yrittäjyys arkistot – Sivu 3 3:stä

25/05/2022 Kalla Active, yrittäjyys

”Mitäs ajattelit nyt kesällä tehdä, kun myyt niitä talvivaatteita?”

Multa kysyttiin yksi päivä: ”Mitäs ajattelit nyt kesällä tehdä, kun myyt niitä talvivaatteita?” Tähän rehellisesti sanottuna teki mieli vastata: ”Nostaa jalat pöydälle ja ottaa oluen.”

Mutta todellisuudessahan merinovaatteet eivät ole vain talvivaatteita, vaan ne ovat ympärivuotiseen käyttöön. Merinovillalaatuja on toki erilaisia: on paksumpia ja ohuempia – erilaiseen käyttöön.

Suurin osa Kalla Activen vaatteista on ohuen ohutta. Neuleet taas luonnollisesti ovat paksumpia, vaikka nekin ovat nykyään mulla must tuotteina ottaa mukaan mökille, että tarkenee iltasella istua kuistilla. Niin eli vaatevalikoimaa piisaa myös kesälle ja hommaa siinä sivussa (ja toivottavasti myös olutta siellä mökin kuistilla).

Ympärivuotiseen käyttöön

Se on totta, että lähdin kehittämään talvella Kalla Activea, kun omat merinokalsarini repesivät pepun kohdalta ja kyllästyin lapseni merinovaatevalikoimaan. Ulkoilemme paljon ja luonnollisesti yleensä sisään tullessa alin kerrasto jäi päälle aika usein vahingossa koko päiväksi. (ja tähän kalsareissa hillumiseen kyllästyin)

Kalla Activen vaatteissa tavoitteena oli saada niin naisille ja lapsillekin kohtaamaan merinovillan toiminnallisuus ja kaunis kotiasu. Talvella julkaisimme myös arki- ja työmalliston SELJAN, jossa sama idea säilyi. Vaatteet ovat käytännöllisiä ja nättejä, mutta ne eivät ole epämukavia päällä ja saavatkin jäädä vahingossa, vaikka koko päiväksi päälle.

Mitä agendalla kesällä

Ensi kesän malliston suunnittelu on nyt liikahtanut myös eteenpäin ja olin juuri protoista (mallikappaleista) yhteydessä tehtaan suuntaan. Näistä lisää kuitenkin myöhemmin. Saan juhannuksesta elokuun alkuun hyödyntää pikku assarin apua, kun päiväkoti on kiinni. Hän on niin innolla aina auttamassa ja pyytää saada tulla mukaan.

Nyt tämän kesän suosikiksi noussut SELJA-toppi ja se on valmistettu 93% merinovillasta ja 7% elastaanista. Tämän vuoksi sen kangas on ohuen ohut ja joustava. Toppi on jää vuoden ympäri käyttöön, sillä hengittävän merinovillan ansiosta se soveltuu erinomaisesti viileillä ilmoilla alustopiksi ja lämpimillä keleillä vaikka hameen kanssa. Sama toppi löytyy myös KUURA-mallistosta lapsille!

Myyntijuttujen lisäksi tiedossa on syksyn kuvausten suunnittelun laittamista pakettiin. Tuntuu hassulta, että vaikka juuri saimme niin lasten kuin naistenkin vaatteiden kuvaussessiot valmiiksi, täytyy ottaa uusi agendalle. Suomi on kaikkine vuoden aikoineen värien kirjo – ja on ihana yrittää ikuistaa niitä Kalla Activen vaatteiden kanssa.

Oletko jo kurkannut naisten vaatteiden videota, joka kuvattiin ihanassa The Barössa? Tai lasten repeilyä Tuomarinkylän kartanolta?

30/04/2022 Juhlat, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Hektinen huhtikuu ja vaatteet myynnissä nyt Zalandossa!

Samaan aikaan kun huhtikuu tuntui todella pitkältä, se sujahti sekunnissa ohi. Oikeastaan vasta viime viikkojen kalenteria katsomalla huomasin, että hässäkkää on ollut. Samaan aikaan kuun sisällä talvi vaihtui myös virallisesti kevääksi.

Jaoin viikko sitten LinkedInissä postauksen: ”Varsinkin yrittäjillä on välillä paha tapa jäädä jumiin oman päänsä sisälle – hirveästi tapahtuu koko ajan, mutta mistään ei oikein muista kertoa. Tämän kuitenkin haluan jakaa, sillä tämä on oikeasti siisti juttu!”

Kalla Activen merinovaatteet ovat vihdoin myynnissä Zalandossa. Jollain tapaa tämä oli itselleni hyvä merkkipaalu, sillä kyse ei ole vain omasta liiketoiminnasta vaan omasta brändistä, jota olen tyhjästä lähtenyt tekemään värimaailmasta lähtien. Ehkä tämä toi myös itselleni sellaisen muistutuksen, että tämä tosiaan tapahtuu, eikä kaikki ole vain ainoastaan minun pään sisällä.

Sanoinkin siskolleni pari päivää sitten, että tuntuu, että kaikki asiat ovat elämässä muuttuneet hurjasti viimeisen kolmen vuoden aikana – lähtien jo siitä, että melkein 3 vuotta sitten minusta tuli äiti. Aikaisemmassa elämässäni ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta nyt en voisi edes enää kuvitella palaavani siihen. Kallan Activen suhteen olen myös hypännyt johonkin kovaa vauhtia menevään junaan, enkä yhtään tiedä, mihin se on matkalla. Sen ainoastaan tiedän, että aion nauttia koko matkasta.

The Barö taivaallisena kuvauslokaationa

Viime viikolla olimme kuvailemassa Kalla Activelle myös mainosmateriaalia ihanassa saaristohotelli The Barössä Inkoossa. Jos et ole aiemmin vieraillut siellä, suosittelen ehdottomasti buukkaamaan viikonloppuloman sinne. Luonto, maisemat ja tunnelma ovat siellä kuin postikortista.

Kuvaustiimiimme kuului kahden hengen videokuvaustiimi, valokuvaaja ja kolme mallia. Kiitos vielä koko jengille! Näin jo eilen videosta pienen pätkän, enkä malta odottaa, että saan näyttää sen muille myös.

Vapun valmistelut ja juhlinnat

Olen itse aina pitänyt vapusta. Olen loppukevään lapsi ja vappu on ollut kuin virallinen lupaus kesästä, ja siihen kiteytyy oikeastaan vaan hyvää mieltä ja kepeyttä.

Sykähdimme muuten lapseni päiväkodin vanhempaintoimikunnan kanssa myös viime viikolla ja keräsimme vappupallomyynnillä lasten tulevaan kevätriehaan rahaa. Ei sitä kovin usein täytä 90 palloa heliumilla. Tyttöni oli aivan onnesta myyty, kun näki jumppasalin pallomeren.

On ollut ihana myös huomata lähiaikoina, miten päiväkodit ja yleensäkin ihmiset ovat alkaneet jälleen järjestää enemmän yhteisiä juhlia lapsille ja heidän vanhemmilleen. Korona-aikahan supisti jollain tapaa elinpiiriä. Tyttöni ryhmällä oli vappujuhlat vappudiscoineen sekä kävimme hänen ystävän perheen luona aloittelemassa vappua. Viikonloppuna juhlat jatkuu ja taloyhtiömme pihassa on taas vappupäivänä tutut vappujuhlat naapuriperheiden kanssa.

Hauskaa vappua kaikille!

15/04/2022 Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjyyden ja palkkatyöläisen ero

Ihmiset kokevat yrittäjyyden ja palkkatyöläisen erot erilaisina. Sehän on luonnollista, sillä jo ammatteja on satoja – puhumattakaan yrittäjyyden muodoista. Erot tulevat esiin laajalla skaalalla riippuen siitä, kuka asiaa kommentoi.

Kärjistettynä jollekin yrittäjälle vakituinen työpaikka voi tuntua suorastaan vankilalta, kun taas tyytyväiselle palkkatyöläiselle ajatus yrittäjän elämästä on painajainen.

Palkkatyöläinen saa heti käyttöönsä työnantajan resurssit, palkan säännöllisesti ja korvauksen, vaikka sairastuukin. Elämä ja taloudellinen turva ovat ehkä enemmän ennakoitavaa.

Usein sanotaan, että yrittäjät arvostavat eniten vapautta. Toisaalta vapaus tuo myös vastuuta. Kun firma perustetaan, hän on vastuussa niin tuotekehityksestä, markkinoinnista, myynnistä, kalustosta kuin muustakin yritykseen liittyvästä. Itse toki ulkoistin heti kirjanpidon, sillä mielestäni se oli ensimmäinen asia, joka oli hyvä saada omista näpeistään pois.

Mikä sopii itselle?

Sanoin eräs päivä puolisolleni, että luulenpa, ettei minusta olisi enää ns. normaaliin palkkatyöhön. Toki mitkään asiat eivät ole tähtiin kirjoitettuja, mutta tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä. Tämä käsitys on toki muodostunut vuosien saatossa, mutta viimeisen vuoden aikana vahvistunut entisestään. Tällä hetkellähän sen lisäksi, että kehitän omaa Kalla Active -merinobrändiä ja sen verkkokauppaa eteenpäin, teen viestintää ja markkinointia muutamalla eri taholle/hankkeelle.

Koin ehkä aikaisemmin raskaaksi tietynlaiset työyhteisöt. Ehkä omalla kohdalle sattui aina niitä, joissa oikein aisti, ettei henkilökemiat ihmisten välillä kohtaa tai yhteisöä jyräsi tyranni omilla johtamismetodeillaan.

Vaikka olen tiiviissä yhteistyössä eri organisaatioihin, saan jäädä tietyllä tapaa kaiken ulkopuolelle. Ulkoa laskutettavana apuna, minulla on oikeuskin jäädä kaiken tuon ylimääräisen ulkopuolelle.

Yrittäjyyden yksi toimintatapa

Ulkopuolista apua on yrityksen helppo ostaa, sillä heillä ei ole samoja velvoitteita kuin normaalin palkkatyöläisen kanssa eikä häneen liittyviä kuluja. (Yrittäjähän hoitaa itse kulunsa) Jos esimerkiksi yritys tarvitsee apua viestintään, voi tehtäviä antaa isona könttänä tai yksitellen artikkeliaihe kerrallaan. Usein minulle annetaan tehtäväksi suunnitella pidempi pätkä toimenpiteitä markkinointiviestinnänsuunnitelmaan ja lähteä toteuttamaan sitä.

