Kategoria: Terveys

11/11/2024 Terveys, yrittäjyys Post a Comment

Syksyn flunssakierteet ja lähtölaskenta jouluun

Niinkuin tavallista nyt syksyllä jyllää taas vaikka mitä pöpöjä, ja eikä meidänkään perhe ole yllättäen näiltä välttynyt. 

Edellisin tautijakso oli viime viikolla, jolloin tyttömme oli lähes koko viikon poissa päiväkodista. Vaikka sain omat työni hoidettua hänen ollessa kotona enemmän kuin kunnialla maaliin, silti näissä päivissä on aina oma tietynlainen fiilis. Suoraan sanoen tällaiset viikot saavat aina elämään hiukan ylikierroksilla. 

Yleensä kun lapsen tauti on selätetty ja normaali arkirytmi alkaa, itselläni tuntuu, että tarvitsisi vielä yhden kokonaisen päivän pelkästään itsensä lataamiseen. Niin poikki yleensä on kaikesta tasapainoilusta. Ehkä syksyn aikana puolisollani on myös ollut poikkeuksellisen huono tuuri urheilussa, kun ensin hänellä oli sairaalareissu murtuneiden kylkiluiden ja 5cm keuhkojen reiän vuoksi ja nyt viime viikolla meni selkä. Nämä ovat onneksi asioita, joista tervehtyy, mutta tuovat oman mausteensa perhearkeen.

Tuo oma ylilatautuminen ja arjessa tsemppaaminen yleensä kostautuvat itselleni sillä, että oma vastustuskyky laskee ja kirsikkana kakun päälle itse saa saman taudin – niinkuin nytkin kävi. 

Marraskuun maalit

Marraskuussa Kalla Activelle on tulossa yksi uusi jälleenmyyjä. Tästä myöhemmin lisää. Lisäksi lasten housuja, paitaa ja toppia tulee laventeli sävyssä marraskuun viimeisillä viikoilla myyntiin isommissa koossa. (Kokojen 116/122 – 152/158 välillä) Lisäksi naisille tulee myös myyntiin toppia laventeli-sävyssä. Nämä olivat syksyllä sellaisia prosesseja, jotka veivät eniten aikaa minun työviikosta torstaisin ja perjantaisin. (Loppuviikkoni on aina pyhitetty Kallalle ja freelancer-kirjoitusjutuille)

Kultakalana yleensä unohdan, kuinka työläs prosessi uuden vaatteen myyntiintuominen on. Kun tuotekuvat on otettu, olemme voiton puolella. Tulevilta vaatteilta puuttuu myös kokonaan  markkinointikuvat ja olenkin yleensä itse ottanut nuo ensimmäiset, joita olen hyödyntänyt somemarkkinoinnissa. Luulen, että siirrän ensi vuoden puolelle suosiolla isomman kuvauspäivän, johon yleensä buukkaan still- ja videokuvaajan.

Kohti joulunaikaa

Itselläni yrittäjänä loppuvuoden viikoissa on sama tunnelma, kuin kesäkuun viimeisissä viikoissa. Yrittää parhaansa mukaan saada asiat siihen mallille, jotta loma-aikana saisi itse mahdollisimman paljon lepoa. Yleensä kesällä olen ollut tyttöni kanssa heinäkuun, sillä päiväkoti on kiinni. Puolisoni on lomaillut kesäkuun viimeiset viikot, jolloin tyttömme on saanut yhteistä lomaa siskopuolten kanssa. 

Nyt jos koskaan on sellainen fiilis, että oman kropan ja aivojen lataukset tulevat tarpeeseen. Millaisia suunnitelmia teillä on joulun ajalle? Luonnollisestihan se aika ei ole kaikille lomaa, mutta joulun ajassa on oma levollinen tunnelmansa. Ja vaikka ei itsellä olisikaan lomaa, ainakin suurin osa on lomalla, joten omakaan sähköposti ei laula niin tiuhaan kuin yleensä. 

