Juhlat – Ninniohia

29/10/2024 Juhlat Post a Comment

Halloween-juhlien koristelu ja tunnelmaa

Jos viime vuonna totesin, että Halloweenia ei ole meidän perheessä kovinkaan paljon vietetty, eikä koristeitakaan löydy valmiiksi kaapinpohjilta, niin tänä vuonna se on jo löytänyt oman paikkansa meidän syksyssä. Tyttömme odotti kuin kuuta nousevaa, että hänen luistelukaverit tulevat juhlimaan Halloweenia, ja koristelimmekin jo hyvissä ajoin. (Jopa niin hyvissä ajoin, että hiukan on alkanut jo koristeiden keskellä eläminen hengästyttää) Tällä viikolla piipahtavat vielä osa päikkykavereista, ja sen jälkeen voikin varmaan vaihtaa koristeet suoraan joulukoristeisiin.

Meille edelleen Halloween-juhlan juju on se, että lapset saavat kokoontua yhteen ja viettää aikaa keskenään, mutta ainahan koristeet ja herkuttelu tuovat oman lisänsä juhlaan.

Pikku jutuilla Halloween-tunnelmaa

Tarjolla oli simppeleitä juttuja, kuten karkkia, sipsiä, limsaa, mehua, donitseja ja mokkapaloja. Karkkien ehdoton hitti oli vampyyrin hampaat. Tyttömme luistelukavereiden äideille oli tarjolla vuohenjuustopiirakkaa, salaattia, kahvia, juustoja ja keksejä viikunahillolla. Donitseihin kivan lisän toi syötävät silmät, jotka saa helposti kiinnitettyä esimerkiksi pipareiden koristeluaineella. Viime vuonna muumionakeissa ne pysyivät ketsupilla. Itse käytin Sprinkles-merkkisiä, mutta käsittääkseni niitä on erilaisia.

Vaikka käytimme Halloween-kertakäyttöastioita ja ostimme ilmapalloja, viirit ja jätesäkeistä leikatut hämähäkinseitit olivat viime vuodelta. Ikkunatarroilla sai myös helposti Halloween-tunnelmaa aikaan. Ulkona käteviä olivat kurpitsajätesäkit, joita voi haravoinnin lomassa täytellä koristeiksi. Yläkertaan teimme yhteen huoneeseen Halloween-discon ja portaiden päästä sai onkia alakerrasta herkkupussukat.

Halloween-pukeutuminen

Tytöllämme asuna palveli jälleen unicorn-asu, jonka olen hänelle ostanut jo useita vuosia sitten. Hän sai aikoinaan 3-vuotis lahjaksi unicorn-naamion, ja olemmekin naureskelleet tuon lahjanantajan äidin kanssa, kuinka käytetty lahja tuo naamio onkaan ollut.

Olenkin aiemmin muistellut omia Halloween-asujani. En ole Halloweenia kovinkaan paljon elämässäni juhlinut, mutta ne kerrat, kun olen, olen pukeutunut ninjaksi, Tecate-fairyksi ja Hohto-elokuvan kaksoseksi. Olisikin ihana, jos itsellä olisi jokin vakioasu, jota voisi pienillä muutoksilla muutella. Omat aikaisemmat asuni tuskin toimivat enää lastenjuhlissa.

Kun asuin Kanarialla pukeuduimme vuonna 2006 koko tyttöjengi ninjoiksi eli käytännössä kuljimme musta sukka-asu päällä. Muistan tehneeni niin paljon epäoleellisia ”ninjan taisteluliikkeitä”, että minulla oli aivan lihakset kipeinä sen juhlaillan jälkeen. Tecate-fairyna eli ”bissekeijuna” olin vaihtoaikoina vuonna 2008 Meksikossa. Meksikossa asuessani ensimmäistä kertaa tajusin, kuinka suuri juhla Halloween onkaan muualla päin maailmaa ja miten vähän sitä vielä silloin juhlittiin Suomessa. Tecate-keijun asu oli niinkin simppeli, että ostimme pari lavaa olutta, leikkasimme pahvin auki, nostin kädet ylös ja ystävi teippasi siitä minulle mekon. Hohto-kaksosena kuljin Helsingin yössä noin vuonna 2015. Aika karmiva, eikö? Mikä on suosikkisi?

18/06/2024 Juhlat, Minimatkat

Kummipojan rippijuhlat ja juhlatilavinkki Tampereelta

Teimme viikonloppuna tyttömme, puolisoni ja hänen tyttärien kanssa minilomareissun Tampereen suuntaan. Olimme yhden yön siskoni perheen kodissa Kangasalla ja toisen yön Sokos hotel Ilveksessä. Miniloma tekee aina hyvää – ja otimme täysin ilon irti jälleen hotellielämästä ja Ilveksen uima-altaista.

Tärkein ohjelmanumero oli kuitenkin kummipoikani eli siskoni nuorimman lapsen rippijuhlat. Hän oli käynyt jääkiekkopainotteisen rippileirin ja rippikirkko oli ollut jo edellisenä viikonloppuna – nyt oli enää juhlimisen aika.

Kävin sankarin kanssa ennen juhlien alkamista ottamassa kuvat kiitoskortteihin (olen ottanut rippi- ja ylioppilaskuvat kaikista siskoni lapsista). Kuvaaminen ja korttien teettäminen on perinteisesti ollut aina osa lahjaani ja he ovat tykänneet ns. rennommasta kuvaus ilmapiiristä. Itse kauhulla muistelen, miten jäykkä ja kolkko tunnelma omissa rippi- ja ylioppilaskuvauksissa oli pimeässä kuvausstudiossa – niihin aikoihin ei oikein Pohjanmaan suunnalla kyllä varmaankaan ollut kovinkaan paljon vaihtoehtoja. Onko teillä muistoja noista tilanteista?

Valoisa Lykke Dahlia -juhlatila

Rippijuhlia vietettiin Lykke Dahlia -nimisessä juhlatilassa Tampereen Hämeenpuiston laidalla. Miljöö on mielestäni kivan tehdasmainen. Rakennus onkin 125 vuotta vanha Klingendahlin tehdasrakennus.

Paikalle on helppo tulla niin autolla, bussilla, pyörällä kuin raitiovaunullakin ja siitä on kävelymatka Tampereen keskustaan. Rautatieasemalle matkaa on noin 1,5 km ja linja-autoasemalle kilometri, ja äitini, toinen siskoni ja hänen esikoinen tulivatkin helposti sinne juna-asemalta.

Koska tilassa on istumapaikkoja 60 hengelle, meidän ja siskoni aviomiehen puolen sukulaiset mahtuivat hyvin tilaan – toimi meidän jengille siis hyvin. Avoin tila keskellä mahdollisti myös hengailun ja lasten “jaloittelun”. (Jossain vaiheessa ainakin saimme nähdä meidän pikku luistelijatyttöjen valssi- ja akselihyppyesityksen)

Tilassa on myös pieni toimiva keittiö ja kaksi wc:tä. Tarjoilua helpottaa aina tilassa valmiiksi oleva kattava astiasto ja koristeet. Kurkkasin muuten, että heiltä löytyy toinen pienempikin juhlatila nimeltään Lykke Emil. Ovatko nämä juhlatilat Tampereen suunnalla asuville tuttuja?

09/06/2024 Juhlat

5-vuotiaan yksisarvissynttärit ja kattoremppa

Kuten monessa muussakin lapsiperheessä syntymäpäivät ovat hartaasti odotettu tapahtuma. Tyttömme toiveesta menimme viimevuotisella yksisarvisteemalla. Moni myös kysely lahjatoivetta, johon vastasin kaikille samallalailla eli suosikkeja ovat edelleen yksisarviset ja luistelu.