Olen huomannut, että välillä organisaation muiden työntekijöiden, jotka eivät varsinaisesti liity oman tekemisen tai hankkeen ympärille, saattaa olla vaikea ymmärtää ulkoa ostetun resurssin toimintatapoja. Itse olen tottunut tekemään asiat halki poikki ja pinoon -mallilla. Siinä vaiheessa, kun moni vielä pyörittelee peukaloita, olen jo tehnyt suunnitelman ja lähtenyt toteuttamaan sitä. Tuo tapa sopii totta puhuen myös yrittäjällekin.

Hassua on siis, että oman toimintatapamallin vuoksi usein päämäärätietoisuus ja selkeä visio koetaan joustamattomuutena. Jos olen ulkoa ostettu resurssi, en vaan voi haahuilla seitsemää tuntia ja laskuttaa sitä samaa tuntimäärää. Monet taas haluavat mutustella alkuviikon jotain asiaa ja monen päivän harkinnan jälkeen lähtevät tekemään. Moneen asiaan otetaan myös usein päättämään liian monta ihmistä. Koko firman perillä pitäminen kaikkien yksiköiden asioista ja pahimmassa tapauksessa vielä osallistaminenkin kaikkeen on käytäntönä joissain yrityksissä, mutta ajankäytön ja resurssoinnin puolesta se ei mielestäni ole kannattavaa.

Millaisia asioita teillä on tullut vastaan yrittäjänä?

16/02/2022 Mietteet, Perhearki, yrittäjyys

Parhaat parisuhdevinkit – onko niitä edes olemassa?

Ystävänpäivänä muistetaan ja juhlitaan ystävien lisäksi elämänkumppania.

Ja pakko näin heti alkuun todeta, että mitään varsinaisia kaiken kattavia parisuhdevinkkejä ei ole olemassa. Me ihmiset olemme niin erilaisia, että olisi mahdottomuus saada kaikki asiat toimimaan kaikilla samalla tavalla. Toinen toimii toiselle, toinen taas ei.

Helmikuun ystävänpäivänä saadut kukat saivat minut miettimään, mitä asioita itse arvostan ja millaisten ”oivallusten” avulla olemme saaneet pidettyä tämän paketin kasassa.

Tarinan alku

Faktahan on se, että me emme varsinaisesti valinneet sitä helpointa tietä. Kun päädyimme puolisoni kanssa yhteen, hänen nuorimmat lapsensa olivat 2- ja 3 -vuotiaat ja meidän yhteinenkin lapsi syntyi melko nopeasti, joten totuttelua oli varmaan kaikilla. Olenkin joskus kirjoittanut uusperheen tuntemuksia Uusperheen haasteet -blogiini. Kaikesta huolimatta jotenkin silti tiesin tehneeni oikean päätöksen.

Tuolloin kirjoitin, että raskainta oli, kun huomasi, että olemme ottaneet takapakkia ja, että emme olekaan edistyneet ja seuraavalla viikolla käymme läpi samoja uusperheeseen liittyviä asioita, kun olemme koko edellisen vuoden käyneet. Näitä päiviä on onneksi nykyään vähemmän. Syy mikä teki näistä erityisen raskaita päiviä, oli se, että ne vaikuttivat myös meidän yleiseen ilmapiiriin sekä parisuhteeseen. Olin usein myös henkisesti aika yksin, sillä puolisoni aika kului hänen isompia lapsia tukiessa.

Mikä kannattelee?

Vahvan fiiliksen nykyään tekee se, että uskon ja toivon, että olemme aikaisemmista tapahtumista keränneet niin ison työkalupakin, ettei asiat vaikuttaisi enää niin vahvasti ja osaisimme olla paremmin tiiminä toistemme tukena. Tuo tiiminä oleminen varmaan kuuluu jonnekin yleispäteväänkin ohjeistukseen. Sitäkin on vaikea ymmärtää ennen, kuin itse tekee päinvastoin kumppanin kanssa.

Tiimiytymisessä varmaan avainasemassa on ollut, että olemme oppineet kommunikoimaan paremmin. Olen huomannut, että jos ei kommunikoi, asiat pahenevat nopeasti ja kerääntyvät paskapuntariin. Jos tuota puntaria ei tyhjää säännöllisesti puhumalla, ei sitä joku päivä saakaan enää tyhjäksi vaan puntari painuu maahan.

Nyt kun tuohon puntariin aloin verrata, niin samallalailla yritän täyttää sitä puntarin toista eli ”hyvää” puolta. Jos se pysyy koko ajan täydempänä, ei se paskakaan lävähdä maahan niin painavana. Joku on joskus sanonut, että joka päivä kannattaa pysähtyä ainakin kerran ja halata pitkään. Meillä tämä ei varmaankaan toteudu, mutta olen kyllä samaa mieltä. Pikainen pusukin jonnekin väliin täyttää pikku hiljaa hyvän puntaria.

Kelpaan näin

Olen lukenut monesta paikasta, että hyvässä suhteessa voi olla oma itsensä. Muistan, kun yliopistoaikoina erosin silloisesta poikaystävästä ja tähän hänen ystävänsä oli kommentoinut: ”Se Jenni olikin ehkä liian puhelias.” Tiedän täysin, että käyn välillä hiukan ylikierroksilla ja minulla on kymmenen rautaa tulessa, mutta ajan myötä olen oppinut kääntämään tämän omaksi voimavaraksi ja vahvuudeksi. Tämän ansiosta saan paljon aikaiseksi – olisi hirveää, jos puolisoni ei tätä hyväksyisi vaan kokisi tuon puolen minussa jotenkin häiritsevänä.

Laitoin juuri eilen viestin perhe-chattiin siskoilleni ja äidilleni:

”Mua naurattaa, kun järkkäsin (taas) eilen Kalla Activen kuvaukset meillä ja M alkaa nykyään pikkuhiljaa tottua rooliinsa kuvausten “yleismies-Jantusena” 🤣 Ei ainakaan näytä enää niin kyllästyneeltä.”

Olen ylpeä ja kiitollinen puolisostani, että auttaa minua arjen jutuissa ja näin samalla tukee mun yrittäjyyttä. Vaikka tiedän, että hän ei varsinaisesti viihdy kuvauksissa, hän silti auttaa minua monessa käytännön asiassa.

ps. En ole tottunut saamaan kukkia. Sen vuoksi varmaan yllätyn vieläkin usein juhla- tai muuna merkkipäivänä, kun puolisoni niitä minulle yllätyksenä ostaa. 😀

25/01/2022 Äitiys, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Entä jos kaikki on ihan hyvä näin?

Huomaan oman vanhenemisen niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin, että väsyy herkemmin. Moni muukin on varmaan huomannut saman? (hehe)

Kun tämä vuosi alkoi, tuntui, että hyppäsin liikkuvaan junaan. Se ei onneksi haitannut minua, sillä olin ehtinyt parantua jo keuhkoputkentulehduksestani ja jouluisesta sairauskierteestäni. Pikku tyttömmekin oli onneksi vihdoin tervehtynyt. Totesin moneen kertaan, miten onnellinen olen, kun normaali arki toimii, ilman mitään sen kummempaa säätöä, jota koko syksy oli. (Koputin toki moneen kertaan puuta, etten mene maalailemaan piruja seinille)

Asenne ja hampaanpureminen

Sanotaan usein, että asenne ei paranna sairaudesta, mutta kun kuume nousee korkealle ja huonoa oloa pukkaa, ilman asennetta ei arkea saa pyörimään. Kun syksyllä moneen kertaan tyttöni kanssa sairastelimme (usein yhtä aikaa) en jostain syystä tunnistanut itseäni lainkaan. Kaikki vähätkin voimat meni päivistä selviämiseen. Totta puhuen vihaan tuota olotilaa.

Kun joulun jälkeen yksi antibioottikuuri oli taas syöty, rukoilin, että vuosi 2022 menisi terveemmissä merkeissä. Toki tällä hetkellä moni muukin elää varmasti samassa tilanteessa – osa sairastaa päiväkodin tauteja, osa taas koronan eri volyymilla.

Somessa joku juuri totesi, että ihmetteli ennen äidiksi tuloa, miksi joku haluaisi juoda kofeiinipitoista juomaa, kuten Finrexin kuumeeseensa – silloinhan on juuri parasta vain kaivautua peittojen alle ja nukkua koko päivä. Nyt hän kuulemma ymmärtää lääkkeen käyttötarkoituksen paremmin.

Jaksaminen ja tuki

Useinhan en oikein osaa edes myöntää, etten jaksa ja voimat loppuvat.

”Tuolle lapsen sairastelulle ei vaan voi mitään ja valitettavasti siinä se kotona tekevä yrittäjä joutuu kärsimään”, sain viimeksi toteamuksen, kun uskaltauduin toteamaan, että meidän koko syksyn sairauskierre vie omatkin voimat – puhumattakaan työnteon vaikeudesta.

Oletteko ikinä miettineet, kenelle te sen uskallatte myöntää tai näyttää? Kenen kanssa on turvallista olla hauras? Lievästi sanottuna minulle on tyypillistä käydä terveenä hieman jopa ylikierroksilla. Tämä on kuitenkin hyvä juttu, sillä yleensä olen myös aikaansaava. Normaalisti ajattelen, että mikään ei ole mahdotonta.

Mieleeni tulee heti kaksi konkreettista tilannetta, joissa olen saanut tukea – ja miten hyvältä se onkaan tuntunut. Kävin yli kymmenisen vuotta sitten silmäleikkauksessa, ja olin todella jännittynyt tilanteessa. Hoitaja oli kuitenkin maailman ihanin ja heti alkumetreiltä saakka tuntui, että olen turvassa. Kun operaatio alkoi, hän otti minua kädestä ja rauhoitti sillä entisestään minua. Toinen tilanne oli lapseni syntymä. Vaikka hänen syntymä kesti 48,5 tuntia, kätilö omalla uskollaan minuun sai minunkin sinnikkyyden kasvamaan.

Elämä on hyvä näin

Olen muuttanut niin moneen kertaan, että en välttämättä ikinä enää jaksaisi muuttaa. Totesin jo noin 5 vuotta sitten, etten aloittaa koko elämän rakentamista alusta. Nuorempana se oli jännittävää, kun sai lähteä tutkimaan, millaisia kahviloita naapurikulmilta löytyy ja mistä löytyy lähikauppa. Puhumattakaan kaikista niistä uusista ihmisistä, joita toivoin tapaavani. (Olen mm. muuttanut Turkuun 18-vuotiaana, sillä se oli melkein ainut kaupunki Suomessa, jota en tuntenut kovin hyvin.)

Elämän rakentaminen alusta tuli itselleni mieleen syksyn aikana, kun olin huonossa kunnossa. Jotenkin siinä kuumeessa ja heikossa kunnossa aloin miettiä, miten työlästä tuo kaikki olisi. Jopa tuo kaikki työ, jota olen Kalla Activen eteen tehnyt (ilman vaatealan kokemusta) hirvitti jollain tapaa, sillä voimat olivat niin vähissä. Ehkä noina hetkinä kannattaa vaan yrittää hoitaa päivä läpi ja mennä ajoissa nukkumaan, eikä turhaan miettiä.

