yrittäjyys – Sivu 4

02/06/2021 Mietteet, yrittäjyys

Oletko jossittelijoiden jossittelija?

Jossittella, spekuloida, pähkäillä, märehtiä – onhan näitä termejä! Mutta kuinka moni tunnustaa jossittelevansa liikaa asioita?

Joskus nuorempana ajattelin, että mielipiteen vaihtaminen on päättämättömyyttä. Omissa päätöksissään piti pysyä – oli ne sitten hyviä tai huonoja. Ajattelin tätä asiaa myös ehkä liikaa tahtotilana.

Liian usein sitä on sietänyt huonoa käytöstä esimerkiksi työpaikalla, ja on vasta myöhemmin tajunnut, että onnistuinkin jälleen kehittämään omaa sietomittaria. Uskon myös, että me ihmiset olemme loppuen lopuksi aika hyviä sopeutujia tai ainakin itse olen aina ollut jopa pelottavan hyvä. Sehän ei välttämättä ole aina positiivinen asia.

Joskus myös ajattelin, että antaa ajan ratkaista, mutta rehellisyyden nimissä tuolla olisi roikkumassa paljonkin asioita vielä, jos olisin jäänyt laakereilleni odottelemaan niiden ratkenemista.

Toki kaikissa asioissa on poikkeuksia eikä asiat ole niin mustavalkoisia. Todellisuudessa olosuhteet saattavat muuttua, ja sehän on ihan normaalia, että tilanteet elävät ja tehdään korjausliike omalla polulla.

Voihan!

Ihmiset ovat taitavia keksimään aiheita jossitteluun. Esiin voi nousta parisuhde, lapsien saaminen (tai haluaminen), työpaikka tai miljoona muutakin asiaa.

Menneen jossittelu vasta energiaa vievää onkin! Moni asiahan on vaikuttanut loppuelämään tai yleensäkin siihen, miten elämä on rullannut eteenpäin. Vääjäämättä välillä on tullut tehtyä suoraan sanoen paskoja valintoja, mutta sekin polku tuli rämmittyä. Onneksi aina kuitenkin jokaisen tien päässä on auennut jokin ovi.

”Näinhän tämän pitikin mennä,” tulee onneksi usein mietittyä jälkeen päin, kun peruutuspeilistä katselee tuota kuljettua tietä. Omalla kohdallani tuollainen järkeistäminen on varmaan myös itsesuojelua. Ehkä ajattelemalla näin, ei myöskään mollaa itseään enempää, miksi menikään tuhlaamaan aikaa johonkin ihmiseen – oli sitten pari- tai ystävyyssuhde. Samaan sarjaan kuuluu lause, jota olen miettinyt myös samassa yhteydessä: ”Ainakin tiedän, mitä en enää halua.” Mitä lauseita teille tulee noissa hetkissä mieleen?

Oma polku

Jos mietin itseäni, olen ollut aina nopea liikkeissäni. Kaikkien päätöksieni takana on silti kuitenkin kulkenut se tuttu ja turvallinen jana. Välillä olen ponnahtanut janasta hiukan kauemmaksi, mutta loppuen lopuksi olen aina palannut reitilleni. Tuohon reittiin karkeasti otettuna on kuulunut koulu, urheilu, yliopisto ja markkinointiviestinnän työt. Välillä nuorempana olin töissä kesän Kyproksella, mutta paluu oli kuitenkin kesän lopulla samaan elämään Suomessa ja saman reitin varrelle.

Oikeastaan vasta lähivuosina olen oppinut tekemään enemmän oman näköisiä päätöksiä tai oikeastaan nähnyt asioita oman janan ulkopuolelta. Ennen kuin muutimme pois ydinkeskustasta, muistan, kun eräs tuttavani paasari taukoamatta varoituksia, kuinka en tule viihtymään muualla kuin keskustassa. Mietin jo silloin, että “Voi tuo ihminen ei kyllä tunne minua alkuunkaan. Sitähän juuri haluan.” Todellisuudessa olin halunnut lähemmäs ulkoilureittejä jo jopa liiankin kauan, tekemättä asialle mitään. Vaikka pidin Kalliossa asumisesta, kaipasin silti aina jotain muuta. Minulla oli ikävä lapsuuden paljain varpain kävelyä omalla takapihalla sekä halusin ostaa oman kastelukannun (niin että ihan käyttäisinkin sitä).