Olin alun perin kutsuja laittaessani arvioinut, että kattoremppamme olisi jo valmis – yllättäen näin ei kuitenkaan ollut, mutta emme antaneet sen häiritä. (Fun fact: tolpat kuulemma lähtevät ensi viikon alussa, sillä katto on jo rakennettu ja viimeisiä viilauksia vaille valmis) Toisaalta olipahan tolppia koristeiden ripustamista varten.

Koska tilaa on kotonamme rajatusti, vieraat saapuivat jälleen ripoteltuna eri päivinä: perjantai-iltapäivänä tulivat päiväkoti- ja naapurikaverit, lauantaina luistelukaverit, kummitäti, täti ja perhetuttuja sekä sunnuntaina toinen kummitäti perheineen. Olemme myös jo monta vuotta putkeen juhlineet tyttömme synttäreitä näin kesäkuun puolella, vaikka oikea syntymäpäivä onkin heinäkuun alussa. Kesäkuussa ihmiset ovat vielä suurimmaksi osaksi kotona, eivätkä ole ehtineet vielä karata mökille.

Onneksi oli hyvä ilma, joten pystyimme siirtää leikkialueen etu- ja takapihaltamme talon viereen oleville keinuille, johon remontti ei vaikuta. Takapihan trampoliinia pystyi myös käyttää, vaikka tolpat olivatkin siellä vielä pystyssä. Tarkistimme alueen vaan moneen otteeseen ja siivosimme sen nauloista ja muusta remonttiroskasta, jotta ei sattuisi mitään haavereita.

Tyttömme luistelukaverin äiti leipoi jälleen tänäkin vuonna synttärikakun. Kakku oli maidoton suklaakakkupohjalla ja marjamoussella sekä sen päällä oli sveitsiläinen marenkimargariinikreemi. Hän on kyllä kakuissa niin taitava. Muut tarjottavat olivat oikeastaan aika perusjuttuja: vanhempia varten leivoin kinkku- ja vuohenjuustopiirakat, ja lapsille taas oli tarjolla limsaa, mehua, sipsejä, keksejä ja karkkia.

Lainasin tyttömme toiselta luistelukaverin äidiltä onnenpyörän, joka oli ihan kivaa vaihtelua ongintapussukoiden antamiselle. Pussukoihin laitoin perusjuttuja, kuten tatuointeja, herkkuja yms. Kävelin myös sattumoisin muutaman kerran kevään aikana muutaman ns. halpakaupan ohi (kuten Tokmanni ja Saiturin pörssi), joista ostin suurimman osan koristeista. Melkeinpä niissä myydään lähes samoja koristeita, mutta vaan todella paljon edullisemmin, kuin varsinaisissa juhlatavaraliikkeissä. Tyttöni ihasteli ilmapalloja ja kiiltävää serpentiiniä. Tokmannilta saa myös hyvään hintaan 1-2 kg karkkikippoja, jos tarve on isommalle määrälle.

Aika pienillä jutuilla saa juhlat aikaiseksi. Vaikka välillä tuntuu, että näiden pienien juttuja kokoaminen kasaan vie aikaa, viimeistään viikonlopun jälkeen huomaa, että kannatti jälleen järjestää. Tyttömme oli enemmän kuin onnellinen, että sai kaverit kylään ja sanoikin minulle halatessaan illalla: ”Kiitos äiti.”

06/04/2024 Juhlat, Perhearki

Pikavauhtia mennyt pääsiäinen ja odotettu jääshow

Pääsiäinen meni jo viikko sitten, mutta en jostain syystä ehtinyt siihen aiemmin edes ajatustasolla palailla. Vaikka parin viikon aikana tapahtui paljon, kaikki oli silti lähinnä arkista puuhaa – ihanaa sellaista kuitenkin.

Ennen kuin lapsuudenkotimme myytiin, meillä oli aina tapana kokoontua Pohjanmaalle aina pääsiäisin perheeni kanssa. Meille pääsiäinen oli usein kuin toinen joulu, ja päivät rakentuivat ulkoilun ja syömisen ympärille. Äitini oli usein leiponut kaapit ja pakkaset täyteen kakkuja. Jälkkäriosastolla oli mm. toska- ja juustokakkuja mokkapaloja unohtamatta. Vanhempieni luona pääsiäisen ja viikonloppuvisiittien perinteisiä ruokia olivat savustettu kala ja äidin tekemät lihapullat.

Pohjanmaalla virvotaan eli trullitetaan pääsiäislauantaina. Kävimme usein yhdessä keräämässä joenrannasta pajunkissoja, ja autoimme lapsia koristelemaan ne. Pohjanmaalla on mielestäni kiva tapa myös polttaa pääsiäiskokkoja.

Muistan lapsuudestani, että trullittaminen oli vuoden kovin juttu. Emme käyneet vain naapuritaloissa, vaan kiersimme koko kylän. Keräsimme palkan vanhaan kahvipannuun, ja otimme mukaan tyhjän muovipussin, johon täyden pannun pystyi tyhjätä. ”Palkan” eteen todellakin nähtiin vaivaa. Olimme mm. askarrelleet pajunoksia sekä harjoitelleet kaksi pääsiäislaulua, jotta voisimme esittää ne vanhempien ihmisten ovilla. Ensimmäinen lauluista oli iloisempi värssy, ja toinen hartaampi laulettavaksi uskonnollisempia taloja varten. Usein saimmekin ison saaliin karkkia ja rahaa ja vanhukset itkivät liikutuksesta esitystemme jälkeen.

Joka vuotinen jääshow kevään kohokohta

Jos Pohjanmaalla pääsiäinen keskittyy vain tuohon yhteen pidennettyyn viikonloppuun, niin mielestäni Helsingissä pääsiäisemme on ollut nyt jo muutaman vuoden kaksi viikkoa pitkä. Meidän pääsiäiseemme linkittyy vahvasti Helsingin Luistelijoiden Jääshow, sillä se oli tänäkin vuonna Palmusunnuntaina. Tyttäremme kiersi aamulla lähitalot virpomassa, ja sen jälkeen vein hänet Helsingin jäähallille, jossa hänen ryhmänsä Minitimantit esiintyivät sammakkoina päivän molemmissa näytöksissä.

Jääshow oli upea, ja varmasti ikimuistoinen kaikille esiintyjille. Jäällä nähtiin upeita pukuja, maskeerauksia ja lavasteita valoineen sekä taidokasta yksinluistelua, muodostelmaluistelua ja jäätanssia. Koreografia ja musiikkivalinnat menivät myös nappiin. Kannattaa laittaa korvan taakse jo ensi vuoden Jääshow. Teema paljastetaan vuoden lopulla.

”Olisi kiva, jos oltaisiin menty kolme kertaa jäälle”, sanoi tyttäreni ja toivoi, että näytöksiä olisi ollut kahden sijasta kolme yhden päivän aikana. Pienenä merenneitona luisteli Enna, joka oli ollut tyttäremme luistelukouluvalmentajana muutama vuosi takaperin. Kun hän tuli juttelemaan kuulumisia käytävällä, se oli tottakai pienelle luistelijalle ihana muisto.

Pääsiäisviikonloppuna kävimme piipahtamassa puolisoni ja tyttäremme kanssa Kangasalla siskoni perheen luona. Muu aika kului lähinnä kotona puutarhahommissa. Lapset viettivät paljon aikaa trampalla ja kävivät rullaluistelemassa. Vietimme meillä myös puolisoni lasten kimppasynttäreitä.

Näin jälkikäteen ajateltuna ja tuota nykyistä takatalven tuomaa lumimäärää katsellessa, tuo keväinen pääsiäisaika (ja paikoin jo lämminkin) tuntuu lähinnä absurdilta. Ehkä pääsemme pian oikean kevään kimppuun!

