Ninniohia

15/11/2024 Sisustus, Suositus Post a Comment

Joululahjoja ostamatta? – tutustu Lauttasaaren sympaattiseen Kaarna Livingiin

Kävin piipahtamassa Lauttasaaressa Kaarna Living -myymälässä, ja vein samalla lisäkokoja Kalla Activen lastenvaatteisiin. Kaarna Living on jälleenmyynyt jo kohta muutaman vuoden Kallaa, ja mietinkin aina, kun siellä piipahdan, kuinka sympaattinen liike onkaan. On myös mukava vaihtaa kuulumisia ja jakaa yrittäjyyteen liittyviä asioita. Nytkin puhuimme, millaiset kampanjat ja yhteistyöt ovat toimineet ja millaisia haasteita on ollut. Minusta on mukava asia, että Kaarna Livingistä menee sellaiset Kallan vaatteet, joita omasta verkkokaupasta myydään jostain syystä harvemmin. Näitä ovat mm. lasten KUURA-reisitaskuhousut ja UTU-neuletakki.

Tämän vuoksi aina mietinkin kannattaisiko Kalla Activen joskus tulevaisuudessa perustaa myös oma pieni kauppansa jonnekin. Kuluttajat selkeästi ihastuvat livenä eri tuotteisiin. Koska en itsekään tiedä tähän vastausta, en ole sen vuoksi ikinä katsellut edes eri myyntitiloja tai puhumattakaan siitä, missä päin pääkaupunkiseutua olisi otollisin myyntipaikka. Joskus aikaisemmin totesin, että oma kivijalkakauppa ei ole ollut haaveena, mutta toisaalta never say never. Se ei ole ainakaan ajankohtainen asia.

Kaarna Living lifestyle-myymälästä löytyy paljon vastuullisia tuotteita ja tuotemerkkejä. Itse aina ihailen sisustukseen liittyvää, mutta samaan aikaan yritän aina muistuttaa itselleni, ettei kotiimme mahdu enää lisää sisustusjuttuja. Toisaalta liike on juuri sellainen, johon voisi poiketa vielä uudelleen ennen joulua ostamaan joululahjoja.

Kaarna Livingin omistaja ja yrittäjä Heidi on opiskellut kestävää kehitystä ja hänen intohimo on ympäristönsuojelussa. Harmillista on, että korona-ajat ja yleinen taloustaantuma sulkivat monia Kaarna Livingin tyyppisiä sympaattisia kivijalkakauppoja. Ehkä näiden haasteiden vuoksi yritän ainakin itse aina tukea muita yrittäjiä, ja samalla toivoa, ettei uusia vastaavanlaisia haasteita ole tulevaisuudessa edessä.

14/11/2024 Kalla Active, Mietteet, yrittäjyys Post a Comment

Sähköposti ghostaukset ja yrittäjyyden opit

Työsähköpostini on jo hetken herjannut, että tila alkaa loppua. Se ei ole mitenkään yllättävää, sillä ainakin Kalla Activeen liittyvät liitteet esitteet ja kuvat vievät tilaa. Tuossa välissä olen kirjoitellut paljon myös freelancer-juttuja ja tehnyt eri hankkeille viestintää ja markkinointia eli tähän liittyvät esitykset ja markkinointimateriaalit ovat myös täyttäneet sähköpostia.

Vanhojen sähköpostien poistaminen oli aikamatka Kalla Active Oy:n alkuajoille aina vuoteen 2021 saakka. Samalla viestit muistuttivat oppikoulusta, jonka olen kolunnut läpi. Vaikka rakastan työtäni, yllätyin, miten kultakala olinkaan monen asian suhteen ollut, sillä suurimman osan varsinkin negatiivisista asioista olin jo täysin unohtanut. Millaisia ajatuksia ja opetuksia näistä nousi esiin?

Panosta kirjanpitäjään

Ensinnäkin suosittelen yrittäjiä panostamaan heti alusta alkaen hyvään kirjanpitäjään. Itse tajusin tämän vasta, kun vaihdoin nykyiseen kirjanpitäjään pari vuotta sitten. Tiedättekö sen tunteen, kun esimerkiksi jonkun henkilön kohdalla mietitte, että kaikki ei nyt täsmää ja teille jää epäilyttävä fiilis. Vasta kun hän ei ole enää elämässäsi toteat, miten outo ystävyys- tai seurustelusuhde oli. Tämä tunne toistuu välillä myös yritysmaailmassa. Ehkä siihen pitäisi sielläkin vain enemmän luottaa ja toimia sen mukaan.

Neuvottele – älä ghostaa

Maksa aina laskusi tai jos maksukykyä ei ole, muistathan, että usein pystyy neuvotella lisää maksuaikaa. Olin tosi ihmeissäni, miten monia maksumuistutussähköposteja vuosien aikana olinkaan lähettänyt. Tai se ei ollut edes mitenkään ihmeellistä, ottaen huomioon haasteelliset vuodet koronasta taloustaantumaan, mutta kuinka moni vastaanottaja olikaan ”ghostannut” minut moneksi kuukaudeksi – muutama jopa kokonaan. Miten paljon mukavampi tilanne olisi ollut, jos viestiini olisi vastattu, selitetty tilanne ja annettu tilaisuus ymmärtää.

Ghostaamista tapahtui myös muissakin tilanteissa. Jos jokin tietty aikataulu ei käy tai olet myöhässä palaverista, on kohteliasta laittaa siitä viesti. Myöhästymisetkin ovat inhimillisiä. Kaikesta selviää puhumalla ja neuvottelemalla. Ei ole ok jättää saapumatta palaveriin tai olla 30 minuuttia myöhässä ilmoittamatta siitä.

Ole kohtelias ja mukava

Tähän liittyvistä esimerkeistä voisi kirjoittaa kirjan. Tämä ei liity mitenkään yrittäjyyteen, vaan ihan jokapäiväiseen arkeen oli henkilö sitten kaupan kassalla tai sähköpostin päässä.

Freelancer-juttujen kirjoittamisessa niin kuin muussakin sisällöntuotannossa kaikki sisällöt aina hyväksytetään ennen julkaisua. Usein suuria muutoksia/lisäyksiä ei edes tule, mutta on luonnollista, että teksti vielä elää. Lähettäessäni ensimmäisen version kerronkin tämän, sillä useinhan esimerkiksi haastateltavalla saattaa tulla tekstiä lukiessa lisäajatuksia mieleen, jotka mielelläni lisään osaksi tekstiä. Tuo on osa prosessia. Kukaanhan meistä ei ole ajatuksenlukija, joten paras kommentti on se, että kertoo itse vaihtoehtoisen sanan jonkun tietyn sanan tilalle. Kirjoittajan väheksymistä on kommentit: ”Mieti tämä vielä uudelleen” avaamatta tarkemmin, mitä aikaisemmassa oli vikana.

Ymmärrän, että kaikki eivät viestinnällisesti osaa pukea ajatuksiaan sähköpostiin, mutta perus kohteliaisuussäännöt pitäisi olla hanskassa niin kuin kaikessa muussakin kommunikoinnissa. Muistan edelleen erään viestin, jossa oli yksi lause kirjoitettu capslockilla huutomerkin kera: MUUTA! Sähköposteista palautui mieleeni toinen tapaus, joissa viestittely artikkelin muutoksista oli ala-arvoista, ja muistankin, miten paha mieli ja itku viestittelystä tuli. (Muistan miten ajattelin, etten olisi ajatellut kokevani enää ”tytöttelyä” näin neljänkympin tienoilla) Välillä yritysten yhteyshenkilöllä taitaa unohtua, että he edustavat samalla yritystä.

Vuosien aikana itselleni on muodostunut vahingossa selkeä lista yrityksistä, joiden kanssa yhteistyö on ollut sujuvaa ja niistä on jäänyt aidosti hyvä fiilis. Kolikon kääntöpuoli on taas ne yritykset, joiden kanssa ei mielellään tee enää ikinä yhteistyötä. Ihmisillä saattaa unohtua välillä se, että yritysmaailman ulkopuolellakin on elämää. Jos heistä saa epämiellyttävän kuvan työjutuissa, tuskinpa sellaisen ihmisen kanssa haluaa olla muutenkaan tekemisissä. Itse ajattelen, että Suomi on niin pieni maa, että maine seuraa mukana. Olenkin aina käyttänyt nakkikioskiesimerkkiä. Kuvitellaan, että mies rähisee yön pikkutunneilla ja haastaa riitaa nakkikioskijonossa tuntemattomalle miehelle. Rähisijästä jää huono fiilis. Seuraavalla viikolla mies menee työhaastatteluun ja haastattelijana on tuo samainen mies, jolle oli rähissyt. Tokihan kaikki tekevät virheitä, mutta välillä toista tilaisuutta hyvään alkuvaikutelmaan ei enää tule. Ehkä enemmän pitäisi ajatella, että maine kiirii edellä ja ”always be giving”. Ollaanhan siis kaikki mukavia toisillemme?

11/11/2024 Terveys, yrittäjyys Post a Comment

Syksyn flunssakierteet ja lähtölaskenta jouluun

Niinkuin tavallista nyt syksyllä jyllää taas vaikka mitä pöpöjä, ja eikä meidänkään perhe ole yllättäen näiltä välttynyt.

Edellisin tautijakso oli viime viikolla, jolloin tyttömme oli lähes koko viikon poissa päiväkodista. Vaikka sain omat työni hoidettua hänen ollessa kotona enemmän kuin kunnialla maaliin, silti näissä päivissä on aina oma tietynlainen fiilis. Suoraan sanoen tällaiset viikot saavat aina elämään hiukan ylikierroksilla.

Yleensä kun lapsen tauti on selätetty ja normaali arkirytmi alkaa, itselläni tuntuu, että tarvitsisi vielä yhden kokonaisen päivän pelkästään itsensä lataamiseen. Niin poikki yleensä on kaikesta tasapainoilusta. Ehkä syksyn aikana puolisollani on myös ollut poikkeuksellisen huono tuuri urheilussa, kun ensin hänellä oli sairaalareissu murtuneiden kylkiluiden ja 5cm keuhkojen reiän vuoksi ja nyt viime viikolla meni selkä. Nämä ovat onneksi asioita, joista tervehtyy, mutta tuovat oman mausteensa perhearkeen.

Tuo oma ylilatautuminen ja arjessa tsemppaaminen yleensä kostautuvat itselleni sillä, että oma vastustuskyky laskee ja kirsikkana kakun päälle itse saa saman taudin – niinkuin nytkin kävi.