Ehkä lapsen saanti ja korona-aika saivat minut lopullisesti miettimään, mitkä ne loput asiat ovat, joita haluan tehdä tai olla tekemättä. Laitetaan hippulat vinkumaan.

Kun viime syksynä päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, mietin alussa millaisen vastaanoton se saa. Blogejahan on miljoonia laidasta laitaan. Omat pelot olivat kuitenkin turhia, ja blogini löysi melko nopeasti lukijakuntansa.

Usein päätöksen tekeminen ruokkii päätöksen tekoa, ja seuraava päätös onkin jo paljon helpompi tehdä. Talvella aloin kaivata merinovillaista kotiasun ja lämpökerraston risteytystä. Kun mieleistä ei löytynyt, poikkesin janaltani ja aloin suunnitella sitä itse ja sillä reitillä ollaan. Kalla Activen ensimmäisistä tuotteista on tekeillään nyt mallikappaleet. Entinen janareittini ei kuitenkaan kokonaan poistunut, sillä edelleen teen muutamia markkinointiviestinnän asiakkuuksia, mutta rakensin janaani lisäreitin – se tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä. Välillä tosin mietin mitähän tästä tulee.

Kuitenkin huomaan jo osaavani jättää omaan arvoonsa: ”Sinuna en päivätyötä jättäisi” tyyliset kommentit. Oikeastaan lapsen saanti ja siihen liittyvät välillä jopa tyhmätkin kommentit olivat hyvä valmistautuminen Kalla Activen -brändin tekoon, ja ne kasvattivat entisestään sietokykyä.

25/05/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Vahingossa vaatealalle – miten brändini Kalla Active syntyi?

Kun kevättalvella merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, tein päätöksen alkaa kehittää omaa tuotemerkkiä, joka sopisi niin minulle kuin taaperollemmekin.

Kaipasin palavasti aluskerraston ja kotiasun risteytystä, mutta en vain yksinkertaisesti löytänyt itselleni mieluisia tuotteita – enkä yksinkertaisesti enää jaksanut olla kalsareissa kotona. Jotenkin kuitenkin aina havahduin siihen, etten taaskaan ollut vaihtanut ulkoilun jälkeen vaatteita, vaan olin ollut päivän kalsareissa.

Miten brändini Kalla Active oikein syntyi? Monet kyselivätkin tätä jo viime viikolla edellisen ”Hups, ajauduin taas yrittäjäksi” -kirjoituksen jälkeen, joten kirjoittelen tänne siitä hiukan.

Mistä nimi Kalla Active?

Kun olin tehnyt päätöksen, aloin tuumasta toimeen. Olin lähes viikossa luonut liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman sekä keksinyt nimen Kalla Active. Näin Pirilän Kukkatalolla Huonevehka-kasveja eli Kalloja. Kallan mukulat istutetaan niin, että ruukun pohjan ja mukulan väliin jää ohut multakerros. Samoin ulkonaliikkuja, oli hän lapsi tai aikuinen, tarvitsee eri kerroksia.

Sanotaan, että toimiva ulkoilijan vaatetus on kolmikerroksinen: aluskerros, välikerros ja kuorikerros. Kullakin kerroksella on oma tehtävänsä. Tärkein kerros on alin kerros, sillä sen täytyy siirtää kosteutta kohti ulompia kerroksia. Olin kuullut, että merinovilla imee itseensä 30% oman painonsa verran kosteutta tuntuen edelleen kuivalta ihoa vasten. Materiaalin valinta tulevalle mallistolle oli siis helppo – ja itse olin jo vuosia rakastanut merinovillaa materiaalina, sillä se on talvella lämmin ihoa vasten ja kesällä viileä. Se siis menee vuoden ajasta toiseen. Ja onhan nämä Suomen säät aika epävakaita.