01/11/2023 Juhlat

Halloween-herkut ja discoilua

Minimimmillä oli muutamia kamuja viikonloppuna kylässä ja täytyy myöntää, että Halloween on varmaan ainut juhla, johon meidän kaapeista ei paljonkaan löytynyt koristeita valmiiksi. Vaikka päätin mennä suht simppelillä linjalla niin tarjottavien kuin koristeidenkin osalta, muutamat jutut ostin ja muutamia juttuja sain lainaksi minimimmin päikkykamun äidiltä. Ja aina toimiva konsepti on luoda yhteen huoneeseen disco, jossa saa rauhassa riehua. Kuten moni tietää lapsivieraille pienet helpot tarjottavat uppoavat parhaiten, ja he eivät juurikaan kaipaa hifistelyjä.

Halloween menu

limsaa
mehua
popcornia
donitseja
karkkia / tikkarit
keksejä
muumionakkeja

Minua naurattaa, kun koko koristelun pääpointti oli syötävät silmät – niitä ei kuitenkaan meinannut aluksi löytyä mistään kaupasta eli ilmeisesti moni muukin luotti niiden varaan.

Nuo, joita käytin olivat Sprinkles-merkkisiä. Donitseihin ne oli helppo kiinnittää pipareiden koristeluaineella ja muumionakeissa ne pysyivät ketsupilla. Lidlissä oli myös laaja valikoima teemaan sopivia karkkeja ja muita tarjottavia esimerkiksi vampyyrin hampaita.

Simppeliä koristelua

Hankin Halloween-kertakäyttöastioita sekä ikkunaan kurpitsaviirin ja ilmapalloja, ulos täytimme kurpitsajätesäkkejä lehdillä sekä leikkasimme mustasta jätesäkistä hämähäkinseittejä seinille. Lainaksi sain valkoista seittiä ja erilaisia pikkunilviäisiä koristeeksi.

Minimimmi sai aikoinaan 3-vuotis lahjaksi unicorn-naamion ja ostin vuosi sitten myös siihen sopivan puvun. Edelleen hän odottaa kuin kuuta nousevaa, että saa laittaa setin päälleen. Totta puhuen olisi ihana löytää itsellekin jokin ns. vakio naamiaisasu, jota hiukan muuntelemalla voisi muokkailla aina juhlista juhliin. Nyt olen tyytynyt vain pantoihin, joita minimimmi minulle ihanasti aina lainaa.

Mietin menneisyyden naamiaisasujani ja totesin, että vaikka ne eivät ole edes enää tallella niistä ei voi edes ideaa kopioida. En ole Halloweenia kovinkaan paljon elämässäni juhlinut, mutta ne kerrat kun olen, olen pukeutunut ninjaksi, Tecate-fairyksi ja Hohto-elokuvan kaksoseksi.

Kun asuin Kanarialla pukeuduimme vuonna 2006 koko tyttöjengi ninjoiksi eli käytännössä kuljimme musta sukka-asu päällä. Muistan tehneeni niin paljon epäoleellisia ”ninjan taisteluliikkeitä”, että minulla oli aivan lihakset kipeinä sen juhlaillan jälkeen. Tecate-fairyna eli bissekeijuna olin vaihtoaikoina vuonna 2008 Meksikossa. Ostimme pari lavaa olutta, leikkasimme pahvin auki ja teippasimme siitä minulle mekon. Hohto-kaksosena kuljin noin vuonna 2015 Helsingin yössä. Aika karmivaa. Mikä on suosikkisi? Nuo eivät ehkä tuollaisenaan olisi enää niin toimivia lastenjuhliin, vai? 😀

Jokatapauksessa kiva viikonloppu oli, ja pienellä vaivalla saimme iloa lapsille (ja aikuisille) aikaan – ehkä alamme tästä lähtien juhlia Halloweenia isommin myös meidän perheessä.

18/06/2023 Äitiys, Juhlat, Perhearki

Minimimmin 4-vuotis syntymäpäiväjuhlat takana

Vietimme minimimmin 4-vuotisjuhlia etukäteen tänä vuonna, sillä oikealle synttäriviikonlopulle heinäkuun alkuun osuu siskoni tyttären rippijuhlat Tampereella ja olemme päättäneet jatkaa siitä myös suoraan kesälomailua Pohjanmaalla.

Pikku neidin synttärijuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua kavereita ja heidän lapsiaan kylään. Perjantaina on yleensä ollut ns. kaverisynttärit eli neidin naapuri-, puisto- ja päiväkotikavereita vanhempineen ja lauantaina ovat tulleet kummitädit ja meidän vanhempien ystäviä lapsineen kylään.

Ymmärrän hyvin, jos kaikki eivät jaksa järjestää juhlia varsinkin, kun lapsi on pieni eikä hän niistä todennäköisesti hirveästi edes muista, mutta jollain tapaa minimimmin synttärijuhlista on ehkä muodostunut enemmän kesäjuhlat, sillä sää on suosinut ja olemme voineet viettää aikaa isommalla porukalla meidän takapihalla.

Ja ennen kaikkea se, miten paljon synttärijuhlinta jo viime vuonna merkitsi hänelle. Hän kysyi kaverisynttäreillä koko ajan minulta hämmästellen: ”Äiti, ovatko he kaikki tulleet juhlimaan minua?”

Synttärisankarin onnellisuus on aina paras kiitos kaikesta ja arvostan myös todella paljon, että vieraat antavat osan ajastaan ja tulevat kylään.

Yksisarviskoristeita ja simppeleitä juhlaherkkuja

Päivänsankarin toiveena oli ”unicorn-teema”. Olen aina ollut aivan surkea koristelemaan, mutta nyt yritin pienillä jutuilla saada hieman juhlan tuntua. Tilasin servetit, lautaset, kupit ja ilmapallot CDDON.com:sta. Niitähän sankarin ihaili jo kauan ennen juhlia kaapissa ja plaseerasi pöytään kavereitaan istumaan. Jotain koristeita oli kaapissa jo aikaisemmista juhlista ja pronssisia lisäkoristepalloja ostin Kyproksen lomareissulta halppis tavaratalosta.

Pikku luistelijatytön synttärikakun teki hänelle hänen luistelukaverinsa äiti. Koska itse en ole mikään paras leipuri, ihailen aina suuresti ihmisiä, jotka osaavat tehdä noin kauniita tuotoksia. Niin kuin olen aikaisemmin kertonut, innostun aina kokeilemaan kaikkea, mutta ihan naurattaa, miten läskilleen jotkut leipomukseni menevät. Tuolloin leivontaintoakin täytyy taas hetken kerätä.

Leivoin perjantaille kinkkupiirakan ja vuohenjuustopiirakan lauantaille. Piirakat ovat muuten olleet vuodesta toiseen omia ”varmoja nakkeja” eli niitä olen usein valmistanut tarjottavaksi. Piirakoita ja kakkua oli helppo täydentää kekseillä, raksuilla, mehulla/limsalla. Synttärisankari toivoi erityisesti Prinsessa- ja Carneval-keksejä, Raffel-sipsejä ja Pepsi Maxia.

Tatuoinnit olivat viime vuoden kaverisynttäreiden hitti. Tällä kertaa varasin tatuointeja unicorn- ja dinosaurusteemalla. Tein niistä ongintaan unicorn-pussiin tikkareiden kanssa yllätykset. Sain naapurista hieman tuunatun pilkkiongen lainaksi, jolla pystyi hyvin pilkkiä yläkerran kaiteelta alakertaan. Pikku jutuilla saa paljon aikaan, ja keli oli mitä täydellisin niin perjantaina kuin lauantainakin.