Yrittäjälle positiivinen asia on, että syksy on ollut työntäyteinen – sitä suuremmalla syyllä ajattelin, että olemme joulua edeltävän viikonlopun ja joulun pyhät vain kotona. Lähdemme lauantaina 29. joulukuuta ajelemaan kohti Vaasaa. Vaikka jonkun silmiin tuo automatka on lyhyt, itseä jännittää tosi paljon, sillä en ole tottunut ajamaan noin ”pitkiä matkoja”. Aikaisemminhan olemme aina reissanneet tuota väliä junalla. Vaasasta ajelemme Peurungalle 31. pvä luisteluleirille ja palaamme Helsinkiin takaisin 6.1. 

31/05/2024 Hyvinvointi, Terveys, Yhteistyö

Jokavuotinen ”kevätväsähdys” ja hyvinvoinnin buustaamista

Yhteistyö: Terveyskaista

Tiedättekö mitä? Itselleni varma kesän lähestymisen merkki on vuodesta toiseen ollut se, että hetkellinen kisakestävyys meinaa loppua. Talvi on yleensä ollut sykkimistä ja alkukevät loppukiriä, ja kun aurinko on vihdoin alkanut lämmittää, vauhti on kiintynyt entisestään. 

Nuorempana yleinen vitsin aihe ystäväporukassani oli, että kun muut vasta heräsivät talvihorroksesta, itse olin jo ehtinyt ottaa lämpimistä keleistä kaiken ilon irti: sportannut kuin duracel-pupu sekä tullut ja mennyt sinne sun tänne aamusta iltaan. Tuon jälkeen perinteisesti iski kunnon flunssa, sillä väsymys laski vastustuskykyä. Monellehan pelkkä valon lisääntyminen tuo ns. kevätväsymystä, mutta itselläni yleensä yksinkertaisesti kilometrit alkavat painaa ja akku valmiina kesäloman lataukseen. Ja kai sitä vaan haluaa hetken tauon arjen palapelin eli yrittäjyyden, äitiyden ja harrastusten yhteensovittamiselta. 

Mitä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu?

Vaikka elämääni ei ole kuulunut enää pitkään aikaan kilpaurheilua, rakastan edelleen liikkua. Näin vanhemmiten on täytynyt vain ottaa tarkemmin huomioon, mitä liikuntamuotoa oma kroppa kestää. (Leikatut polvet ja aikaisemmin murtunut selän nikama oireilevat tietynlaisen treenin jälkeen) Silti rukoilen, että tavat liikkua eivät näiden syiden vuoksi lopu kesken. Nykyään talvikaudella käyn aikuisten taitoluistelussa sekä jumppailen kotona. Kun oma luistelun kesätauko alkoi toukokuun alussa, olen tehnyt taas enemmän isommilla painoilla kuntosalityyppistä treeniä sekä hyppyjä lähellä olevalla ulkokuntosalilla. 

Olen aina ajatellut hyvinvoinnin koostuvan monestakin asiasta, kuten riittävästä levosta, liikunnasta ja monipuolisesta ruokavaliosta. Tuohonhan päälle kuuluu vielä monia muitakin osa-alueita. Mutta koska tiedän, etten syö tarpeeksi monipuolisesti, olen aina tottunut syömään monivitamiineja ruokavalion tueksi. Tiedättekö mitä? Luulen myös tunnistavani sen tunteen, kun en ole saanut esimerkiksi tarpeeksi C-vitamiinia. B-vitamiinin puute taas näkyy minulla aina todella vaikean kuivina huulina, joihin ei tunnu edes huulirasvat auttavan. Tietyillä ravintoaineilla, kuten magnesiumilla olen pyrkinyt myös helpottamaan lihasten palautumista luisteluiden ja kuntosalitreenin jälkeen. 