Millaiselta Kalla Active näyttää?

Olin töhertänyt paperille luonnoksen logosta sekä kerännyt wordiin ehdotuksia visuaalisesta ilmeestä kuten fontista, väreistä ja kuvamaailmasta. Tärkeää oli saada rosa, mustikka ja sammal värit myös visuun, sillä ne tulisivat olemaan pääväreinä myös naisten USVA-mallistossa sekä lasten UTU-mallistossa. (Minulla on muuten lista tulevien mallistojen nimistä jo valmiina, vaikka ensimmäinenkään mallisto ei ole vielä ulkona. Toivottavasti menemme eteenpäin, että saan nekin jokin päivä käyttöön)

Tämän toivepaketin lähetin entiselle kollegalleni Satulle, joka otti graafisena suunnittelijana kopin visiostani. Näin minulla oli haluamani ilme valmiina.

Selvittelyä selvittelyiden perään

Alkuhan sujuikin kuin valssi, sillä olin ns. omalla alalla ja ennen kaikkea mukavuusalueellani liiketoiminta- ja markkinointiviestintäsuunnitelman parissa, mutta pian huomasin tekeväni loputonta listaa asioista, jotka pitää selvittää – ja varsinkin vaatteiden suunnittelussa olin täysin vieraalla maaperällä. Minulla oli vain vahva näkemys tarpeista, mallistojen ulkonäöstä väreineen sekä toiveita istuvuudesta ja leikkauksista.

Alussa etsin kuumeisesti suunnittelijaa. Käytännön taitaja oli kuitenkin tärkeää olla apuna, sillä hän kertoi minulle aina esimerkiksi, millä ompelutavalla haluamaani lopputulokseen päästään. Tuntui, että freelancer-puolelta oli mahdottomuus löytää yhteystietoja ja huutelinkin kaikki somekanavat ja alan ryhmät läpi. Faktahan oli kuitenkin, etten näin alkuvaiheessa voi palkata itselleni isoa suunnittelija-armeijaa. Onneksi lopulta löysin lähes valmistuneen suunnittelijan avukseni.

”Mitä hel** olen tekemässä?”

Alussa havahduin useammankin kerran päivässä ”Mitä hel****** olen tekemässä?” -ajatukseen. Kuitenkin sillä hetkellä tunsin olevani jo kaikessa niin pitkällä, etten voi perääntyä.

Suoraan sanoen tämä vaihe, joka on nyt kääntymässä vihreän valon puolelle, oli haastavin. Tiedättekö tunteen, ettei välillä ymmärrä puhutusta asiasta yhtään mitään, mutta siitä on vain selvittävä? Tällainen fiilis minulla oli esimerkiksi vaatemalliston teknistä ompelemista käsittelevässä palaverissa tuotannon yhteyshenkilön kanssa. Kuitenkin vain päätin, että tulen oppimaan nämä. Kirjoitin tuhatta ja sataa ylös kaiken ja otin myöhemmin selvää, jos oli asioita, jotka olivat jääneet minulle auki.

Toki myös osakeyhtiöön liittyvät asiat täytyi ottaa haltuun. Bongasin tähän facebookin Naisyrittäjät-ryhmästä suositteluiden kautta kirjanpitäjän, jolta on saanut kysellä onneksi tyhmiäkin kysymyksiä.

Entä sitten tuotanto?

Mutta miten konkreettinen asia eli tuotanto menisi? Yllätyin, kuinka monen tunnetunkin suomalaisen yrityksen tuotteita valmistetaan Kaunaksessa Liettuassa. Täytyy myöntää, että itsekin olin sortunut tuomitsemaan näiden tehtaiden ammattitaidon pelkkien ennakko-oletusten perusteella. Löysin suositteluiden kautta kivan ja raikkaan vaatetehtaan. Kyselin kyllä Suomestakin – osa ei edes vastannut kyselyihin ja osassa tuotanto ei olisi ollut kannattavaa. Se on aina harmi totta kai, jos näin on.

