakalankin mainitsema suorituksen rentous. Tuohon siis pyrittiin, mutta sitäkään ei pakolla saanut aikaan – aivan kuin luovuutta ei pysty puskea väkisin, vaan sille pitää antaa tilaa. Kerran kaaduin 1500m juoksukilpailun yhteislähdössä tönimisen seurauksena ja en ole varmaan ikinä juossut yhtä hyvää aikaa. Siinä oli jännitys hetkessä kadonnut, kun näin kilpatovereiden selät noustessani maasta.

Tuohon luovuuteen tai rentoon suoritukseen pääsemistä voi harjoitella, mutta mikä on toimii parhaiten? Se varmaan riippuu niin ihmisestä. Jos päivä on buukattu täyteen, eivät aivot ehdi oivaltaa mitään uutta. Näin ainakin itsellä. Konkreettinen esimerkki on kirjoittaminen – jossain vaiheessa päivää se kyky katoaa kokonaan, sillä aivot eivät enää pysty jäsennellä sanoja, puhumattakaan nasevista sanavalinnoista.

Laiskuusko tuo luovuutta?

Usein ajatellaan, että kaikki yrittäjät tekevät pitkää päivää. Varmasti tämä tietyllä tasolla pitää paikkansa, mutta jollain tapaa ainakin minun on pitänyt opetella vanha lausahdus: ”Eivät ne työt kesken lopu”, jotta laitan koneen kiinni, kun lähden hakemaan minimimmiä päikystä. Toki välillä on vaan pakko palata joihinkin asioihin vielä illalla.

Vuodet ovat myös tuoneet itsevarmuutta sen suhteen, että on voinut tosissaan itse määritellä mitä tekee ja koska. Toki olin alussa vaatealalla pihalla kuin lumiukko ja edelleen tulee päiviä, kun hämmästelen joitain alalla vallitsevia käytäntöjä, mutta onneksi tajusin, ettei niiden tarvitse määritellä Kalla Activea. Teen asiat omalla tyylilläni ja rakennan omanlaistani brändiä. Stressiä ei tule, jos ripottelen ns. luovat työt, kuten kirjoittamisen, viikon eri päiville. Joka tapauksessa tiedän itsestäni tuon, että aivot lakkaavat jossain vaiheessa päivää toimimasta.

Ja mitä tuohon luovuuden tilaan tulee, olen luonteeltani tekijä, joten voin myöntää, että omalla kohdallani kattoon katseleminen ei toimi. Toimiva keino sen sijaan on kävelylenkki tai vastaava, jossa aivot saavat mennä narikkaan. Jos niillä on toissijainen tehtävä ja kroppa johdattaa eteenpäin, pääkopasta usein pulpahtelevat parhaat oivallukset. Nyt vaan täytyy varata ihan tosissaan aikaa myös tähän.

Hain muuten eilen ystävältäni Kalla Activen kuvausrekvisiittaa. Hän oli neulonut sukkia tulevia kuvauksia varten. Eikö olekin ihania? Sanoinkin juuri, että viimeiset 1,5 vuotta kotiasuni on ollut Kallan legginssit, takki ja toppi. Sukat sopivat hyvin tähän! Jos haluat ihastella hänen muita tuotoksia, hänen tilinsä löytyy Instagramista @raikkuneuloo.

11/10/2022 Äitiys, yrittäjyys

Mistä lapsen kilpailuvietti syntyy ja onko kilpailu hyvästä?

Sanotaan, että lapsen kilpailuvietti on sisäänrakennettu – jollain sitä on enemmän, jollain vähemmän. Meillä 3-vuotiaan minimimmin kilpailuvietti tuntuu heränneen nyt oikein urakalla. Kaikesta voi ja pitää kilpailla. Olemmekin miettineet muutaman äidin kanssa, että onko tuo jokin vaihe vaan, sillä tuntuu, että monella 3-vuotiaalla on kilpailuhalu kukoistuksessaan.

Toisaalta niin on itsellänikin tai ainakin oli kilpaurheiluaikoina eli geeneissä taitaa kulkea lapsellemme minun ja puolisoni puolelta. Osaksi en ilmiötä edes viitsi hillitä, sillä piirre on niin vahvana. Muutaman kerran olen jotain pyöräilykisaa hillinnyt tai rampissa huudellut perään. Faktahan on kuitenkin, että aina ei myöskään ole turvallista kilpailla.

Häviäminen onkin sitten eri juttu. Toisaalta häviäminen taitaa olla myös monelle aikuisellekin vielä vaikea paikka. Välillä minimimmi ottaa sen ihan hyvin – välillä taas se on kovempi isku. Toki mieltä hiertää välillä, kun esimerkiksi vanhemmat siskopuolet osaavat seisoa päällään ja hän vielä ei, mutta jollain tavalla hän kyllä myös sisuuntuukin näistä. Esimerkiksi viime viikonloppuna hän pyysi yhtäkkiä aamulla saada harjoitella päällä seisomista.

