Disney on ice, Kalla-kuvauksia ja uuden tuotteen lanseerausta

Viikko on ollut vilinää ja vilskettä. Kävin lukiolaisena eräässä tehtaassa pakkaamassa kattokiinnikkeitä pari kertaa viikossa ennen koulun alkua. Asuin silloin jo yksin, joten nuo tienatut rahat olivat hyvää käyttörahaa lukiolaiselle. Sain palkkaa tuntihinnalla, joten tein 3-5 tunnin vuoroja. Laitoin usein kellon herättämään jopa viideltä aamulla, jotta ehtisin tehdä pidemmän vuoron. Muistan, miten joka aamu mietin, että: ”Kun pääsen koulusta, nukun kyllä päikkärit ennen treenejä.” Kun iltapäivä tuli, en kuitenkaan ikinä nukkunut.  Samanlainen fiilis on ollut nyt. Minulla on ollut Kallalle paljon asioita hoidettavana nyt alkuvuodesta. On ollut paljon ihanaa tekemistä, mutta ajankäyttö on vaatinut sumplimista. Samaan aikaan olen miettinyt, että sitten kun saan...

Kallalle uusia tuotteita ja joulukuun juttuja

Meillä kotona on ollut joulu läsnä jo tovin, sillä tuntuu, että Halloween-koristeet vaihtuivat joulukoristeisiin läpsystävaihto-periaatteella. Joulukuun alku on mennyt vauhdilla, ja yritän saada työasiat siihen pisteeseen, että niistä voisi jopa hetkeksi irrottautua kokonaan. (Tai ainakin osasta) Alkuviikon päivät täyttää viestinnän jutut sairaalaprojektille ja illat sekä loppuviikon päivät olen tehnyt Kalla Activea. Joulu tuo myös oman osansa vaatemyyntiin.  Usein kun on paljon työhommia, blogini kirjoittaminen vähentyy tai siirtyy kokonaan seuraaville viikoille. Usein siihen ei liity edes se, ettei aika riitä päivissä, vaan se, että pää tuntuu olevan niin tukossa muista asioista, ettei ajatus kulje kunnolla. Ja jos yrittää miettiä edellisiä viikkoja,...

Verkkosivu-uudistus ja ohi kiitäneet vuodet

Minulla on kolme isosiskoa, ja joskus kun olen kysynyt äidiltäni, että millainen olin pienenä, hän on usein vain vastannut epämääräisesti: ”No sä menit muiden mukana.” Ymmärrän nyt paremmin äitini vastausta. Äitinä en nyt varsinaisesti koe eläväni missään sumussa, mutta jotenkin viimeiset viisi vuotta ovat menneet nopeammin, kuin koskaan aikaisemmin. Meidän minimimmi täyttää kesällä 5 vuotta, eikä hän kyllä enää mikään mini ole, vaan varttunut elämäniloinen luistelijaneiti. Muistan, kun joskus aikaa ennen häntä totesin, että rakastin seurailla siskojeni lapsissa, kun heidän huumoritaju kehittyi ja mietin, mitenköhän mukavaa se on, jos saa joskus oman lapsen. Nyt kun tuota prosessia on saanut seurailla...