”Miten voitte olla noin laihoja, vaikka syötte aina noin paljon?”, kysyi eräs pariisilainen tyttö, kun olimme nuorempana vaihto-opiskelemassa Monterreyn yliopistossa Meksikossa. Olimme suomalaisen ystäväni kanssa hieman hölmistyneenä, emmekä oikein osanneet vastata tähän mitään. Ajattelimme nimittäin syövämme ihan normaalisti.
Illan mittaan keskustelimme aiheesta enemmän hänen kanssaan. Hän kertoi suoraan, että hän kokee naisena kovaa painetta itsekurille ja kohtuullisuudelle. Yhteiskunnallisesti lihavuus ei ole Ranskassa hyväksyttävää, ja lapsesta saakka lasta opetetaan syömään kohtuullisesti. ”Hillitse itsesi” tai ”Ei saa syödä liikaa” ovat tyypillisiä lauseita vanhemmalta lapselle.
Mielenkiintoista keskusteluista teki se, että varmasti useampi meistä on kuullut siitä paradoksista, miten ranskalaiset pysyvät aina eurooppalaisittain hoikkina, vaikka syövät kovia rasvoja ja makeita herkkuja. Pariisilainen tyttö kertoi, että ranskalainen aamiainen on usein pieni ja makea ja lounas taas salaatti tai keitto. Illan pääateria syödään myöhään ja pöydässä istutaan hartaasti ja kauan. Suuri osa ruoista valmistetaan itse tuoreista ja puhtaista raaka-aineista. Ranskassa on tavallista hakea kasvikset torilta, juustot juustokaupasta, leivät leipomosta ja kala kalakauppiaalta. Annoskoot ovat aina kohtuullisia, eikä ruoka-aikojen välillä napostella.
Ajatusmallit kaiken takana
Itsekin muistan kerran Pariisissa käyneenä ranskan erilaisen ruokarytmin, mutta niinhän eri maissa nyt muutenkin on erilaisia ruokatapoja. Erilainen ruokakulttuuri on luonnollista, sillä raaka-aineetkin vaihtelevat maittain. En ole itse ruokaterapeutti, joten en lähde etsimään vastausta siihen, millainen on ns. oikea ruokavalio tai -rytmi. Sen sijaan on mielenkiintoista, miten vahvasti yhteiskunnan normit ja tavat vaikuttavat meihin ja tapaamme ajatella.
Mielenkiinnosta aloin selailla eri artikkeleita ranskalaisesta ruokakulttuurista, ja vaikka meidän Meksikon vaihtoajoistamme on jo 18 vuotta, pariisilaisen tytön kertomia asioita nousee edelleen pintaan. Ylen artikkelissa ruokakulttuurin historiaa tutkivan Loïc Biennassis’n mukaan Ranskassa napostelun välttämistä suositellaan ihan virallisissa valistuskampanjoissakin. Ranskassa myös ihannoidaan hoikkuutta. Kehopositiivisuuspuheesta huolimatta ylipainoisuus on edelleen Ranskassa paheksuttua.
Osaksi eri ajatusmallit ovat aikakautensa tuotteita, joissa myös media on ollut vahvasti mukana. Esimerkiksieri aikakausien kauneusihanteet ovat menneet laidasta laitaan todella hoikasta sporttiseen naiseen. Kuinka moni muistaa 2001 ensi-iltansa saanut leffan Bridget Jones – elämäni sinkkuna ja sen jatko-osat? Moni onkin nykyään todennut elokuvan vääristäneen kehonkuvaa kuvailemalla päänäyttelijä Bridget Jonesia (Renée Zellweger) lihavana ja painoaan murehtivana kolmekymppisenä.
Oma vääristynyt ajatusmaailma
Itse muistan nuorempana, että välillä harmistuin, että jotkut housut eivät istuneet reisistä tai pakaroista. Lentopalloilijana olin myös aina muita pidempi ja ihan fyysisesti isompikin. Jopa eräs hieroja kommentoi lentopalloaikoinani pohkeitani: ”Jestas mitkä möltit.” Vaikka olen aina ollut itse varma, olisin varmasti kaivannut jonkinlaisen keskustelun kilpaurheilijan vartalosta ja lihaskasvusta. Ja hassua oli, että koin eräänlaisen helpotuksen, kun teini-iässäni sporttista vartalokin alettiin pitää ”kauniina”. Samoihin aikoihin ehkä ymmärsin onneksi myös pukeutumisen salaisuuden. Sama koko ei tarkoita kaikilla vaatemerkeillä samaa. Aloin hankkia enemmän sellaisia vaatteita, jotka istuvat malliltaan juuri minun kropalle. Meitä on moneen lähtöön ja niin on onneksi vaatteita ja kokojakin.
Tuleeko teillä mieleen jotain ajatusmalleja nuoruudesta?