03/07/2022 Äitiys, Juhlat, Koti, Puutarha

Neidin 3-vuotisjuhlaviikonloppu takana!

Jo muutama kesä peräkkäin pikku neidin synttärijuhlat ovat olleet hyvä syy kutsua kavereita ja heidän lapsiaan kylään. Juhlista on ehkä muodostunut enemmän kesäjuhlat, sillä sää on suosinut ja olemme voineet viettää juhlat suurimmaksi osaksi meidän takapihalla.

Koska tilaa on kuitenkin rajatusti, vieraita on pitänyt hieman jakaa eri päiville. Perjantaina tänä vuonna oli kaverisynttärit, joissa oli neidin naapuri-, puisto- ja päiväkotikavereita vanhempineen. En jotenkin kestä, miten pienen tytön unelmapäivä perjantai oli. Hän oli niin fiiliksissä koko ajan ja niin otettu, että sen kamut oli meillä: ”Äiti, olenko minä päivänsankari? Ovatko he juhlimassa minua?”

Lauantaina olivat kylässä kummit ja ystäväni lapsineen ja sunnuntaina saapuivat puolisoni sukulaiset. Välillä sitä itsekin miettii, että kuinka jaksaakaan järjestää monia juhlia, mutta todellisuudessa tilanpuutteen vuoksi kaikkia ei voisi pyytää yhtäaikaa ja mielestäni jako toimi erittäin hyvin. Synttärisankarin onnellisuus on aina paras kiitos kaikesta ja arvostan myös todella paljon, että vieraat antavat osan ajastaan ja tulevat kylään.

Koristeludilemma

Koristelun suhteen minulla on aina ollut pienenlainen dilemma. Minulla on usein ollut visio, mutta en olekaan onnistunut toteuttamaan sitä – en ainakaan kovin hyvällä menestyksellä. Olen aina ollut aivan surkea koristelemaan, mutta nyt yritin pienillä jutuilla saada hieman juhlan tuntua. Pääasia, että sankari oli otettu.

Neiti jäi juhannuksen jälkeen kesälomille, joten oikeastaan oli aika ihana hänen kanssaan puuhastella koko alkuviikko ja hääräillä pienten koristeiden parissa. Näitä olivat mm. viirit, ilmapallot ja serpentiinit. Hän sai myös itse valita kukan pöytään naapurin Kukkatalosta.

Kurkkailin aiemmin erilaisia kertakäyttökattausastioita ja miten söpöjä ne nykyään ovatkaan. Koska neiti pitää niin monesta eri asiasta, varsinaista teemaa ei ollut, vaan ainoastaan kesäisiä värejä.

Mitä tarjota 3-vuotisjuhlissa?

Olemme vuodesta toiseen hakeneet kaikkiin juhliin Ravintola Hima&Salin leipomopalvelusta kakut ja suolaiset piirakat. Niiden kylkeen on ollut helppo vain lisäillä pientä naposteltavaa. Suosittelen siis! Säästää aikaa ja vaivaa. (Ovat myös hintansa arvoisia) Toki nostan hattua myös niille, jotka itse tekevät alusta loppuun. Kakkuna tänä vuonna oli limejuustokakku ja sen kylkeen tilasimme feta- ja kinkkupiirakat. Päätarjottavia oli helppo täydentää kekseillä, muumipatukoilla, raksuilla, mehulla/limsalla. Synttereinä saa herkutella!

Koko juhlien hitti oli pomppulinna, jonka saimme puolisoni ystävältä lainaksi. Hänellä on yritys nimeltään Paila Oy, joka järjestää iltapäiväkerhotoimintaa lapsille. Pomppulinnaan riitti väkeä jonoksi asti. Hyvin myös sen kanssa sujui ja säästyttiin ilman kolhuja. (Mietinkin alkujaan onko pomppulinna enemmän mahdollisuus vai riski) Kaiken kaikkiaan tuli ihania muistoja niin sankarille kuin vieraillekin!

30/04/2022 Juhlat, Kalla Active, Perhearki, yrittäjyys

Hektinen huhtikuu ja vaatteet myynnissä nyt Zalandossa!

Samaan aikaan kun huhtikuu tuntui todella pitkältä, se sujahti sekunnissa ohi. Oikeastaan vasta viime viikkojen kalenteria katsomalla huomasin, että hässäkkää on ollut. Samaan aikaan kuun sisällä talvi vaihtui myös virallisesti kevääksi.

Jaoin viikko sitten LinkedInissä postauksen: ”Varsinkin yrittäjillä on välillä paha tapa jäädä jumiin oman päänsä sisälle – hirveästi tapahtuu koko ajan, mutta mistään ei oikein muista kertoa. Tämän kuitenkin haluan jakaa, sillä tämä on oikeasti siisti juttu!”

Kalla Activen merinovaatteet ovat vihdoin myynnissä Zalandossa. Jollain tapaa tämä oli itselleni hyvä merkkipaalu, sillä kyse ei ole vain omasta liiketoiminnasta vaan omasta brändistä, jota olen tyhjästä lähtenyt tekemään värimaailmasta lähtien. Ehkä tämä toi myös itselleni sellaisen muistutuksen, että tämä tosiaan tapahtuu, eikä kaikki ole vain ainoastaan minun pään sisällä.

Sanoinkin siskolleni pari päivää sitten, että tuntuu, että kaikki asiat ovat elämässä muuttuneet hurjasti viimeisen kolmen vuoden aikana – lähtien jo siitä, että melkein 3 vuotta sitten minusta tuli äiti. Aikaisemmassa elämässäni ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta nyt en voisi edes enää kuvitella palaavani siihen. Kallan Activen suhteen olen myös hypännyt johonkin kovaa vauhtia menevään junaan, enkä yhtään tiedä, mihin se on matkalla. Sen ainoastaan tiedän, että aion nauttia koko matkasta.

The Barö taivaallisena kuvauslokaationa

Viime viikolla olimme kuvailemassa Kalla Activelle myös mainosmateriaalia ihanassa saaristohotelli The Barössä Inkoossa. Jos et ole aiemmin vieraillut siellä, suosittelen ehdottomasti buukkaamaan viikonloppuloman sinne. Luonto, maisemat ja tunnelma ovat siellä kuin postikortista.

Kuvaustiimiimme kuului kahden hengen videokuvaustiimi, valokuvaaja ja kolme mallia. Kiitos vielä koko jengille! Näin jo eilen videosta pienen pätkän, enkä malta odottaa, että saan näyttää sen muille myös.

Vapun valmistelut ja juhlinnat

Olen itse aina pitänyt vapusta. Olen loppukevään lapsi ja vappu on ollut kuin virallinen lupaus kesästä, ja siihen kiteytyy oikeastaan vaan hyvää mieltä ja kepeyttä.

Sykähdimme muuten lapseni päiväkodin vanhempaintoimikunnan kanssa myös viime viikolla ja keräsimme vappupallomyynnillä lasten tulevaan kevätriehaan rahaa. Ei sitä kovin usein täytä 90 palloa heliumilla. Tyttöni oli aivan onnesta myyty, kun näki jumppasalin pallomeren.

On ollut ihana myös huomata lähiaikoina, miten päiväkodit ja yleensäkin ihmiset ovat alkaneet jälleen järjestää enemmän yhteisiä juhlia lapsille ja heidän vanhemmilleen. Korona-aikahan supisti jollain tapaa elinpiiriä. Tyttöni ryhmällä oli vappujuhlat vappudiscoineen sekä kävimme hänen ystävän perheen luona aloittelemassa vappua. Viikonloppuna juhlat jatkuu ja taloyhtiömme pihassa on taas vappupäivänä tutut vappujuhlat naapuriperheiden kanssa.