Faktahan on kuitenkin se, että kun kuume laski ja me parannuimme, minulla oli miljoona uutta ideaa päässäni. (ei onneksi kuitenkaan muuttojuttuja, sillä olen aidosti onnellinen täällä meidän nykyisessä yhteisöllisessä kuplassamme)

23/01/2022 Äitiys, Mietteet, Perhearki, yrittäjyys

Operaatio “oman itsensä päivitys”

Luin somessa julkaisun, jossa nainen lapsen saannin jälkeen tunsi kadottaneensa itsensä. Hän kehotti ihmisiä vielä miettimään ovatko valmiita hankkimaan lapsen, sillä sen jälkeen mikään ei enää entisensä.

Ymmärrän, että ihmiset kokevat asioita eri lailla, mutta mieleen tuli samalla myös toteamus, jonka kuulin, kun opiskelin yliopistossa. Henkilö kehotti nauttimaan opiskeluajoista ja vinkkasi, ettei kannata liian aikaisin mennä työelämään, sillä sen jälkeen mikään ei ole enää entisensä.

Tuolloin jo muutaman vuoden jatkuvan yöjuoksun jälkeen mietin, että Jumalalle kiitos, ettei mikään ole entisensä, vaan siirtyminen työelämään tuo itselleni uuden vaiheen elämään. Kaikesta siitä juhlimisesta huolimatta (onneksi) valmistuin ennätysajassa ja innolla hyppäsin kohti uusia seikkailuja. Muutos ei siis aina ole huono, vaan ehkä se tuokin mukanaan asioita, joita ei edes tiennyt kaipaavansa.

Muutosten tuulet

Aikoinaan, kun aloimme jutella puolisoni kanssa lapsen hankinnasta, olin täysin tietoinen, että se tulee tuomaan uuden sivun elämääni. Toki tiesin tuon sivun tuovan myös univelkoja ja muita kompromisseja, mutta ennen kaikkea olin innoissani tuosta muutoksesta. Ilomielin hyppäsin taas eteenpäin. Nyt kun pikku tyttömme on 2,5 vuotta, en voisi olla kiitollisempi tuosta kaikesta muutoksesta.

Jotkut harmittelevat, että oma treenaaminen ei enää lapsensaannin jälkeen kulje. Itselläni kilpailuajat ovat jääneet taakse jo aikapäiviä sitten, eivätkä kovimpien treenien loppuminen omalla kohdallani liity millään tavalla lapsen saantiin. Faktahan on se, että jokaisella ikä tulee vastaan jossain vaiheessa.

Itselläni taas meni hetken, että hyväksyin sen, että omat urheiluvammat tulevat hidastamaan joka tapauksessa omaa urheilua tulevaisuudessa. Kun tuon asian hyväksyin, oli aika vain löytää sellaisia urheilumuotoja, joita polveni kestävät. Edelleen kuitenkin rakastan liikkumista, treenaamista ja ulkoilua kaikessa muodossa – eli onneksi niistä ei ole tarvinnut kokonaan luopua – liikkuminen vain muutti muotoa.

Tällä hetkellä Ganglion-kysta eli hyytelörakkulakasvain ei alkusyksyn polveni tyhjäyksen jälkeen ole oireillut, joten olen saanut liikkua normaalisti. Nivelkierukan rappeumaani ei välttämättä leikkauksella pysty korjata, joten kystakin palaa aina uudelleen ja uudelleen tyhjäyksen jälkeen omiin uomiinsa. Asia kuitenkin elää koko ajan ja sen vuoksi en ole sitä jaksanut murehtia.

Oman elämänsä päivittämistä

Mielestäni elämä on täynnä oman itsensä päivittämistä – ja tuo ei ainoastaan liity lapsen saantiin. Sinänsä tuo itsensä kadottaminen on varmaan monelle äidille tuttu tunne. Luonnollisesti jos on pari vuotta ollut lapsen kanssa kotona, ja olisi aika palata töihin, sitä miettii omaa itseään: kuka nyt on ja miten uuden roolinsa äitinä yhdistää työminään.

Mutta päivittäminen saattaa liittyä myös opiskeluaikoihin, työpaikan vaihdokseen, urheilu-uran loppumiseen, eläkkeelle siirtymiseen, avioeroon tai muuten vain elämässä eteenpäin menemiseen. Mitä ottaa vanhasta minästä mukaan, millainen nykyminä on ja mikä nykyminän tekee onnelliseksi?

Minulla on ollut viimeisen parin vuoden aikana monella lailla “päivitys” menossa. Päivitän kuka olen nykyään – äitinä, ystävänä, puolisona ja yrittäjänä. Lähtökohtaisesti olen vain halunnut entisestään miettiä, mikä on oikeasti minua ja mitä haluan kantaa mukanani jatkossa.

Tavaran paljous on aina tehnyt minut levottomaksi ja ahdistuneeksi. Tämän vuoksi olen pyrkinyt panostamaan laatuun eikä määrään. Minusta on ollut kiva ajatella, että koko prosessissa on auttanut minun työ Kalla Active -merinovaatteiden parissa. On paljon freesimpi olo, jos kotonakin on kivat vaatteet päällä. (eikä ne hompsuiset rikkinäiset lökärit)

13/01/2022 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Äitiyttä, yrittäjyyttä ja Lappi-unelmointia

Mitäs viikkoon? Mun Kalla Active -verkkokauppa on ollut nyt auki melkein 2 kuukautta. Se on musta lyhyt aika, mutta silti tuntuu, että ollaan menty tuhansia kilometrejä jo eteenpäin – tai hassuinta on, että aika on mennyt niin nopeasti.

Tavallaan kyllä alkukin meni nopeasti, sillä minulla oli niin tarkka kuva päässäni, mitä haluan – tai oikeastaan mitä tarvitsen. Kun lähdimme suunnittelemaan merinovillamallistoa, halusimme viedä mallin ja värin mahdollisimman kauaksi perinteisistä merinovillakerrastoista. Legginsseissa esimerkiksi inspiraationa oli urheilutrikoiden istuvuus, leikkaukset sekä korkea vyötärö – silti ne tuntuvat päällä kevyiltä ja pehmeiltä. Sanoinkin aina, että haluan yhdistää kauniin kotiasun ja toimivan lämpökerraston.

Lapin taikaa

Ottakaa muuten seurantaan Instagramin puolelta @vanlifebyjenni. Hän otti mielettömän upeita kuvia reissullaan ja toimi itse mannekiinina – ja onpa muuten hieno lokaatio tuo Arctic Land Adventure. 😍 Kuinka moni on käynyt tuolla ja yöpynyt lasi-igluissa? Olisi varmasti ihana tuijotella tähtiä ja ihastella luontoa. Kiinnostuin myös paikasta lisää ja kävin kurkkaamassa heidän verkkosivuillaan. Mielenkiintoista olisi samalla kokea paikallisia asioita esimerkiksi nähdä revontulet ja poroja tai ihan vain vaeltaa luonnossa.

Vasaran Porotilalla, jossa Arctic Land Adventuren lasi-iglut sijaitsevat, pääsee myös tutustumaan saamelaiseen poronhoitoon, sen historiaan ja kiehtoviin tarinoihin. Porotilan omistaja on poromies 12:ssa polvessa, joten hänellä olisi varmasti ikiaikainen tieto ja taito saamelaisesta elämäntavasta.

Vaikka täällä Helsingissäkin lunta on ihanasti, kieltämättä tuli aikamoinen Lappi-kuume.

Pienen neidin elämää

Sanoin myös juuri viime viikolla kavereille, että ällistyn aina, kun näen Kalla Activen vaatteita muiden päällä. Jopa se tuntuu hassulta, että lapseni on puettua päivästä toiseen oman vaatemerkkini vaatteisiin. Liikuttavaa on, että jopa pyytää aamuisin samaa sinistä paitaa päälle. (Mallikappaleet tulevaan maaliskuussa julkaistavaan mallistoon ovat olleet todellakin tehokäytössä)

Hän on mielestäni myös ihanassa iässä. En tiedä, millainen 2,5-vuotias stereotyyppisesti on, mutta meidän pikku neiti on samaan aikaan reipas ja vilkas höpsöttäjä, mutta toisaalta taas niin rakastava ja huolehtiva halija. Eilen hän sanoi minulle illalla, että: ”Äiti on jättiläis-ihana” ja paijasi minua heti aamutuimaan.

Helpottavaa on myös se, että hän kertoo harmituksista. Syksyllä kun olimme tosi kipeinä, hän halasi minua ja sanoi: ”Äiti, minua harmittaa.” Samaan aikaan on ihana, että hän kertoo myös asioista, joista tulee hänelle hyvä mieli. ”Olipa kiva päivä”, hän sanoi eilen, ennen kuin nukahti. Samalla kertoi myös rakastavansa päärynää.

30/12/2021 Äitiys, Kalla Active, Mietteet, Perhearki, yrittäjyys

Vuosi 2021 paketissa – käteen jäi antibiootteja ja verkkokauppa

Kohta saadaan jälleen vuosi pakettiin. Kun aloin miettiä, mitä vuodesta jäi käteen, en jostain syystä aluksi erottanut vuosia toisistaan. Mietin tapahtumia ja usein lapseni iän puolesta pystyin jakamaan ne omiin lokeroihin.

Kuluneena vuotena hänestä kasvoi pieni neiti. Viime talvena hän oli 1,5-vuotias ja hän sai elämänsä ensimmäiset sukset. Se olikin mieleinen puuha, ja usein hän juoksikin aina hakemaan ne itse varastosta. Oli myös ennätys paljon lunta, joten rakensimme pihan täyteen linnakkeita ja mäkiä. On ihana huomata, että tyttöni pitää ulkoilusta yhtä paljon kuin minäkin. Hän oli jo vauvana hassuttelija, mutta hauskaa on ollut nyt kuluneen vuoden aikana huomata, miten huumorintaju on entisestään kehittynyt.

Koska saimme kokea kerrankin ”kunnon talven”, minusta tuntui usein siltä, kun asuisin Lapissa. Tietyllä tapaa se toi myös levollisen tunteen, mutta samaan aikaan muistan pähkäilleeni työasioita. Aikoinaan, kun jäin äitiyslomalle, en tiennytkään, etten enää palaisi samaan paikkaan töihin, vaan myisin osuuteni yrityksestä pois ja tuo valinta vaikuttaisi vielä viimekin vuonna.