Apua vitamiineista

Sain Terveyskaistalta käyttööni monipuolisen vitamiinipaketin: Hehku Kollageeni & Hyaluronia, Aurinko D:tä, Magnesiumia, Sinkkiä, C-vitamiiniä ja Ubikinonia. Näistä Kollageeni & Hyaluroni sekä Ubikinoni olivat uusia tuttavuuksia, vaikka olinkin lukenut niistä paljon jo aiemmin.  Minullahan on alopecia areata autoimmuniteettisairaus, joka on onneksi elämäni aikana näkyvästi puhjennut vain kahdesti. Nyt hiukset ovat taas kolmisen vuotta kasvaneet normaalisti. Mutta tuonkin varalle halusin testailla eri ravinneaineiden vaikutusta hiuksiin. 

Terveyskaista on kotimainen vuonna 2007 perustettu terveellistä elämäntapaa tukevien ravintolisien markkinoija. Sen tuotteilla on Avainlippu merkkinä kotimaisuudesta. 

Kirjoittelin alle havaintoja käyttöönotetuista tuotteista sekä niitä syitä, joiden vuoksi koen niiden täydentävän omaa arjen hyvinvoinnin palettiani. 

Aurinko D

Moni varmaan tietää, että saamme D-vitamiinia auringosta. Koska tarvitsemme D-vitamiinia ympäri vuoden, varsinkin pimeinä vuoden aikoina sen saantiin kannattaa kiinnittää huomiota. D-vitamiini mm. edistää kalsiumin imeytymistä ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. 

Magnesiumsitraatti

Itselläni magnesium on aina ollut edistämässä normaalia lihasten toimintaa ja apuna palautumiseen. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän sitä poistuu kehosta hien ja virtsan mukana. Se myös vähentää väsymystä ja uupumusta. Magnesium sitraatti imeytyy nopeammin, eikä mahan sisällön happamuus vaikuta sen imeytymiseen. 

Sinkki + kupari

Sinkki edistää normaalia kognitiivista toimintaa ja kupari hermoston toimintaa. Hyvä yhdistelmä! Sinkki edistää ihon, hiusten, kynsien ja luuston pysymistä normaaleina ja kupari edistää ihon ja hiusten normaalia pigmentoitumista.

Aurinko C

C-vitamiini edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa ja hermoston normaalia toimintaa. Elimistömme ei pysty itse valmistamaan tai varastoimaan C-vitamiinia. Vesiliukoisena vitamiinina se tulee ylimääräinen aina pois elimistöstä virtsan mukana. Olen yleensä ottanut C-vitamiinia myös vastustuskyvyn parantamiseen sekä ennen kaikkea flunssan oireiden alkaessa. C-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta, edistää raudan imeytymistä sekä suojaa soluja hapettumiselta.

Ubikinoni

Itselleni Ubikinoni eli koentsyymi Q10 oli uusi tuttavuus. Verkkosivuilla kerrotaan, että Ubikinoni eli koentsyymi Q10 on rasvaliukoinen vitamiinin kaltainen aine ja sitä löytyy luonnostaan jokaisesta kehon solusta, pääasiassa solujen energialaitoksista, mitokondrioista. Sillä on tärkeä rooli solujen energia-aineenvaihdunnassa, ATP:n muodostuksessa. Ubikinonia on eniten niissä elimissä, joissa energian tarve on suurin: sydämessä, munuaisissa, maksassa ja lihaksissa.

Hehku Kollageeni & Hyaluroni

Moni sanoo: ”Kauneutta ei saa purkista”, mutta entä jos kropan omaa tuotantoa pystyisi tehostamaan lisäravinteilla? Kollageeni on kehon yleisin proteiini ja kehon itsensä tuottama ihon, hampaiden, luiden, jänteiden ja rustojen rakennusaine. Kollageenin sanotaan tehostavan kehon omaa kollageenituotantoa ja edistävän solujen uusiutumista. Kun ikäännymme, kehomme muodostaa vähemmän kollageenia. Muodostumisen heikkenemisen voi huomata ihon veltostumisesta ja juonteiden synnystä.