Hauskaa vappua kaikille!

21/12/2021 Juhlat

Joulun this or that -haaste

Sain haasteen vastata joulun this or that -kysymyksiin. Välillä tällaiset ovatkin aika virkistäviä, sillä samalla muistuu mieleen myös itselle asioita, joista joulun aikana on syytä nauttia.

Minulla kesti totta puhuen kauan rakastua jouluun. Oikeastaan olen vasta oman lapsen myötä alkanut siitä enemmän nauttia. Vaikka olen isosta perheestä ja ympärilläni on aina ollut paljon jouluisin ihmisiä, koin aina varsinkin sinkkuna jouluisin olevani todella yksinäinen.

Missä vietät joulua?

Vietämme joulun lapsuudenkodissani Pohjanmaalla. Se on ollut traditio aina, sillä siskoni perheineen tulevat sinne myös. Lennämme lapseni kanssa sinne keskiviikkona. Meillä joulun aikaan jengi aina jakaantuu, sillä uusperheessä on haasteellista saada kaikki saman katon alle. Niinpä puolisoni viettää vanhempien lastensa kanssa joulua kodissamme.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä?

Matkustamme junalla takaisin tapaninpäivänä ja toivon, että silloin on myös Helsingissä lunta. Olisi mukava mennä pulkkamäkeen, luistelemaan ja hiihtämään.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys?

Muistan lapsena katsoneeni joulupukin kuumaa linjaa aina. Jollain tapaa koin Samu Sirkan joulutervehdyksen jo lapsena tylsäksi.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Meillä on ollut lapsesta saakka tapana mennä joulusaunaan aattoaamuna. Yleensä lapsena kävimme hiihtämässä sitä ennen. Saunan jälkeen äitini oli keittänyt riisipuuron valmiiksi.

Joulukinkku vai graavilohi?

Pidän naurettavalla tavalla edelleen joulukinkusta.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?

Minun on pakko myöntää, etten ikinä ole ollut jouluruokien perään. Tämä on asia, joka myös minua aina välillä hävettää, sillä huomaan, miten paljon muut nauttivat joulupöydän antimista. En myöskään haluaisi vaikuttaa kiittämättömältä.

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Meillä äitini tekee vuodesta toiseen laatikot ja oikeastaan kaiken muunkin. Joulupöytään kuuluu myös perunaa, lihakastiketta, kinkkua, kalkkunaa ja muita jouluruokia.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Syömme usein jouluruokia vielä joulupäivänä, mutta tapaninpäivänä muistaakseni on ollut jo jotain muuta tarjolla. Luultavasti äitini on aikaisemmista vuosista viisastunut ja tekee hiukan pienemmän satsin ruokaa, jotta sitä ei tarvitse montaa päivää syödä. Lähdemme usein kotiin tapaninpäivänä iltapäivällä.

Vaalea vai tumma glögi?

Molemmat glögit menee, mutta itselläni glögilasilliset yleensä jää muutamaan lasiin.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat?

Suklaakonvehdit ja niistä erityisesti ne mintun makuiset. Meillä edelleen konvehtirasiaan jää ns. huonoimmat viimeiseksi molempiin kerroksiin eli nopeat syövät hitaat ja alakerroksistakin ne napataan suuhun melko nopeasti.

Piparit vai joulutortut?

Olen lähipäivinä herkutellut lapseni kanssa useammankin piparin. Joulutortutkin maistuivat kumman hyville, kun olimme viikko sitten kylässä naapureillamme. Tämä siis outoa, sillä en ole kummastakaan niin kovin välittänyt aiemmin.

Parasta joulussa?

Joulun tunnelma on aina ollut mielestäni ihana. Omassa päässäni jouluna sataa hiljalleen lunta, ulkona on lyhdyissä kynttilät ja sisällä soi joululaulut.

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Lähipiirini tietää, että rakastan antaa lahjoja. Jos kuljen kaupungilla ja näen jotain esimerkiksi jollekin ystävälleni sopivaa, saatan ostaa sen ihan ilman aihettakin.

Pehmeät vai kovat paketit?

Lapsena olisi pitänyt enemmän arvostaa mummani tekemiä villasukkia. Tänä jouluna pyysin erikseen äidiltäni villasukkia minulle ja lapselleni. Me emme yleensä osta perheen kesken lahjoja, mutta äitini yleensä aina jotain ostaa kuitenkin.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä?

Avaamme Pohjanmaalla lahjat aattona päivällisen jälkeen. Kun tulemme tapaninpäivänä kotiin, avaamme ns. kotiin tulleet lahjat. Lapseni saa silloin vasta meidän antamat, sillä en ole ikinä ottanut niitä mukaan reissuun.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Rakastan aidon kuusen tuoksua, mutta meillä on tilanpuutteen vuoksi kotona pieni tekokuusi. Mielestäni se on parempi kuin ei mitään ja lapset pitävät senkin koristelusta. Mielestäni se on aika söpö.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut?

Olemme nyt jo viikon verran kuunnelleet suomalaisia joululauluja, sillä lapseni päiväkodissa on niitä laulettu. Hänen suosikkinsa ovat Mökö mökö köntys ja Porsaita äidin oomme kaikki.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Jotain välimaastosta. Kiva jos laittaa jotain astetta kivempaa päälle, mutta itse en jaksaisi peuhata aattoa liian juhlallisissa vaatteissa.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Hyasintit ovat söpöjä. Viime vuonna kokeilin myös itse kasvattaa Amarylliksen sipulista. Siitä tuli oikein nätti.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi

Yleensä, kun heräämme katsomme Joulupukin kuumaa linjaa, käymme joulusaunassa ja syömme riisipuuron. Vanhempani käyvät päivällä hautausmaalla viemässä kynttilät ja syömme noin kello 16 joulupäivällisen. Sen jälkeen avaamme lahjat, jotka joulupukki on jättänyt ulko-oven taakse portaille. Ilta ihastelemme lahjoja. Isäni on perinteisesti ostanut meidän siskosten puolisoille arpakuoret. Ne ketkä ovat paikan päällä yleensä raaputtavat arvat jo illan aikana.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai vain kotosalla?

Joulupäivänä yleensä hengailemme vain normaali juttuja, kuten leikimme ja käymme ulkona.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Lapsuuden kodissani pienenä isä kantoi joulukuusen loppiaisena ulos. Itsekin olen siis ottanut yleensä joulukoristeet vasta silloin pois.

Kumpi mielummin

Skippaisit joulun – Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta – Luopuisit juustoista

Joulutee – Joulukahvi

Tekstiviesti – Joulukortti

Joulu ilman musiikkia – Joulu ilman leffoja

Joulu kotona – Joulu muualla

Voisit syödä vain jälkkäreitä – Voisit syödä vain suolaista

Millaisia valintoja te tekisitte? Oikein hyvää joulua kaikille!

07/12/2021 Juhlat

Ideoita Baby Shower -juhliin

Olin ystäväni Baby Shower -juhlissa viikko sitten. Hänen siskonsa oli tehnyt mielettömän työn koristeluissa ja muussa organisoinnissa. Tästä inspiroituneena ajattelin kirjoittaa muutamia vinkkejä ylös.

Nykyään Baby Shower -juhlat on varsin yleinen tapa juhlistaa tulevaa äitiä. Kuulin, että jo vuosisatoja sitten naisilla oli tapana tuoda tuoreille äideille lahjoja vauva-arkea helpottamaan.

