Mitä tapahtuu heinäkuussa puutarhan puolella ja mitä etupihan perennapenkkiprojektille kuuluu? Sain tästä blogipostauspyynnön, joten kirjoittelen nyt kuulumisia puutarhan puolelta.
Jos olisin saanut tämän kysymyksen 5 vuotta sitten, olisin luultavasti vastannut, että: ”Kaippa sille ihan samaa kuuluu, kun yleensäkin.” Kun puutarha ”aukeaa” maalis- huhtikuussa ja sulkeutuu myöhään syksyllä, se ehtii käydä moniakin muunnoksia läpi. Tuo aika pitää sisällään eri vaiheita, ja näitä vaiheita olen nyt itsekin päässyt ja onnistunut eri kukkavalinnoilla rakentamaan eli löytänyt meidän puutarhan olosuhteisiin mukautuvia ja eri aikaan kukkivia monivuotisia kukkia.
Niin kuin monessa muussakin asiassa, puutarhankin puolellakin on ahaa-elämyksiä. Luonnollisesti tieto lisää onnistumisia ja epäonnistumiset tietoa. Ja onhan se nyt vaan siistiä, että jokin asia menee maaliin.
Kesän aikana olen huomannut jälleen kerran erään asian: pihan hoitoon saa kulumaan niin paljon aikaa kuin sitä on käytettävissä. Olen mestari keksimään uusia projekteja, ja huomaankin, että päässäni koko ajan raksuttaa jokin uusi toteutettava idea. Tämän vuoksi onkin hyvä, että olen opetellut myös pikkuhiljaa hillitsemään hiukan näitä ideoita ja odottelemaan kärsivällisesti kukkien omaa kukkimisaikataulua.
Yksivuotiset kukat täydennykseksi
Toki aina täytettä eli kesäkukkia tulee hankittua ja niissä huomaankin usein päätyväni melkein samoihin kukkiin ihan vain yksinkertaisesti siitä syystä, että tiedän niiden pärjäävän ruukuissa lähes koko kesän puutarhassamme, joka on melko aurinkoinen. Vakiokukkia ovat siis Petuniat, Krysanteemit, Ahkeraliisat ja Tähtisilmät.
Sain naapuriltamme viime kesänä suikeroalpia, ja istutin sitä syreenipuidemme alle. Suikeroalpi kukkii heinäkuusta syyskuuhun keltaisin kukin, ja mielestäni se tekee kauniin maton maahan. Suikeroalpi, Pikkutalvio ja Rentoakankaali peittävät meillä kivasti maata. Niitä siis kannattaa miettiä, jos kaipaa maanpeittokasveja.
Etupihan maisemointiprojekti
Laitoin alulle kiireessä keväällä ennen polvileikkausta etupihan maisemoinnin. Etupihaltamme oli aiemmin kaadettu iso varjostava tuija, ja sen kanto jyrsittiin pois. Siihen kasvamaan laitettua nurmikkoa lukuun ottamatta, tila oli jäänyt täysin tyhjäksi, joten istutin siihen päärynäpuun ja laitoin perennapenkin alulle. Myöhemmin kasvit ehkä löysivät paremmin paikkansa, ja nyt olen jatkanut penkkiprojektia kivillä ja lisäkukilla.
Sarah Bernhadt -kiinanpionit, jalokuunlilja Hosta ’Pilgrim’, Jaloakileija ’Aquilegia caerulea’, sinisen violetit loistokurjenpolvet ’Geranium hybrid johnson’s blue’ saivat kaverikseen kukkapenkkiin ’Magic Carpet’ kangasajuruohon, joka on kestävä, kaunis, matalakasvuinen ja tuoksuva perenna. Hempeän lilat kukat puhkeavat kauniina mattona heinä-elokuussa.
Kukat saivat kaverikseen myös Kaukaasianmaksaruoho ’Firecrackerin’. Mattomaisen maanpeittokasvin kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu elokuulle. Sillä on pyöreät tummanpunertavat lehdet. Siirsin talon vierestä Pikkutalvion myös penkkiin, ja se onkin löytänyt hienosti kivet, joiden ylle on alkanut kiivetä.
Loistokärhö ’Clematis Ernest Markham’ on kotiutunut ehkä parhaiten. Se on tuottanut paljon kukkia ja on kietonut itsensä jo jäädäkseen päärynäpuun oksiin.
Helle kuritti kukkia
Takapihan penkki koki muodonmuutoksen kevään lopulla, kun otimme syreenipuiden alta verkkoaidan pois. Aikaisemmilla asukkailla oli ollut koiria, mutta me ajattelimme aidan olevan turha. Aidan poistaminen toi lisätilaa penkkiin, jota olen nyt Kukontöyhtöillä pyrkinyt paikkaamaan. Sain myös naapuriltamme useita Kuunliljoja, jotka saivat syreenien alta oman kodin.
Helle on osittain tehnyt kyllä tehtävänsä, ja osa kukista on jättänyt kokonaan kukkimatta. Jätti auringonkukat jäivät myös melko lyhyiksi ja ensimmäiset kukat tulivat todella varhain. Katsotaan, mitä sade saa nyt aikaan. Mitäs teidän puutarhaan kuuluu?