Marraskuun maalit

Marraskuussa Kalla Activelle on tulossa yksi uusi jälleenmyyjä. Tästä myöhemmin lisää. Lisäksi lasten housuja, paitaa ja toppia tulee laventeli sävyssä marraskuun viimeisillä viikoilla myyntiin isommissa koossa. (Kokojen 116/122 – 152/158 välillä) Lisäksi naisille tulee myös myyntiin toppia laventeli-sävyssä. Nämä olivat syksyllä sellaisia prosesseja, jotka veivät eniten aikaa minun työviikosta torstaisin ja perjantaisin. (Loppuviikkoni on aina pyhitetty Kallalle ja freelancer-kirjoitusjutuille)

Kultakalana yleensä unohdan, kuinka työläs prosessi uuden vaatteen myyntiintuominen on. Kun tuotekuvat on otettu, olemme voiton puolella. Tulevilta vaatteilta puuttuu myös kokonaan markkinointikuvat ja olenkin yleensä itse ottanut nuo ensimmäiset, joita olen hyödyntänyt somemarkkinoinnissa. Luulen, että siirrän ensi vuoden puolelle suosiolla isomman kuvauspäivän, johon yleensä buukkaan still- ja videokuvaajan.

Kohti joulunaikaa

Itselläni yrittäjänä loppuvuoden viikoissa on sama tunnelma, kuin kesäkuun viimeisissä viikoissa. Yrittää parhaansa mukaan saada asiat siihen mallille, jotta loma-aikana saisi itse mahdollisimman paljon lepoa. Yleensä kesällä olen ollut tyttöni kanssa heinäkuun, sillä päiväkoti on kiinni. Puolisoni on lomaillut kesäkuun viimeiset viikot, jolloin tyttömme on saanut yhteistä lomaa siskopuolten kanssa.

Nyt jos koskaan on sellainen fiilis, että oman kropan ja aivojen lataukset tulevat tarpeeseen. Millaisia suunnitelmia teillä on joulun ajalle? Luonnollisestihan se aika ei ole kaikille lomaa, mutta joulun ajassa on oma levollinen tunnelmansa. Ja vaikka ei itsellä olisikaan lomaa, ainakin suurin osa on lomalla, joten omakaan sähköposti ei laula niin tiuhaan kuin yleensä.

Yrittäjälle positiivinen asia on, että syksy on ollut työntäyteinen – sitä suuremmalla syyllä ajattelin, että olemme joulua edeltävän viikonlopun ja joulun pyhät vain kotona. Lähdemme lauantaina 29. joulukuuta ajelemaan kohti Vaasaa. Vaikka jonkun silmiin tuo automatka on lyhyt, itseä jännittää tosi paljon, sillä en ole tottunut ajamaan noin ”pitkiä matkoja”. Aikaisemminhan olemme aina reissanneet tuota väliä junalla. Vaasasta ajelemme Peurungalle 31. pvä luisteluleirille ja palaamme Helsinkiin takaisin 6.1.

29/10/2024 Juhlat Post a Comment

Halloween-juhlien koristelu ja tunnelmaa

Jos viime vuonna totesin, että Halloweenia ei ole meidän perheessä kovinkaan paljon vietetty, eikä koristeitakaan löydy valmiiksi kaapinpohjilta, niin tänä vuonna se on jo löytänyt oman paikkansa meidän syksyssä. Tyttömme odotti kuin kuuta nousevaa, että hänen luistelukaverit tulevat juhlimaan Halloweenia, ja koristelimmekin jo hyvissä ajoin. (Jopa niin hyvissä ajoin, että hiukan on alkanut jo koristeiden keskellä eläminen hengästyttää) Tällä viikolla piipahtavat vielä osa päikkykavereista, ja sen jälkeen voikin varmaan vaihtaa koristeet suoraan joulukoristeisiin.

Meille edelleen Halloween-juhlan juju on se, että lapset saavat kokoontua yhteen ja viettää aikaa keskenään, mutta ainahan koristeet ja herkuttelu tuovat oman lisänsä juhlaan.

Pikku jutuilla Halloween-tunnelmaa

Tarjolla oli simppeleitä juttuja, kuten karkkia, sipsiä, limsaa, mehua, donitseja ja mokkapaloja. Karkkien ehdoton hitti oli vampyyrin hampaat. Tyttömme luistelukavereiden äideille oli tarjolla vuohenjuustopiirakkaa, salaattia, kahvia, juustoja ja keksejä viikunahillolla. Donitseihin kivan lisän toi syötävät silmät, jotka saa helposti kiinnitettyä esimerkiksi pipareiden koristeluaineella. Viime vuonna muumionakeissa ne pysyivät ketsupilla. Itse käytin Sprinkles-merkkisiä, mutta käsittääkseni niitä on erilaisia.

Vaikka käytimme Halloween-kertakäyttöastioita ja ostimme ilmapalloja, viirit ja jätesäkeistä leikatut hämähäkinseitit olivat viime vuodelta. Ikkunatarroilla sai myös helposti Halloween-tunnelmaa aikaan. Ulkona käteviä olivat kurpitsajätesäkit, joita voi haravoinnin lomassa täytellä koristeiksi. Yläkertaan teimme yhteen huoneeseen Halloween-discon ja portaiden päästä sai onkia alakerrasta herkkupussukat.

Halloween-pukeutuminen

Tytöllämme asuna palveli jälleen unicorn-asu, jonka olen hänelle ostanut jo useita vuosia sitten. Hän sai aikoinaan 3-vuotis lahjaksi unicorn-naamion, ja olemmekin naureskelleet tuon lahjanantajan äidin kanssa, kuinka käytetty lahja tuo naamio onkaan ollut.

Olenkin aiemmin muistellut omia Halloween-asujani. En ole Halloweenia kovinkaan paljon elämässäni juhlinut, mutta ne kerrat, kun olen, olen pukeutunut ninjaksi, Tecate-fairyksi ja Hohto-elokuvan kaksoseksi. Olisikin ihana, jos itsellä olisi jokin vakioasu, jota voisi pienillä muutoksilla muutella. Omat aikaisemmat asuni tuskin toimivat enää lastenjuhlissa.

Kun asuin Kanarialla pukeuduimme vuonna 2006 koko tyttöjengi ninjoiksi eli käytännössä kuljimme musta sukka-asu päällä. Muistan tehneeni niin paljon epäoleellisia ”ninjan taisteluliikkeitä”, että minulla oli aivan lihakset kipeinä sen juhlaillan jälkeen. Tecate-fairyna eli ”bissekeijuna” olin vaihtoaikoina vuonna 2008 Meksikossa. Meksikossa asuessani ensimmäistä kertaa tajusin, kuinka suuri juhla Halloween onkaan muualla päin maailmaa ja miten vähän sitä vielä silloin juhlittiin Suomessa. Tecate-keijun asu oli niinkin simppeli, että ostimme pari lavaa olutta, leikkasimme pahvin auki, nostin kädet ylös ja ystävi teippasi siitä minulle mekon. Hohto-kaksosena kuljin Helsingin yössä noin vuonna 2015. Aika karmiva, eikö? Mikä on suosikkisi?

20/10/2024 Äitiys, Perhearki, Vanhemmuus

Syysloma ja uusi Ruoholahden tietokoneleikkipuisto

Koska olen yrittäjä ja tyttömme on vielä päiväkodissa, syysloma tuntuu tulevan aina yhtä yllättäen. Onko muilla ikinä sama tilanne? Tuntuu, että sama ilmiö toistuu hiihtoloman kohdalla. Silloin ei ole siis ”valmiiksi” kenelläkään lomaa ja aina mietinkin, täytyisi silloin järjestää jotain spesiaalia tai jokin pieni lomareissu. Vielä tähän asti olen kuitenkin päätynyt ajattelemaan ne ns. normi arkena, sillä luulen, että ala-aste tuo sitten omat sumplimisensa kuvioihin.

Oma yrittäjän työrytmini kuitenkin mahdollisti loppuviikon tytöllemme lyhyemmät päiväkotipäivät ja ehdimme tehdä niitä ns. lomajuttuja. Kävimme Flamingossa uimassa sekä Pirkkolan ja Paloheinän jäähalleissa yhdessä luistelemassa yleisöjäillä. Kaikille avoimia ja ilmaisia yleisöjäitä on muuten hyvin tarjolla ympäri pääkaupunkiseutua ja eri aikoihin.

Lauantaille olin sopinut yhden freelancer lehtijutun Ruoholahden uuteen teemaleikkipuistoon. Samaan aikaan kun haastattelin ja kuvasin, tytöt pääsivät testaamaan myös puiston juttuja. Tyttömme varsinkin tykkäsi isosta kiipeilytornista tosi paljon. Tietokoneleikkipuiston inspiraatio on ollut tietokonemaailma ja tuttuja elementtejä sieltä löytyisikin. Teemaa mukailevat puiston leikkivälineet, puistokalusteet ja pintamateriaalit. Mukavaa, että perusleikkipuistoihin panostetaan, sillä ihan pienillä jutuilla voidaan saada isoja juttuja aikaan. Kannattaa testata, jos liikutte Ruoholahdessa päin.

Ulkoilun kruunasi Ruoholahden Hima & Sali -ravintolan pullat ja juomat. Aina ulkoilun päällehän kaikki maistuu aina paremmalle. Muistan tämän omastakin lapsuudesta.

Syksy saapui kotiin

Syksy on tullut myös kotiimme, ja minusta on ihanaa vaihtaa ulkoruukkujen kesäkukat syysistutuksiin ja valmistella puutarhaa talveen. Sykähdimme myös puolisoni kanssa tänään ja haravoimme kotimme alueen lehdistä. Minulla on haravoimiseen samanlainen ristiriitainen suhde kuin lumenluontiin. Yritän ajatella sen ulkoilun ja liikunnan kannalta, mutta tuo ajatustapa ei aina riitä loppuun saakka, sillä kotimme ympärillä oleva alue on aika suuri. Tuon lisänä on taloyhtiön aluetta.

Iso turvallinen nurmikkoaluehan on ihana asia, sillä lapsille riittää leikkitilaa, mutta alueen ylläpidon kannalta se toki tuo lisätyötä aina nurmikonleikkuusta haravointiin ja lumitöihin saakka. Toisaalta nuo ovat loppuen lopuksi pikku juttuja ja asiat hoituvat, jos vaan sykähtää.

Olen nyt muutaman vuoden ostanut osalle lehdistä kurpitsan näköisiä jätesäkkiä. Ne ovat minun mielestä hauska idea ulkona. Oletteko te laittaneet ulos koristeita perus lyhtyjen ja syyskukkien lisäksi?

11/10/2024 Mietteet, Perhearki, yrittäjyys

Kehon- ja mielenhuolto sekä menneisyyden haamut

Käyn torstaisin ja perjantaisin lounastunnilla aikuisten taitoluistelutunnilla. Töiden puolesta yrittäjänä pystyn sen järjestämään, sillä ne päivät ovat minun Kalla Active– ja freelancer -päiviä. Alkuviikon (ma-ke) taas teen asiakkaan projektia yleensä hanketoimistolla. Jumppailen kyllä muinakin päivinä iltasella kotona, mutta olen huomannut, että saan eniten itsestäni irti päiväsaikaan.

Olenkin aina miettinyt, että nämä luistelupäivät ovat tietynlaista terapiaa, ja miten kevyt olo sen jälkeen aina on. Luistelussa on pakko irtautua turhista ajatuksista, ja miten paljon siinä edistyminen palkitsee – nyt varsinkin, kun olen päässyt hyppyjen makuun. Luistelu antaa energiaa myös kaikkeen muuhun tekemiseen ja yleensä ne luovat ajatukset tulevat aina tuon jälkeen – ihan kuin päässä olisi tilaa aina silloin enemmän.