Oma jaksamisen maksimointi 

Lähtökohtaisesti koen Terveyskaistan ravintolisien tukevan omaa jaksamistani, energiatasojani ja vastustuskykyäni, joita arjen hektisyys aivan silmin nähden välillä laskee. Omalla kohdallani oli erinomainen juttu, että monessa Terveyskaistan tuotteessa oli mukana joko kaksi tai useampi tärkeä lisäravinne. Heidän verkkosivuilla on koottuna myös erilaisia tuotepaketteja, joihin kuuluu monipuolinen tuotesetti. 

Kurkkaattehan heidän verkkokauppaan, sillä koodilla NINNIOHIA saatte -20% alennuksen tuotteista. Alennus koskee myös jo alennettuja tuotteita. 

ps. Artikkelin kuvia oli muuten kiva ottaa, sillä minimimmi halusi toimia osaksi kuvaajana <3

08/12/2023 Hyvinvointi, Terveys

Mikä on normaalia ääniherkkyyttä? 

Elämä 4,5-vuotiaan kanssa on saanut minut miettimään ääniä – tai ehkä pikemminkin niiden puuttumista. Monelle vanhemmalle on varmaan tuttua, että lapsi ei pidä kodin kovista äänistä, kuten esimerkiksi imurista tai tehosekoittimesta. Jo pienestä pitäen myös meidän minimimmi saattoi moottoripyörän kohdalla sanoa heti minulle: ”Äiti, aika kova ääni”.

Vaikka äänten kohdalla on ainakin meillä pätenyt sanonta: ”Kaikkeen tottuu”, olen silti huomannut, että joidenkin äänien kohdalla hän on edelleen herkkä. Toisaalta noin nuoren kohdalla on haastavaa sanoa, mikä on normaalia äänen sietokykyä ja mikä ei. Faktahan on se, että yleisestikin ärsykkeiden määrä arjessa on kasvanut ja äänet kuormittavat eli tarvitseeko kaikkea edes sietää?

Samalla jäin miettimään omaa äänimaailmaa. Meillä on usein radio tai jokin musiikkilista soimassa – se on kuin taustahälynä. Toisaalta jos teen jotain ajattelua- tai keskittymistä vaativaa työtä, suljen aina heti musiikin. Olen koko elämäni tehnyt läksyjä, lukenut tenttiin tai tehnyt töitä ties missä kahvilassa, bussissa tai junassa, mutta näin jälkikäteen ajateltuna onhan niissä eroja. Ääripäätä edustaa nuoruuden baarimikkotyöt. Muistan, kun kävelin kotiin pitkän työyön jälkeen, pääni sisällä soi. Aivan kuin joku olisi lyönyt minua pesäpallomailalla päähän. Arjen kuormittavuutta ovat taas edustaneet avokonttorit.

Avokonttoreiden äänet

Luin Mona Mannevuon kolumnin: Väsynyt ei kaipaa yllätyksellisiä seikkailuja meluisassa monitoimitilassa. Kolumnissaan Mannevuo kysyy, kuinka monelle oli yllätys, että meluisassa ympäristössä niin työnteko kuin oppiminen on haastavampaa. Mannevuo ottaa esiin myös Helsingin Sanomien artikkelin, jossa uuteen ”avokonttorikouluun” aloitettiin rakentaa seiniä, sillä koulu osoittautui meluisaksi. 

Elämäni varrella olen työskennellyt useampaankin otteeseen avokonttorissa, ja lähtökohtainen ideahan niissä on hyvä: yhteisöllisyys. Vaikka olen todella sopeutuvainen, en pysty olla miettimättä, miten huono ja väsyttävä kokemus avokonttori oli. 

Oma työni on yleensä aina vaatinut tietyllä tapaa keskittymistä: artikkeleiden kirjoittamisessa on huono asia, jos ajatus keskeytyy. Lisäksi kampanjoiden ideoimisessa asiakkaille luovuus tuskin kukkii, jos joutuu pinnistellä melussa, jotta pystyy pitämään ajatukset kasassa. 

