Muutos saattaa olla välillä asia, joka tuntuu pelottavalta. Mutta tiedättekö sen tunteen, kun huomaatte muutoksen olleen pelkästään hyvä asia? Meillä kävi näin eskarin eli esikoulun suhteen. Viime syksynä tyttäremme aloitti esikoulun kokonaan uudessa ryhmässä eri päiväkodissa. Tämä ryhmä toimi siihen kuuluvan päiväkodin lähellä olevassa rakennuksessa tulevan koulun yhteydessä. Luonnollista olikin, että alussa olikin vahvasti jännitys, innostus ja uteliaisuudet vahvoina tunteina. Vaikka ryhmä oli lähestulkoon vieras, tiesin tyttömme tutustuvan helposti uusiin kavereihin, ja niin kävikin. Miten paljon uusia ystäviä tulikaan vuoden aikana. Ensimmäisen luokan aloittamista tukee myös, se että heidän ryhmälle tuleva koulu on jo tuttu. He ovat vuoden aikana hyödyntäneet koulun voimistelusalia sekä käyneet päivittäin koulun ruokalassa syömässä.
Vuosi antoi itseluottamusta ja uusia taitoja. Vanhempana on ihana huomata, miten paljon uusien taitojen oppiminen kasvattaa itseluottamusta. Ihan pienetkin oivallukset ruokkivat oppimaan lisää. Tyttäremme ryhmässä luettiin syksyn aikana kirjaa. Vähitellen ne lapset, jotka osasivat lukea saivat myös oman vuoron mennä lukemaan muulle ryhmälle. Tyttömme ei vielä syksyllä osannut lukea, mutta oli silti innoissaan viitannut haluavansa tulla lukemaan. Vaikka luetteli omalla vuorollaan tyytyväisenä kirjaimia, sanoi hän marssiessaan kotiin: “Äiti, mä haluan oppia lukemaan.” Niinpä aloitimme harjoitella eri äänteitä joka ilta ennen nukkumaan menoa. Olen huomannut, että hänen kohdallaan toimii tuollainen oppimistapa, jolloin harjoitellaan usein, mutta pieniä pätkiä. (Samoin teimme R-kirjaimen kanssa, kun sen äännettä yhdessä harjoittelimme). Eikä aikaakaan, kun tavut muuttuivat sanoiksi ja hän oppi lukemaan.
Taitoluistelu tuo oppeja elämään
Muistan lapsuudesta, miten paljon urheiluharrastus toi iloa, kokemuksia, reissuja ja ystäviä. Tyttäremme aloitti taitoluistelun alkujaan 3-vuotiaana, kun hänen päiväkotitäti ehdotti asiaa. Päikkytäti toimi samaan aikaan luisteluvalmentajana, ja oli kiva, että jäällä oli vastassa tuttu naama. Tyttömme on aina ollut liikkuvainen, ja hän oli jo pienestä pitäen koko ajan menossa. Ihanaa on ollut huomata, että tyttäreni on jo nyt päässyt taitoluisteluharrastuksen kautta osaksi turvallista yhteisöä, jossa kasvaa ja kehittyä. Koen, että urheilu tuo myös pettymyksensietokykyä, sitkeyttä ja vuorovaikutustaitoja. Sen kautta voi harjoitella käsittelemään jännityksen ja pettymyksen tunteita. Isämme aina sanoikin, että: ”Kaikkihan voittaa tykkäävät, mutta urheilun myötä oppii myös häviämään.”
Tyttäremme vuosi luistelun parissa oli antoisa. Hän rakastaa omien sanojensa mukaan “oppia uusia temppuja” eli ensimmäisiä kaksoishyppyjä ja axelia, joita he treenailevat. Tyttäremme tuntien laji ainakin tällä hetkellä vaikuttaa sopivan hänelle hyvin, sillä siinä ei vauhti hyydy, ja aina on edessä uusia opittavia temppuja. Ja parasta tietenkin on se, että hän lähtee joka kerta innolla treeneihin. Harrastus on tuonut kilokaupalla ystäviä elämään, ja tänäkin vuonna 7-vuotisjuhlat järjestetään eskarikavereiden lisäksi erikseen vielä luistelukavereille. Kausi onkin kohta paketissa, ja kesätauko alkaa. Heillä oli viime viikolla treeneissä kevätkarnevaalit, ja parasta oli tietenkin jaetut mitalit. Karnevaaleissa oli myös leikkejä ja muuta hassuttelua.
Millainen vuosi teillä oli? Onko muita tulevia ekaluokkalaisia?
