Aiheeni totisesti vievät laidasta laitaan. Edellinen julkaisuni koski karjalanpiirakoita ja leipomisen iloa. Vaikka suu oli lähestulkoon täynnä vielä karjalanpiirakkaa, naputtelin uutta julkaisua. Se heittikin tunnelman aika päinvastaiseksi.
Jokaisella meistä on omat demonimme. Nostan esiin aiheen, joka piinaa yllättävän monia. Tämä on peliongelma. Suomessa arvioidaan olevan noin 130 000 peliongelmaista. THL:n mukaan 41 prosenttia suomalaisista pelaa viikoittain rahapelejä.
Sanotaan, että stressi syö ihmistä. Peliongelmainen saattaa piilotella ongelmaansa ja sulkeutua omaan maailmaansa, mutta millaista on hänen läheisen arki? Kirjoitin työssäni kerran artikkelin alkoholismista, johon haastattelin alkoholiongelmaisen puolisoa. Miehensä alkoholismin vuoksi vaimo oli menettänyt kokonaan oikeuden elää omaa elämää. Hän koki häpeää ja itsekin syyllisyyttä perheen tilanteesta.
Yksin ei tarvitse jaksaa
Oli ongelma mikä tahansa, mielestäni näitä läheisten tarinoita ja näkökulmia pitäisi tuoda enemmän esiin, sillä läheisethän aika usein pitävät ne viimeisetkin tornit pystyssä. Voi olla vaikeaa erottaa, mikä on rinnalla kulkemisen ja puolesta tekemisen ero. Välillä lähimmäinen saattaa myös kokea, ettei apua saa mistään. Jos ei läheltä sitä löydy, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen. Yksin ei kenenkään kannata jäädä eikä varsinkaan kantaa taakkaa.
Kirjoitin yli kymmenen vuotta sitten lyhyt kirjan nimeltään Tyhjä Arpa. Kirja käsittelee peliongelmaisen ja hänen läheisen arkea. Se on täynnä häpeää, taistelua ja anteeksiantoa. Päähenkilö Irene pitää kulissit pystyssä viimeisin voimin, mutta mikä saa hänet jäämään huonoon suhteeseen, ja mikä herättää hänet vihdoin siitä sumusta? Näkymätön ihminen ei ole onnellinen. Lyhyt kirjan tarina löytyy täältä sivuiltani kappaleittain. Kun lisäsin tarinan sivuilleni, ajattelin, että jos siitä on yhdellekin ongelmaisen läheiselle apua, niin tarinan julkaisu kannattaa. Vaikka tämä on vaan yksi tarina muiden joukossa, monelle taistelu ongelman kanssa on todellista.