Muistan edelleen, että yhdessä työpaikassa yrityksen myyjillä oli tapana rampata edes takaisin tehdessään kylmäsoittoja: ”Ihan yhteistyömerkeissä tässä soittelen.” He kävelivät pöytäni ohi satoja kertoja päivässä. Loppuen lopuksi sain käydä usean kuukauden taistelun esimieheni kanssa, että saisin siirrettyä työpisteeni hiukan kauemmas käytävältä. ”Mun tarvitsisi keskittyä”, ei riittänyt perusteluiksi. 

Mannevuo nostaa esiin artikkelissaan teollisuustyöläisten ja tietotyöläisten erot: ”Ehkä toimistotyöläisten ajatellaan olevan vain erityisherkkiä valittajia.” Teollisuudessa työympäristössä otetaan huomioon turvallisuus, valaistus, melu ja lämpötila. Kuinka monessa toimistossa ajatellaan näitä asioita? Moneen toimistoon on toisaalta rakennettu nykyään erillisiä monitoimitiloja/ boxeja, joihin voi mennä hetkellisesti tekemään hiljaisuutta vaativaa työtä. 

Kokemus häiritsevästä melusta on henkilökohtainen, mutta silti kuinka moni esimerkiksi toimiston ärsyke on todella tarpeen? Ärsykkeethän vaativat enemmän ponnisteluja keskittymiseen ja tuo kuormittaa entisestään. Ihminen on siis väsyneempi ja varmaan myös ärtyneempi. Väsyneenä sopeutuvaisuuskykykin laskee. 

Nykyäänhän teen yrittäjänä suurimman osan ajasta kotona töitä – ja miten paljon energiaa jääkään illalla minimimmin kanssa puuhasteluun. Vaikka olen puolisoni mukaan ”puheliasta sorttia”, ehkä kuitenkin työnteossa olen tehokkaammillani, kun saan olla se tylsä hiljainen puurtaja. 

25/11/2023 Hyvinvointi, Terveys

Joka kyhmy kannattaa tutkituttaa

”Kyllä mä pärjään” -tautini on paha, sillä se saa minut usein siirtämään entisestään lääkäriin menoa. Kun seitsemän vuotta sitten polveni kierukka repesi kuntosalilla hypyissä, lenksutin räsällä polvella melkein kaksi viikkoa ennen kuin ymmärsin, ettei näin voi ja kannata elää loppuelämää. 

En asiaa kuitenkaan tarpeeksi vakavissani ilmeisesti ottanut, sillä painelin vain työterveyteen, enkä alan lääkärille. Minun onnekseni vastassa oli yleislääkäri, joka oli myös urheilulääkäri. Hän otti vaivan tosissaan, ja passitti minut kuvauksiin. Pian edessä oli tähystysleikkaus. 

”Ei toi varmaan mitään vakavaa ole”

Tiedättekö sen tunteen, kun menette pitkän vetkuttelun jälkeen lääkäriin, mutta silti vielä paikan päälläkin olette epävarma onko käynti aiheellinen? Vaikka toivoisi olevansa terve tai että mikään osa kropasta ei ole mäsänä, samaan aikaan toivoisi, että lääkäri löytäisi syyn huonolle voinnille – se ainakin todistaisi, ettei ole vain kuvitellut kaikkia oireita. Kuinka hassua ajatella näin! 

Muistan ajatelleeni näin polvenkin kohdalla. Vaikka tiesin, että sieltä on jokin asia rikki, mietin silti, missä rajoissa mikäkin kipu on normaalia. ”Ei toi varmaan mitään vakavaa ole ja hyvin mä pärjään näinkin”, totesin ja jatkoin kävellessä linkkaamista.

Patti rinnassa

Tämä skenaario toistui jälleen pari viikkoa sitten. Olin löytänyt kesän lopulla vahingossa pienen patin rinnastani, mutta vetkutellut pari kuukautta lääkäriin menosta ajatuksella: ”Ei se varmaan mitään ole.”