Tuntuu, että tämä alun perin amerikkalainen tapa on viimeisen 5 vuoden aikana yleistynyt Suomessakin todella paljon. Olin itse ensimmäisissä Baby Shower -juhlissa vieraana noin 9-vuotta sitten. Naurattaa kyllä vieläkin, miten pihalla olin koko konseptista. Yksi järjestäjistä kysyi minulta: ”Teetkö sinä sitten sen vaippakakun?” Tähän vastasin, että minulla ei ole sellaisen reseptiä. Luulin siis aidon oikeasti, että se on jokin leivottava.

Nykyään näen ehkä Baby Shower -juhlat ystävien tapana tukea äitiä sekä jollain tapaa vahvistaa ystävyyttä ennen vauvan syntymää. Näin äidille tulee fiilis, että myös ystävät ja lähipiiri on 100% mukana tukemassa heitä tulevankin vauva-arjen keskellä.

Juhlien lokaatio ja koristelut

Aikaisemmat Baby Shower -juhlat, joissa olen ollut, on usein järjestetty jonkun kotona. Muutamat juhlat on myös pidetty tulevan äidin vanhempien luona. Noissa tapauksissa ainakin huijaaminen ”sunnuntailounaalle” tai ”kahville” on ollut helppoa.

Ystäväni Baby Shower -juhlat pidettiin ystävämme ravintolassa nimeltään Twisted Street Kitchen, joka oli suljettuna tuona päivänä. Ystäväni sisko oli koristellut tilan ilmapalloilla, kynttilöillä sekä varannut tulevalle äidille kukkaseppeleen. Teemavärinä oli vihreä, mikä näkyi myös täytekakun värissä sekä arvauskorteissa.

Tarjoilut ja lahjat

Yleensä tarjoilut Baby Shower -juhlissa hoidetaan nyyttärihengessä, niin kuin ystävänikin juhlissa. Jokainen toi jotain itsetehtyä tai hankkimaansa osaksi juhlapöytää.

Brunssipöytään voi esimerkiksi hankkia:

pikkupiirakoita ja munavoi
salaatteja
levitteitä, patonkia ja croissantteja
juustoja ja kinkkuja
hedelmiä ja marjoja
kahvia ja kakkua
karkkia, sipsiä
kuohuviiniä ja lehtikuohuvaa

Itse aikoinaan pidin siitä, että sain vaippakakun lahjaksi. Olen käytännöllisyyden puolella, ja se sisälsi paljon erilaisia pieniä hyödyllisiä asioita vauvalle – puhumattakaan siitä, että vaipat menivät totta kai käyttöön heti, kun maltoin rikkoa kokonaisuuden. Jos siis sellaisen kokoaa, mukaan voi laittaa esimerkiksi hoitoöljyä, pehmolelun, purulelun, sukkia, bodyn, tuttipullon, ruokalapun ja harsoja. Tämä siis toimii hyvänä kimppalahjaideana. Ystäväni kakku sisälsi vielä yllätyksen, sillä se oli koottu kuohuviinipullon ympärille.

Ohjelmanumerot

Itse mielestäni tärkeintä Baby Shower -juhlissa on yhdessäolo, mutta jos jotain tekemistä haluaa keksiä niin voi järjestää klassisia arvausleikkejä, kuten mikä on tulevan lapsen nimi, paino tai pituus.

Totta kai tekemisen on suositeltavaa olla sellaista, josta tietää tulevan äidin nauttivan. Itse en ainakaan aikoinaan omissa juhlissani ollut piltin maistelun kannalla ja tätä ei onneksi järjestettykään. Itse luin kyyneleet silmissä ystävältäni lahjaksi saamaani muistokirjaa, johon jokainen oli kirjoittanut tervehdyksen. Tuo kirja itse asiassa jäi Sohville muistokirjaksi, johon sekä minä, ystäväni sekä sukalaiseni ovat kirjoitelleet hänelle ”kirjeitä” matkan varrella.

Nyt hauskana ohjelmanumerona ystäväni juhlissa oli kuvaleikki. Jokainen vieras oli tuonut oman lapsuuskuvansa ja tuleva äiti arvuutteli, kuka on kuka.

01/02/2021 Juhlat, Kotikeittiö, Leipominen, Perhearki

Vuohenjuustopiirakka – helppo tarjottava

Olen elämäni aikana tehnyt piirakan aina samalla reseptillä. Resepti on helppo, ja piirakka vielä helpompi tarjottava. Olen muutamaan kertaan sen tehnyt myös joissain juhlissa, kun ykskaks olemme huomanneet, että tarjottavat alkavat loppua.

Vaikka välillä keittiössä on kiva näprätä, suurimmaksi osaksi omalla kohdalla kuitenkin toimivat vakio reseptit. Olen yleisesti ottaen nopea liikkeissäni, ja tätä kaipaan myös keittiön puolella. Vakio resepteissä työvaiheet ovat lyhyet ja selkeät sekä lopputulos taattu! Pikku apulainenkin “auttoi” leipomisessa sekoittamalla vispilällä tyhjää kippoa.

Reseptejä voi ja kannattaa soveltaa

Reseptin jauhot ovat vaihtuneet viimeisten vuosien aikana gluteenittomiksi puolisoni sekä hänen poikansa vuoksi. Täytteen voi myös vaihtaa ihan miksi vain. Välillä päällä on ollut kinkkuinen versio, välillä taas kylmäsavulohta – nyt vaan mieli teki vuohenjuustoa.

Vaikka nykyään yleensä Sohvin vuoksi teen kokonaan maidottomia leipomuksia, tämä piirakka ei ole kokonaan maidoton, sillä taaperomme sai muuta välipalaa. Vuohenmaidossa on samoja proteiineja kuin lehmänmaidossa, jolloin monet lehmänmaitoallergiset eivät voi käyttää niitä – toki olen kuullut, että joitain poikkeustapauksia myös on ollut. Koska vuohenjuustoa meni piirakkaan, lisäsin tämän vuoksi myös normaalia mozzarellajuustoakin. Maidoton versio on toki helppo tehdä vaihtamalla täytteen ja käyttämällä maidotonta juustoa.

Vaikka en itse ole maitoallerginen, Sohvin allergian myötä olen huomannut, että maidon vähentäminen omallakin kohdallakin on tehnyt hyvää. Kirjoittelinkin tästä ja Sohvin maitoallergiasta aikoinaan blogiini artikkelin nimeltään: ”Lapsella maitoallergia – helppo nakki?”

En siis ole totaalisesti omalta kohdaltani lopettanut maitotuotteiden syöntiä, enkä tutki pakkausselosteita, mutta kauraversiot (kauramaito, -jugurtti, -kerma sekä -jäätelö) ovat ainakin omalla kohdalla korvanneet useammat maitoa ja kermaa sisältävät tuotteet. Juustoja tosin on vaikea jättää, ja oikeastaan omalla kohdalla ei tarvitsekaan.

Piirakkapohja

3 dl gluteeniton jauho
125 g maidoton margariini
½ tl suolaa
2 rkl vettä

Täyte

paprika tai kirsikkatomaatteja
sipuli
200 g vuohenjuusto
150 g juustoraaste
2 dl kauramaito
2 kpl munaa
suola
pippuri

Yhdistä sulatettuun margariiniin jauhot, suola ja vesi. Sekoita keskenään.
Voitele vuoka margariinilla ja painele taikina vuokaan.
Käytä pannulla sipuli ja paprika. Leikkaa vuohenjuusto paloiksi.
Sekoita kauramaidon joukkoon munat, mausteet ja suurin osa juustoraasteesta. Kaada vuokaan ja ripottele loppuosa juustoraasteesta päälle.
Paista 225 asteesta noin 25 minuuttia.

Piirakan voi koristella tuoreella timjamilla tai rukolalla. Helppoa kuin mikä!

31/12/2020 Äitiys, Juhlat, Perhearki

Vuosi 2020 – miten meni noin omasta mielestä?

