Minulta kysyttiin kerran, mikä on parasta teidän parisuhteessa. Sen kummenpaa miettimättä vastasin: “Mun mielestä meidän arki sujuu kivasti.” Vastaus aiheutti ihmetystä, sillä kysyjä ilmeisesti odotti jotain rakkausromaani-tyyppistä vastausta. Toki yhteiset yllätys hotelliyöt piristävät, mutta arkinörttinä eniten nautin, kun arki sujuu helposti. Ja arvostan sitä valtavasti, jos esimerkiksi kaurapuuro on valmiiksi keitetty iltapalaksi, kun tulemme illalla jäähallilta. Oletko kuullut sanonnan: ”Onnellisen elämän tunnistaa siitä, että elämä tuntuu hyvältä.” Ne on ne pikku jutut.
Eri kokoonpanot
Olen itse isosta perheestä, ja minulla on kolme isosiskoa. Meillä oli kaikilla omat harrastuksemme, ja menot vaan kasvoivat iän karttuessa. Välillä vietin aikaa eniten isämme kanssa, välillä äidin tai jonkun siskoista. Mielestäni oli luonnollista, ettei kaikki ole aina kaikkialla. Olin lapsesta saakka myös tosi itsenäinen. Silti olimme ja olemme edelleen läheinen perhe.
Mietin yksi päivä uusperheen eri kokoonpanoja. Meille on luonnollista jakaantua eri yksiköihin. Vaikka pyrimme varsinkin kesällä kehittämään yhteisiä kesälomareissuja, olemme harvoin kaikki kerralla yhdessä. (muualla kuin kotona)
Kun puolisoni tytöt ovat meillä joka toinen viikonloppu, he leikkivät usein tyttömme kanssa eli ovat kolmistaan. Usein noina viikonloppuina minä, tyttäremme ja puolisoni yksi tytöistä olemme ensimmäisinä hereillä, ja syömme kolmestaan aamupalan. Olenkin alkanut arvostaa tosi paljon noita aamuhöpöttelyitä, sillä usein juttelemme ihan eri asioista, kuin silloin kun syömme koko jengi yhdessä lounasta tai päivällistä. Lapsuudessani perheemme söi aina yhdessä, ja siitä olen halunnut pitää myös kiinni – aina silloin kun on vaan mahdollista. Nuo ovat myös aina puolisoni vapaita viikonloppuja, joten hän saattaa lähteä puistoilemaan tai uimaan heidän kanssaan. Välillä tuolloin järkkäilen jotain omia menoja.
Ne viikonloput, kun puolisoni on taas töissä, hengailen kahdestaan tyttäremme kanssa. Puolisoni työaikataulujen vuoksi, minä myös aina vien ja haen hänet eskarista ja kuskailen treeneihin iltapäivällä/illalla. Puolisoni saattaa mennä usein 04.00 lentokentälle töihin ja päästä iltapäivällä klo 16/17 töistä. Joskus vuoro on taas 06.30-17.30.
Kerran näistä meidän perheemme yksiköistä ja aikatauluista kertominen sai aikaan järkytyksen. ”Me teemme ainakin kaiken yhdessä”, oli kommentti tähän. Jokainen meistä tietää, että vaikka perhe ei olisikaan uusperhe, ihan ydinperheenkin menojen aikatauluttaminen ja sumpliminen vaativat aikaa. Ei ole silti olemassa oikeaa tai väärää.
Arvokasta aikaa kahdestaan
Juttelimme jo taaperoaikoina paljon tyttäremme kanssa äiti-sanasta. Hän ihmetteli joka toinen viikko, mihin sisaruspuolet taas menivät. Vastaus on aina sama: ”He menivät omalle äidilleen.” Olen siis tämän vuoksi vahvasti henkilöitynyt hänen äidiksi. Voin aika rehellisesti sanoa, että ei ole päivää, jolloin me ei naurettaisi jollekin asialle vatsa kippurassa. Nautin suunnattomasti ajanvietosta hänen kanssaan. Tiedostan, että nuo viikonloput ja aika kahdestaan saattavat vielä jäädä vähemmälle, kun kaverit alkavat viedä enemmän aikaa. Jos buukkaan tekemistä, pyrinkin aina buukkaamaan ne tuolle meidän kahdestaan-viikonlopulle, jotta hän saisi viettää siskopuolten kanssa aikaa. He ovat tosi läheisiä, ja se on tosi mukavaa.
Äitienpäivän viikonloppu oli ihana. Tyttäremme heräsi innostuksesta jo klo 06.15 ja toi minulle äitienpäivänä aamiaisen sänkyyn. Puolisoni oli mennyt töihin jo 04.00 ja tyttäremme oli haltioissaan, että sai tehdä minulle aamiaisen. (Usein siis nukkuu paljon pidempään). Puolisoni oli käynyt kaupassa, joten hänellä oli mistä väsätä. Minua naurattaa aina se, kuinka hän on jo vuosia hakenut aamupalan myös ylös äitienpäivänä ja tullut syömään sen kanssani meidän sänkyymme. Munkkejakin oli sopivasti kaksi.
Äitienpäivänä oli kaunis sää ja olimmekin koko päivän ulkona. Tyttäremme halusi mennä juoksemaan Lusikkajuoksuihin ja sen jälkeen yllätin hänet viemällä hänet Leppävaaran Huippu-kiipeilypaikkaan. Bongasin heidän somesta, että äidit pääsevät ilmaiseksi äitienpäivänä kiipeilemään. Olimme molemmat aivan pähkinöissä. Ratojen korkeus sai itsenikin alussa hiukan jännittämään. Iltapäivällä grillasimme, kun puolisoni pääsi töistä. Ja mikä parasta jälkiruuaksi oli mansikoita ja jäätelöä strösselillä.
ps. Vinkki muuten maitoallergikoille! Kannattaa testata vegaaninen Pingviini kauravaniljajäätelö. (Ei ole mainos, vaan testailujen tulos. Tyttäremme on parantuva maitoallergikko. Jäätelöt on kuitenkin hyvä olla vielä kokonaan maidottomia, sillä suuri määrä lehmänmaitoa ei sovi)