Tunnollinen työntekijä ei uskalla kyseenalaistaa

Loppuviikon päivinä syön yleensä lounaan tietokoneen äärellä töiden ohella, eikä ajallisesti keskellä päivää urheilu ole ikinä ollut haaste. Tuon ajanhan monet ovat usein lounaalla. Vaikka tiedän, miten tehokasta kehon- ja mielenhuoltoa tuo omalla kohdallani on, minun on välillä vaikea oikeuttaa tuota aikaa itselleni.

Mietinkin usein, mistä tuo tunne johtuu. Ehkä selkein vastaus tähän on se, että palkkatyöläisenä ollessani yrityksien arvokulttuurissa ei ollut liikunta. Ja koska asiaa ei viestitty hyväksyttävänä, tunnollinen työntekijä ei miettinyt, mikä omalla kohdalla olisi toimivinta, vaan meni organisaation mukaan. Muistan, kuinka nuorempana yritin sumplia, että olisin ehtinyt kello 16.45 alkavaan xycling-tunnille ja sain kuulla, etten ole oikeutettu saamaan kyseisiä vapauksia ja kommentin: ”Tajuatko, että et ole enää kilpaurheilija?” Luonnollisesti olisin tehnyt sen työajasta puuttuvan 30-45 minuuttia vielä tunnin jälkeen kotoa.

Kun sain virallisesti ensimmäisen alan työpaikan, tein ympäripyöreitä työtunteja. Koska yritys oli nopeasti kasvava start up -yritys, työntekijöiltä vaadittiin venymistä. Yliopistosta vastavalmistuneena en uskaltanut kyseenalaistaa käytäntöjä. Muistan, kuinka pakkasin joka päivä salilaukun mukaan töihin, ja pettyneenä tulin yhdeksän aikaan illalla kotiin sama avaamaton salilaukku olalla. Ensimmäisen vuoden jälkeen minulla oli satoja tunteja ylitöitä ja kun kysyin asiasta, sain vastauksen: ”Aina löytyy tekijä tilalle.” Kun vihdoin sain alkaa pitämään ylityötunteja pois, huomasin, miten loppuun kulutettu olin.

Kaikesta päätellen nuoruuden työkulttuurit puskevat jollain tapaa vielä läpi. Vaikka näistä tapahtumista on jo todella monia vuosia, ehkä ne kaikessaan muistuttelevat vielä senkin takia, että muistan, kuinka tärkeää omalla kohdallani on tuo liikunnan terapia, ja miten sen vaikuttaa myös kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Tokihan kaikilla ei tuo olo tule samasta asiasta. Arjen terapiaa voi olla mikä vaan esimerkiksi musiikki, maalaus, sienimetsä tai mikä tahansa, mikä saa ajatukset muualle. Pääasia, että tekee sen, minkä itselleen kokee parhaaksi.

05/10/2024 Kalla Active, yrittäjyys

Syksyhässäkkä – mites teillä?

Siitä yleensä huomaa, että on ollut hässäkkä kuukausi, jos ei oikein muista, mitä viime viikolla on tapahtunut. Olen ilmeisen hyvä myös kultakalana unohtamaan epätärkeät asiat, ja työjututkin pystyn sulkea pois mielestä, kun niitä ei tarvita. (En tulisi toimeen ilman töihin tekemiäni to do -listojani, joiden avulla pysyn kärryillä työtehtävistä, mutta yrittäjälle hyvä ominaisuus on, etten mieti listojen juttuja päivät pitkät)

Meillä on tapana aina syksyisin ystäväni ja siskoni kanssa ”avata avantouinti-kausi” ja sen teimme nytkin. Talviuinti-näkökulmasta vesi on vielä tosi lämmintä, mutta parempi totutella pikku hiljaa taas. (Ehkä vuosien avantouinti on vaikuttanut johonkin, sillä omastakin mielestä vesi oli aika lämmintä vielä. Hassua.)

Syksy on mennyt arkisten rutiinien parissa työn ja harrastusten ympärillä. Ja miten moneen kertaan olen todennut jo syksyn aikana, miten paljon leasing-autonkäyttö onkaan helpottanut arkeamme! Tuntuu, että yksi iso osa aivoista, jota aikaisemmin käytin kaikkeen ”metatyöhön”, on vapautunut kaiken muun asian käyttöön. Kun kaikkea tällaista pikku sälää ei tarvitse miettiä erikseen, tuntuu yllättävän paljon kevyemmältä. Samaisen asian vuoksi jopa välillä luulen unohtaneeni jotain tärkeää.

Samaan aikaan olen jollain tapaa myös ylpeä itsestäni, sillä minua aluksi jännitti tosi paljon lähteä ajamaan autoa Helsingissä jo pelkästään siksi, etten ollut hetkeen ajanut kovinkaan paljon. Ylpeyttä siis lähinnä tuo se, että arjen asiat hoituu autolla ja löydän perille (Onneksi navi). Sanoinkin juuri ystävälleni ja siskolleni, että kun ajelen projektitoimistolle (hanke, jonka viestintää teen ma-ke) kuuntelen usein aamuisin autossa James Bluntia – hänen laulut ovat tarpeeksi rauhallisia Mannerheimintien ruuhkiin. Samaan hengenvetoon naurettiin, kuinka hasardi olisi laittaa aamutuimaan 90-luvun Leila K.

Kalla Activelle on tulossa nyt syksyn aikana uutta. Luvassa on lapsille ainakin kolme uutta tuotetta laventelisävyssä (legginssit, paita ja toppi) isommissa koossa 116/122-152/158 välillä, naisille uusi sävy (laventeli) topista ja yksi uusi jälleenmyyjä, mutta näistä lisää myöhemmin.

Lisäarvoa viikkoihin

Asia, josta olen aidosti onnellinen on tyttöni harrastus ja sen tuomat ystävät. Se yhteisö, jonka luistelu tarjoaa jo tällä hetkellä hänelle on uskomaton, ja miten läheisiä osista vanhemmista on minullekin tullut. Ja tottakai näin vanhempana on ihanaa nähdä, kuinka hän odottaa treenejä ja kuinka pidetty kaveri hän on. Muutenkin luistelu vaikuttaa ainakin nyt tarpeeksi vauhdikkaalta lajilta hänelle. Siinä riittää vauhtia ja kuinka palkitsevaa on oppia tekemään tuosta vauhdista kaikkia temppuja. Totesin juuri siskolleni, että rakastan sitä, että tyttöni ei ole minkään “minun vanhan kilpaurheilulajin parissa”. Minusta on ihanaa, että luistelussa saan olla hänelle vain tukea-antava ja kannustava vanhempi (enkä tiedä lajista liikaa).

Pidän luistelun tasapainosta. Se määrä, minkä onnistuminen antaa on aivan mieletön, mutta samaan aikaan uusien ”temppujen” harjoittelu pitää jalat maassa. Itsekin totesin tämän omassa aikuisluistelussani viime perjantaina. Onnistuin flippi-hypyissä, mutta seuraavan liikkeen harjoittelu pisti aloittamaan homman uudelleen alusta. Isäni sanoi aina samaa myös lentopallosta meille. Hänen mielestään meillä oli hyvä harrastus senkin vuoksi, että siinä oli pakko olla ”jalat maassa”. Vaikka yhden pallon löi ylivoimaisesti suoraan lattiaan, ei voinut alkaa leijumaan, sillä seuraavan saattoikin jo mokata. Jos jäi kiinni vanhoihin onnistumisiin, ei pystynyt keskittymään seuraaviin palloihin. Samoin myös epäonnistumisista piti päästä nopeasti yli ja keskittyä seuraavaan palloon. Hyvää oppia tulevaisuudenkin juttuihin.

26/09/2024 Elokuvat, Mietteet

Mikä lasten leffoissa eniten kolahtaa?

Olimme katsomassa Niko ja myrskyporojen arvoitus -lasten elokuvan ennakkonäytöksen 5-vuotiaan tyttöni ja siskoni kanssa, ja jäin miettimään, mikä lasten elokuvissa kolahtaa. Oli sitten kyse kirjojen tai elokuvien tarinoista, olen aina rakastanut hyviä tarinoita. Ehkä tuosta juontaa juurensa myös minun rakkaus kirjoittamiseen. Olenkin aiemmin kertonut, kuinka minulla oli lukiossa maailman paras historian opettaja. Hän aloitti ensimmäisen tuntimme kirjoittamalla liitutaululle His story = hänen tarina. Kun oma mielenmaisemani alkoi ajatella historiaa liutana tarinoita, alkoi aihekin enemmän kiinnostaa.

Kirjojen tarinat ja lapsen kanssa lukeminen

Kun tyttöni oli 1v 8kk, kirjoittelin hänen sen hetkisistä suosikki kirjoistaan. Jo silloin totesin, että on olemassa taitavasti tehtyjä kirjoja ja todella huonoja. Hyvät monta vuotta luettavat kirjat kulkivat kasvun rinnalla, sillä ensin kirjan jutut lisäsivät taaperon ymmärrystä, ja sen jälkeen kirja oli sanojen oppimisen apuna. Vaikka osa kirjoista oli tarkoitettu selkeästi isommille, ne toimi myös pienemmillä lapsilla – toki eri tavalla. Hyvissä kirjoissa oli ihailtavan paljon värikkäitä kuvia ja yksityiskohtia, joista riitti taaperon kanssa tarinoitavaa. Tutut käytännönläheiset ja arkiset tapahtumat olivat myös kivoja. Niiden avulla oli helppo käydä päivää läpi.

Kun pääsimme tyttömme kanssa pidemmälle tarinoiden maailmaan, huomasin arvostavani entisestään hyvää ehjää tarinaa, selkeää juonta, jossa on loppu, mahdollinen opetus ja oikeudenmukaisuutta. Näin aikuisen näkökulmasta iso plussa oli aina myös se, jos kirjassa oli hauskoja sanontoja ja rikasta kielenkäyttöä.

Millainen on hyvä lasten elokuva?

Vuosien saatossa on tullut huomattua, kuinka lasten elokuvatkin jakautuvat äärilaitoihin, ja huomaan kiinnittäväni huomiota samoihin tarinoiden elementteihin, kuin kirjojenkin kohdalla. Parhaimmillaan elokuvan avulla lapsi voi käsitellä omia ajatuksiaan ja asioita, jotka tuntuvat vaikeilta arjessa. Hyvä elokuva tarjoaa positiivisia ratkaisumalleja ja antaa sytykkeitä mielikuvitukselle. Miten monet tarinat ovat jääneetkään elämään tyttömme leikkeihin. Toki hyvä elokuva koostuu selkeästä draaman kaaresta ja loppukliimaksista, mutta paljon muustakin, ja varsinkin lasten elokuvaan kaipaan niitä kohtia, joihin voimme palata myöhemmin keskusteluissa lapsen kanssa.

