Kauraleseistä on moneksi – riippuu kumpaa tekee mieli makeaa vai suolaista. Itselläni teki mieli vappuviikonloppuna kauraleipiä. Otin kaveriksi makean myös, sillä joka kerta, kun olen leiponut kaurakeksejä, astia on tyhjentynyt sekunnissa. Meillä vappu meni vaan kotosalla, ja vappupäivänä keräännyimme kotipihaan herkuttelemaan ja juhlistamaan taloyhtiön väen kanssa. Eniten ehkä fiilistelin koko viikonlopun aikana aurinkoa ja istuskelua takapihalla kahvikupin kanssa.
Vaikka teen päivittäin perus kotiruokaa, täytyy myöntää, että leipominen on viime vuosina jäänyt vähemmälle. Tähän liittyy moniakin syitä. Yksi on varmaan ajanpuute. Aikaisemmin leivoin lähes viikottain sämpylöitä, mutta nyt nekin ovat jääneet, sillä mielestäni puolisoni leipoo minua kuohkeampia sämpylöitä. (Jotkut asiat on vaan parasta antaa toisen hoidettavaksi) Huomaan, että meillä on myös kotiruuat jakautuneet kahtia jopa tyttäremmekin mielestä. Hän usein toivookin: “Toivoisin äidin tekemää lasagnea tai makkarakastiketta” tai “Toivoisin isin tekemää kanapastaa.”
Kauraa monessa muodossa
Kauraleivät ja -keksit ovat kuitenkin säilyneet jollain tasolla omissa leipomuksissa. Ehkä sen vuoksi, etteivät niiden valmistus vie aikaa. Ja kun taikinoissa ei käytetä hiivaa, ei kohotusta tarvitse. Leivinjauheen kanssa kannattaa vaan yleensä käyttää viileää nestettä. Meillä syödään myös paljon kaurapuuroa, joten kaurahiutaleita on aina kaapissa.
Usein nämä kaurakeksit ja -leivät voi myös tehdä lähes yhtä aikaa – niinkuin minä tein nyt. Kulhot vaan vierekkäin ja taikinoiden valmistaminen rinnakkain. Jotenkin tästä nopean tahdin leipomisesta tulee mieleen vanhan ajan teeleivät. Muistan, miten koulun kotitaloustunnin jälkeen innostuin tekemään niitä kotonakin. Säilyminen on vaan kotileipomisessa se haaste, siksi tapaankin laittaa usein kauraleipien loput jo saman päivän aikana pakkaseen. Kaurakekseissä ei ole samaa haastetta, sillä ne yleensä katoavat kupista alta aika yksikön parempiin suihin.
Kirjoittelin alle niin kauraleipien kuin -keksien reseptit. Omassa leipomisessa usein tapaan mennä mututuntumalla. En ole varma teenkö näitäkään aina samoilla mittasuhteilla. Välillä myös laitan hiukan enemmän nestettä tai jauhoja. Joskus olen unohtanut jonkun ainesosan, eikä homma ole siihenkään kaatunut. Kurkkasin muuten kaurakeksit-blogini 5 vuoden takaa. Näköjään vaniliinisokeri on tullut näiden 5 vuoden aikana lisää.