Eksyksissä viidakossa

Luopuminen ei kuitenkaan aiheuttanut tyhjää tunnetta, vaan enemmän olin valintojen viidakossa. Viime talvena muistan pähkäilleeni, mihin suuntaan otan liaanin. Kävin muutamassa työhaastattelussa, johon haettiin viestinnän esimiestä. Kun jäin molemmissa kakkoseksi, ajattelin sen olevan selkeä merkki siitä, että suunta on toinen.

Viime talvena aloin kirjoittaa liiketoimintasuunnitelmaa merinovaateyritykselleni. Siinä vaiheessa en tosin tiennyt, että otan suunnitelmani niin nopeasti käytäntöön. Jopa siskoni kysyi, kun näytin sitä hänelle: “Missä välissä sä olet tämän tehnyt?” Myönnettäköön, että naputtelin suunnitelman ehkä enemmän siinä uskossa, että se päätyy jonnekin pöytälaatikkoon, josta sitten ”sopivan hetken tullen” otan sen sitten esiin ja alan viemään sitä käytäntöön. (Ja mikä on edes ”sopiva hetki”?) Loppu onkin historiaa ja monen selvittelyn jälkeen vuosi 2021 toi mukanaan uuden brändin, jonka tuotteita kuluttajatkin ovat jo saaneet käyttää. (Kaikki on otettu mahtavasti vastaan – kiitos teille!)

Tuo työ oman brändin kanssa oikeastaan yhdistää kaiken, mitä olen aikaisemmissa töissäni viestinnän ja markkinoinnin saralla tehnyt. Mukavaa on nyt vain tehdä sitä itselle. Vaateala on itselle vieläkin uusi, mutta olen luottanut omaan visioon, millaisilta haluan, että Kalla Activen vaatteet näyttävät ja millaisia käytännön ratkaisuja niissä on.

Terveys ja sen tärkeys

Nuorempana muistan aina ihmetelleeni, kun ihmiset toivoivat terveyttä. Täysin terveenä, mietin, että mikä nyt voisi mennä vikaan? Vanhemmiten olen toki tämän ymmärtänyt ja viime vuoden jälkeen täytyy todeta, että vuoteen mahtui yllättävän paljon sairastelua ja lääkärissä käyntejä. Ehkä minulla on jonkinlainen kuuden vuoden sykli näissä – vuonna 2o15 olin nimittäin yhteensä kolmessa leikkauksessa ja minulla oli jatkuvasti keuhkoputkentulehdus.

Tähän vuoteen on mahtunut yksi polvioperaatio, yksi virtsarakon operaatio tutkimuksineen, korvaoireiden tutkiminen ja kaikki ne taudit, jotka pikku tyttärelläni oli syksyn aikana, mukaan lukien oksennustauti. Luonnollista varmaan onkin, että vanhempi sairastaakin usein samat taudit muutaman päivän viiveellä. Itselläni on aikakin selkeä kierto. Usein, jos lapseni on kipeä ja kuumeinen, hän nukkuu huonosti. Muutaman valvotun yön jälkeen omakin vastustuskyky laskee ja tauti iskee itsellenikin.

Lapsuudestani muistan, että olin usein 2-3 päivää maksimissaan kipeänä. Nyt onkin ollut outoa, kun tyttäreni on usein vähintään viikon tai 1,5 viikkoa kipeä, josta kuumeessa viitisen päivää. Onkohan muistini vain väärä vai iskevätkö pöpöt nykyään pahemmin? Hänenhän vastustuskyky toki kehittyy koko ajan lisää. Toivonkin ensi vuodelle meille kaikille terveyttä.

Oikein mukavaa uutta vuotta kaikille!

20/12/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Verkkokauppani alkaa näyttää vihdoin verkkokaupalta

Korona on viivästyttänyt vaateteollisuudessa ja usealla suomalaisella brändillä toimitukset ovat viivästyneet. Kun itse kuulin syksyllä, että kolmen tuotteeni tuotanto viivästyy, totesin puolisolleni, etten jaksa harmistua asiasta. Ne tulevat sitten, kun tulevat.

Tällä periaatteella avasin kuukausi sitten verkkokauppani ensimmäisille neljälle tuotteelle ja mietin, että näillä mennään. Olin toki innosta piukeena jo silloin, sillä sain vihdoin USVA legginssini ja takkini kahdessa värissä myyntiin ja ennen kaikkea ihmisten päälle. Hassua, kun joka kerta, kun olen nähnyt ne jonkun päällä, ällistyn ja änkytän: ”Vähän noi sopii hyvin sulle”, saan sanotuksi ja ihmettelen monttu auki onnesta.

Nyt kuitenkin odotus palkintaan, sillä sain tänään USVA-malliston merinovilla neuleen ja UTU-malliston merinovilla välihaalarin vihdoin myyntiin. Jihuu!

Se, että olen kirjoitellut tänne blogiini Kalla Active -kuulumisia välillä, on itse asiassa ollut aika terapeuttista. On ollut kiva pysähtyä aina hetkeksi ja todeta, mitä kaikkea onkaan taas tapahtunut. Oudointa on edelleen todeta, että viime talven pähkäilyt konkretisoituivat ja sain aikaan niistä jotain näinkin todellista. Mukava on varmasti joskus itsekin palailla näihin teksteihin ja miettiä, millaiset fiilikset silloin oli ja mitä oli vasta tapahtumassa.

Tarve taustalla

UTU-merinovälihaalari on tehty 100% merinovillaneuleesta ja se soveltuu lapsille ilmojen viiletessä jokapäiväiseen käyttöön. Alkujaan, kun aloimme kehittää tätä tuotetta ja briiffasin ensimmäiset luonnokset, kaipasin lapsellemme nättiä merinovälihaalaria. Olin valmis panostamaan merinovillaan, mutta älytöntä oli, että sitä oli tarjolla vain mielestäni kulahtaneissa väreissä. Niissä, joissa taas väriä oli käytetty, oli usein sekoitetta liikaa, jolloin se ei ole enää lämmin.

Moni kannattaa varsinkin lapsilla puuvillaisia vaatteita. Puuvilla kuitenkin sitoo kosteutta itseensä eikä siirrä sitä ulompiin kerroksiin. Puuvillaisissa vaatteissa palelu on yleisempää, sillä ne kostuvat helposti, eivätkä kuivu nopeasti. Merinovillakuitu taas voi imeä itseensä 30% oman painonsa verran kosteutta tuntuen edelleen kuivalta ihoa vasten.

Mistä istuva neule?

USVA neuleen takana taas oli tarve istuvalle neuleelle. Tiedän, että over size -neuleet ja muutkin pussimaiset paidat ovat olleet jo kauan muotia, mutta valitettavasti ne eivät ole ikinä sopineet vartalolleni. Ainut kapea kohta vartalossani on vyötärö, ja tämän vuoksi on tuntunut oudolta piilottaa se. Joka kerta, kun olen pukenut ylleni jonkun leveän ei-vartalon myötäisen paidan, minusta on tuntunut, kun kävelen jätesäkki päällä.

USVA naisten neule on valmistettu myös 100% merinovillasta, ja se soveltuu jokapäiväiseen käyttöön niin ulkoiluun kuin muuhunkin arkikäyttöön. Siinä on ylhäällä lyhyt hopean värinen siro vetoketju, joka samaan aikaan helpottaa vaatteen riisumista, mutta tuo myös kivan yksityiskohdan neuleeseen. Tämä menee nyt talvella minulle jokapäiväiseen käyttöön.

Välillä tuntuu, että päivät menevät sekunnissa. Onneksi olen sopinut, että haen lapsemme päiväkodista klo 15.30. Tämä pakottaa ottamaan happea ja aivot töiden suhteen off-asentoon.

Nyt syksyn aikana olemme saaneet myös uuden KUURA lasten merinovillamalliston ja SELJA naisten merinovillamalliston luonnokset maaliin sekä tuotantoon. Nuo saapuvat kaikkien saataville viimeistään maaliskuussa. Kivaa! Stay tuned! ps. Yläkuvassa päälläni ovat SELJA-malliston merinovillaiset työhousut sekä toppi. Kuvan on ottanut lahjakas valokuvaaja Nelli Päiväläinen.

17/11/2021 Kalla Active, yrittäjyys

”Miksi sä aloitkaan myydä niitä kalsareita?”

Sain merinovillatuotteiden verkkokauppani vihdoin auki, ja en voisi olla enempää innoissani. Syksyn mittaan on ollut huvittavaa vastailla ihmisten kysymyksiin, kuten: ”Missä sä niinku aiot alkaa myydä niitä?” tai ”Miksi sä aloit myydä niitä kalsareita?”

Toki moni kyselee ihan vilpittömästi, sillä ajatus lähteä tekemään tällaista täysin alusta ja pohjalta on monelle vieras. Itse olen taas aina ajatellut, että hullu saa olla, mutta ei tyhmä. Tarvitaan vain sairasta uskoa omaan ideaan, sinnikkyyttä ja jatkuvaa “isoa ajattelua”. Näin myöskään hassut kysymykset eivät lannista matkan varrella.

Oli muuten hauskaa, kun ensimmäinen kuorma tehtaalta tuli, vanha kuljettaja sanoi että: “Tässä on puoli lavaa sulle ja viisi lavaa Marimekolle.” Ainakin on isompi tekijä testannut jo saman tehdastoiminnan.

Tarve paras motivaattori

Alkujaan oma tekeminen lähti tarpeesta – en nimenomaan halunnut hillua päivät pitkät kalsareissa. Jostain syystä niin vain kävi kerta toisensa jälkeen. Kun tulin taaperon kanssa sisään, riisuin ulkovaatteet ja menin tekemään ruokaa. Yks kaks huomasin aina iltaisin edelleen olevani lämpökerrasto päällä. Kun ne repesivät pepun kohdalta, minulla tuli mitta täyteen ja aloin kehittää omaa merinovillabrändiäni, jotka olisivat toiminnallisuuden lisäksi kauniit – näin siis ei enää haittaisi se, että en ehdikään vaihtaa vaatteita kotona. Suuri tarve oli myös lasten 100% merinovillasta valmistetulle välihaalarille, sillä mielestäni markkinoilla olevat eivät olleet hintaansa nähden tarpeeksi nättejä tai laadukkaita.

Tuloksena syntyi naisille 100% merinovillasta valmistettu USVA-mallisto, johon kuuluu legginssit ja takki kahdessa eri sävyssä. Kumpi sävy on muuten kivempi? Mustikka vai rosa?

Myöhemmin myyntiin tulee myös merinoneule sekä UTU-mallistoon lasten välihaalari. Malliston legginsseihin halusin korkean vyötärön niin kuin sporttitrikoissa usein on. Ensi viikolla saan myös protoversioita alkusyksystä suunnittelemistamme vaatteista, joiden olisi tarkoitus tulla myyntiin keväämmällä.