Niko ja myrskyporojen arvoitus -elokuvan jälkeen olemme paljon keskustelleet tyttöni kanssa elokuvan tapahtumista. Hänen mielestä oli kiva, kuinka elokuvassa oli paljon sankareita. Esimerkiksi ystävä pelasti ystävän, vanhempi pelasti lapsensa ja söpöt pikku sopulit pelastivat joulun. Hänen mieleen jäi vanhemman kommentti lapsiporolle: “Olen sinusta valtavan ylpeä.” Ja ystävän neuvo Niko-porolle: “Kaikkihan me teemme virheitä, mutta niiden avulla kasvamme. On tärkeää oppia niistä.”

Mielestäni Niko-elokuva oli kokonaisuudessaan hyvä. Hahmot yrittivät rohkeasti, voittivat itsensä ja onnistuivat odotuksista huolimatta. Varsinkin lasten elokuvissa kaipaankin hahmoja, joiden varaan lapset voivat rakentaa myönteistä minäkuvaa ja vaikka mokaa, voi korjata asiat ja oppia asioista. Esiin tulivat myös katkeruuden voittaminen ja anteeksianto.

10/09/2024 Hyvinvointi, Yhteistyö

Merinosukat jäähallikylmyyden pelastus

Yhteistyö Sukkamestarit / mainoslinkit merkitty *-merkillä

Olen merinofani. Rakastan merinovillan ominaisuuksia ja sitä, miten se mukautuu eri olosuhteisiin. Se on talvella kylmällä ilmalla lämmin ja kesäisin viileä ihoa vasten. Merinovillan kuidut ovat ohuempia ja sileämpiä kuin tavalliset villakuidut. Jos hikoilee, merinovilla siirtää kosteutta pois iholta. On ollut hassua huomata, että se lämmittää jopa kosteanakin, eikä sen kanssa tule ns. ”kylmähiki-ilmiötä”.

Jo nuorempana kilpaurheillessani käytin merinovillaisia välikerrastoja ja sukkia. Aikuisena merino on tullut jäädäkseen niin urheilu- kuin arkipukeutumiseenkin. Välillä tuntuu, että jos on tottunut käyttämään merinovillaa, on vaikeaa käyttää enää muita materiaaleja. Muutaman kerran olen saanut muistutuksen itselleni tästä esimerkiksi leikkipuistossa. Kylmetyttyään on helppo huomata väärä vaatetus itsellä päällä. Yleensä olen aivan jäässä, jos olen valinnut ulkoiluun vaatteita, joiden materiaali ei siirrä kosteutta pois iholta.

Käyn aina syksyn alussa ostosreissulla, ja täytän minun ja tyttöni merinosukkavarastot. Koska liikumme ulkona paljon, sukat ovat syksystä saakka ihan arkisessa käytössä. Tyttöni käyttää niitä harrastusten lisäksi myös päiväkodissa. Itse taas en voisi kuvitella lenkkeilyyn ja muihin harrastuksiin muun materiaalin sukkia. Pakko myöntää, että vaikka en menisi urheilemaan, laitan merinosukat usein silti jalkaan. Esimerkiksi jäähalliäitinä jalat palelevat helposti katsomossa, sillä betonilattia hohkaa kylmää. Harkkahallien katsomot ovat yllättävän kylmiä.

Monipuoliseen liikkumiseen

Vaikka elokuu ja syyskuun alku olivat ennätyksellisen helteisiä, meillä merinosukat ovat olleet jo tovin käytössä jäähallin puolella. Tyttöni harrastaa aktiivisesti taitoluistelua kolme kertaa viikossa, ja itsekin käyn aikuisten jäillä muutaman kerran viikossa omien jumppailuiden lisäksi. Hyödynnän pitkälle syksyyn treeniin ulkosalia ennen kuin pääsee hiihtämään kodin vieressä oleville laduille.

Otinkin innoissani *Sukkamestareiden merinosukat meille molemmille heti treeneihin käyttöön. Parasta oli, että sain Sukkamestareilta tilatessani sukkasuosituksia. Etenkin luistelussa ja hiihdossa on tärkeää, että sukka istuu hyvin ja on tarpeeksi napakka jalkaan eli tyttöni sanoin: ”Ei ole plörö”.

Sukkamestarit Oy on suomalainen yritys, joka on valmistanut sukkia vuodesta 1996 asti. Heidän pääarvoja ovat vastuullisuus ja ekologisuus, jotka itsellenikin ovat tärkeitä. Merinovilla, jota he käyttävät on mulesing vapaata ja NATIVA-sertifioitua avoimen tuotantoketjun villaa. Sen alkuperä tiedetään tilantarkkuudella. Heidän tehtaansa sijaitsee Ylöjärvellä.

Merinosukat testissä

Päädyin tilaamaan itselleni *Kontu– ja *Sport -merinosukat ja tytölleni *Kontu– ja *Kaan

Valitsin sekä itselleni että tytölleni Kontu-mallista vaaleanpunaisen sävyn. Sävy on mielestäni kiva, sillä se tuo itselleni mieleen vanhan rosan sävyn. Sukassa on froteepohja, ja se tuntuu istuvan jalkaan hyvin. Varren joustoneulos pitää sukan taas ylhäällä valuttamatta sitä. Nämä ovat pieniä juttuja, mutta niin tärkeitä varsinkin liikkuessa ja urheillessa. Kontu-sukassa on 64% merinovillaa, 34% polyamidia ja 2% elastaania.

Sport-mallissa on ihania retrosävyjä, ja itse ihastuin eniten valkoinen-beigenruskea-puuteri -sävyyn. Siinä on 52% merinovillaa, 47% polyamidia ja 1% elastaania. Tyttöni on käyttänyt nyt Kontu-sukan lisäksi saumatonta Kaane-sukkaa luistelussaan. Se on hieman ohuempaa neulosta, mutta sekin on napakka malli, joka ei valu. Sukassa on 64% merinoa, 35% polyamidia ja 1% elastaania.

Moni miettii materiaalin hoitoa hankkiessaan merinotuotteita. Koska merino on antibakteerinen, monestihan niihin riittää pelkkä tuuletus. Antibakteerisuudella tarkoitetaan, että merinokuitu reagoi hapen kanssa haihduttaen hajumolekyylit. Moni merinotuote kuitenkin kestää 30-40 asteen pesua. Jos itselläni merinotuote likaantuu, usein hieron varsinaisen likakohdan sappisaippualla, ja sen jälkeen pesen vaatteen 30 asteen lyhytohjelmalla. Tuo on yleensä riittänyt varsin hyvin likaisempiin kohtiin.

05/09/2024 Äitiys, Kalla Active, yrittäjyys

Yrittäjyyden ilot ja alamäet: onnistuuko tasapainoilu?

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakaan yrittäjyys on polku, joka tarjoaa sekä vapautta että haasteita. Valtakunnallista yrittäjän päivää vietetään 5.9.2024, ja päivä saakin minut aina miettimään, millaiset ovat omalla kohdallani yrittäjyyden hyvät ja huonot puolet, äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen sekä sen tietynlaisen yrittäjyyteen kuuluvan epävarmuuden sietäminen arjessa. Ehkä vuosi vuodelta ajatus yrittäjyydestä ja siitä miten hyvin se itselle sopiikaan kirkastuu ja vahvistuu.

Yrittäjyyden vapaus ja vastuu

Yrittäjyys tarjoaa vapauden luoda omaa työpolkua ja mahdollisuuden toteuttaa omia ideoita ilman perinteisten työpaikkojen rajoitteita. Yksinkertaisuudessaan yrittäjyys antaa vapauden päättää omasta työajasta, työtehtävistä ja liiketoiminnan suunnasta. Juttelin äskettäin erään ihmisen kanssa, joka oli aikaisemmin ollut yrittäjä ja hän myönsi, ettei halusi takaisin palkkatöihin, jotta hänelle luotaisiin arkirytmi. ”En vaan saanut mitään aikaiseksi”, hän myönsi ja totesi, ettei liiallinen vapaus ollut häntä varten. Hän koki menettäneensä elämänhallinnan. Ehkä yrittäjyys siis tarvitseekin aimo annoksen sitoutuneisuutta ja päättäväisyyttä viedä asioita eteenpäin. Onnistuminen vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä, rohkeutta ottaa riskejä ja kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.

Kuulostaa varmaa hassulta, mutta luulen harjoitellenneeni tätä mindsetiä jo nuoruudessa, kun kilpaurheilin. Jos halusi pärjätä, se vaati suunnitelman noudattamista ja “työntekoa” kohti tavoitetta. Ehkä suurin oivallus jo tuolloin oli, että kaiken pitää lähteä sinusta itsestä. Niiden aikojen perua on myös jännityksenhallinta esiintymistilanteissa, josta kirjoittelin joskus blogiin.

Äitiys ja yrittäjyys

Moni äiti-yrittäjä on kertonut, että tasapainon työn ja perheen välillä saattaa olla haastavaa. Toki tasapaino työn ja perheen välillä saattaa olla kateissa ns. palkkatöissäkin. Ainakin itselleni yrittäjyys on mahdollistanut joustavamman työnteon ja enemmän aikaa tyttöni kanssa. Olenkin aiemmin kertonut, kuinka onnellinen olet siitä, kuinka olen esimerkiksi voinut ottaa tyttäreni pienestä pitäen mukaan Kalla Activen Lapin kuvausreissuille ja pienempiin työjuttuihin. Viime keväänä Lapsimessuille olin hankkinut hänelle seuraa koko päiväksi Messukeskukseen. Samaan aikaan, kun itse myin Kalla Activen osastolla, hän juoksi ympäriinsä mummin tai siskoni kanssa. Toki samalla tein hänelle selväksi, että messupäivät ovat itsellenikin spessu työpäiviä.

Koska olen yrittäjä, mielestäni työni näkyy myös kotona tyttärelleni enemmän. Haluan antaa työnteosta terveen kuvan. Pidän aidosti työstäni niin kirjoittamisesta eri projekteihin kuin Kalla Activen merinovaatteisiin liittyvistä asioista, enkä ikinä halua käyttää siitä sanaa ”pakko”. Mielestäni tietyillä sanavalinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, millainen asenne lapsella työntekoa kohtaan kasvaa. Jos vanhempien mielestä kaikki töihin liittyvä on ikävää, ei lapsikaan varmasti suhtaudu työntekoon positiivisesti.

Epävarmuuden hallinta ja hetkessä eläminen

Yrittäjän täytyy oppia sietämään epävarmuutta. Itselläni pää pysyy ”jamassa” säännöllisellä liikunnalla ja vain olemisella. Ainakin itselläni se pysähtyminen ja hidastaminen voivat olla välillä vaikeinta.

Usein yrittäjät kuvaavat, ettei heillä ole toista samanlaista päivää. Omalla kohdallani tämä ei niinkään pidä paikkansa. Itse oikeastaan nautin, jos päivä menee suht samalla kaavalla. Tällä hetkellä teen erästä sairaalahanketta ma, ti ja ke. Torstai ja perjantai menevät Kalla Activen, muutamien freelancer toimittajajuttujen ja Ninniohia-blogin kombossa. Juuri tänään mietin, kuinka pidän tästä rytmistä tällä hetkellä – samaan aikaan täytyy olla realistinen sen suhteen, että jokin viestinnän jutuistani saattaa loppua. Tuo on varmaan juuri sitä epävarmuuden hallintaa, johon olen aikalailla jo tottunut.