Kun kävin lääkärillä marraskuun alussa korvatulehduksen vuoksi, menin sivulauseessa mainitsemaan samalle lääkärille asiasta. Hän teki lähetteen Naistenklinikalle ja sainkin ajan jo melkein seuraavalle viikolle. Kun odotin vuoroani, aloin epäillä itseäni: ”Onkohan edes mulla rinnassa patti?” Odotellessani kyseenalaistin enemmän ja enemmän käyntiäni.

Sairaalassa oli osaavaa porukkaa ja henkilökunta mukavaa. Ainoastaan viimeisellä lääkärillä taisi olla kiire seuraavan potilaan luo, sillä hän ultraäänellä tutkiessa vaan tokaisi: ”Ei täällä mitään ole, pue päälles.” Jotenkin siis tuo yllä kertomani fiilis puski vahvemmin päälle ja vaikka totta kai toivoin, että kaikki on hyvin, silti olisin halunnut jonkun selityksen.

Minun ultraäänikuvani menivät vielä toiselle lääkärille tulkittavaksi ja niistä tuli myöhemmin lausunto: ”Täydentävässä ultraäänessä molemmissa rinnoissa yksittäisiä simppeli kystia alle 1 cm. Löydös normaalirajoissa.”

Kystahan on hyvänlaatuinen, ja onnea on, että patti on juuri sellainen. Mutta saatan kuulostaa nyt vähän oudolta, mutta tuo lausunto lyhykäisyydessään pelasti osan mielenterveydestäni, sillä sain lausunnosta kaipaamani selityksen. Olisin varmaan menettänyt hiukset päästäni, jos olisin joutunut miettiä kotona, että jos siis vain kuvittelin kaiken, miksi edelleen tunnen pienen patin? 

Mitä tästä opin? En varmaankaan mitään, mutta toivon, että muut menevät herkemmin lääkäriin, kuin minä, eivätkä vasta kun pää on kainalossa. Ja kaikkein tärkein jokainen patti kyllä kannattaa tutkituttaa. 

31/05/2022 Perhearki, Terveys

Kutsumaton vieraani ihosairaus alopecia areata ja kun hiukset lähtevät sen myötä

Mietin kauan kirjoitanko hiustenlähtöä aiheuttavasta alopeciastani. Lopulta päädyin kirjoittamaan. Vaikka olen itse tottunut elämään asian kanssa, tietoa asiasta on hyvä jakaa.

Oscar-gaalasta on jo kuukausia, mutta osa varmaan törmäsi silloin uutiseen, jossa näyttelijä Will Smith kävi mottaisemassa koomikko Chris Rockia. Rock oli vitsaillut Smithin vaimon hiuksettomuudesta. Jada Pinkett-Smith sairastaa hiustenlähtöä aiheuttavaa alopeciaa.

Vaikka väkivalta ei ole ikinä hyväksyttävää, jollain tapaa tuo välikohtaus toi tietoisuutta sairaudesta enemmän esiin. Sairaus aiheuttaa kantajilleen yhä häpeää, vaikka näin ei tarvitsisi olla.  

Mikä Alopecia on?

Alopecia on yleisnimitys sairauksille, jotka aiheuttavat ihokarvojen irtoamista. Näistä yleisin, alopecia areata, tunnetaan suomeksi nimellä pälvikalju. Siinä henkilön päästä irtoaa hiuksia läiskittäin, tarkkarajaisilta alueilta.

Alopecia areata on luokiteltu tulehdukselliseksi autoimmuunisairaudeksi, jossa elimistö erehtyy luulemaan, että karvatupessa on jokin torjuttava mikrobi. Silloin hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja, ja vasta-aineita muodostuu hiusnystyä vastaan.