Mielelläni tukisin suomalaista työtä tässä suhteessa, mutta olen ajatellut, että palkkaamalla asiantuntijoita ympärilleni sekä käyttämällä muissa asioissa suomalaisia pienyrityksiä pystyn antamaan panoksen suomalaiselle työlle. Nyt sain juuri sisään muutamaan yritykseen tilauksen lähetyspusseista ja lähetykseen liittyvistä tarroista. Etsinnässä on vielä vetoketju- ja brand label -tuottaja, jolta voisin tilata riippu- ja niskalaput. Visio näihin on jälleen vahva, mutta toivon osaavani laittaa sen käytäntöön.

Oikeastaan odotan sitä päivää, kun saamme tuotannon valmiiksi, jotta voisimme pitää mainoskuvaukset. Olen jo keskustellut alustavasti ystäväni Nellin kanssa kuvista, jotka toivoisin, että hän tulisi ottamaan.

Nelli Päiväläinen on muuten lahjakas valokuvaaja. Käykää katsomassa hänen ottamiaan kuvia, ja varatkaa hänet kuvaamaan, jos on tarvetta valokuvaukseen. (Ja ei, tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ainoastaan ystävän taitojen kehumista ja ihmisen jalustalle nostamista, jota mielestäni me suomalaiset harrastamme aivan liian vähän.) Kuvauspäivään on tulossa timanttinen tiimi töihin, kun sen aika koittaa. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille sitten aikaansaannoksia!

Mitä tulossa?

Jos ajattelen realistisesti, Kalla Activen ensimmäiset 100% merinovillaiset tuotteet tulisivat myyntiin verkkokauppaan syksyn alussa. Naisille on suunnitteilla takkimallinen paita, neule, legginssit ja lapsille välihaalari. Aluksi olisi vähemmän tuotteita ja toivottavasti myöhemmin enemmän. Jostain on vain pakko aloittaa.

Nyt edessä olisi verkkokauppapohjan luominen, sisältöjen kirjoitus ja vielä usean konkreettisen asian selvittelyä. To do -lista vain kasvaa, mutta osa kohdista on jo siirtynyt selvityksessä-kohdan alle. Löysin yhden suomalaisen rahtiyrityksen, joka ajaa kerran viikossa Kaunas-Helsinki -väliä. Tällaisiin asioihin ratkaisun löytäminen tuntuu aina erityisen hyvältä.

Ota seurantaan Kalla Activen Facebook ja Instagram, niin pääset seuraamaan minun matkaa vaatealalle oman vaatebrändin kanssa. Edelleen tuo ”Mitä hel****** olen tekemässä?” ponnahtaa mieleeni, mutta huomattavasti harvemmin.

21/05/2021 Kalla Active, yrittäjyys

Hups, ajauduin taas yrittäjäksi!

Kun myin ennen koronaa osakkeet markkinointiviestintätoimistosta, suoraan sanottuna ajattelin, että haluaisin nyt vain säännölliseen päiväduuniin, jossa hoitaisin 20 asiakkaan sijaan vain tämän kyseisen yrityksen tai organisaation viestintää ja markkinointia. Hoitaisin vain työni hyvin, eikä aivot kävisi ylikierroksella. Se tuntuisi aikaisempien töiden jälkeen helpolta, mutta totta puhuen hieman oudolta.

Tämä oli muutamaan kertaan lähellä tapahtuakin. Sen jälkeen, kun Sohvi aloitti syksyllä päiväkodissa, pääsin jopa kolmen eri tahon kanssa haastatteluissa ihan kalkkiviivoille asti eli esittelyvideoidenteko, teams-haastattelu ja livehaastattelu maskien kanssa eri puolella huonetta tulivat tutuiksi. Koin jopa vaikeimmaksi tuon viimeisimmän kohdan – voi pojat, kuinka vaikeaa oli haastattelun jälkeen miettiä, kuinka meni, kun ei nähnyt maskin takaa ilmeitä ollenkaan.