30/08/2024 Hyvinvointi, Yhteistyö

Hiusten hyvinvointi ja taistelu ”baby-hiuksia” vastaan

*yhteistyö Hairlust, mainoslinkit merkitty *-merkillä / tuotteista saatu alennus

Olen aina ajatellut, että omaan hyvinvointiin pystyy vaikuttamaan niin sisäisesti kuin ulkoisesti, ja kokonaisvaltaisesti hyvä olo koostuu monesta asiasta, kuten riittävästä levosta, sopivasta määrästä liikuntaa ja siitä, miten itseään ravitsee. Itselläni yksi ulkoinen keino on laadukkaat hiustenhoitotuotteet, ja täytyy myöntää, että viime vuosina olen alkanut niitä enemmän ja enemmän fiilistelemään. Jos olen löytänyt omalle hiustyypilleni sopivan tuotteen, olen yleensä jatkanut sen käyttöä todella merkkiuskollisesti.

Minulla on koko aikuisikäni ollut pitkät hiukset, enkä ole niitä lapsuuden lyhyiden hiusten jälkeen halunnut enää leikata lyhyiksi. Lopetin hiusteni värjäämisen vuonna 2013 oikeastaan siitä syystä, että tykästyin omaan tummanruskeaan väriini. Hiukseni ovat olleet aina suht terveet – lukuun ottamatta autoimmuunisairauttani, joka vaikuttaa hiuksiini. Minulla on alopecia areata autoimmuniteettisairaus, joka on onneksi elämäni aikana näkyvästi puhjennut vain kahdesti. Minun tautiversiossani hiukset lähtevät päästä vain yhdestä kohtaa. Suurimmillaan kohta oli edellisessä puhkeamisessa noin 8cm x 8cm. Nyt tuokin kohta peittynyt ja hiukseni ovat taas nelisen vuotta kasvaneet normaalisti.

Vaikka taudille ei varsinaista syytä olemassa, on tämäkin kääntänyt ajatusmaailmaani siihen, että kokonaisvaltainen terveys on monen eri tekijän summa, ja useammalla pienellä asialla voi olla merkitystä. Varsinaisen ulkoisen hiustenhoidon lisäksi haluan pitää myös huolta päänahasta.

Ne monelle äidille tutut “baby-haituvat“

Monelle muullekin äidille ovat varmaan haituvaiset baby-hiukset tuttuja. Kun sain 5 vuotta sitten tyttöni, hormonivaihteluiden vuoksi hiukseni lähtivät lähes kokonaan edestä molemmilta sivuilta. Vaikka haituvat eivät vuosiin oikein tuntuneet pääsevän muiden hiusten kasvuvauhtiin, ajattelin aina, että: ”Pikku juttuja”, enkä sen kummemmin sivuhaituville uhrannut ajatuksia.

Alkukesästä törmäsin ensimmäisen kerran hiukan vahingossa *Hairlust-brändiin. Tilasin heidän verkkokaupastaan Grow Perfect -sarjan hiustenhoitotuotteita, sillä halusin kokeilla niiden vaikutusta omiin minihiuksiini. Pidin myös siitä ajatuksesta, että tuotteet hoitavat sekä hiuksia että päänahkaa. Hairlust on pohjoismainen brändi, jolla on monipuolinen valikoima vegaanisia ja ekologisia hiustuotteita.

Olin tilaamiini tuotteisiin tyytyväinen ja tartuinkin nyt mielelläni *Hairlust-yhteistyöhön, sillä Grow Perfect™ Bundle -tuotepaketin tuotteet olivat minulle jo ennestään tuttuja ja olin ollut niihin tyytyväinen. Yhteistyön kautta sain tilaisuuden kertoa, millaisia kokemuksia minulla on niistä jo useammalta kuukaudelta.

Tuotteet arkisessa käytössä

*Grow Perfect™ Bundle -tuotepakettiin kuuluu shampoo, hoitoaine, Thickening Spray ja Hair Growth Serum. Hairlustilla on sekä kattavia tuotepaketteja että mahdollisuus tilata yksittäisiä tuotteita. Tilaaja voi halutessaan myös liittyä kuukausitilaajaksi. Itselleni jo silloin kesän alussa tuo valmis tuotepaketti oli paras vaihtoehto. Tuotepaketin tuotteet auttavat erityisesti taistelemaan hiustenlähtöä vastaan edistämällä uusien hiusten kasvua, ehkäisevät hiusten katkeilua sekä pitävät hiukset ja hiuspohjan terveinä. Itse pidän siitä, että tuotteissa on käytetty vain luonnollisia ainesosia ilman parabeeneja, sulfaatteja, ftalaatteja tai silikonia.

Tilasin nyt uutena kokeiluun * Volume Wizard™ Pre-Styling Sprayn, sillä halusin kokeilla, saisiko suihkeella lisätuuheutta hiuksiin. Koska itselläni on piikkisuorat hiukset, toiveena on ollut löytää hoitava suihke, jolla saisi arjessa hiukan ilmavuutta hiuksiin. Muutaman kerran sitä nyt testanneella täytyy sanoa, että sillä sai kivaa lisänostetta. Suihketta voi käyttää jo kuiviin tai kosteisiin hiuksiin ennen muotoilua. Lisätehoa voi hakea hiustenkuivaajan tai matalan lämmön kihartimella. Huomasin, että lämpö aktivoi tuuheuttavan vaikutuksen. Suihke koostuu 99,58% luonnollisista ainesosista, eikä se sisällä sulfaatteja, silikoneja, parabeenejä tai mineraaliöljyä.

Grow Perfect™ Bundle -tuotesarjan shampoo ja hoitoaine tuntuvat toimivan omassa hiuspohjassani ja hiuksissani hyvin. Olen kuullut, että shampoo tulisi valita ensisijaisesti hiuspohjan kunnon, ei hiusten perusteella. Olen muutaman kerran valinnut omalle hiuspohjalle sopimattoman shampoon, ja hiuspohja on kuivahtanut liikaa sekä alkanut kutisemaan. Grow Perfect™ hoitoaine jättää hiuksiin sileän tunteen. Hoitoaineen kaakaovoi, acaiuute ja glyseriini kosteuttavat hiuspohjaa.

Ostin alun perin kesän alussa *Grow Perfect™ Thickening Spray:n, sillä halusin testata sen vaikutusta hiusjuuriin. Suihkutan suihketta yleensä aina suihkun jälkeen pyyhekuiviin hiuksiin. Se tuo kivasti tuuheutta, mutta myös rauhoittaa hiuspohjaa. Käytän sitä välillä myös ns. muotoilusuihkeena, jolloin viimeistelen sillä ponnarin hiuksia esimerkiksi päältä. *Grow Perfect™ Hair Growth Serumia taas hieron iltaisin suihkun jälkeen päänahkaan jakauksen kohtaan sekä baby-haituviin molemmille puolille päätä.

22/08/2024 Hyvinvointi, Ulkoilu

Yrittäjän kansantauti ja Paloheinän ihana Korpipolku

Paloheinässä on ihania metsälenkkejä mm. Korpipolku ja Siimespolku, joilla kävin tänään lounasajalla kävelemässä. Korpipolku 1,2 kilometrin reitti kulkee metsäpoluilla ja pitkospuilla, ja sen voi helposti yhdistää alueen muihin polkuihin. Haltialan metsät ja Pitkäkosken alue ovat muutenkin tosi kauniita alueita ja siellä on ihana kävellä. Moni sanookin menevänsä sinne terapiakävelylle. Terapiakävely on varmaan omalla kohdallakin aivan oikea ilmaisu.

Yrittäjän näkökulmasta työrintamalla tietynlainen hektisyys on plussaa, ja se kertoo yksinkertaisesti sen, että on töitä, joita voi laskuttaa. Yrittäjä ei myöskään lomaile ihan samalla tavalla, sillä konetta ei voi sulkea kuukaudeksi ja ainakin ajatustasolla täytyy olla perillä koko ajan kaikesta. Jos olen pystynyt luomaan arkeeni toimivan rytmin töiden ja arjen suhteen, olen huomannut, etten oikeastaan kuormitu tuosta työnteon tavasta, jota yrittäjyys tarjoaa – toki välillä poikkeustilat sotkevat arkea.

”Hoidan tämän pois alta”

Näin jälkikäteen ajateltuna viime kevään loppu oli aika raskas erinäisten työrintamalla olevien poikkeustilanteiden vuoksi, ja olin henkisesti aika loppu, kun hyppäsimme heinäkuun ”kesälomaan” tyttöni kanssa. Vaikka sain ajatuksia pois työasioista ja lomamoodin päälle, elokuussa arjen alettua huomasin jälleen varautuvani kevään tavoin johonkin. Ainakin omalla kohdallani huonointa yrittäjyydessä on se, että jää helposti ns. ”päälle” / valmiustilaan. Positiivista on toki se, että huomaan tuon olotilan nykyisin niin helposti.

Tästä yleensä kertoo se, että ennakoin liikaa. Huomasin tämän varsinkin viime keväänä. Hoidin esimerkiksi silloin jo seuraavan syksyn kuravaatetilauksia tytöllemme päiväkotiin, sillä automaattisesti ajattelin, että: ”Jos nyt vapautuu pienikin aika, hoidan tämän jo nyt. Silloinhan välttämättä ei ole aikaa.” Tokihan on hyvä, että asioita, joita pitäisi joka tapauksessa hoitaa, hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Huonoa taas on se, tuo käytösmalli jää helposti päälle. Jos tulee pienikin rako arjessa, sen sijaan, että heittäisi jalat vaan pöydälle ja lataisi omaa akkuaan, alkaakin miettiä, onko jotain, mitä voisi hoitaa pois alta.

Toinen asia, josta yleensä huomaan, että arkea häiritsee jokin poikkeustila, on se, että siivoan enemmän. Kyllä, uskokaa tai älkää, mun mieleni toimii niin, että jos ympärillä asiat ovat järjestyksessä, se järjestää myös mielessänikin asioita. Ja luulen, että tuo auttaa myös siksi, että se on asia, johon pystyy itse vaikuttamaan – töiden poikkeustilanteisiin ei välttämättä pysty. Kaiken kaikkiaan poikkeustilanteissa on vaikea pysähtyä. Ehkä Korpipolun kaltaiset metsälenkit pakottavat ajatukset muualle.

Enemmän aikaa metsäkävelyille

Olen yleensä ollut hyvä jakamaan ajankäyttöni eri projekteille. Tällä hetkellä ajan jakaminen on aika selkeä, sillä teen eräälle projektille viestinnän asiantuntijana sovitusti alkuviikon eli ma, ti ja ke. Loppuviikon olen pyhittänyt muille viestinnän jutuille ja Kalla Activelle. Tänään kun kävelin metsässä, tein jälleen itselleni lupauksen, että järjestän enemmän aikaa metsäkävelyille, treenille ja omalle aikuisluistelulle. Ne ovat kuitenkin niitä minun ”omia asioita”, joista tykkään ja ennen kaikkea niitä asioita, joista tulee henkisesti ja fyysisesti hyvä olo.