Kilpailun demonisoiminen

Asia, jota olen välillä ihmetellyt, on se, että nuorten elämästä pyritään siivoamaan kaikki, mistä voi tulla paha mieli. Eihän toki esimerkiksi lasten harrastuksilla ole mitään tekemistä huippu-urheilun kanssa, mutta mielestäni lasten on tervettä saada voittaa ja hävitä yhdessä. Voittaminen ja onnistuminen yhdistää ja häviäminen kasvattaa.

Tervettä on huomata olevansa huonompi tällä kertaa ja myöntää se. Kysymyshän on vaan siitä, miten siihen suhtautuu. Ja parastahan olisi alkaa opetella tuota jo lapsena, sillä liikasuojeleminen negatiivisilta kokemuksilta vaan vaikeuttaa omaa suhtautumista epäonnistumisiin myöhemmin. Opiskelupaikan tai työpaikan missaaminen saattaa tuntua aika eriltä, jos epäonnistumisen tunnetta ei ole aikaisemmin kokenut kunnolla.

Isäni opit

Oma isäni aina sanoi meille lapsena: ”Kaikkihan tykkäävät voittaa, mutta häviäminen on ihan eri juttu”. Jossain vaiheessa olin lapsena aluetasolla hiihdossa melko ylivoimainen ja muistankin, kun kerran ”voittoputkeni” katkesi ja hävisin yhdellä sekunnilla kultamitalin. Muistan kun isäni vaan sanoi minulle: ”Ihan hyvä, että sä häviät välillä.”

Isäni tapasi myös sanoa meidän lentopalloharrastuksesta, että se oli hyvä laji, sillä siinä ei ehtinyt nousta kusi päähän. Sitä se tosiaan oli. Vaikka yhden pallon iski suoraan kenttään, ei voinut liiaksi jäädä tuulettelemaan, sillä seuraavasta pallosta peli taas jatkui. Usein ne leijumaan jääneet pelaajat saivatkin seuraavasta pallosta vastakentän pelaajalta tuplana takaisin.

Näin jälkeen päin mietin, että onneksi olen saanut harjoitella näitä asioita jo lapsena – en nimittäin ikinä muuten pystyisi olla yrittäjänä. Yrittäjyys on kyllä totisesti laji, jossa pidä jäädä leijumaan. Yhdellä viikolla saattaa esimerkiksi tulla todella paljon merinovillavaatetilauksia ja seuraavalla viikolla ei taas yhtään. Tuon vaihtelun ei vaan pidä antaa vaikuttaa liikaa. Toki jos tilauksia tulee paljon, onhan se kiva riemuita ja iloita tästä, mutta seuraavalla viikolla ei pidä tiputtautua pohjamutiin.

Pienten epäonnistumisten tai kommenttien sietäminen

Kalla Activen myötä tietyllä tapaa oma nahka on myös kovettunut ihmisten kommentteihin. Usein varsinkin somessa joillain on todella töksähtelevä tapa ilmaista asioita. Vaikka jokin asia olisi alkujaan tarkoitettu hyvällä, sitä ei kuitenkaan osata ilmaista niin. Esimerkkinä ovat lasten KUURA-malliston vaatteet. Ne päättyvät kokoon 104/110. Isommista koosta on tullut paljon kyselyitä, mutta jotkut ovat olleet muodossa: ”Ai jaha koot loppuu noin aikaisin – eipähän tarvi eksyä sivuille ja ostaa.”

Nämä eivät varsinaisesti mene ihon alle, mutta menen näihin usein vastaamaan omalla nimelläni ja kertomaan omia henkilökohtaisia ajatuksia ja taustaa vaatteista. Kun suunnittelimme mallistoa, ajattelin aluksi, että mallisto on päiväkotimallisto. Unelmana oli kasvattaa mallistoa tyttöni kasvun mukana ja luoda erikseen myöhemmin ala-astemallisto. Nyt kuitenkin KUURA-malliston paidasta, housuista, topista ja tunikasta on tullut niin paljon kyselyitä isommissa koossa, että yritän tuoda niistä ensi talveksi isompia kokoja myyntiin. Usein vastaukseni saa mukavan vastaanoton ja kommentoija tajuaa, että täälläkin ruudun takana on ihminen.

Pääsen näistä töksäytyksistä tai yrittäjyyden pienistä alamäistä usein nopeasti eteenpäin, enkä jää asiaa usein murehtimaan. Ja jos tuntuu, että asia kummittelee kauemmin, hakumatka päiväkotiin viimeistään katkaisee ajatuksen. Äitiys on hyvää vastapainoa tällekin asialle.