Merinovilla – luonnon oma materiaali

Kun hiihdin kilpaa nuorena, minulla oli hiihtoasun alla puuvillainen aluskerrasto, ja muistan, miten kylmä aina tuli, kun hiki alkoi virrata. Moni kannattaa varsinkin lapsilla puuvillaisia vaatteita. Ulkoillessa puuvilla kuitenkin sitoo kosteutta itseensä eikä siirrä sitä ulompiin kerroksiin – näin siis palelu on yleisempää.

Merinovilla pystyy imeä itseensä 30% oman painonsa verran kosteutta. Samaan aikaan se tuntuu edelleen kuivalta ihoa vasten.

Käytättekö itse merinovillaa, kun pukeudutte? Itse asiassa materiaalina se toimii niin kesäisin kuin talvisinkin, sillä se reagoi kehon lämpötilaan. Merinovilla on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten.

Sanotaan, että ulkonaliikkuja tarvitsee eri kerroksia, jotta hän pärjää parhaiten vaihtelevissa säissä. Toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä, ja yhdessä ne pitävät olomme mahdollisimman mukavana säästä riippumatta. Välikausina eri kerroksia käytetään myös erillään. Tosiasiassahan kaikilla ilmoilla on syytä miettiä niin itsensä kuin lapsensakin kerrospukeutumista ja varsinkin sitä alinta iholla lähintä kerrastoa.

08/10/2021 Äitiys, yrittäjyys

Onko raskasta yrittää?

Välillä huomaan, että olen suuren luokan yksinpuurtaja. Tähän havahtuu vasta, kun saa tarpeeksi monia ”Mitä kuuluu työrintamalle” -kysymyksiä. Yks kaks tuohon ei pystykään vastaamaan muutamalla sanalla, vaan tajuaa, että ollaan kipitetty jo monien välisteppien ohi.

Päivittäisten viestinnän ja markkinoinnin töiden lisäksi odotan kuin kuuta nousevaa, että saan vihdoin Kalla Active merinovillatuotteiden verkkokaupan auki. Tämä polttelee nyt enemmän ja enemmän, sillä se voi realistisesti tapahtua jo kuukauden sisällä.

Faktahan on se, että tuotanto on viivästynyt paljon koronan vuoksi. Merinovillaa on ollut haastavaa saada, ja sanoinkin alusta asti puolisolleni, että en jaksa pahoittaa mieltäni tämän vuoksi – verkkokauppa aukeaa sitten, kun se aukeaa. Toki luonnollisesti olisi ollut ihana tuoda tuotteet myyntiin jo syksyn alussa – lähinnä senkin vuoksi, että kokisi, että se olisi eräänlainen palkkio kaikelle tähän mennessä tehdylle työlle, mutta onneksi talvi on vielä edessä.

Nyt kun olen itse hillunut elokuusta asti mallikappaleet päällä, mukavinta on todeta, että oikeasti itsekin odottaa tuotteita, jotta voisi ottaa ne käyttöön. Mikä sen parempaa kuin tarve? Sama tarve minulla on itse asiassa myös taaperollemmekin. Viime talvena turhauduin etsimään hänelle haluamiani merinovillaisia tuotteita. Jos satuin löytämään mieleisen, siitä oli aina koot loppu.

Tekeminen ja siitä tykkääminen

Sain yksi päivä kysymyksen: Onko raskasta yrittää? Tuohon voin vastata käsi sydämellä, että ei ole. Olen aina tykännyt tehdä. Kirjoitusjuttujen lisäksi en malta odottaa, että saan alkaa laittaa Kalla Activelle enemmän aikaa. Sosiaalista mediaa olen pitänyt jo keväästä saakka elossa, mutta varmasti tekeminen konkretisoituu, kun ensimmäinen iso tuote erä saapuu ja verkkokaupan saa auki.

Mallikappaleet ovat olleet ahkerassa käytössä, ja ystäväni ovatkin suostuneet minulle malleiksi. Alussahan myyntiin tulevat merinovillaiset legginssit, vetoketjullinen takki, neule ja lasten välihaalari. Marraskuun puolella myyntiin tuleva lasten UTU-välihaalari on tehty 100% merinovillaneuleesta. Värivaihtoehtoina ovat rosa ja mustikka. Välihaalaria tulee neljässä eri koossa: 68/74, 80/86, 92/98, 104/110. Haalarin kokoa voi säätää resorien avulla: ne voi joko pitää sellaisenaan tai taittaa siistin näköisesti, mikäli hihat tai lahkeet ovat liian pitkät. Naisten sinisestä neuleesta on jo nyt tullut niin paljon kyselyitä, että tuon myyntiin myöhemmin myös harmaan version.

Yrittäjyys ja lapsen sairastuminen

Toki aikaa vieviä asioita välillä vaan tulee eteen, ja kun näitä selvittelee, päivä tuntuu menevän sekunnissa. Ja kukapa meistä ei olisi välillä iltasella aivan puhki? Haastavinta varmasti yrittämisessä on, jos lapsi sairastuu. Olen edelleen melko huono yhdistämään työntekoa sekä äitiyttä, jos lapsi esimerkiksi kipeä ja poissa päiväkodista. Kun lapseni syntyi, tein päätöksen, että silloin kun olen hänen kanssaan, haluan olla läsnä oleva. En halua muuttua äidiksi, joka hokee päivästä toiseen läppäri kourassa omissa ajatuksissaan: ”Mä teen vielä yhden jutun.” Mutta joskus vain asioita täytyy hoitaa.

Jo heinäkuussa, kun silloin 2-vuotias taaperoni oli päiväkodista kesälomalla, huomasin, kuinka työasioiden hallinnointi ja narujen pitäminen käsissä onnistui kyllä samalla, kun lapsi oli kotona, mutta esimerkiksi kirjoittaminen oli haastavaa. Tuntui, että tunnin päiväunien aikana ehti juuri ja juuri avata läppärin. Yleensä teinkin illalla kahdeksan jälkeen päivän aikaa ja keskittymistä vaativat työt. Päivä kulutti voimia aivan erilailla.

Kun olin lapsi, äitini oli paikallisen vanhainkodin johtaja. Koska isäni oli maanviljelijä, hän oli usein meitä odottamassa kotona, kun pääsimme koulusta. Muistan kuitenkin ihmetelleeni yhtä epäkohtaa jo silloin. Se liittyi lapsen sairastumiseen. Jos meistä lapsista joku oli kipeänä, äitini ei voinut olla poissa töistä hoitamassa meitä, vaan koska isäni oli kotona, hänen oletettiin hoitavan. Epäkohdan tästä siis teki se, että kyllähän maanviljelijälläkin on omat velvollisuuteensa ja vielä tiettynä aikana vuodesta. Mutta koska hän oli yrittäjä, hänen uskottiin selviävän näistä haasteista. Vaikka usein ennen kouluikää isä ottikin meidät mukaan esimerkiksi puimaan tai äestämään, ei hän meitä luonnollisesti kipeänä traktoriin kantanut.

Samallalailla itsekin mietin hoitokuvioita, kun taaperoni sairastui alkuviikosta. Koska teen vuoden kestävään hankkeeseen viestintää ja markkinointia, siitä on sovittuna sidosryhmätapahtumia, joita ei lapseni flunssan vuoksi siirretä.

Nyt hänelle ovat jo kovin tuttuja äidin merinovilla neule- ja kangasnäytteet, sillä on niillä leikkinyt sänkymme päällä, kun olen vastaillut sähköposteihin. Toki varmasti helpottaa, kun taaperoni kasvaa, sillä silloin hän alkaa viihtyä omissa leikeissään kauemmin.

Kuinka muut yrittäjät hoitavat hoitokuviot? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.

Uusia ideoita ja uusia tarpeita

Vaikka ensimmäinenkään pulla ei ole tullut vielä virallisesti ulos uunista, uusia merinovillaisia mallistoja naisille ja lapsille on jo suunnitteilla ja protoversiot menivät juuri tekoon.

Itsellä ehkä isoin muutos on tapahtunut pään sisällä mallistojen suhteen. Alussa olin kiven kovaa odottamassa ensimmäisen erän saapumista, ja sen jälkeen vasta siirtymässä eteenpäin. Ehkä oma luonne pyrki viestittämään, että hoida yksi asia ensin loppuun, äläkä siirry seuraavaan. Tein kuitenkin aivan päinvastoin.

SELJA-mallisto tulee yhdistämään simppelin kotiasun ja klassisen työasun. Aina ei tarvitsekaan vaihtaa vaatteita heti kotiin saavuttua. KUURA-mallisto taas tuo merinovillan lasten jokapäiväiseen pukeutumiseen. Suunnitteilla on paitaa, legginssejä, villatakki, sivutaskuhousuja ja asusteita. Näistä kuitenkin enemmän myöhemmin.

03/09/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Mitä yrittäjyys on ja mitä yrittäjältä vaaditaan?

Mitä on olla yrittäjä? Tähän on olemassa miljoonia vastauksia ja yhtä monta eri näkökulmaa – kaikilla meillä on oma uniikki polku, jota kuljemme. 5.9. vietettävä Yrittäjän päivä sai minut kuitenkin miettimään asiaa enemmän ja ennen kaikkea sitä, miten itse koen yrittäjyyden.

Senhän varmaan usea on jo moneen kertaan todennut, että vihaa sanaa ”yrittää”, sillä haluaisi muuttaa sanan olemuksen enemmän tekemisen suuntaan. Yrittää-verbi jää aina sinne kokeiluasteelle, eikä kerro lopputuloksesta mitään. Aivan kuin mikään ei olisi ikinä valmista.

”Yrittäjän luonne”

Viimeksi eilen kuulin lapsuuden ystävältäni lauseen: ”Sä oot kyllä niin yrittäjä luonteeltasi.” Tämän kuultuani mietin, että olen ollut huomaamattani varmaan sellainen jo pienestä pitäen. Vaikka esimerkkejä lapsuudesta on pilvin pimein, luulen ystäväni tarkoittaneen lauseellaan yleistä tekemistä. Tietyt asiat, kuten kilpaurheilu ja siihen liittyvä treenaaminen, ovat kasvattaneet tuota piirrettä, sillä täytyi luoda omat tavoitteet, jos halusi saada jotain aikaiseksi eli suomeksi sanottuna pärjätä.

Meillä oli lapsena karkkipäivä lauantaisin. Säästin usein karkit ja perustin yläkertaan niistä kioskin. Kioski oli auki 24/7, ja suurin kohderyhmä oli sisarukseni ja heidän ystävät. Alakerrassa toimi myös pop up -henkinen junan kioski, jossa myytiin vanhempieni ostamia ruokia eteenpäin. Kanta-asiakas oli isäni. Myin myös vanhemmiltani saatuja leluja eteenpäin. Perustin kotimme tienpäähän kirpputoripöydän. Viattomat ohikulkijat ostivat tavaroitani varmaan eniten velvollisuudentunteesta. Muutama auto jopa pysähtyi kaupoille.