Asia, josta olen edelleen niin onnellinen on pari viikkoa sitten hankkimani leasing auto. Tiedän, että monelle tuo on aivan pässinlihaa, mutta itselläni ei ole oikeastaan ikinä ollut arjessa vakituisessa käytössä autoa. Miten elämä onkaan helpottunut käytännön asioiden suhteen! Tuntuu, että auto vapautti ison määrän aivokapasiteettia arjen aikataulurytmittämisestä ja ihan vaan puhdasta aikaa. Kalla Activen syksykin on lähtenyt ajantasaisesti käyntiin eli kampanjat on suunniteltu, PR-paketit toimitettu ja KUURA-malliston laajennuksenkin suunnittelu edistyy. Kiva syksy siis tiedossa!

16/08/2024 Blogit, Kalla Active, yrittäjyys

Lasten KUURA-malliston tuotekehitys ja arjen pyörre

Koomista on, että usein perjantaisin totean: ”Menipä viikko nopeasti”. Samaan hengenvetoon mietin, että tulipahan taas juostua ja näpytettyä töitä. (Yrittäjän näkökulmasta positiivinen asia). Kelpo (arjen) keitto jo sellaisenaan harrastuksilla maustettuna.

Olen keväästä asti tehnyt eräälle sairaalahankkeelle alkuviikon (ma, ti ja ke) viestinnän asiantuntijana töitä. Torstai ja perjantai ovat taas olleet Kalla Active -päiviä. Asia, jota olen nyt viimeisen kuukauden edistänyt, on lasten KUURA-malliston kehittäminen. Kalla Activen lasten merinomallistossa suurin koko on tällä hetkellä ollut 104/110. Moni onkin kysynyt, miksi koot loppuvat noin pieneen, ja klassinen vastaus taitaa olla tähän: ”Jostain oli pakko aloittaa”.

Kalla Active on minun luomani brändi, ja sen mallistot on suunniteltu varta vasten brändille. Lähdin kehittämään merinomallistoja ja luomaan brändiä aivan nollasta omien tarpeiden pohjalta. Kun tyttöni syntyi, kaipasin pirteämmissä väreissä ja kivemmilla leikkauksilla olevia merinovaatteita niin itselleni kuin lapsellenikin. Kalla Active Oy perustettiin maaliskuussa 2021 ja sain verkkokaupan auki marraskuussa 2021. Ensimmäiset tuotteet olivat USVA-setit, USVA neule ja UTU-välihaalari. Palkitsevinta koko Kalla-matkan aikana on ollut huomata, että monella muullakin oli samoja tarpeita.

Minulla ei ollut alkujaan yhtään vaatealan kokemusta, vaan tein aikaisemmin työkseni yrittäjänä vain markkinointiviestinnän töitä. (Viestintää ja markkinointia teen freelancerina toki vieläkin muutamalla yritykselle ja kirjoitan pariin lehteen). Matkan varrella on kuitenkin oppinut paljon ja luonnollisesti olen aina palkannut apua suunnitteluprosessin konkreettisiin asioihin. Olen aikaisemminkin saanut kysymyksiä liittyen tuotteiden suunnitteluun ja -kehitykseen, joten kirjailen tänne alle vielä, mitä prosessiin omalla kohdallani on kuulunut nyt kesän kuukausina.

Lasten KUURA-malliston kehittäminen

Kun aloitin tekemään Kallaa, tyttöni oli taapero. Ajattelin, että vaatemallistot kasvavat lapseni tahtiin. Nyt kuitenkin hän on 5-vuotias, ja havahduin, että vaateasialle täytyisi varmaan tehdä jotain. Alkujaan myös ajattelin, että KUURA-malliston kehittäminen sujuisi luomalla vain sarjoitussääntö tuleviin 116/122, 128/134, 140/146, 152/158 kokoihin. Hetken asiaa tutkittua isompiin kokoihin täytyi silti piirtää uudet luonnokset, eikä voinut mennä sieltä, mistä aita on matalin. Pienten mallit eivät sellaisenaan vaan toimineet ilman mallin muutosta.

Luonnosteluvaiheessa otetaan huomioon vaatteen malli, yksityiskohdat, väri ja kangaslaatu. Kankaista minulla oli tehtaalta useampia materiaalinäytteitä mustina jo valmiina ja värisävyistä tilasin jo kesän alussa lapdipit lilan eri sävyistä. Lähetän tehtaalle aina Pantone-koodit, joiden mukaan he värjäävät minulle 3-6 kangasnäytettä. Yleensä etsin hyviä sävyjä Pinterestistä ja kerään ”inspistä”. Sävyt värjäysvaiheessa saattavat eri kankaissa muuttua aika paljonkin. Tämä saattaakin eniten aina yllättää.

Elokuussa päätin lasten isompien kokojen housujen, paidan ja topin kankaat ja värit sekä odottelen parhaillaan tehtaalta näistä protoja eli mallikappaleita, joiden mukaan mitoitus vielä kerran tarkistetaan. Minulta puuttui kokonaan näiden tulevien kokojen brandlabelit eli niskalaput, joissa tyypillisesti on brändin logo ja vaatteen koko. Olen aikaisemmin tilannut isomman erän koko- ja riippulappuja Italiasta, mutta koska nyt tarve oli pienemmälle määrälle, suositusten kautta tein tilauksen toisen yrityksen kautta. Pesulapputiedoston taitan itse Canvalla ja lähetän tehtaalle.

Uusien tuotteiden lanseeraus menee kevääseen

Tuotekehitysprosessi ja uuden vaatteen myyntiintuonti on pienyrittäjän näkökulmasta aina riski, sillä ostan aina tilauserän ensin yritykselleni, ilman takuita, että ne menevät kaupaksi. Tällä hetkellä minimi tilausmäärä tehtaalta on ollut 100 kpl/ vaate. Nyt siis alkuun tilaan vaan kolmea eri vaatetta. Toivon mukaan myöhemmin pystymme kehittää muitakin isompien lasten vaatteita.

Tällä hetkellä vaatteen valmistusprosessissa (kankaan hankinnasta ompeluun) saattaa mennä jopa 6-7kk. Kun saan tehtaalta arvion valmistumisesta, aloitan yleensä kirjoittelemaan tuotesisältöjä ja luomaan sivuja Kallan verkkokauppaan. Tuohon kuuluu myös pakollisten (maksullisten) EAN-koodien hankkiminen ja SKU-koodien luonti. (Loimme SKU-koodien eli tuotekoodien päävalikot ja säännöt alaryhmiin ensimmäisten tuotteiden kohdalla, joten saman logiikan pitäisi jatkua) Jälleenmyyjillä, kuten Zalandolla, on oma prosessinsa, sillä Kalla Activen verkkokauppa on integroitu heidän järjestelmään. Heille tuotelisäykset tehdään heidän oman partner-järjestelmän kautta.

Olisi ihana alkaa myös jo suunnitella kuvaussessiota, jossa tuote- ja mainoskuvat otetaan. Minulla on super ihania muistoja meidän kuvausreissuista ja odotan tätäkin innolla. Isommilla kuvausreissuilla esimerkiksi Ylläksellä meillä on ollut mukana kuvaaja still-kuvia varten, videokuvaaja (drone-mahdollisuus) ja lisäksi olemme ottaneet behind the scenes -materiaalia. Teen itse tuotteiden mainosmateriaalit Canvalla esimerkiksi sosiaalisen median eri kanaviin (feed, FB, reels, storyt yms) sekä taitan esitteet. Leikkaan videomateriaalia, jota yleensä kuvaamme kuvausreissuilla ja hyödynnän sitä eri kanaviin. Millaiselta tuotekehitysprosessi teidän mielestä kuulostaa?

09/08/2024 Perhearki

Millä eväillä arki otettiin vastaan?

Minulta kysyttiin alkuviikosta: ”Kuinka teillä on arki jälleen alkanut?” Vastattuani lähes automaatiolla ”Hyvin”, jäin miettimään, mitä arki meille edes on. Koska olen yrittäjä, työni eivät koskaan kokonaan ”sulkeudu” kesän kuukausiksi. Toki yritän kesää tehdä mahdollisimman pitkälle etukäteen ja hoitaa isommat hommat valmiiksi loppukeväästä. Tavoite on aina se, että kesähengailujen ja -reissujen yhteydessä riittäisi pelkkä koordinointi ja narujen kiinni pitäminen. Puolisoni yleensä pitää hänen kesälomansa kesäkuussa ja on heinäkuun töissä. Heille heinäkuu on melkein kiireisin kuukausi.

Meille parhaiten arjen alkamista kuvastaa päiväkodin ja harrastusten alkaminen, sillä ne ehkä rytmittävät sitä eniten. Tavallaanhan työni kulkee aina niiden mukana, ja usein jäähalleilta saatankin vielä hoitaa viimeiset työjutut. Olenkin aiemmin todennut olevani arkinörtti ja nautin päivien rytmityksestä – samoin olen huomannut tyttärestämme. Hän on odottanut kuin kuuta nousevaa, että luistelut jälleen alkaisivat ja näkisi taas luistelukavereita.

”Bucket list” kesään

Törmäsin heinäkuun alussa somessa monen ihmisen kesän bucket listiin. Listoilta löytyy to do -hengessä asioita, kuten pelaa mölkkyä, kävele paljainjaloin, vietä rantapäivä, syö jäätelö, pelaa jalkapalloa jne. Suurin osa listojen asioista kuulostivat ihanilta kesätekemisiltä, mutta itse mietin, että onko noita tosiaan tarpeen listata? Näitähän kesähengaillessa tulee vähän niin kuin vahingossakin tehtyä ja onko se edes kivaa, jos tuollaiset ”normaalit kivatkin tekemiset” menee suorittamiseksi? (tai ainakin itse pidän näitä normaaleina kesäasioina)

Varmasti meidän perheen kesäajan ja sen ns. arjen suurin ero onkin se, että sitä ei aikatauluteta, ei tehdä to do -listoja ja jätetään extempore-tekemisille tilaa. Reissuja Pohjanmaalle ja Kreikkaan sinne oli toki buukattu, mutta niiden väliin jätettiin humputteluaikaa.

Millaisin fiiliksin viikko alkoi?

Olympiakisoista inspiroituneina kävimme tyttäremme ja puolisoni kanssa viime viikonloppuna yleisurheilukentällä juoksemassa ja hyppimässä. Tyttöni oli innoissaan, ja pakko myöntää, että niin olin minäkin. Harrastin nuorempana yleisurheilua ja innostuksesta sokeana unohdin kolmiloikatessa sen, ettei alaselkäni tykkää enää tärähtävistä lajeista kovinkaan paljon.