“Vakkariduunia” etsimässä

Kalkkiviivoille nuo yritykset aloittaa ”vakkariduuni” kuitenkin jäivät, ja enkä päässyt maaliin saakka. En ainakaan halutun lopputuloksen kanssa.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös huomannut, että ihmiset usein kyseenalaistavat asian, jonka koen itse omaksi vahvuudekseni. Normaali minä innostuu helposti. Niinpä. Rasittava tapaus. Aivan kuin kaikki ihmiset, jotka innostuvat helposti asioista menettäisivät heti saman tien mielenkiinnon. Itse pidän innostuneisuutta tai yleensä kysyä innostua täysin omana valttikorttinani, sillä sen avulla saan asioita tapahtumaan. Minut tuntevat tietävät, että olen aina ollut ihminen, jolla on monta rautaa tulessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättäisin pallot puolitiehen – päinvastoin. Hoidan ne kyllä alas hallitusti.

Vahingossa vaatealalle

Kun yritin kevättalvella saada selkoa omaan työrintamaan, huomasin kaipaavani niin itselleni kuin Sohvillekin kauniita merinovillaisia tuotteita. Usein, kun tulimme sisälle ulkoilemasta, tohina jatkui ja yks kaks huomasin olevani edelleen lämpökerrasto päällä sisällä. Olin siis vaan riisunut ulkovaatteet pois, mutta en ollut ehtinyt vaihtaa vaatteita.

Kyllästyin siihen tunteeseen, että olen käytännössä päivät pitkät kalsareissa. En kuitenkaan löytänyt kauppojen valikoimasta itselleni mieluisia tuotteita, joissa olisi ollut 100% merinovillaa, ja jotka olisivat olleet lämpökerraston ja kotiasun risteytys. Olin jo monta vuotta antanut materiaalina merinovillalle arvoa. Mielestäni on ihanaa se, että se reagoi kehon lämpötilaan. Se on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten. Ja mitä enemmän minulle tuli ikää mittariin, sitä enemmän olin alkanut panostaa omien vaatteiden materiaaleihin sekä siihen, että kangas tuntuu oikeasti mukavalta iholla.

Kun oman merinovillakerrastoni housut repesivät pepun kohdalta, päätin, että nyt saa riittää. Siitä päivästä lähtien aloin selvitellä, miten voisin itse luoda merinovillabrändin ja kivoja tuotteita niin minulle kuin Sohvillekin.

Se kuuluisa epämukavuusalue – kuka sinne haluaa?

Julkitulo oman brändin kanssa myös pelotti, sillä tiesin, että aina löytyy arvostelijoita. Varsinkin nyt korona-aikana ihailen ihmisiä, jotka eivät ole jääneet laakereilleen, vaan ovat hypänneet kohti tuntematonta – vallanneet ehkä jopa kokonaan uuden alan. Uuden opettelu ja epämukavuusalueella oleminen ovat kuitenkin asioita, jotka eivät kaikilta luonnistu.

To do -listalla oli yhtenä kohtana pari viikkoa sitten: ”Opiskele kirjanpitoa ja osakeyhtiön verotusta”. On ollut kultaakin kalliimpaa huomata, miten paljon lähipiirissä on oman alansa spesialisteja, joilta on voinut kysyä neuvoa tai heiltä on saanut suosituksia eri palveluista, joita olen tarvinnut. (Kiitos siis kaikille, jotka ovat jo tähän mennessä auttaneet miljoonan asian suhteen!) Tämä jos mikä asia saa itselle sellaisen fiiliksen, että minusta välitetään ja minua tuetaan.

Olen uran aikana nähnyt firmoja, jossa pakka on ihan sekaisin ja siltikin ne porskuttavat eteenpäin, joten miksen minäkin tätä handlaisi. Hyvä juttu on se, että viestinnän ja markkinoinninkin kyselyitä on nyt alkanut tulla enemmän. Saan jaettua aikani niihin ja Kalla Activen tuotteiden viemiseen eteenpäin.

Odotan palavasti, että ensimmäiset tuotteet valmistuvat, niin pääsen hetkeksi taas takaisin omalle mukavuusalueelleni. Realistisesti tämä olisi arviolta syksyn alussa.

Search Site

Avainsana: yrittäjyys