Millainen on päivä yrittäjänä?

Usein yrittäjät kuvaavat, ettei heillä ole toista samanlaista päivää. Omalla kohdallani tämä ei niinkään pidä paikkansa. Itse oikeastaan nautin, jos päivä menee suht samalla kaavalla. Usein kun olen vienyt taaperon päiväkotiin, teen tunnin kävelylenkin. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakaan tuolla kävelylenkillä huomaamattani ratkon haasteita, joita olen yrittänyt selvittää. Hassua, että parhaimmat ideatkin usein ponnahtavat ilmaan lenkin aikana – tai jos ei muuta niin ainakin herään kunnolla päivään.

Syön aamupalan usein samalla, kun luen meilit, ja sen jälkeen alan käymään läpi päivän työlistaa. Tällä hetkellä Kalla Active -merinovillamallistoni lisäksi teen yhden hankkeen ja kahden eri yrityksen viestintää ja markkinointia. Kutakuinkin päivät menevät näiden kombossa.

Nykyinen etäkulttuuri on säästänyt useita kymmeniä tunteja viikossa, sillä ei tarvitse enää palavereiden vuoksi kuluttaa aikaa busseissa, vaan keskustelut hoituvat teamsin kautta. Älytöntä näin jälkikäteen ajatella, miten paljon aikaisemmin on turhaa aikaa kulunut pelkkiin matkoihin.

Mutta mitä päivittäinen tekeminen vaatii? Varmasti moni yrittäjä kokee, että nauttii eniten valinnanvapaudesta, mutta tekeminen ei kuitenkaan ikinä onnistuisi, ellei yrittäjä ole oma-aloitteinen ja pidä hallussa kokonaisuutta.

Anna työlle arvoa

Monelle yrittäjälle on vaikea konseptoida omaa tekemistä, sillä itsensä kehuminen tuottaa vaikeuksia. Kukaan ei kuitenkaan tiedä palveluistasi tai tuotteistasi mitään, ellei niitä uskalla tai osaa mainostaa.

Välillä taas vastaan tulee tapauksia, joissa tarjouspyynnön jälkeen saa vain vähättelyä vastaukseksi: ”Tässä kun lyhyellä matikalla laskeskelin, niin tuohon menisi noin 8 tuntia”. (Olin arvioinut tuntimääräksi 15-20 tuntia)

Niinhän se on, että ajattelutyöstä ja ideoista ei yleensä haluta maksaa. Arvo syntyy eri palasten yhdessä tuottamasta suuremmasta kokonaisuudesta. Mutta sehän siinä juuri onkin – me näemme tuon kokonaisuuden erilaisena.

Mikähän siinä on, että välillä on vaikea puhua rahasta? Onneksi siihenkin tottuu. Ja mikäli teitä jäi kiinnostamaan, niin sanoin ei tuolle 8 tunnin työtarjoukselle. Nykyään osaan enemmän antaa omallekin työlle ja osaamiselle arvoa. Toivottavasti muutkin antavat.

Tilkka hulluutta

Törmäsin vanhaan kirjoitukseen, jossa neuvoin kirjoittamaan ylös pienetkin ideat, vaikka ne olisivat kuinka hulluja tai kuulostaisivat sillä hetkellä toteuttamiskelvottamilta. Yleensä oudot ja vaikeat ongelmat synnyttävät parhaimmat ajatukset, jos niille vain antaa mahdollisuuden. Mitään ideaa ei saa tuomita heti. Luulen myös, että hiukan rajoja rikkomalla syntyy parhaimmat tarinat. Oletko kuullut sanonnan: ”Fiksuilla on suunnitelmat, hulluilla tarinat”? Välillä kannattaa olla vähän hullu.

Vierelle kannattaa myös hankkia ihmisiä, jotka uskovat sinuun ja tekemiseesi. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella epäuskoisia jorinoita. Loppuen lopuksi ne ketkä eivät usko, eivät todellisuudessa ole edes kohderyhmääsi, joten turha kuluttaa energiaa heidän vakuuttamiseen.

Mahtavaa Yrittäjän päivää kaikille!

ps. Sininen neule päälläni on tulevan USVA-malliston 100% merinovillaneule. Se on kyllä aika ihana päällä! Mallisto tulee myyntiin viimeistään loka-marraskuun vaihteessa.

22/07/2021 Kalla Active, Mietteet, yrittäjyys

Mainehan se siinä edellä kiirii

Palasimme tällä viikolla Pohjanmaalta vanhempieni luota takaisin Helsinkiin, ja isäni moneen kertaan totesi viikon aikana Sohvista: ”Kylläpä hän on jo 2-vuotiaana kohtelias, kun osaa noin nätisti kiittää.”

Kesken päivätohinan, kun taapero nukahti päiväunille ja sain läppärillä tehtyä muutaman artikkelin, minulle tuli mieleeni, kuinka hyvältä kiittäminen tosiaan tuntuu ja ennen kaikkea kiitoksen saaminen.

Always be giving

Omalla kohdallani vihaan sanaa verkostoitua, sillä jostain syystä siitä tulee mieleen vaan kaiken maailman seminaarikäärmeily, jolloin mietitään vain laskelmoidusti, miten toisesta voisi hyötyä, eikä anneta mitään itse takaisin.

Tuttuni Isotalon Inka osallistui edelliseen Diili-kauteen, ja hän sanoi osuvasti: ”Jos olisin jo etukäteen pakkasella palveluksia pyytäessä, tuskin niitä saisin. Kavereiden ja kontaktien kanssa ei synnytä ja ikävää tyyppiä ei auta kukaan.”

Tässä olen täysin Inkan kanssa samaa mieltä. Maine kiirii edellä, ja ”Always be giving” toimii usein lähtökohtana kaikelle saamiselle.

Minua on joskus tylytetty: ”Kiva, että leikkipuistossa on tullut ammatit puheeksi, mutta ei se auta oikeassa busineksessä.” Tämän sanoja ei voisi olla yhtään enempää väärässä. Uskon edelleen, että aidoimmat ihmiset tulevat myös saamaan eniten apua ja suosituksia. Todellisuudessahan ”kaikki puhuu”, oli kyseessä työ- tai vapaa-aika. Ei ole ihan tuulesta temmattu sanonta, että maine kiirii edellä. Ei kukaan auta paskaa tyyppiä.

Huomaan nyt varsinkin, kun hyppäsin tutusta ja turvallisesta markkinointiviestinnästä vaatealan puolelle, olen miettinyt, miten onkaan ollut onni matkassa, että olen elämäni aikana tutustunut niin mukaviin ihmisiin. Nyt heidän jeesi niin pienissä kuin isoissakin asioissa liittyen Kalla Activeen on ollut kultaakin kalliimpaa.

Mitä sitten vaikka epäonnistuukin?

Arvostan myös monien mielipiteitä, joita olen saanut liittyen käytännön asioihin, kuten tuotemalleihin. Lisäksi erilaiset suositukset eri alojen toimijoista ja tuottajista ovat olleet tarpeen. Usein ostot menevät suositusten kautta – tai ainakin itse huomaan tekeväni näin. On tuntunut hyvältä myös sparrailla jonkun kanssa, eikä vain pähkäillä kaikkea yksin oman pääni sisällä. Useinhan me suomalaiset olemme hiukan sellaisia yksinpuurtajia, emmekä uskalla sanoa asioista ennen kuin kaikki 100% varmaa.

Opiskeluaikoina muistan erään tapauksen. Silloisen poikaystäväni kaveri kertoi törmänneensä tuttuun tyttöön junassa. Tyttö ei ollut kertonut pojalle menevänsä työhaastatteluun, vaan kuulimme jälkeen päin vasta tästä. Tyttö koki kertomisen olevan liian noloa, jos ei saakaan työtä.

Sinänsä harmi, että tämä ei ollut tullut ilmi, sillä työhaastattelija oli sattumalta tuon pojan kaveri. Poika kertoi, että olisi voinut suositella tyttöä, ja lisäksi tyttö olisi voinut mainita haastattelussa, että heillä on yhteinen tuttu. Tuollahan jäämuuri olisi hetkessä sulatettu haastattelussa.

Ehkä omia aikomuksia ja haluja pitäisi rohkeasti sanoa enemmän ääneen, eikä miettiä mahdollista häpeää, jos asiat menevätkin penkin alle. Ja mitä sitten, vaikka epäonnistuukin. Kaikesta oppii ja parhaimmassa tapauksessa asioissa onnistuu paremmin kuin hyvin ja tuon matkan varrelta jää jälleen omaan elämään kourallinen hyviä tyyppejä.

PS. Jos pystyn jotenkin auttamaan tulevaisuudessa niin anytime!

15/06/2021 Mietteet, yrittäjyys

Kuka ansaitsee menestyksen?

Oletteko ikinä miettineet, millainen ihminen menestyy? Toki tämä ei ole täysin yksiselitteinen asia. Luonnollisesti toivoisin niille menestystä, jotka sen ansaitsevat omalla käytöksellään tai työllään. Mielestäni todellinen menestyjä ei ole mikään yli-ihminen, vaan samaistuttava ja aito. Ehkä se, että ymmärtää omat heikkoutensa ja on valmis tekemään töitä niiden eteen, tuo tilalle vahvuuksia. Ei pelkästään tässä, vaan aika monessa muussakin asiassa, kaikki lähtee omasta asenteesta.

Ihmiset hurmataan persoonalla työpaikallakin

Kun menin koulun penkiltä ensimmäiseen oman alan työpaikkaan, olin shokissa. Näin jälkeen päin ajateltuna siellä ei kyllä ystävällisyydellä tehnyt yhtikäs mitään. Kova äijä tai mimmi ei hymyillyt, ja jos ei ollut kiire, ei ollut tehnyt töitään hyvin. Näin jälkikäteen huomaan vain sulkeutuneeni omaan huoneeseeni, jättäneeni kaikki yhteiset illanistujaiset väliin ja hoitaneeni vain työtehtäväni.

Ehkä korona-aika on myös tuonut oman mausteensa työkulttuuriin ja etätyökin on jo normaali käsite. Törmäsin twiittiin: ”Joka kerta, kun ripustan etätyöpäivänä pyykkiä mietin esihenkilöäni vuosien takaa. Hän ei oikein tykännyt etätöistä “koska ihmiset kuitenkin pesee silloin jotain pyykkiä”. Juuh. #etätyö #kontrolli”

Vääjäämättä mieleeni tuli oma kokemukseni, jolloin sain töissä ”puhuttelun”, kun menin lounaan aikaan juoksulenkille: ”Ymmärrätkö, että silloin, kun olet etätöissä, et tee MITÄÄN muuta kuin töitä!”