Moni huomaa sairautensa ensi kerran suihkussa

Itselleni sairaus puhkesi ensimmäisen kerran yliopistossa. Silloisella poikaystävälläni oli pahoja peli- ja rahaongelmia, joita maksellessani stressasin huomaamatta. Kai jonkinlainen ”selviytymismoodi” sai piilevän sairauden puhkeamaan. Sairauden syy on edelleen tuntematon, mutta stressi saattaa vaikuttaa sen alkamiseen tai pahenemiseen. 

Silloisessa opiskelija-asunnossani oli valkoiset kaakelit ja mikä järkytys oli huomata koko kylpyhuoneen täyttyneen tummista hiuksista. Ensimmäinen kaljukohta oli noin kolikon kokoinen ja hiustenlähtö jatkui tasaiseen tahtiin kohdan ympäriltä. Suurimmillaan kohta oli noin 8cm x 8cm.

Kuulin usein kehuja, joiden mukaan on niin mukavaa, miten jaksan laittaa aina hiukseni kouluun. Todellisuudessahan peitin kampauksilla vain hiusteni lähtöä. Vaikka totuin tilanteeseen melko nopeasti ja nostin hiuksia niin, että sain ne pinnillä kaljun päälle, pelkäsin silti, että hiustenlähtö ei lopukaan. Kohta kasvoi kuukausien kuluessa aina vain suuremmaksi ja mietin, viekö se lopulta kaikki hiukseni. 

Sairauteen ei ole varsinaista hoitoa olemassa. Jotkut ovat kuulemma kokeilleet kortisonia ja minoksidiililiuosta. Kortisonia itsellenikin laitettiin eräällä lääkärikäynnillä. Lisäksi usein hiustenlähdön yhteydessä henkilölle tehdään kilpirauhaskokeet. Itse muistan yliopistoaikoina levittäneeni aamuin illoin kohtaan hoitavaa öljyä. (Josta en tosin tiedä auttoiko se varsinaisesti, mutta ajattelin silloin, että ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole). Ilon päivä oli kerran, kun levittäessäni öljyä tunsin kaljussa kohdassa pienen sängen.  Hiukseni alkoivat siis kasvamaan jälleen ja kohta peittyi. 

Toisen kerran hiukseni alkoivat lähteä, kun lapseni oli noin 5 kk ikäinen. Uusperhearki ei ollut vielä sulautunut kunnolla ja puolisoni lapset reagoivat vahvasti muutokseen. Jälkeen päin ajateltuna onneksi tuo aika on takana päin. Tämän lisäksi olin hyppäämässä ”tyhjän päälle” eli myymässä omistajuuttani yrityksestä, josta jäin äitiyslomalle.

Hiukseni lähtivät taas samalla kaavalla – aluksi kohta oli kolikon kokoinen ja pikkuhiljaa alue alkoi suurentua. Kuvassa näkyvä kohta on ollut yleensä se ensimmäinen havainto, että hiukset alkavat lähteä. Tuon puolisoni otti sinä päivänä, kun kertoi, että minulta lähtee hiuksia.

Vaikka kohta suureni koko ajan, prosessin kerran läpikäyneenä, olin optimistinen, että hiustenlähtö loppuu vielä jokin päivä ja niin tapahtui. Eräs päivä kuukausien ja kuukausien jälkeen tunsin jälleen sileän kohdan tilalla uutta hiusten alkua. Nyt tuosta kohdasta ovat hiukset kasvaneet jo korvieni kohtaan eli näkyvät takaa enää lyhyempinä hiuksina.

En osaa verrata omaa sairauttani muiden alopecia areataan, sillä en tiedä mikä on lievää ja mikä ei. Koen kuitenkin, että olen päässyt hiukan vähemmällä, sillä sairaus ei ole edennyt totaalikaljuuteen kertaakaan. Jotenkin en myöskään jaksa surkutella, että kannan tuota sairautta lopun elämäni ja jo ehkä huomenna hiukseni voivat taas alkaa lähteä. 

Kaikkeen siis tottuu ja isäni sanat kaikuvat päässäni: ”Kyllä sä siitä selviät. Onneksi ei käynyt pahemmin.”