Blogikirjoitus myös kuunneltavissa

Vuosi 2020 paketissa! Tuttuni, joka sai vauvan kuluneen vuoden aikana, kirjoitti Facebookissa joulun aikaan: ”Monille kulunut vuosi on ollut hämmentävän haasteellinen, mutta jollekin se on ollut ensimmäinen ja ihmeellinen.”

Jollain tapaa samaistuin tähän, sillä Sohvi kehittyi vauvasta taaperoksi hurjaa tahtia, ja se ilon määrä, mikä tuosta häärääjästä lähti, oli käsin kosketeltava – vastaan tuli paljon uusia ihmeellisiä juttuja. Parasta oli, että näistä osasta tuli Sohvin ”omia juttuja”, ja ne jäivät osaksi hänen arkeansa. Ja miten paljon eri vuodenajat tekivätkään häneen vaikutuksen – puhumattakaan lähitalojen jouluvaloista! Nyt joulun alla Sohvista kuoriutui myös talvifiilistelijä. Hän haluaa pukea aina kun mahdollista välihaalarin, kaulurin, pipon ja hanskat ja pitää niitä sisällä illasta toiseen. Ja ei, meillä ei ole kylmä sisällä.

Vietin myös itse ensimmäistä äitienpäivää äitinä, ja tämäkin tuntui hyvällä tapaa ihmeelliseltä.

Tyhjiä lupauksia

Kirjoittelin vuosi sitten vuoden vaihteessa:

“Nyt kun vuosi on jo pyörähtänyt hyvin käyntiin, en ole taaskaan tässä parin päivän aikana keksinyt mitään uudenvuodenlupauksia. Seurailin kuitenkin Sohvin meininkiä tänään, ja mun uudenvuodenlupaus on ottaa siitä mallia!

Elää enemmän hetkessä ja riemunkiljahdella, jos siltä tuntuu.
Elää kultakalana. Antaa harmitusten mennä sekunnissa ohi.
Laittaa välillä himassakin jotain ”kivempia kuteita” päälle.”

Skarppasin toden teolla näiden lupausten kanssa – tai ainakin yritin. Kun “maailma pysähtyi” koronan iskiessä ja elinpiiri kutistui, arkea piti alkaa katsoa hiukan eri tavalla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä oli ihana vuosi juuri tämän takia. Niinhän sitä sanotaan, että asenne ratkaisee niin monessa asiassa.

Yritin muuttua harmitusten osalta kultakalaksi, ja täytyy myöntää, että tämä oli edelleen liian haastavaa minulle. Jos minulle ollaan ilkeitä tai minua loukataan, jään usein miettimään sitä liiaksi. Vaikka yleensä ajattelen heti: ”höpö höpö – eteenpäin nyt vaan”, asiat saattavat silti putkahtaa uudelleen mieleeni seuraavana päivänä. Otan siis tämän kultakalahomman uudelleen agendalle tänä vuonna.

Kun kirjoitin vuosi sitten nuo lupaukset, ihailin samaan aikaan Sohvin vauvanvaatteita. Normi bodyissakin oli hauskoja röyhelöitä, ja ne voittivat 6-0 omat himakalsarini. Samaan hengen vetoon täytyy todeta, että en tainnut himassa vaatteilla kovinkaan paljon vuoden aikana koreilla. Ei sillä, että tarvitsisikaan – normaalia arkea varmasti vain saattaisi joskus piristää jokin mekko niiden normi himakalsareiden sijaan. Laskeskelin, että käytin vuoden aikana yhteensä seitsemät urheilutrikoot puhki.

Sohvin vuosikatsaus

Olen kirjoittanut Sohville koko hänen elämänsä ajan (1,5 vuoden) ”kirjeitä” lahjaksi saamaani mustaan kirjaan. Sinne on myös kirjoittanut perheeni sekä ystäväni. Tuosta kirjasta on myös helppo kurkkailla menneen vuoden tapahtumia.

Kun vuosi 2020 vaihtui, olin vielä äitiyslomalla. Tammikuussa minun 6 kuukautinen vauva kasvoi ”isoksi”, sillä hän muutti omaan huoneeseen ja alkoi istua ilman tukea. Miten paljon maailma avartui, kun ei tarvinnut enää pötkötellä matolla. Ryöminen ja konttaaminen eivät häntä jaksaneet kauaa kiinnostaa. Alkutalvi oli minulle ja puolisolleni ns. kipeän selän aikaa, sillä Sohvi pomppasi pystyyn ja halusi, että häntä kävelytetään ympäri taloa.

Huhtikuussa, kun Sohvi oli 9 kuukauden ikäinen, olin siinä ja siinä, että menin hakemaan varastolta minun vanhat lenttispolvisuojani. Koin usein olevani surkea futismaalivahti, joka syöksyi liikkuvan maalitaulun perässä ja koitti viimeiseen asti ”pitää pallon pelissä.”Sohvi sen sijaan purskutti kovalla itseluottamuksella eteenpäin. Onneksi tämäkin aika oli muutamassa viikossa ohi ja ei ole väärin sanoa, että harjoitus tekee mestarin. Olimme kevään aikana niin paljon puistossa, että Sohvi moikkaili siellä jo kuin vanha tekijä puistokamuja.

Sohvi täytti kesällä vuoden, ja siihen mennessä hänestä oli kuoriutunut palloja rakastava empaattinen hassuttelija ja meidän perheen halinalle. Viimeiset kuukaudet hän oli ollut höyryjuna, joka juoksi heti herättyään huoneesta toiseen tuhatta ja sataa (kiire elää.) Luulen hänen ajatelleen jo silloin: ”Miksi kävellä, kun juokseminen on niin paljon siistimpää.” Nämä teemat ovat säilyneet tähänkin asti.

Menikö jotain asioita pakkasen puolelle?

Mitä asioita ei tule ikävä? Muistan nuoruudessani, kun ihmiset toivoivat elämältä terveyttä. Koska pidin itseäni nuorena ja jaksavana, en oikein ymmärtänyt, mikä voisi mennä vikaan.

Tänä vuonna unettomuuteni vei fyysisiäkin voimia ja niveleni nostivat metelin. Kun imetin Sohvia, sain kipeytettyä aikalailla ranteeni. Polveni alkoivat myös paukkua. Ranteiden kipu on onneksi hävinnyt jo aika päiviä sitten, mutta polvieni varaan en vieläkään pysty täysillä luottamaan. Jos teen loikkia ylämäkeen, pitkänkin alkulämmön jälkeen joudun vielä testailla uskaltaako polven päälle varata painoa – välillä uskaltaa ja välillä ei.

Olen kuitenkin kuullut, että hormonien vuoksi raskauden ja synnytyksen jälkeen on kuulemma yleistä polvien ja ranteiden kipeytyminen, joten vielä en suostu hyvästelemään hyppytreenejä, vaikka polvet saattavat karsia välillä tiettyjä liikkeitä kokonaan pois.

Vuosi sitten jouduin myös todeta, ettei sen hetkinen yrittäjyys sovi omalla kohdallani vauva-arkeen ja etten voi palata samalla roolilla aikaisempaa työpaikkaani. Myin siis juuri ennen koronaa osakkuuteni markkinointiviestintätoimistosta. Vaikka ajoitushan oli mitä loistavin, sillä korona toi moneen yritystoimintaan haasteita, irtautuminen yrityksestä jätti monia asioita auki.

Alun perin minulla oli tarkoitus aloittaa uudet työt syksyllä, mutta aloitus viivästyi, joten menneinä kuukausina olen jonkin verran tehnyt eri tahojen viestinnän ja markkinoinnin juttuja. Ensi vuosi tuo siis uutta tälläkin saralla, kunhan pyörät alkaa ensin kunnolla pyöriä.