Itselläni on aika ristiriitaisia fiiliksiä menneisyydestä monesta ihmisestä, jotka ulkoisesti näyttivät menestyneiltä. Nykyään olen huomannut, että työkulttuuri on onneksi inhimillistynyt. Onneksi se, joka on kovis, kontrolloiva tai jyräävä ei pärjääkään pisimmälle, vaan päinvastoin, ja niin kuuluukin mennä. Tai sitten olen nykyisessä elämässä onnistunut välttämään nämä ihmiset. Todellisuudessahan ihmiset hurmataan persoonalla – niin työ- kuin vapaa-ajalla, eikö totta?

Kokemus tuo rohkeutta

Oletteko huomanneet, että vanhemmiten välittää aina vain vähemmän muiden mielipiteistä? Tietysti on mukavaa, kun saa kiitosta, mutta ei ole valmis taipumaan kaksinkerroin sen eteen. Tekee asiat niin, kuten parhaimmaksi näkee. Itseluottamus joskus sekoitetaan ylimielisyydeksi, mutta todellisuudessa näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Kehuin erästä tuttuani somessa: ”Vau, olipa rohkeaa!”, kun hän kertoi, että asiakkaalle oli mennyt läpi erittäin villi idea kampanjasta. Tuttuni vastasi: ”Kiitos Jenni! Kokemus tuo rohkeutta – ei jaksa enää välittää”

Loppuen lopuksi kaikki muutkin asiat ovat kytköksissä siihen, mitä pään sisällä tapahtuu ja miten asiat kokee. Törmäsin kerran erään jääkiekkoilijan haastatteluun. Hänellä oli tavoite päästä NHL:ään. Häneltä kysyttiin, miten hän pääsisi tavoitteeseensa. Tähän hän vastasi: ”Enemmän hyviä kuin huonoja pelejä.”

Tähän hän tarkensi, että hyvissä peleissä tuntui, että hänellä oli kaikki maailman aika. Hän ehti rauhassa katsoa kenelle syöttää ja minne luistelee seuraavaksi. Huonoissa peleissä hänestä tuntui, että toiset pelaajat luistelivat kovempaa, eikä hän ehtinyt peliin mukaan. Hän ei ehtinyt reagoida. Hyvissä peleissä pään sisällä oli rauhallista, huonoissa peleissä pään sisällä tapahtui asioita liian nopeasti.

Kaikki on siis kiinni omista ajatuksista – oli asia, mikä tahansa.

02/06/2021 Mietteet, yrittäjyys

Oletko jossittelijoiden jossittelija?

Jossittella, spekuloida, pähkäillä, märehtiä – onhan näitä termejä! Mutta kuinka moni tunnustaa jossittelevansa liikaa asioita?

Joskus nuorempana ajattelin, että mielipiteen vaihtaminen on päättämättömyyttä. Omissa päätöksissään piti pysyä – oli ne sitten hyviä tai huonoja. Ajattelin tätä asiaa myös ehkä liikaa tahtotilana.

Liian usein sitä on sietänyt huonoa käytöstä esimerkiksi työpaikalla, ja on vasta myöhemmin tajunnut, että onnistuinkin jälleen kehittämään omaa sietomittaria. Uskon myös, että me ihmiset olemme loppuen lopuksi aika hyviä sopeutujia tai ainakin itse olen aina ollut jopa pelottavan hyvä. Sehän ei välttämättä ole aina positiivinen asia.

Joskus myös ajattelin, että antaa ajan ratkaista, mutta rehellisyyden nimissä tuolla olisi roikkumassa paljonkin asioita vielä, jos olisin jäänyt laakereilleni odottelemaan niiden ratkenemista.

Toki kaikissa asioissa on poikkeuksia eikä asiat ole niin mustavalkoisia. Todellisuudessa olosuhteet saattavat muuttua, ja sehän on ihan normaalia, että tilanteet elävät ja tehdään korjausliike omalla polulla.

Voihan!

Ihmiset ovat taitavia keksimään aiheita jossitteluun. Esiin voi nousta parisuhde, lapsien saaminen (tai haluaminen), työpaikka tai miljoona muutakin asiaa.

Menneen jossittelu vasta energiaa vievää onkin! Moni asiahan on vaikuttanut loppuelämään tai yleensäkin siihen, miten elämä on rullannut eteenpäin. Vääjäämättä välillä on tullut tehtyä suoraan sanoen paskoja valintoja, mutta sekin polku tuli rämmittyä. Onneksi aina kuitenkin jokaisen tien päässä on auennut jokin ovi.

”Näinhän tämän pitikin mennä,” tulee onneksi usein mietittyä jälkeen päin, kun peruutuspeilistä katselee tuota kuljettua tietä. Omalla kohdallani tuollainen järkeistäminen on varmaan myös itsesuojelua. Ehkä ajattelemalla näin, ei myöskään mollaa itseään enempää, miksi menikään tuhlaamaan aikaa johonkin ihmiseen – oli sitten pari- tai ystävyyssuhde. Samaan sarjaan kuuluu lause, jota olen miettinyt myös samassa yhteydessä: ”Ainakin tiedän, mitä en enää halua.” Mitä lauseita teille tulee noissa hetkissä mieleen?

Oma polku

Jos mietin itseäni, olen ollut aina nopea liikkeissäni. Kaikkien päätöksieni takana on silti kuitenkin kulkenut se tuttu ja turvallinen jana. Välillä olen ponnahtanut janasta hiukan kauemmaksi, mutta loppuen lopuksi olen aina palannut reitilleni. Tuohon reittiin karkeasti otettuna on kuulunut koulu, urheilu, yliopisto ja markkinointiviestinnän työt. Välillä nuorempana olin töissä kesän Kyproksella, mutta paluu oli kuitenkin kesän lopulla samaan elämään Suomessa ja saman reitin varrelle.

Oikeastaan vasta lähivuosina olen oppinut tekemään enemmän oman näköisiä päätöksiä tai oikeastaan nähnyt asioita oman janan ulkopuolelta. Ennen kuin muutimme pois ydinkeskustasta, muistan, kun eräs tuttavani paasari taukoamatta varoituksia, kuinka en tule viihtymään muualla kuin keskustassa. Mietin jo silloin, että “Voi tuo ihminen ei kyllä tunne minua alkuunkaan. Sitähän juuri haluan.” Todellisuudessa olin halunnut lähemmäs ulkoilureittejä jo jopa liiankin kauan, tekemättä asialle mitään. Vaikka pidin Kalliossa asumisesta, kaipasin silti aina jotain muuta. Minulla oli ikävä lapsuuden paljain varpain kävelyä omalla takapihalla sekä halusin ostaa oman kastelukannun (niin että ihan käyttäisinkin sitä).

Ehkä lapsen saanti ja korona-aika saivat minut lopullisesti miettimään, mitkä ne loput asiat ovat, joita haluan tehdä tai olla tekemättä. Laitetaan hippulat vinkumaan.

Kun viime syksynä päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, mietin alussa millaisen vastaanoton se saa. Blogejahan on miljoonia laidasta laitaan. Omat pelot olivat kuitenkin turhia, ja blogini löysi melko nopeasti lukijakuntansa.

Usein päätöksen tekeminen ruokkii päätöksen tekoa, ja seuraava päätös onkin jo paljon helpompi tehdä. Talvella aloin kaivata merinovillaista kotiasun ja lämpökerraston risteytystä. Kun mieleistä ei löytynyt, poikkesin janaltani ja aloin suunnitella sitä itse ja sillä reitillä ollaan. Kalla Activen ensimmäisistä tuotteista on tekeillään nyt mallikappaleet. Entinen janareittini ei kuitenkaan kokonaan poistunut, sillä edelleen teen muutamia markkinointiviestinnän asiakkuuksia, mutta rakensin janaani lisäreitin – se tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä. Välillä tosin mietin mitähän tästä tulee.

Kuitenkin huomaan jo osaavani jättää omaan arvoonsa: ”Sinuna en päivätyötä jättäisi” tyyliset kommentit. Oikeastaan lapsen saanti ja siihen liittyvät välillä jopa tyhmätkin kommentit olivat hyvä valmistautuminen Kalla Activen -brändin tekoon, ja ne kasvattivat entisestään sietokykyä.

25/05/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Vahingossa vaatealalle – miten brändini Kalla Active syntyi?

Kun kevättalvella merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, tein päätöksen alkaa kehittää omaa tuotemerkkiä, joka sopisi niin minulle kuin taaperollemmekin.

Kaipasin palavasti aluskerraston ja kotiasun risteytystä, mutta en vain yksinkertaisesti löytänyt itselleni mieluisia tuotteita – enkä yksinkertaisesti enää jaksanut olla kalsareissa kotona. Jotenkin kuitenkin aina havahduin siihen, etten taaskaan ollut vaihtanut ulkoilun jälkeen vaatteita, vaan olin ollut päivän kalsareissa.

Miten brändini Kalla Active oikein syntyi? Monet kyselivätkin tätä jo viime viikolla edellisen ”Hups, ajauduin taas yrittäjäksi” -kirjoituksen jälkeen, joten kirjoittelen tänne siitä hiukan.

Mistä nimi Kalla Active?

Kun olin tehnyt päätöksen, aloin tuumasta toimeen. Olin lähes viikossa luonut liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman sekä keksinyt nimen Kalla Active. Näin Pirilän Kukkatalolla Huonevehka-kasveja eli Kalloja. Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia.

Sanotaan, että toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia. Olin kuullut, että merinovilla imee itseensä 30% oman painonsa verran kosteutta tuntuen edelleen kuivalta ihoa vasten. Materiaalin valinta tulevalle mallistolle oli siis helppo – ja itse olin jo vuosia rakastanut merinovillaa materiaalina, sillä se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä. Se siis menee vuoden ajasta toiseen. Ja onhan nämä Suomen säät aika epävakaita.

Millaiselta Kalla Active näyttää?

Olin töhertänyt paperille luonnoksen logosta sekä kerännyt wordiin ehdotuksia visuaalisesta ilmeestä kuten fontista, väreistä ja kuvamaailmasta. Tärkeää oli saada rosa, mustikka ja sammal värit myös visuun, sillä ne tulisivat olemaan pääväreinä myös naisten USVA-mallistossa sekä lasten UTU-mallistossa. (Minulla on muuten lista tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ole vielä ulkona. Toivottavasti menemme eteenpäin, että saan nekin jokin päivä käyttöön)

Tämän toivepaketin lähetin entiselle kollegalleni Satulle, joka otti graafisena suunnittelijana kopin visiostani. Näin minulla oli haluamani ilme valmiina.