Alhaalta selkärankani nikama on murtunut vuosia sitten ja jotta tulen toimeen sen kanssa, olen huomannut, että kohdallani parasta on pitää sen ympärillä olevat tukevat lihakset kunnossa. Koska selkä ei muutamaan vuoteen oireillut pahemmin, saatan välillä unohtaa, mikä liike kipeyttää sen. Selkäni on aiemmin kaksi kertaa kipeytynyt niin, että kumartuminen ei ole ollut mahdollista ja kävely sattui. Kipua kuvaillaankin kuin puukon iskuna. Kolmiloikkailu sai sen nyt vähän ärtymään ja kotijumpassa tiistai-illalla sitä vihlasi kovemmin. Onneksi päivän matelun jälkeen liike eteenpäin ja kumartaminen alkoi taas onnistua.

Niin itseni kuin tyttönikin viikon kohokohta on ehdottomasti ollut se, että hain käyttööni leasing auton. Olen vienyt hänet nyt muutamana aamuna päikkyyn autolla ennen omia töitäni, ja hän on kertonut siellä uudesta autosta ja että äiti tykkää ajaa. Minua nauratti tämä, sillä tosiasiassahan en ole autoilua ikinä varsinaisesti fiilistellyt. Työt ja arjen paletin yhdistäminen siihen vaan vaativat vihdoin viimein auton käyttöön. Ajatella, että täytän ensi keväänä 40-vuotta ja tämä on ensimmäinen ”oma autoni” (vaikka leasing onkin). Tokihan olen vanhempieni autolla välillä ajanut, varsinkin opiskeluaikoina, mutta itselläni ei ole ollut virallisesti autoa ikinä arjessa käytössä. Pakko myöntää, että olen aika fiiliksissä. Samoin myönsin myös siskoilleni, että auton haku jännitti tosi paljon. Näin sieluni silmin tilanteesta sketsin, jossa ajan auton liikkeestä pois ja törmään samalla kymmeniin autoihin. Automyyjä kysyikin: ”Haluatko ajaa täältä sisältä auton jo ulos? Niin vastasin: ”Eiiii, aja sinä vaan se ulos, niin otan siitä haltuun”

Suurimman osan elämäni ajoista olen ajanut manuaalisella autolla, joten voitte kuvitella, miten hölmöksi itseni välillä tunnen nykyisellä automaatilla. (Tiedän automaattiautot eivät ole edes mikään uusi juttu, mutta minkä sille voi, jos on ollut henkeen ja vereen julkisilla liikkuja) Selvästi aivoilla kestää hetken ymmärtää, että asiat todellakin ovat automaatioita autossani, mutta helpottavaa on ollut huomata, miten nopeasti ajamiseen on jälleen tottunut.

Tänään aamulla söin onnellisena kaurapuuroa puutarhan punaherukoilla ja käveleskelin etu- ja takapihan kukkien luona. (Kyllä, käyn päivittäin haahuilemassa puutarhassa ja katsomassa, mikä kukkii) Lisäksi söin ensimmäiset kaksi kypsää pensasmustikkaa etupihan ruipelo pensaasta. Se on jo puoli voittoa, sillä viime vuonna ohut oksa, jolla ainokainen marja kasvoi, oli katkennut ja pensasmustikka mennyt parempiin suihin. Miten teillä on arki alkanut?

04/08/2024 Mietteet

Lapsen oma henkilökohtainen tila ja ”Kyllähän me tunnetaan..”

Viikon Kreikan reissun jälkeen jäin miettimään kulttuurieroja ja ihmisen henkilökohtaista tilaa. Koska 5-vuotias tyttöni oli Kreikassa selkeästi vaaleampi ja eri näköinen kuin paikalliset lapset, hän sai varsinkin monelta aikuiselta jopa liikaakin huomiota. Tokihan lähtökohtaisesti he eivät varmastikaan tarkoittaneet pahaa kehuillaan tai ilmaislahjoillaan, mutta moni saattoi yhtäkkiä koskettaa hänen hiuksiaan tai yritti jopa äkkiseltään halata tyttöäni.

Vaikka lapseni on ns. halailijatyyppi, en ole ikinä vaatinut häntä halaamaan edes ketään sukulaista, vaan hän on itse tehnyt päätöksen. Hän usein juokseekin mummuaan, tätiään tai serkkujaan vastaan ja halaa eli halaaminen lähtee häneltä itseltään. Vieraampien kohdalla hän ei juokse, ja se on enemmän kuin ok. Lapsen ei pitäisi koskaan tuntea, että nämä teot ovat pakollisia. Jokaisella meistä on oma henkilökohtainen tila ja jokaisella on myös oikeus päättää omasta kehostaan. Ainahan voi tervehtiä tai kiittää muulla tavalla – eihän se kohteliaisuutta vie pois.

Lapsuuden muistot

Kuinka monelle on somessa tullut lapsuuden ”huumorikuva” vastaan, jossa lapsi istuu kauppakeskuksen random joulupukin sylissä naamapunaisena kirkuen? Moni 80- ja 90-luvulla syntynyt myös saattaa muistaa joulupukin kohtaamisen pelottavana, sillä jotkut on pakotettu jouluisin pukin syliin. Itselläni ei onneksi ole lapsuudesta tällaisiä muistoja enkä ole joutunut tilanteisiin, joissa minut olisi pakotettu halaamaan esimerkiksi puolituttua sukulaista, mutta olen kuullut tilanteista, joissa etäisempi eno tai täti olettaa, että koska hän on sukulainen, hän on oikeutettu myös halailemaan sukulaislapsia.

Kun tyttömme oli pienempi, hän ei välittänyt kovinkaan paljon isoista maskoteista, joita esimerkiksi hotelleilla tai laivoilla oli. Kun muut lapset juoksivat halaamaan niitä, hän kiersi kaukaa. Ehkä syy oli maskotin suuri koko tai jokin muu. Juttelimme näissä tilanteissa aiheesta usein ja kerroimme, että maskotti ei ole oikea ja sitä esittää vain ihminen. Kerran hän kuitenkin laivareissun jälkeen ylpeänä totesi, että oli halannut Harri-hyljettä monta kertaa. Toki sanoin hänelle: ”Eikös ollutkin mukava huomata, ettei ollut mitään pelättävää”, mutta samaan hengenvetoon totesin, että maskotteja silti tarvitse mennä halaamaan, jos ei halua – ketään ei tarvitse halata, jos ei halua.

Olemme keskustelleet myös siitä, että jos jokin tilanne tuntuu epämiellyttävältä, pitää pystyä ja saa viheltää pelin poikki. On tärkeää, että hän opettelee kuuntelemaan omia vaistojaan. Pakotettua tai tahdonvastaista kosketusta ei saisi normalisoida ja lapsen toiveita tulisi kunnioittaa. Jos nuo rajat hämärtyvät, lapsella saattaa ne hämärtyä entisestään hänen kasvaessa ja hän ajautua epäterveisiin ihmissuhteisiin. Vaikka tämä väite voi tuntua naurettavan liioittelulta, uskon silti, että omien rajojen opettelu on hyvä aloittaa jo lapsena.

20/07/2024 Kalla Active, Matkustaminen, yrittäjyys

Hurmaava Kreikan Samos ja Kalla Activen kuvausten fiilikset

Kalla Activella on myynnissä myös kesään sopivia vaatteita, ja olen jo kauan halunnut toteuttaa kuvauksen ulkomailla. Otimmekin kohteeksi Kreikan Samoksen Votsalakian, jossa kuvattavana oli naisten SELJA hihaton mekko ja lasten KUURA t-paita.

Yövyimme Votsalakiassa Alexandria Apartments -huoneistohotellissa. Kävimme niin hotellin uima-aaltaassa kuin rannassakin viilentymässä moneen kertaan päivän aikana. Jo ennen kuin pääsimme paikan päälle tiedossa oli, että päivän keskilämpötilat ovat heiluneet 30-34 asteen tienoilla. Tämän vuoksi siirsimmekin kuvaukset aikaiseen aamuun.

Lumoavan pitkä Votsalakian ranta

Paikkana Kreikan Samos kokonaisuudessaan on kaunis. Samoksen etelärannikolla sijaitseva rauhallinen Votsalakia on pieni rantakylä, jossa pieniä kahviloita ja tavernoita. Votsakiassa on useita kilometriä pitkä hiekkaranta. Sen takana häämöttää uljas Kerkis-vuori, josta löytyy mm. matemaatikko Pythagoran luola. Luolan luokse pääsee halutessaan autolla tai sinne voi vaeltaa noin 5-6 kilometriä. Luolan vieressä on sympaattinen pieni kirkko.

Kreikkalainen ruoka hurmaa kerta toisensa jälkeen – souvlaki, tsatziki ja gyros maistuivat rannan tuntumassa sijaitsevissa tavernoissa. Ja miten oikein itseänikin naurattaa, kun tungin jälleen tsatsikia jokaisen ruuan kylkeen. Tavernoissakin on mielestäni aina kiva tunnelma, ja miten kauniita ne ovatkaan. Rakastan kreikkalaista rakennustyyliä. Jollain tapaa valkoiset talot, yksityiskohdat kuvioineen, siniturkoosi väri ja portaikot tuovat levollisen fiiliksen.

Noin kolmen kilometrin päässä Votsalakiasta sijaitsee pieni kalastajakylä nimeltään Ormos. Samoksen kaakkoisosassa taas sijaitsee satamakaupunki Pythagorion, joka on rakentunut jyrkän vuoren kupeeseen. Muita Samoksen kohteita ovat Samos-kaupunki (paikallisittain Vathi), Manolates, Karlovassi, Drakei ja Kokkari. Kokkarin vieressä on peilikirkkaiden vesien ranta Lemonakia Beach. Etelä-rannikolla on myös toinen suosittu ranta nimeltään Limnionas Beach.

ps. Ota Kallan IG seurantaan, jos haluatte nähdä kuvasaldoa. Niitä varmasti alkaa tipahdella someen pikku hiljaa.

15/07/2024 Näytelmät

Heinähattu ja Vilttitossu seikkailevat Riihimäen kesäteatterissa

Olimme viikonloppuna Riihimäen kesäteatterissa katsomassa Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela -täti -näytelmää. Meidän 5-vuotiaan lempi kirjoja ja elokuvia ovat nyt jo yli vuoden ajan olleet Heinähattu ja Vilttitossu & Risto Räppääjä -tuotannot, joten tiesin hänen tykkäävän myös tästä teatteriesityksestä. Suosikit näistä ovat Heinähattu ja Vilttitossu ja Ärhäkkä koululainen, Heinähattu ja Vilttitossu ja kana, Risto Räppääjä ja Viileä Venla sekä Risto Räppääjä ja Lennart lapsenvahtina.

Kesäteattereissa on myös aina oma fiiliksensä. Ihailen aina teatterilavastuksia. Varsinkin jos yleisössä on lapsia, lavastus ei voi olla liian minimalistinen tai mustavalkoinen – samaan aikaan lava pitää toimia moneen eri kohtaukseen. Mielestäni Kattilakosken perheen ja Alibullenin neitien talot olivat hurmaavia ja kivan värikkäitä – sopivassa määrin pilkettä, ilmettä ja käytännöllisyyttä.

Esitystä kuvaillaan verkkosivuilla:

”Heinähatun ja Vilttitossun äiti Hanna lähtee miehensä Matin kanssa hermolomalle, ja he pyytävät Pamela-tätiä lastenvahdiksi.