Ensimmäistä kertaa elämässä minulla on myös aikaa kirjoittaa muutakin kuin työjuttuja. Ja miten paljon olen nauttinut luovempien tekstien, kuten runojen kirjoittamisesta. Salainen haaveenihan on aina ollut kirjoittaa laulun sanoituksia.

Pieniä irtiottoja ja arjen juhlaa

Moni varmaan oppi arvostamaan kuluneen vuoden aikana kotimaan- sekä lähimatkailua. Vietimme heinäkuussa viikon lapsuudenkodissani. Suomi on niin kaunis, ja jokin avasi myös silmäni kotimaisemissa. Puhumattakaan, miten paljon arvostaakaan nykyään hyviä keskusteluita ja puistodeittejä.

Hotel Rantapuisto oli myös täydellinen viikonloppu get away -kohde. Eniten kuitenkin ehkä nautin siitä, että ei tarvinnut tehdä ruokaa ja sai istua rauhassa ilman, että spurttaa juoksevan palosammuttimen perässä. Hotelli oli lähestulkoon tyhjä, joten uskaltauduimme käyttämään saamamme lahjakortin.

Kun koronan vuoksi suurimmaksi osaksi kyläilyt jäivät, aloimme viettämään enemmän naapuriperheiden kanssa pihallamme aikaa. Skoolasimme vappua, sadonkorjuujuhlia, Halloweenia ja itsenäisyyspäivää meidän taloyhtiömme pihalla. Piristävää ajanvietettä kaikille, kun lapset saavat leikkiseuraa ja aikuiset höpötellä. Olenkin kiitollinen tästä yhteisöllisyydestä, ja uskon Sohvin saaneen itselleen myös elämän mittaisia kavereita naapureiden lapsista.

Kiitos ja kumarrus vuosi 2020 – olen valmis uuteen vuoteen! <3

29/12/2020 Äitiys, Juhlat, Perhearki

Koronajoulu kotona

Millainen joulu oli? Äitini pyysi lähettämään kuvia meidän joulustamme ja sanoi tekevänsä joulualbumin otsikolla: ”Toisenlainen joulu”. Aika monelle joulu oli tänä vuonna erilainen kuin yleensä. Ns. koronajoulun vuoksi moni muutti suunnitelmiaan ja vietti joulun pienemmässä porukassa – niin kävi meilläkin. Olin optimistisena ostanut alkusyksystä junahyttipaikan minulle ja Sohville Pohjanmaalle lapsuuden kotiini. Jouduimme hiukan ennen joulua kuitenkin perua reissun, sillä emme halunneet riskeerata vanhempieni terveyttä. Jos olisimme menneet alkuperäisen suunnitelman mukaan, meitä olisi ollut iso lössi, sillä kaikki kolme isosiskoani olisivat tulleet myös perheineen paikan päälle eri puolelta Suomea.

Alkujaankin puolisoni lapset olivat tulossa joulupäivänä äidiltään meille, joten puolisoni ei tämän ja muiden töiden vuoksi olisi lähtenyt Pohjanmaalle ollenkaan. Koska luuli olevansa yksin aattona kotona, hän päätti extempore buukata pukkikeikkoja jouluksi. Tästä ns. koronapukistakin tuli muuten mielenkiintoinen konsepti. Osassa hän nimittäin kävi etäisyyksien päästä ovelta ja osassa vilkutti ikkunan takaa. Tärkeintähän on kuitenkin se mielikuvan antaminen. Kaikissa taloissa lapset olivat olleet haltioissaan. Jopa meilläkin hän piipahti pukkivaatteet päällä ovella – Sohvi tosin enemmän katsoi minuun epäuskoisen näköisenä ja tuumi: “Ei kai tuo tyyppi vain tule sisään?”

Lapsen riemu

Kun tiesin, että aattoiltapäivä menee suurimmaksi osaksi pukkikeikkojen vuoksi Sohvin kanssa kahdestaan, minulle oli tärkeää, että saamme muun ajan viettää kolmestaan ja tehdä joulujuttuja. Avasimme jo aattoaamulla lahjapaketit, sillä ajattelin, että taapero voi sen jälkeen rauhassa käydä ylikierroksilla ja pyöriä uusien lelujen kanssa.

Miten pienillä asioilla sitä saakaan aikaiseksi joulufiiliksen! Riisipuuro, joulupukin kuumalinja ja jopa ne hieman kliseiset joululaulut nostivat kummasti joulutunnelman kattoon – ja se miten Sohvi fiilisteli. Häneltä tulee paljon yksittäisiä sanoja. Tohinan määrän huomaa myös siitä, kun hän selittää ”omalla kielellään” pitkät pätkät jo pelkästä ikkunan joulutähdestä. Myös hetkeä, jolloin hän koristeli serkkunsa kanssa joulukuusemme, muistellaan päivittäin. Suosikki sanoja ovat mennään, äiti tule, isi, täällä ja laiva-laulusta muille maille -kohta. Jostain syystä iltasella on nyt mennyt hiukan enemmän aikaa nyt nukahtaa, sillä tohinalle ei välillä vain näy loppua. Päällä seisomisen jälkeen yleensä tulee laulu pää, olkapää, peppu -laulu sanoilla: ”pää, nää, tää” koreografian kanssa. Ja juuri, kun luulen, että hän nukahtaa, hän laittaa kätensä silmiensä eteen ja huutaa: ”Böö!” Minulla on tapana iltasatujen jälkeen häneltä aina kysyä: “Sohvi, oliko kiva päivä?” Ihanaa on, että joka kerta hän vastaa hymyillen: “Joo“.

Normi päiväkö?

Laitoin tarkoituksella jouluvalot jo aikaisessa vaiheessa marraskuussa kotiimme, ja mikä ohjelmanumero siitä syntyikään aamuille, kun kävimme aina Sohvin kanssa napsauttamassa niitä päälle.

Vaikka ruokapöytään tällä kertaan kokoontuikin aattona vain kolme ihmistä, ihanaa oli silti kattaa pöytä ja istua syömään rauhassa. Aikaisemmin luulin, että joulu äidin patojen ja kattiloiden luona sai aikaan sen perinteisen jouluähkyn, mutta näköjään sen saa aikaan ihan kotonakin. Ja miten sitä joulusuklaata vain tuppaa olemaan joka nurkassa ja purnukassa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan joulupäivät olivat aika normaalien päivien tuntuisia – tämä ei kuitenkaan ollut alkuunkaan huono asia. Ulkoilimme normaaliin tahtiin paljon ja kävimme hakemassa naapurien lapsia leikkimään. Ehkä tällä kertaa tuntui, että sai hiukan enemmän akkuja ladattua, kun se noin neljän tunnin matkustusosuus junassa jäi väliin. Toisaalta samaan aikaan arvostan yhä enemmän ja enemmän äitini panostusta jouluun – olemmehan aikaisemmin saaneet kävellä valmiiseen pöytään.

Joululoma onneksi jatkuu monilla, ja vitsi mikä riemu repesi, kun lunta oli satanut pari päivää sitten. Ja ei muuta kuin mäkeen! Huvittavaa onkin, miten lähiseudun lapset ottivat samantien haltuun meidän lähipuiston pulkkamäen, vaikka siellä ei ollut kuin sentti lunta. Rinteessä oleva nurmikko onneksi edesautti luistoa. Sohvi on ollut hiukan monttu auki pulkkamäessä, sillä viime talvesta hän tuskin muistaa mitään. Kovaa mennään ja vauhtia riittää. Jopa mäen toiselle puolelle kuuluu Sohvin vastaus: “Jooooo”, kun kysyn mennäänkö uudelleen.

Search Site

Kategoria: Juhlat