Selvittelyä selvittelyiden perään

Alkuhan sujuikin kuin valssi, sillä olin ns. omalla alalla ja ennen kaikkea mukavuusalueellani liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman parissa, mutta pian huomasin tekeväni loputonta listaa asioista, jotka pitää selvittää – ja varsinkin vaatteiden suunnittelussa olin täysin vieraalla maaperällä. Minulla oli vain vahva näkemys tarpeista, mallistojen ulkonäöstä väreineen sekä toiveita istuvuudesta ja leikkauksista.

Alussa etsin kuumeisesti suunnittelijaa. Käytännön taitaja oli kuitenkin tärkeää olla apuna, sillä hän kertoi minulle aina esimerkiksi, millä ompelutavalla haluamaani lopputulokseen päästään. Tuntui, että freelancer-puolelta oli mahdottomuus löytää yhteystietoja ja huutelinkin kaikki somekanavat ja alan ryhmät läpi. Faktahan oli kuitenkin, etten näin alkuvaiheessa voi palkata itselleni isoa suunnittelija-armeijaa. Onneksi lopulta löysin lähes valmistuneen suunnittelijan avukseni.

”Mitä hel** olen tekemässä?”

Alussa havahduin useammankin kerran päivässä ”Mitä hel****** olen tekemässä?” -ajatukseen. Kuitenkin sillä hetkellä tunsin olevani jo kaikessa niin pitkällä, etten voi perääntyä.

Suoraan sanoen tämä vaihe, joka on nyt kääntymässä vihreän valon puolelle, oli haastavin. Tiedättekö tunteen, ettei välillä ymmärrä puhutusta asiasta yhtään mitään, mutta siitä on vain selvittävä? Tällainen fiilis minulla oli esimerkiksi vaatemalliston teknistä ompelemista käsittelevässä palaverissa tuotannon yhteyshenkilön kanssa. Kuitenkin vain päätin, että tulen oppimaan nämä. Kirjoitin tuhatta ja sataa ylös kaiken ja otin myöhemmin selvää, jos oli asioita, jotka olivat jääneet minulle auki.

Toki myös osakeyhtiöön liittyvät asiat täytyi ottaa haltuun. Bongasin tähän facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä suositteluiden kautta kirjanpitäjän, jolta on saanut kysellä onneksi tyhmiäkin kysymyksiä.

Entä sitten tuotanto?

Mutta miten konkreettinen asia eli tuotanto menisi? Yllätyin, kuinka monen tunnetunkin suomalaisen yrityksen tuotteita valmistetaan Kaunaksessa Liettuassa. Täytyy myöntää, että itsekin olin sortunut tuomitsemaan näiden tehtaiden ammattitaidon pelkkien ennakko-oletusten perusteella. Löysin suositteluiden kautta kivan ja raikkaan vaatetehtaan. Kyselin kyllä Suomestakin – osa ei edes vastannut kyselyihin ja osassa tuotanto ei olisi ollut kannattavaa. Se on aina harmi totta kai, jos näin on.

Mielelläni tukisin suomalaista työtä tässä suhteessa, mutta olen ajatellut, että palkkaamalla asiantuntijoita ympärilleni sekä käyttämällä muissa asioissa suomalaisia pienyrityksiä pystyn antamaan panoksen suomalaiselle työlle. Nyt sain juuri sisään muutamaan yritykseen tilauksen lähetyspusseista ja lähetykseen liittyvistä tarroista. Etsinnässä on vielä vetoketju- ja brand label -tuottaja, jolta voisin tilata riippu- ja niskalaput. Visio näihin on jälleen vahva, mutta toivon osaavani laittaa sen käytäntöön.

Oikeastaan odotan sitä päivää, kun saamme tuotannon valmiiksi, jotta voisimme pitää mainoskuvaukset. Olen jo keskustellut alustavasti ystäväni Nellin kanssa kuvista, jotka toivoisin, että hän tulisi ottamaan.

Nelli Päiväläinen on muuten lahjakas valokuvaaja. Käykää katsomassa hänen ottamiaan kuvia, ja varatkaa hänet kuvaamaan, jos on tarvetta valokuvaukseen. (Ja ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ainoastaan ystävän taitojen kehumista ja ihmisen jalustalle nostamista, jota mielestäni me suomalaiset harrastamme aivan liian vähän.) Kuvauspäivään on tulossa timanttinen tiimi töihin, kun sen aika koittaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille sitten aikaansaannoksia!

Mitä tulossa?

Jos ajattelen realistisesti, Kalla Activen ensimmäiset 100% merinovillaiset tuotteet tulisivat myyntiin verkkokauppaan syksyn alussa. Naisille on suunnitteilla takkimallinen paita, neule, legginssit ja lapsille välihaalari. Aluksi olisi vähemmän tuotteita ja toivottavasti myöhemmin enemmän. Jostain on vain pakko aloittaa.

Nyt edessä olisi verkkokauppapohjan luominen, sisältöjen kirjoitus ja vielä usean konkreettisen asian selvittelyä. To do -lista vain kasvaa, mutta osa kohdista on jo siirtynyt selvityksessä-kohdan alle. Löysin yhden suomalaisen rahtiyrityksen, joka ajaa kerran viikossa Kaunas-Helsinki -väliä. Tällaisiin asioihin ratkaisun löytäminen tuntuu aina erityisen hyvältä.

Ota seurantaan Kalla Activen Facebook ja Instagram, niin pääset seuraamaan minun matkaa vaatealalle oman vaatebrändin kanssa. Edelleen tuo ”Mitä hel****** olen tekemässä?” ponnahtaa mieleeni, mutta huomattavasti harvemmin.

21/05/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Kun myin ennen koronaa osakkeet markkinointiviestintätoimistosta, suoraan sanottuna ajattelin, että haluaisin nyt vain säännölliseen päiväduuniin, jossa hoitaisin 20 asiakkaan sijaan vain tämän kyseisen yrityksen tai organisaation viestintää ja markkinointia. Hoitaisin vain työni hyvin, eikä aivot kävisi ylikierroksella. Se tuntuisi aikaisempien töiden jälkeen helpolta, mutta totta puhuen hieman oudolta.

Tämä oli muutamaan kertaan lähellä tapahtuakin. Sen jälkeen, kun Sohvi aloitti syksyllä päiväkodissa, pääsin jopa kolmen eri tahon kanssa haastatteluissa ihan kalkkiviivoille asti eli esittelyvideoidenteko, teams-haastattelu ja livehaastattelu maskien kanssa eri puolella huonetta tulivat tutuiksi. Koin jopa vaikeimmaksi tuon viimeisimmän kohdan – voi pojat, kuinka vaikeaa oli haastattelun jälkeen miettiä, kuinka meni, kun ei nähnyt maskin takaa ilmeitä ollenkaan.

“Vakkariduunia” etsimässä

Kalkkiviivoille nuo yritykset aloittaa ”vakkariduuni” kuitenkin jäivät, ja enkä päässyt maaliin saakka. En ainakaan halutun lopputuloksen kanssa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös huomannut, että ihmiset usein kyseenalaistavat asian, jonka koen itse omaksi vahvuudekseni. Normaali minä innostuu helposti. Niinpä. Rasittava tapaus. Aivan kuin kaikki ihmiset, jotka innostuvat helposti asioista menettäisivät heti saman tien mielenkiinnon. Itse pidän innostuneisuutta tai yleensä kysyä innostua täysin omana valttikorttinani, sillä sen avulla saan asioita tapahtumaan. Minut tuntevat tietävät, että olen aina ollut ihminen, jolla on monta rautaa tulessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättäisin pallot puolitiehen – päinvastoin. Hoidan ne kyllä alas hallitusti.

Vahingossa vaatealalle

Kun yritin kevättalvella saada selkoa omaan työrintamaan, huomasin kaipaavani niin itselleni kuin Sohvillekin kauniita merinovillaisia tuotteita. Usein, kun tulimme sisälle ulkoilemasta, tohina jatkui ja yks kaks huomasin olevani edelleen lämpökerrasto päällä sisällä. Olin siis vaan riisunut ulkovaatteet pois, mutta en ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita.

Kyllästyin siihen tunteeseen, että olen käytännössä päivät pitkät kalsareissa. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta itselleni mieluisia tuotteita, joissa olisi ollut 100% merinovillaa, ja jotka olisivat olleet lämpökerraston ja kotiasun risteytys. Olin jo monta vuotta antanut materiaalina merinovillalle arvoa. Mielestäni on ihanaa se, että se reagoi kehon lämpötilaan. Se on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten. Ja mitä enemmän minulle tuli ikää mittariin, sitä enemmän olin alkanut panostaa omien vaatteiden materiaaleihin sekä siihen, että kangas tuntuu oikeasti mukavalta iholla.

Kun oman merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, päätin, että nyt saa riittää. Siitä päivästä lähtien aloin selvitellä, miten voisin itse luoda merinovillabrändin ja kivoja tuotteita niin minulle kuin Sohvillekin.

Se kuuluisa epämukavuusalue – kuka sinne haluaa?

Julkitulo oman brändin kanssa myös pelotti, sillä tiesin, että aina löytyy arvostelijoita. Varsinkin nyt korona-aikana ihailen ihmisiä, jotka eivät ole jääneet laakereilleen, vaan ovat hypänneet kohti tuntematonta – vallanneet ehkä jopa kokonaan uuden alan. Uuden opettelu ja epämukavuusalueella oleminen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät kaikilta luonnistu.

To do -listalla oli yhtenä kohtana pari viikkoa sitten: ”Opiskele kirjanpitoa ja osakeyhtiön verotusta”. On ollut kultaakin kalliimpaa huomata, miten paljon lähipiirissä on oman alansa spesialisteja, joilta on voinut kysyä neuvoa tai heiltä on saanut suosituksia eri palveluista, joita olen tarvinnut. (Kiitos siis kaikille, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet miljoonan asian suhteen!) Tämä jos mikä asia saa itselle sellaisen fiiliksen, että minusta välitetään ja minua tuetaan.

Olen uran aikana nähnyt firmoja, jossa pakka on ihan sekaisin ja siltikin ne porskuttavat eteenpäin, joten miksen minäkin tätä handlaisi. Hyvä juttu on se, että viestinnän ja markkinoinninkin kyselyitä on nyt alkanut tulla enemmän. Saan jaettua aikani niihin ja Kalla Activen tuotteiden viemiseen eteenpäin.

Odotan palavasti, että ensimmäiset tuotteet valmistuvat, niin pääsen hetkeksi taas takaisin omalle mukavuusalueelleni. Realistisesti tämä olisi arviolta syksyn alussa.