Samaan aikaan toisaalla Sorkkarauta-Salonen ja Viila-Voutilainen karkaavat vankilasta kannoillaan poliisit Isonapa ja Rillirousku. Pakomatkallaan Sorkkarauta-Salonen eksyy Pamela-tädin kampaamoon poliiseja piiloon ja vastaa hätäpäissään Pamela-tädin puhelimeen. Yhtäkkiä Pamela-tätejä onkin useampi, vaan Heinähattua ja Vilttitossua ei niin vain huijata, vaan he alkavat epäillä omituisen lastenhoitajan olevan jotain muuta kuin miltä näyttää! Tästäpä alkaakin Kattilankosken perheen huima seikkailu, josta ei vauhtia ja vaaratilanteita puutu.”

Uudistettu kesäteatteri

Meidän koko seurue nautti esityksestä. Hanna-äiti oli hauskan hääräilevä, roisto Sorkkarauta-Salonen ilmeikäs karkulainen sekä Heinähattu ja Vilttitossu sympaattisia sisaruksia omine kinoineen.

Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela -täti -esitystä esitetään 24.8.2024 asti, joten suosittelen lämpimästi menemään Riihimäelle katsomaan sitä. Vuonna 2023 uudistettu 444-paikkainen Riihimäen kesäteatterisijaitsee harjulla Allinan montussa osoitteessa Penttilänkatu 3, 11100 Riihimäki. Se on mukavan moderni ja viihtyisä.

Alueella on 8 yleisövessaa sekä kahvila- ja anniskelupalvelut. Herkuttelimmekin esityksen lomassa makkaroilla, munkeilla ja limsoilla. Reissasimme Riihimäelle junalla Helsingistä. Rautatieasemalta on 1,2 km matka kesäteatterille eli reissaaminen onnistuu mainiosti myös julkisilla.

12/07/2024 Ravintolasuositus

Kaivopuiston ravintolasuositus – tunnelmallinen Elm

Kävimme muutamia viikkoja sitten ystävieni kanssa ravintola Elmissä, joka sijaitsee Kaivopuistossa osoitteessa Puistokatu 4. Ravintolahan avattiin jo muutama vuosi sitten, mutta itse pääsin sitä vasta nyt testaamaan. Asuin noin 15 vuotta sitten ravintolan lähellä olevalla Muukalaiskadulla ja oli kiva kävellä fiilistellen sen ohi kohti ravintolaa. Kaivari on muutenkin varsinkin kesäisin kiva käveleskelypaikka.

Koska nykyään suht harvoin käyn ulkona syömässä ns. pitkän kaavan kautta, olin odottanut iltaa ja ystävien näkemistä, kuin kuuta nousevaa. Eniten tietenkin tällaisissa illoissa arvostaa sitä, että pystyy vaan istua rauhassa ja höpötellä ystävien kanssa.

Moni oli kehunut ravintolaa minulle jo ennakkoon. Istuimme sisällä, sillä kaksitasoinen terassi oli jo täynnä. Toki Kaivopuiston suuntaan oleva terassi on ihana, mutta Elmin yksi vahvuus on kyllä myös sen sisäpuolen tunnelma ja sisustus. Rakennus on vanha 1800-luvun huvila, ja sen tiloissa on upeat vanhat restauroidut seinäpaneelit ja kattomaalaukset. Mielestäni ravintolatilat oli myös jaettu luontevasti useaan eri huoneeseen.

Tilasimme 46 euroa maksavan menuun, jossa alkuruuaksi tuli paljon neljää eri alkupalaa ja loppuun listan jälkiruoka. Pääruuaksi taas sai valita listasta mieleisen. Koska syön niin harvoin lihaa, päätin kokeilla lihavaihtoehtoa, ja kaikki menuun ruuat olivat kyllä onnistuneita. Toki vaihtoehtona olisi ollut myös perinteinen Á la carte -lista. Itse olin tyytyväinen ruokiin – annokset olivat mielestäni konstailemattomia ja rentoja.

Elmin lisäksi ravintoloitsijoilla Albert Franch Sunyerilla, Luka Balacilla ja Carlos Henriquesilla on myös ravintola Nolla. Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut ja ravintola Elm ison suosituksen arvoinen. Mikä teistä on siellä parasta?

12/07/2024 Sisustus

Parvekkeen pienen pieni muodonmuutos

Jos takapihan terassi on aina perheen käytössä, mitä sitten parvekkeella pitäisi olla, jotta siellä viettäisi aikaa? Tässä on meidän huushollin ikuisuuspulma, johon tartuin jälleen. Muutama vuosi takaperin yritin kertaalleen jo sisustaa itselleni parvekkeelle “oman löhöilyhuoneen” ja istutin sinne jopa kukkia. En kuitenkaan siellä viettänyt aikaa, kun muutaman hassun kerran ja kukat raukat joutuivat liian usein odottamaan kastelua, sillä niiden olemassaolo unohdettiin täysin. Jotenkin takapihamme terassilla aika kului aina helpommin, eikä parvekkeelle eksynyt edes vahingossa. Jossain vaiheessa unelmoin, että parveke voisi olla oma hyötykasvi- ja yrttien kasvatuspaikkani, mutta paikka on sen verran paahteinen, että herneet, basilikat ja tillit eivät siellä viihtyneet.

Muistan, miten onnellinen aikoinaan oman Kallion kaksioni lasitetusta parvekkeesta. Vaikka se oli mini pieni, miten ihana siellä olikaan istua illan hämärtyessä. Rakastan viihtyisiä terasseja ja parvekkeita. Meidän takapihamme terassilla on tällä hetkellä penkkinä eurolavoista tehty sohva. Patjat alkavat kuitenkin olla jo aika kulahtaneita ja itselläni olisi kovasti hinku ostaa jokin löhöilysohva lavakonseptin tilalle ja freesata ilmettä. Ulkoalueiden sisustuksessa on kuitenkin aina yksi pulma, ja se on ulkohuonekalujen säilytys. Miten ihanaa olisikin ostaa erilaisia juttuja etu- ja takapihalle, mutta meillä ei ole kunnon talvisäilytystilaa niille, sillä ulkovarastomme ei ole niin suuri. Mielestäni sama haaste on parvekkeen sisustuksen kanssa. Koska parveekkeella ei ole lasitusta, kaikille sinne hankituille tavaroille pitää olla valmiiksi mietittynä niiden talvisäilytys.

Nyt olikin aika kokeilla parvekkeen aikaisemman aurinkotuolin sijaan kattoon kiinnitettävää riippukeinua. Ostin keinun Granitista melko edulliseen hintaan ja ajattelin, että ainakin se on helppo sulloa talveksi suojaan. Vaikka ajatus tekokukista tuntui oudolta, kallistuin niihin JYSK:ssä ihan vaan sen vuoksi, että koko päivän kestävän paahteen vuoksi parvekkeen ainoat hengissä säilyvät kukat olisivat luultavasti vain petunia ja pelargonia. Toisaalta nekään eivät pysyisi hengissä, jos niitä ei muista kastella. JYSK:stä tarttuivat matkaan myös vaaleat raitaiset tyynyt keinuun.

Kun muutimme kotiimme vuonna 2019, ostin parvekkeelle tummia laattoja. Kun kerran eräässä ilta-auringossa jynssäsin lattiaa (ja otin yllä olevan varjokuvan likalattiasta), mietin, että kummasti kyllä pelkkä lattian ja laattojen pesu freesasi parveketta. Laatat eivät olleet pesun jälkeen enää edes saman väriset.

Kattoon kiinnitettävä lyhty on vanha Pentik-lyhtyni, ja siihen ajattelin elokuussa laittaa ajastetun kynttilävalon. Seinäkori on siskoni vanha, korikukkakippo äidiltäni, matto sisältä yläkerrastamme ja Riihimäen lasi -kippo kirpputorilta. Mielestäni pienillä jutuilla sai ihan kivan muutoksen aikaan. Olisiko teillä ehdottaa vielä parvekkeellemme lisäyksiä?

11/07/2024 Äitiys, Perhearki, Yhteistyö

Mikä teistä on kätevin tapa nimikoida lastenvaatteet?

*Yhteistyö Tarranalle

Nimikointitarrojen käyttäminen on monessa perheessä varmasti tuttu juttu. Siitä asti, kun tyttäremme meni päiväkotiin vähän yli vuoden ikäisenä, olen käyttänyt vaatteiden nimeämiseen nimitarroja. Luisteluharrastuksen myötä nimettävien vaatteiden ja harrastusvälineiden määrä on vain kasvanut.

Vuosien saatossa olen ehtinyt kokeilla monen eri yrityksen tarjoamia tuotteita, ja oikeastaan suurimmaksi kriteeriksi on noussut pesunkestävyys. Jotkut tarrat vain aidosti kestävät vaatteissa kauemmin – osa on irronnut tai mennyt rullalle samantien jo pienestäkin kosteudesta. Menevän tytön vaatteissa usein näkyy myös se vauhti, ja pesukone jyllää lähes päivittäin. En myöskään halunnut, että tarran materiaali ärsyttää ihoa.

Arjen kestäviä

Sain testiin Tarranallen vaatetarroja. Tilasin käyttöömme kokoa 30x13mm, koska se on oikeastaan meillä käytetyin koko. Nimikointitarrat on helppo kiinnittää pesulappuun, kokolappuun tai esimerkiksi koville pintamateriaaleille. Ulkoisesti tarrat ovat söpöjä, ja hän valitsikin (yllätys yllätys) yksisarvisen ja lilahtavan taustan tarroihin. Tarrat tulivat myös kivassa tarrataskussa, jossa niitä voi säilyttää.

Isompien tarrojen lisäksi otin kokeiluun vielä minitarran 16x6mm. Tätä kokoa voi tarpeen tullen käyttää minitavaroihin, kuten hiusharjaan tai aurinkolaseihin. Meillä minitarrat kiinnitettiin heti kaikkiin Kreikasta ostettuihin sukellusrenkaisiin.

Nyt kun Tarranallen tarrat ovat hetken olleet käytössä meidän arkisessa hulabaloossa, täytyy sanoa, että tarrat ovat pysyneet kyllä matkassa mukana. Tuntuu, että pyöristetyt reunat pysyvät paremmin vaatteissa ja tarrat ovat vaatteissa vielä konepesun ja kuivausrummunkin jälkeen paikoillaan. (Myös minitarrat sukellusrenkaissa) Materiaali tuntui myös jämäkämmältä, kuin aikaisemmissa käyttämissäni tarroissa. Tyttärelläni oli äskettäin synttäritkin, joten nimesimme uusia lahjaksi saatuja vaatteita jo valmiiksi, vaikka päiväkodin alkuun onkin vielä tovi ja luistelu kesätauolla.

Mukavaa on myös, että Tarranalle on kotimainen perheyritys, ja sen takana ovat Etelä-Pohjanmaalla asuvat Wendi & Tatu. Itsekin kun olen yrittäjä, niin mielelläni tuen toisia pienyrittäjiä. Oletteko te testanneet jo Tarranallen tuotteita?